Miten pääsit yli ystävyyden päättymisestä?

Olan kohautuksella. Ei tuntunut missään. Kolmekymmentä vuotta oltiin ystäviä, sitten se vaan kuihtui pois, kävi tarpeettomaksi molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Tietosuus että diivalla on elämänkoulua edessä on auttanut. Jos hän siis haluaa yhdenkään oikean ystävän elämäänsä, pitää tehdä perustavaalaatuisia muutoksia ja tulla alas prinsessan valtaistuimeltaan.

Sairasta toivoa pahaa muille ja vielä ihmiselle, joka joskus on ollut ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Hän on kuin ilmaa minulle. Tekokyyneleen voin tirauttaa jos maksetaan. Kuollut.

Eipä taida olla kuin ilmaa. Noin suuri viha on taakka sinulle itsellesi, mutta onneksi ystäväsi ei siitä enää kärsi. Vai että jonkun pitäisi vielä sinulle maksaa katkeruudestasi :D  

Kerroit , että sait lapsen jolloin asiat muuttui. Usein se erilainen elämäntilanne voi yllättää sen ystävänkin ja sitten erkanette

Annat olla. Keskityt elämään

Se auttaa, kun ei oleta että ihmissuhteet ovat pysyviä. 

Helposti. Olisi pitänyt pistää jo aiemmin välit poikki niin myrkyllisen ihmisen kanssa. 

Jatkamalla elämää. Sillä tavalla pääsee ihan mistä tahansa yli. Toinen vaihtoehtohan on lopettaa eläminen, mutta siihen en ole valmis. 

En ole tietoisesti ikinä päättänyt ystävyyttä, mutta toisaalta voisi ehkä ajatella, että jos olen nähnyt joitain ihmisiä viimeksi 25 vuotta sitten, enkä sen jälkeen ole ollut missään tekemisissä, niin ehkäpä nämä ystävyyssuhteet voidaan tulkita päättyneiksi.

Ihmiset nyt vain kasvavat erilleen ja tietyt ihmissuhteet kuuluvat tiettyyn elämänvaiheeseen. Se, että suhde päättyy ei tarkoita välttämättä sitä, että se olisi huono asia.

Elämä jatkuu ja haasteet ja tavoitteet vaihtuu.

Vierailija kirjoitti:

Se auttaa, kun ei oleta että ihmissuhteet ovat pysyviä. 

Samaa mieltä. Kun elää vanhaksi, niin huomaa sen. Joillakin ovat puolisotkin vaihtuneet useaan kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Näin kaupassa tänään hänet . Ei edes tervehtinyt, vaikka sanoi aikoinaan, että voidaan moikata

Tervehditkö sinä sitten häntä?

Eipä sitä aina pääsekään. :/

w:

Isäntä teki kuolemaa, pappi kysyi: miten haluatte, että teidät haudataan?

- Tuon traktrorin kanssa. Miksi tuon traktorin?

- Niin syvää monttua ei ole ollut, mistä ei ois Valmetin kanssa noustu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kaupassa tänään hänet . Ei edes tervehtinyt, vaikka sanoi aikoinaan, että voidaan moikata

Tervehditkö sinä sitten häntä?

Ei tietenkään. Taudin kuvaan kuuluu, että se mitä itse ei tee on ok, mutta toisen tekemättä jättämänä se on paha, hyvin paha, asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kaupassa tänään hänet . Ei edes tervehtinyt, vaikka sanoi aikoinaan, että voidaan moikata

Tervehditkö sinä sitten häntä?

Kyllä. Laitoin kasvoille pienen hymyn ja sanoin moi. Hän katsoi minua kuin halpaa makkaraa

Vierailija kirjoitti:

Juuri meni poikki 30- vuotinen ystävyys. Ei tunnu missään. Hänen häijyytensä lisääntyi loppua kohti niin että oli hyvin helppoa päästää irti.

Samankaltainen tilanne, olo on lähinnä helpottunut ettei tarvitse olla enää tekemisissä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kaupassa tänään hänet . Ei edes tervehtinyt, vaikka sanoi aikoinaan, että voidaan moikata

Tervehditkö sinä sitten häntä?

Kyllä. Laitoin kasvoille pienen hymyn ja sanoin moi. Hän katsoi minua kuin halpaa makkaraa

Voisin kuvitella että tuollaisen kohtaamisen jälkeen pääsisi aika helposti yli siitä ihmisestä.

Helposti. Vuosien aikana muututtiin molemmat ihmisinä niin paljon, että ystävyydestä tuli käytännössä mahdotonta. En minä halua olla ystävä sellaisen ihmisen kanssa, jonka vallitseva perustunne on viha ja katkeruus kaikkea kohtaan. Ystävyyden päättyminen oli huojentavaa.

Itse olen jo pari vuotta kipuillut kovasti pelkän ystävyyden muuttumisen vuoksi. Ollaan vielä kyllä tekemisissä, mutta tuntuu, että sellaista aitoa yhteyttä ei enää ole. Sanat ja teot puhuu eri kieltään ja joitain pieniä valheita vielä päälle. Ollaan teini-iästä asti oltu ns. parhaita ystäviä, mutta enää ei kyllä sitä olla kuin korulauseissa ja juhlapuheissa. Pakko se on ollut itselle pikkuhiljaa myöntää, että ystävyytemme ja hän merkitsi minulle enemmän kuin minä hänelle. Mieli on tosi synkkä tämän vuoksi.  Minkäs teet, en keksi keinoa miten korjata tätä.

En ole vielä päässyt. Hän vain ghostasi yllättäen, pisti välit poikki. Haluaisin tietää mitä tein väärin.

En tiedä pääseekö ikinä, mutta sen kanssa oppii elämään.