Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erotaan, jään kahdestaan vauvan kanssa. Miten selviän?
17.02.2023 |
Olen nyt 22v ja mies 30. Mies jäi raskausaikana kiinni yhden naispuolisen työkaverinsa kanssa flirttaavista viesteistä, myönsi ihastumisen mutta lupasi ettei jatka enää. Nyt on myöntänyt ettei koskaan lopettanut tekstailua ja hän haluaa nyt erota ja jatkaa virallisesti tän työkaverin kanssa.
Ollaan oltu yhessä siitä siitä asti kun olin lukiossa, en ole ikinä ollut kenenkään muun kanssa enkä halua olla. Miten tästä selviää? Miten pystyn elättämään mut ja vauvan yksin. Miten pärjään yksin kun lapsi kasvaa. Mulla ei ole ajokorttia tai autoa.
Tuntuu, että mun elämä on pilalla. Ajatukset sekaisin. Pelottaa ja hävettää kertoa ihmisille. Mun perhe ei ole koskaan tykännyt miehestäni enkä ole enää heidän kanssa läheinen. Tiedän, että heiltä tulee "no mähän sanoin" tyylinen vastaus ja se ahdistaa.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommaat vanhemman miesystävän joka tukee sinua henkisesti ja vähän rahallisesti ja sinä huolehdit miehen fyysisistä tarpeista kun lapsi on isällään. Ei hankalaa, kumpikin voittaa.
Tämä, löydät hyvällä mahdollisuudella elinikäisen ystävän ihmisestä jolla on jo kokemusta elämästä paljon enemmän kuin sinulla. Sellainen mies jonka omat lapset on suunnilleen ikäisiäsi, sellainen on sinulle optimaalinen.
Te sairaat pervot löydätte tien jokaiseen ketjuun. Tehkää kaikille normaaleille palvelus ja hommatkaa apua noihin mentaalipuolen ongelmiinne. Ketään ei kiinnosta teidän rupumunat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota joku ihana lesbo joka haluaa lasta. Kaksi kärpästä jne.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki siitä että kannattaakohan ensin olla ja elää sinkkuna eikä perustaa sitä perhettä kun on itse ihan avuton. No vahinko on jo tapahtunut, on oma asia selviytyä.
Myös sen viattomamman kakaran jonka mädäntymistä ei nyt voi enää estää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen on poika eikä mies. Sinä puolestasi olet aivoistasi vielä fyysisestikin keskenkasvuinen.
Onpa taas hyödyllinen kommentti. 30-vuotias ei todellakaan ole mikään poika, vaan aikuinen mies. Ei ole normaalia, että nykyään nuoruutta jatketaan viiskymppiseksi asti.
Olipa typeri kommentti. 30-vuotias poika ei todellakaa ole 50-vuotias mies.
Jankuti jankuti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommaat vanhemman miesystävän joka tukee sinua henkisesti ja vähän rahallisesti ja sinä huolehdit miehen fyysisistä tarpeista kun lapsi on isällään. Ei hankalaa, kumpikin voittaa.
Tämä, löydät hyvällä mahdollisuudella elinikäisen ystävän ihmisestä jolla on jo kokemusta elämästä paljon enemmän kuin sinulla. Sellainen mies jonka omat lapset on suunnilleen ikäisiäsi, sellainen on sinulle optimaalinen.
Te sairaat pervot löydätte tien jokaiseen ketjuun. Tehkää kaikille normaaleille palvelus ja hommatkaa apua noihin mentaalipuolen ongelmiinne. Ketään ei kiinnosta teidän rupumunat.
Pikku minttuville nyt nukkumaan aikuisten keskusteluista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen on poika eikä mies. Sinä puolestasi olet aivoistasi vielä fyysisestikin keskenkasvuinen.
Onpa taas hyödyllinen kommentti. 30-vuotias ei todellakaan ole mikään poika, vaan aikuinen mies. Ei ole normaalia, että nykyään nuoruutta jatketaan viiskymppiseksi asti.
Olipa typeri kommentti. 30-vuotias poika ei todellakaa ole 50-vuotias mies.
Jankuti jankuti.
Hieno argumentti. Jankuti jankuti itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Sanna Marin on itsekeskeinen narsisti, joka on kiinnostunut vain omasta imagostaan ja urastaan. Marinin tiedetään sopineen von der Leyenin kanssa rahakkaasta EU-pestistä pääministerikauden jälkeen. Siksi Marin jakaa miljardikaupalla rahaa EU-rahastoihin, joista ne päätyvät Suomea rikkaammille maille kuten Italialle.
Te sairaat pervot löydätte tien jokaiseen ketjuun. Tehkää kaikille normaaleille palvelus ja hommatkaa apua noihin mentaalipuolen ongelmiinne. Ketään ei kiinnosta teidän rupu-utareet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin on todella hyvä että pääset eroon miehestäsi... hän kuuluu ns. luusereiden kerhoon ja olet paljon enemmän kuin hän koskaan tulee olemaan...
Keskity olemaan äitinä ja ota yksinhuoltajuus, ei missään tapauksessa yhteishuoltajuutta... vain sinä päätät vauvan asioista jatkossa... sitten olet pitkään ilman mitään suhdetta, suurin osa suomalaisista miehistä on jollain tapaa päästään vialla... pääset helpommalla kun et ota ketään ahdistelemaan sinua... ja jos sitten jonain päivänä löydät jotain todella hyvää testaa kuitenkin ensin kunnolla ennen kuin hyväksyt... muista ei ole mikään kiire olet onnellisempi ilman ketään ahdistelijaa...
Itse erosin ja tajusin että on paljon parempi keskittyä olemaan onnellinen ilman ketään muuta... laita kuulokkeet päähän... kuunetele hyvää musiikkia... tee vauvastasi ja itsestäsi onnellisia... ota viiniä ja rentoudu, kukaan ei tuomitse siitä... sinulla on loistava elämä edessä ilman ketään miestä ajamassa sinua alas...
En käytä enää nimimerkkiäni mutta teen kohdallasi poikkeuksen… jos voin auttaa niin mielelläni autan sinua... aina on hyvä jutella ihan kaikesta...
Vierailija kirjoitti:
Viikko- viikko- systeemi heti kun mahdollista.
Maksimi-elarit.
Etsit Tinderistä vapaaviikoilla paremman miehen.
Kouluttaudut sairaanhoitajaksi, jolloin tienaat 3500 euroa kuussa. Jossain vaiheessa vaihdat miehen lääkäriksi.
Maailma on auki.
Aika raakaa peliä...viikko viikko...ehkä jollekin yläkouluikäiselle tai lähelle sitä sopiva...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsi miehelle. Hän sen on laittanut alulle eli hän on siitä vastuussa.
Mies on vastuussa lapsesta taloudellisesti ja käytännössä kasvatuksesta. Luuleeko mies, että hän voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Ajan ruuvia ei voi kääntää taakseppäin. Jos lähtee, hän on vastuussa itse kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selviät varmasti. Päivä ja asia kerrallaan.
Tästä se elämä vasta alkaakin, vaikkei juuri nyt siltä tunnu, voit tehdä asiat juuri niin kuin itse haluat itsesi ja ennenkaikkea lapsesi parhaaksi. Ei tarvitse tuollaisen sian kanssa yrittää selviytyä.
Toivottavasti saat tukea lähipiiristä, vaikka perheesi ei sitä osaisikaan antaa. Ehkä osaavatkin, joskus ihmiset yllättävät.
Koita jaksaa, vaikka yksi hengitys kerrallaan - se auttaa kun kaikki tuntuu raskaaltaKiitos.. kyllä mun tekisi mieli soittaa äidille tai laittaa viestiä fbssä, mutta en vaan uskalla. En ole koskaan asunut yksin tai joutunut ns selviämään omillani, hävettää olla yhtäkkiä ihan avuttomana vauvan kanssa kun mun pitäisi olla se vanhempi joka järjestää asiat ja pitää huolen mutta en edes tiedä mistä pystyisin aloittamaan järjestelemään uuden elämän kuntoon.
Soita ihmeessä äidillesi! Kerro rehellisesti mitä äsken kirjoitit. Äidit ovat melko ymmärtäväisiä, tiedät sen varmasti itsekin äitinä. Ehkä perheesi on halunnut antaa sinulle tilaa, ovat kunnioittaneet päätöksiäsi vaikkeivät samaa mieltä olekaan olleet eivätkä siksi ole erityisemmin tulleet tykö? Nyt voi olla, että tukevat sinua kaikin tavoin kun vain kerrot mikä tilanne on. Luota heihin ja anna mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että nyt tuntuu tosi rankalta. En tiedä ystävyyssuhteistasi. Kerroit että sukulaisiin on tullut etäisyyttä.
Tilannetta tämän tarkemmin tietämättä on vaikeaa sanoa muuta kuin että kyllä sinä selviät. Jos paikkakunnallasi on jotain äiti-lapsi ryhmiä niin mene mukaan. Facebookista löytyy myös ryhmiä joihin liittyä. Fyysinen ryhmä on kuitenkin parempi sillä sieltä voi löytyä niitä joilta saa joskus lastenhoitoapua. Sukulaisetkin voivat lähentyä kun kerrot hädästäsi.
Sanon että selviät koska minäkin selvisin kahden isomman ja yhden vielä syntymättömän lapsen kanssa.
Miehen suhteen ei kannata rakentaa muuta kuin että taloudellinen tuki lapselleen hänen on pakko antaa. Tämä on ikävä tosiasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selviät varmasti. Päivä ja asia kerrallaan.
Tästä se elämä vasta alkaakin, vaikkei juuri nyt siltä tunnu, voit tehdä asiat juuri niin kuin itse haluat itsesi ja ennenkaikkea lapsesi parhaaksi. Ei tarvitse tuollaisen sian kanssa yrittää selviytyä.
Toivottavasti saat tukea lähipiiristä, vaikka perheesi ei sitä osaisikaan antaa. Ehkä osaavatkin, joskus ihmiset yllättävät.
Koita jaksaa, vaikka yksi hengitys kerrallaan - se auttaa kun kaikki tuntuu raskaaltaKiitos.. kyllä mun tekisi mieli soittaa äidille tai laittaa viestiä fbssä, mutta en vaan uskalla. En ole koskaan asunut yksin tai joutunut ns selviämään omillani, hävettää olla yhtäkkiä ihan avuttomana vauvan kanssa kun mun pitäisi olla se vanhempi joka järjestää asiat ja pitää huolen mutta en edes tiedä mistä pystyisin aloittamaan järjestelemään uuden elämän kuntoon.
Tiedän tuon tunteen. Minulla ei ollut silloin vauvaa, että sikäli eri tilanne... Mutta muutin parikymppisenä silloisen poikaystävän luokse toiseen täysin vieraaseen kaupunkiin. Vanhempani, etenkin äitini oli tuota muuttoa vastaan ja ehdottikin, että muuttaisin edes omaan vuokra-asuntoon... Hän tiesi, ettei hyvin käy. Pari kuukautta siellä asuin ja kyllä se nolottikin ja sain kommentteja "mitäs minä sanoin", MUTTA se on ainoastaan hyväntahtoista ja välittävän vanhemman puhetta!
Eli todellakin otat äitiisi yhteyden ja kun on kyse vielä lapsenapsensa tulevaisuudesta, niin varmasti tarttuu toimeen ja auttaa/tukee sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt miettii vauva-aikaa, niin pääasiassa ensimmäiset kuukaudet meneekin äidin tissillä... Ihan pieni vauva ei tarvitse paljon materiaa... Se on pääasia, että sinulla ja vauvalla on katto pään päällä ja sinulla on rahaa sen verran, että saat syödäksesi. Alat rauhassa selvittelemään asioita ja ehdottomasti pyydät apua äidiltäsi.
Onneksi olkoon että pääset eroon tuollaisesta ketkusta. Ei mikään ihme jos vanhempasi vaistosivat miehen tarkoitusperistä. Olit vain varalla niin kauan kunnes löytyy mielenkiintoisempi.
Kyllä sinä pärjäät. Yhteiskunta pitää kyllä huolta yksinhuoltajista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies joutuu elatukseen osallistumaan. Ja jos ei osallistu hoitoon, niin eipä tuosta mitään apua olisi yhdessä ollessakaan ollut.
Mutta jään kuitenkin vauvan kanssa, miehellä on työpaikka niin hän ei pysty olemaan kotona koko päivää. Tiedän, että mies joutuu (kai?) maksamaan elatusmaksua lapsesta mutta en tiedä kuinka paljon kun nää asiat on mulle ihan uusia, siksi kysyn vertaistukea ja neuvoja
Luuletko tosiaan, että miehesi on maailman ainoa perheellinen työssäkäyvä? Lapsi menee hoitoon työpäivän ajaksi kuten muillakin.
Vierailija kirjoitti:
Viikko- viikko- systeemi heti kun mahdollista.
Maksimi-elarit.
Etsit Tinderistä vapaaviikoilla paremman miehen.
Kouluttaudut sairaanhoitajaksi, jolloin tienaat 3500 euroa kuussa. Jossain vaiheessa vaihdat miehen lääkäriksi.
Maailma on auki.
Muuten hyvä, mutta kouluttautua ITSE lääkäriksi tai johonkin muuhun hyväpalkkaiseen ammattiin niin ei tarvitse olla riippuvainen kenestäkään. Kaveripiirissäni on myös ollut eroja, mutta kun nainen on itse tienannut 80-100 000 vuodessa, niin ei ole tullut "miten selviydy" -paniikkia.
Yliopiston voi käydä hyvin joustavasti.
Ei missään tapauksessa viikko-viikko -tapaamisia vauvan kanssa. Aluksi isälle vain päiväsaikaan ja myöhemmin joka toinen viikonloppu. Tietysti tässä vaihtoehdossa äiti saa vähemmän lapsivapaata, mutta vauvalle on tärkeää vähintään yksi turvallinen ihmissuhde eikä se synny äitiin eikä isään, jos vauvana hoitaja vaihtuu viikon välein.
Asuntohakemus (koti julkisten kulkuyhteyksien varrelta läheltä omia sukulaisia), Ajanvaraus lastenvalvojalle ( oikeudenmukainen elatussopimus eli mies maksaa avokätisesti ja tapaamisoikeus niukasti) ja yhteydenotto omiin läheisiin, jotka tulevat entistä läheisimmiksi kun mies on pois tieltä.
Jos itse olisin tilanteessasi puhuisin asiasta ensin neuvolassa. Heidän pitäisi pystyä neuvomaan millaista tukea voit yhteiskunnalta tilanteessasi saada. Tuki voi olla paitsi rahallista, mutta myös tietoa muunlaisista resursseista ja siitä kuinka niitä hyödynnetään. Esim. vertaistukea ja apua lastenhoitoon voi saada Mannerheimin Lastensuojeluliiton kautta. (https://www.mll.fi/vanhemmille/)
Mitä työelämään tulee, hankkisin ammatin jota voi tehdä kokonaan etänä. Monet IT alan työt ovat tällaisia ja niissä on monenlaista valinnanvaraa toimenkuvan suhteen. Esim. projektiassistentin työ on kovin erilaista kuin, sovelluskehittäjän ja webbisivujen ylläpitäjän työ on taasen erilaista kuin systeemien suunnitteluun erikoistuneen arkkitehdin jne.
Tässä on esimerkki yhdesta konkreettisesta tavasta edetä pätevyyden ja työpaikan hankkimiseksi: https://duunitori.fi/tyoelama/academy-12-viikossa-uudelle-alalle
Alue: Aihe vapaa
Olipa typeri kommentti. 30-vuotias poika ei todellakaa ole 50-vuotias mies.