Erotaan, jään kahdestaan vauvan kanssa. Miten selviän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies joutuu elatukseen osallistumaan. Ja jos ei osallistu hoitoon, niin eipä tuosta mitään apua olisi yhdessä ollessakaan ollut.

Mutta jään kuitenkin vauvan kanssa, miehellä on työpaikka niin hän ei pysty olemaan kotona koko päivää. Tiedän, että mies joutuu (kai?) maksamaan elatusmaksua lapsesta mutta en tiedä kuinka paljon kun nää asiat on mulle ihan uusia, siksi kysyn vertaistukea ja neuvoja

Elatusmaksut määrätään, mutta älä odota rikastuvasi ne rahat on lapsesi elatukseen ei sinun. Jos et pärjää toimeentulotuki on sitten apuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selviät varmasti. Päivä ja asia kerrallaan.

Tästä se elämä vasta alkaakin, vaikkei juuri nyt siltä tunnu, voit tehdä asiat juuri niin kuin itse haluat itsesi ja ennenkaikkea lapsesi parhaaksi. Ei tarvitse tuollaisen sian kanssa yrittää selviytyä.

Toivottavasti saat tukea lähipiiristä, vaikka perheesi ei sitä osaisikaan antaa. Ehkä osaavatkin, joskus ihmiset yllättävät.

Koita jaksaa, vaikka yksi hengitys kerrallaan - se auttaa kun kaikki tuntuu raskaalta

Kiitos.. kyllä mun tekisi mieli soittaa äidille tai laittaa viestiä fbssä, mutta en vaan uskalla. En ole koskaan asunut yksin tai joutunut ns selviämään omillani, hävettää olla yhtäkkiä ihan avuttomana vauvan kanssa kun mun pitäisi olla se vanhempi joka järjestää asiat ja pitää huolen mutta en edes tiedä mistä pystyisin aloittamaan järjestelemään uuden elämän kuntoon.

Rakas, vaikka olisi kuinka vaikeaa, aina kaikki vanhemmat (suomalaisessa kulttuurissa) haluaa, että lapsensa olisivat onnellisia. Sinulla on selvästi jo ihan riittävä kunnollisuuden käsite, ettei sitä tarvitse sinne asti viedä, että voisit itse pahoin

Uhonda se mies. Puhu läheisillesi. Voi olla, että ovat jopa onnellisia, kun vihdoin kuuntelet heitä ja näet, mikä eksäsi on. Anna heidän auttaa sinua.

Tuon ikäinen on poika eikä mies. Sinä puolestasi olet aivoistasi vielä fyysisestikin keskenkasvuinen.

Syntymä on kuolemantuomio :(

Vierailija kirjoitti:

Jos mun tytär olisi peloissaan ja ahdistunut sekä hylättynä vauvansa kanssa, niin haluaisin, että hän muuttaisi vaikka takaisin kotiin luokseni.

Ota ihmeessä äitiisi yhteys. <3

Kyseessä on kuitenkin aikuinen ihminen. Ei kaikki halua edes äitinsä helmoihin vaan haluavat elää omaa elämäänsä. Todella ahdistavaa käytöstä tuollainen. Lapsista pitää pystyä päästämään irti ja antaa pärjätä itse, eikä ensimmäisenä oteta takaisin kotiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla jokin koulutus/ ammatti eli onko sulla töitä?

Vauvan kanssa mitään palkkatöitä tehdä vaan ollaan sen lapsen kanssa. Se vauvan hoitaminen on se työ.

Näin vältetään mm. sen lapsen tulevien mielenterveysongelmien hoito tai rikosten kustannukset yhteiskunnalle myöhemmin, kun sitä lasta ei ole jo vauvasta lyöty laimin. Jospa tällä tavalla esitettynä menisi asia sinullekin perille.

Tämä. Vain viidesosa naisita jää lapsettomiksi ja niihin o laskettu mukaan lapsia haluavat lapsettomat.

Eivät naiaet edelleenkään mitään ydinvoimaloita osaa suunnitella, edes näin liikakansoitusaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies joutuu elatukseen osallistumaan. Ja jos ei osallistu hoitoon, niin eipä tuosta mitään apua olisi yhdessä ollessakaan ollut.

Lastenvalvojalle aika, sinne miehenkin pitää tulla. Sovitte lapsen asiat ja elatuksen.

Ota alusta asti nyt ote, "minä pärjään".

Etsi MLL-äiti-lapsikerhoja, seurakunnan äiti-lapsikerhoja, neuvolassa katsot onko joku seuraa vailla.

Älä ala vääntää riitaa sen miehen kanssa, jättää vaan hakematta lapsen.

Sulla on nyt aikaa, ota avoimesta yliopistosta ilmaisia kursseja, niistä saa todistuksen, vaikka ei tutkintoa.

Kun sitten aikanaan pääset opiskelemaan, on niistä hyötyä.

Ai joo, ja tee ihan exel taulukkoon raha-asiat, malleja löytyy netistä.

Miehesi kuuluu hävetä, ei sinun. Ala katsomaan asuntoa itsellesi ja vauvallesi ja ota yhteyttä sos.toimistoon tai kelalle ja kysy neuvoja mitä etuja sinulle kuuluu. Hae itsellesi opiskelupaikkaa jo nyt keväällä. Sen voi aloittaa myöhemmin kun tilanne selkiintynyt. Älä jää yksin vaan mene mukaan vaikka seurakunnan äiti-lapsi kerhoon. Ja ensimmäiseksi, soita äidillesi. Tulet pärjäämään. Olethan jo käynyt läpi raskauden ja synnytyksen. Hyvää kevättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla jokin koulutus/ ammatti eli onko sulla töitä?

Vauvan kanssa mitään palkkatöitä tehdä vaan ollaan sen lapsen kanssa. Se vauvan hoitaminen on se työ.

Näin vältetään mm. sen lapsen tulevien mielenterveysongelmien hoito tai rikosten kustannukset yhteiskunnalle myöhemmin, kun sitä lasta ei ole jo vauvasta lyöty laimin. Jospa tällä tavalla esitettynä menisi asia sinullekin perille.

Poika on jälkeläisen kanssa, tyttö alkaa raataa töissä.

Soita sosiaalipäivystykseen, ja kysy neuvoa. Voit saada perheohjaustq/sosiaaliohjausta, eli jonkun joka kulkee rinnalla ja selvittää noita elatus ja muita tukiasioita.

Älä huoli, vertaistukea on äärettömästi. Pieni osa pojista astuttaa kaikki tytöt.

Sanna Marin on itsekeskeinen narsisti, joka on kiinnostunut vain omasta imagostaan ja urastaan. Marinin tiedetään sopineen von der Leyenin kanssa rahakkaasta EU-pestistä pääministerikauden jälkeen. Siksi Marin jakaa miljardikaupalla rahaa EU-rahastoihin, joista ne päätyvät Suomea rikkaammille maille kuten Italialle.

Kyllä sinä selviät, raha-asioissa ota yhteys kelaan (jos et siis tiedä mitä tukia voit hakea). Elareista sovitaan lastenvalvojalla. Kun lapsi on tarpeeksi iso ja voi mennä päiväkotiin, niin menet töihin tai opiskelemaan ammatin. Ja kaupungissa selviät ilman autoa. Kaikki järjestyy.

Sukulaisten kommentit voit jättää omaan arvoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Otat kaiken irti minkä laki sallii ja etsit itsellesi oikean miehen joka ei pelkää edellisen kanssa saamaasi lasta.

Kuin etsisi yksisarvista pinkkiä ponia Shangri-Lasta. Silti ilman huonoa miestä parempi ei siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selviät varmasti. Päivä ja asia kerrallaan.

Tästä se elämä vasta alkaakin, vaikkei juuri nyt siltä tunnu, voit tehdä asiat juuri niin kuin itse haluat itsesi ja ennenkaikkea lapsesi parhaaksi. Ei tarvitse tuollaisen sian kanssa yrittää selviytyä.

Toivottavasti saat tukea lähipiiristä, vaikka perheesi ei sitä osaisikaan antaa. Ehkä osaavatkin, joskus ihmiset yllättävät.

Koita jaksaa, vaikka yksi hengitys kerrallaan - se auttaa kun kaikki tuntuu raskaalta

Kiitos.. kyllä mun tekisi mieli soittaa äidille tai laittaa viestiä fbssä, mutta en vaan uskalla. En ole koskaan asunut yksin tai joutunut ns selviämään omillani, hävettää olla yhtäkkiä ihan avuttomana vauvan kanssa kun mun pitäisi olla se vanhempi joka järjestää asiat ja pitää huolen mutta en edes tiedä mistä pystyisin aloittamaan järjestelemään uuden elämän kuntoon.

Laita äidillesi viestiä jo tänään. Jos olisit tyttäreni, en hetkeäkään epäröisi auttaa sinua, vaikka olisit mielestäni tehnyt miten huonon miesvalinnan tahansa. Itse asiassa äitisi saattaa olla jopa helpottunut ja välinne voivat taas lähentyä - ehkä perheesi aavisti miehesi epärehellisyyden sinua ennen.

Hei, todellakaan ei kaikkien äidit ole ottamassa avosylin vastaan! Kun soitin äidilleni olevani turvakodissa, hänen ensimmäiset sanansa olivat, että tänne et ainakaan tule. Ja mitään pahaa en ole hänelle tehnyt, paitsi syntynyt tänne, ja siitä olen saanutkin kuulla koko ikäni, kuinka minä ja sisareni olemme syntymällä tänne pilanneet hänen elämänsä. Vai olenko todella ainoa, jolla on tällainen äit?

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäinen on poika eikä mies. Sinä puolestasi olet aivoistasi vielä fyysisestikin keskenkasvuinen.

Onpa taas hyödyllinen kommentti. 30-vuotias ei todellakaan ole mikään poika, vaan aikuinen mies. Ei ole normaalia, että nykyään nuoruutta jatketaan viiskymppiseksi asti.

Vierailija kirjoitti:

Hommaat vanhemman miesystävän joka tukee sinua henkisesti ja vähän rahallisesti ja sinä huolehdit miehen fyysisistä tarpeista kun lapsi on isällään. Ei hankalaa, kumpikin voittaa.

Tämä, löydät hyvällä mahdollisuudella elinikäisen ystävän ihmisestä jolla on jo kokemusta elämästä paljon enemmän kuin sinulla. Sellainen mies jonka omat lapset on suunnilleen ikäisiäsi, sellainen on sinulle optimaalinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selviät varmasti. Päivä ja asia kerrallaan.

Tästä se elämä vasta alkaakin, vaikkei juuri nyt siltä tunnu, voit tehdä asiat juuri niin kuin itse haluat itsesi ja ennenkaikkea lapsesi parhaaksi. Ei tarvitse tuollaisen sian kanssa yrittää selviytyä.

Toivottavasti saat tukea lähipiiristä, vaikka perheesi ei sitä osaisikaan antaa. Ehkä osaavatkin, joskus ihmiset yllättävät.

Koita jaksaa, vaikka yksi hengitys kerrallaan - se auttaa kun kaikki tuntuu raskaalta

Kiitos.. kyllä mun tekisi mieli soittaa äidille tai laittaa viestiä fbssä, mutta en vaan uskalla. En ole koskaan asunut yksin tai joutunut ns selviämään omillani, hävettää olla yhtäkkiä ihan avuttomana vauvan kanssa kun mun pitäisi olla se vanhempi joka järjestää asiat ja pitää huolen mutta en edes tiedä mistä pystyisin aloittamaan järjestelemään uuden elämän kuntoon.

Laita äidillesi viestiä jo tänään. Jos olisit tyttäreni, en hetkeäkään epäröisi auttaa sinua, vaikka olisit mielestäni tehnyt miten huonon miesvalinnan tahansa. Itse asiassa äitisi saattaa olla jopa helpottunut ja välinne voivat taas lähentyä - ehkä perheesi aavisti miehesi epärehellisyyden sinua ennen.

Niin, oletko ap:n äiti? Jos et niin julistuksesi oli turhaa lätinää. Äidit ei todellakaan ole samasta muotista.

Vierailija kirjoitti:

Otat kaiken irti minkä laki sallii ja etsit itsellesi oikean miehen joka ei pelkää edellisen kanssa saamaasi lasta.

Tämä. Naiset ovat kuin lapsia jotka eivät voi olla yksin edes erottuaan, vaan on löydettävä taas joku tekemään tarpeensa heihin.

Hyvä esimerkki siitä että kannattaakohan ensin olla ja elää sinkkuna eikä perustaa sitä perhettä kun on itse ihan avuton. No vahinko on jo tapahtunut, on oma asia selviytyä.