Erotaan, jään kahdestaan vauvan kanssa. Miten selviän?
Olen nyt 22v ja mies 30. Mies jäi raskausaikana kiinni yhden naispuolisen työkaverinsa kanssa flirttaavista viesteistä, myönsi ihastumisen mutta lupasi ettei jatka enää. Nyt on myöntänyt ettei koskaan lopettanut tekstailua ja hän haluaa nyt erota ja jatkaa virallisesti tän työkaverin kanssa.
Ollaan oltu yhessä siitä siitä asti kun olin lukiossa, en ole ikinä ollut kenenkään muun kanssa enkä halua olla. Miten tästä selviää? Miten pystyn elättämään mut ja vauvan yksin. Miten pärjään yksin kun lapsi kasvaa. Mulla ei ole ajokorttia tai autoa.
Tuntuu, että mun elämä on pilalla. Ajatukset sekaisin. Pelottaa ja hävettää kertoa ihmisille. Mun perhe ei ole koskaan tykännyt miehestäni enkä ole enää heidän kanssa läheinen. Tiedän, että heiltä tulee "no mähän sanoin" tyylinen vastaus ja se ahdistaa.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies joutuu elatukseen osallistumaan. Ja jos ei osallistu hoitoon, niin eipä tuosta mitään apua olisi yhdessä ollessakaan ollut.
Mutta jään kuitenkin vauvan kanssa, miehellä on työpaikka niin hän ei pysty olemaan kotona koko päivää. Tiedän, että mies joutuu (kai?) maksamaan elatusmaksua lapsesta mutta en tiedä kuinka paljon kun nää asiat on mulle ihan uusia, siksi kysyn vertaistukea ja neuvoja
Se on miehen oma ongelma ratkaista miten hoitaa sekä lapsen että työn. Sinun ei sitä tarvitse miettiä. Moni työssäkäyvä on yksinhuoltaja, joten myös sinun ex-miehesi pystyy siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selviät varmasti. Päivä ja asia kerrallaan.
Tästä se elämä vasta alkaakin, vaikkei juuri nyt siltä tunnu, voit tehdä asiat juuri niin kuin itse haluat itsesi ja ennenkaikkea lapsesi parhaaksi. Ei tarvitse tuollaisen sian kanssa yrittää selviytyä.
Toivottavasti saat tukea lähipiiristä, vaikka perheesi ei sitä osaisikaan antaa. Ehkä osaavatkin, joskus ihmiset yllättävät.
Koita jaksaa, vaikka yksi hengitys kerrallaan - se auttaa kun kaikki tuntuu raskaaltaKiitos.. kyllä mun tekisi mieli soittaa äidille tai laittaa viestiä fbssä, mutta en vaan uskalla. En ole koskaan asunut yksin tai joutunut ns selviämään omillani, hävettää olla yhtäkkiä ihan avuttomana vauvan kanssa kun mun pitäisi olla se vanhempi joka järjestää asiat ja pitää huolen mutta en edes tiedä mistä pystyisin aloittamaan järjestelemään uuden elämän kuntoon.
Laita äidillesi viestiä jo tänään. Jos olisit tyttäreni, en hetkeäkään epäröisi auttaa sinua, vaikka olisit mielestäni tehnyt miten huonon miesvalinnan tahansa. Itse asiassa äitisi saattaa olla jopa helpottunut ja välinne voivat taas lähentyä - ehkä perheesi aavisti miehesi epärehellisyyden sinua ennen.
Eikä miestäq voi pakottaa tapaamaan lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selviät varmasti. Päivä ja asia kerrallaan.
Tästä se elämä vasta alkaakin, vaikkei juuri nyt siltä tunnu, voit tehdä asiat juuri niin kuin itse haluat itsesi ja ennenkaikkea lapsesi parhaaksi. Ei tarvitse tuollaisen sian kanssa yrittää selviytyä.
Toivottavasti saat tukea lähipiiristä, vaikka perheesi ei sitä osaisikaan antaa. Ehkä osaavatkin, joskus ihmiset yllättävät.
Koita jaksaa, vaikka yksi hengitys kerrallaan - se auttaa kun kaikki tuntuu raskaaltaKiitos.. kyllä mun tekisi mieli soittaa äidille tai laittaa viestiä fbssä, mutta en vaan uskalla. En ole koskaan asunut yksin tai joutunut ns selviämään omillani, hävettää olla yhtäkkiä ihan avuttomana vauvan kanssa kun mun pitäisi olla se vanhempi joka järjestää asiat ja pitää huolen mutta en edes tiedä mistä pystyisin aloittamaan järjestelemään uuden elämän kuntoon.
Onko teillä asuntoasiat kunnossa? Se on ensimmäisiä asioita laittaa kuntoon?
Nyt on vaan kasvun paikka, jos olet ollut läheisriippuvainen. Mutta kyllä sä tulet selviämään. Suomi on yhäreitä pullollaan.
Vierailija kirjoitti:
Viikko- viikko- systeemi heti kun mahdollista.
Maksimi-elarit.
Etsit Tinderistä vapaaviikoilla paremman miehen.
Kouluttaudut sairaanhoitajaksi, jolloin tienaat 3500 euroa kuussa. Jossain vaiheessa vaihdat miehen lääkäriksi.
Maailma on auki.
Maksimielareita taitaa olla hankala saada, jos mies vastaa lapsesta 50%.
Kyllä sinä pärjäät!!! Muutkin ovat pärjänneet. Lapsi tulee olemaaan elämäsi valo.
Et mitenkään kun kerran täältä sitä kyselet. Mä olin 21 kun jäätiin vauvan kanssa kahdestaan. Hyvin meni ja menee edelleen, suorastaan loistavasti. Nyt mulla on kaksi hienoa tyttären poikaa ja taas tulevat mummille kylään hiihtolomalla, tosin vuoron perään.
Elämä se on kun silkkiä vaan, sylillisen tahtoisin kerrallaan... Kyllä sinäkin pärjäät!
Voimia ja rohkeutta sinulle ja ihanalle vauvallesi, olette molemmat tärkeitä ihmisiä ja varmasti pärjäätte.
Ota yksi asia kerrallaan, toivut synnytyksestä, huolehdit vauvastasi ja itsestäsi, asiat järjestyvät yksi kerrallaan, teet vain aina sen yhden asian, joka pitää tehdä ja asiat varmasti järjestyvät.
Olet nuori vielä, ehdit tehdä ihan kaikkea vielä ja ajattele, että kun mieslapsi poistui elämästäsi, olet väistänyt luodin, et ole vastuussa muusta kuin lapsestasi ja itsestäsi.
Kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi, hyvin teillä menee, pian huomaat, että lapsesi on jo iso ja hyvin olette pärjänneet, olette onnellisia ja elämä kantaa<3
Nyt vain huolehdit lapsesta ja katsot seuraavaa parisuhdetta vasta 18 vuoden päästä.
Ajokortin ja auton pystyt hankkimaan. Nyt et tarvi niitä, mutta myöhemmin voit mennä autokouluun. Keskity tämän hetken tärkeimpiin asioihin. Asunto, elatusmaksut, vauvan ja sinun hyvinvointi. Jos joku viisastelee sinulle, älä välitä. Jokaisella on surua ja epäonnistumisia, myös ivaajilla. Hyvä että pääset eroon epäluotettavasta miehestä ja saat rakentaa vakaan ja turvallisen elämän itsellesi ja lapselle. Kaiken uuteen tilanteeseen liittyvät asiat saat selville. Netistä ja toisilta vanhemmilta saat paljon tietoa. Kysele rohkeasti.
Hommaat vanhemman miesystävän joka tukee sinua henkisesti ja vähän rahallisesti ja sinä huolehdit miehen fyysisistä tarpeista kun lapsi on isällään. Ei hankalaa, kumpikin voittaa.
Hyvin sinä pärjäät, jos niin tahdot. Onhan isäkin lapsella, päivä kerrallaan eteenpäin.
Vanhemmat ovat luultavasti tukenasi, puhu heidän kanssaan.
Älä tunne häpeää. Itse kun erosin olin jotenkin häpeissäni siitä enkä halunnut puhua asiasta muille, meni jonkin aikaan kun tajusin ettei siinä ole mitään hävettävää. Se tunne on vain omassa päässä.
Pärjäät kyllä, meitä yh äitejä on monia ja sinä olet vielä niin nuori että ehdit löytää vielä hyvän miehen elämääsi myöhemmin. Lapsi etusijalle, omat vanhempasi auttavat varmasti enkä voisi edes kuvitella että he sanoisivat Mitä sanoin tms. He rakastavat sinua ja ovat varmasti iloisia kun pääsevät osallistumaan sinun ja lapsenlapsen elämään enemmän.
Tee asioita joista pidät ja keskustele ystäviesi kanssa. Sä pärjäät kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla jokin koulutus/ ammatti eli onko sulla töitä?
Olen käynyt lukion ja ollut kahvilassa töissä.. ei ole mitään työpaikkaa nyt
Hyvät setit.
Miehellä velvollisuus hoitaa vauvaa yhtä lailla.
Jos mun tytär olisi peloissaan ja ahdistunut sekä hylättynä vauvansa kanssa, niin haluaisin, että hän muuttaisi vaikka takaisin kotiin luokseni.
Ota ihmeessä äitiisi yhteys. <3
Vierailija kirjoitti:
Hommaat vanhemman miesystävän joka tukee sinua henkisesti ja vähän rahallisesti ja sinä huolehdit miehen fyysisistä tarpeista kun lapsi on isällään. Ei hankalaa, kumpikin voittaa.
Tämä. Win - win.
Ei ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään.
Vierailija kirjoitti:
Jos mun tytär olisi peloissaan ja ahdistunut sekä hylättynä vauvansa kanssa, niin haluaisin, että hän muuttaisi vaikka takaisin kotiin luokseni.
Ota ihmeessä äitiisi yhteys. <3
Tämä. Varmasti sinulle löytyy jokin rauhallinen parittelupaikka emäsi luota
Perheesi ei pidä miehestäsi, mutta luultavasti sinä olet heille tärkeä. Ota rohkeasti yhteyttä äitiisi. Kestät kyllä sen mitä minä sanoin-kommentin. Ja hetkellisen häpeän (jota sinun ei edes tarvitse tuntea). Miehesi on se, jonka olisi syytä hävetä.