Lue keskustelun säännöt.
Pettynyt deittailuun
Turhautunut
16.02.2023 |
Olen käynyt muutamalla treffillä deittiappisten kautta. Kun treffeillä huomaan, ettei kemiat mene yksiin, niin olen sanonut kohteliaasti ettei toinen kiinnosta sillä lailla. Toinen on saattanut olla ihastunut, mutta pakko se on sanoa, kuin mitään pitkittää tai ghostata. Tuntuu vaan turhauttavalta, kun ei löydy oman tyylistä kumppania. En etsi seksiseuraa, vaan kivaa kumppania, jonka kanssa voi matkustaa, käydä kulttuuritapahtumissa, sekä käydä yhdessä lenkillä, tehdä ruokaa, perusarkea jakaa, unohtamatta huumoria. Se vaan pettymys treffeistä, kun tääkään ei natsannut. En edes etsi sieltä aktiivisesti, koska en tykkää roikkua appiksissa. Olen pohtinut, että tapaavatko ihmiset nykyään vaan deittiappiksissa, kun arjessa ei tule kukaan lähesty. Tai olen nähnyt jonkun olevan kiinnostunut, ja lähestynyt tätä, mutta ilmeisesti ujous on toisessa iskenyt, kun nainen on aloitteellinen. baaristakin taitaa saada tietynlaista seuraa...
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Itse käytin tinderiä ja paria muuta sovellusta. Tuli vain pahamieli, kun sänkyyn olis pitänyt mennä heti. Poistin kaikki sovellukset. Tapasin nykyisen mieheni tennishallilla missä olin kahvilla. Mies tuli pelinsä jälkeen ostaa kahvia ja sanoi minulle moi ja hymyili. Menin omaan pöytään istumaan ja hän sanoi, että älä nyt yksin ole siellä pöydässä, että tule seuraksi. Niin menin ja nauroin hänen jutuilleen ja rennolle asenteelle, että pyysin häntä ulos. Hän suostui ja siitä alkoi meidän suhde. Edelleen uskon siihen, että ihmiset kohtaa normaalissa arjessa. Ystäväni myös käytti tinderit ja muut ja löysi kumppaninsa parkkihallita.
Ihania tällaiset tarinat. En ole vielä kumppaniani löytänyt mutta uskon, että tulen löytämään tuohon tapaan livenä vielä. Olen siitä iloinen että miehet ottavat minuun aika helposti kontaktia, esim. jos just menen yksin syömään jonnekin, ei tarvi kauaa yksin olla. Kerran pikaruokapaikassa tuli puolen tunnin aikana kaksi miestä tarjoamaan seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei teistä lihavista mätisäkeistä kukaan ole kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Tundra kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseä aina ärsyttäny nämä "ei sitä kumppania netistä löydä!".
Olin monissa eri deittiäpeissä JA pidin silmät auki livessä. Mutta ei siellä livessä OLE ketään eikä siellä kukaan ota kontaktia. Olen aloittanut keskusteluja kaupassa ja muualla, ei mitään. Harrastuksissa ei ole ketään, kun kaikki keskittyvät omaan tekemiseensä. Kaverit kahlattu läpi tyylillä "jos löytyy sinkkukaveri, joka sopis mulle, kerro!". Ei mitään.Ei sinne liveen niin vaan mennä ja oteta jotakuta. Ei ne vapaana olevat ihmiset ole jossain hyllyllä odottelemassa, että ne vaan poimitaan.
Useimmiten nämä "etsi seura elävästä elämästä" on itse parisuhteessa olevia jo.
oma ihana rakas löytyi sitten deittiäpistä.Tämä on totta, ja kyllä myös entisaikaan kumppania on etsitty esim. kirjeenvaihtoilmoitusten kautta. Ei koskaan ole ollut niin, että kaikki löytävät kumppanin töistä tai tuttujen kautta. Ja eipä esim. enää aikuisiällä jaksa, ehdi tai voisikaan pyöriä joka päivä notkumassa jossain baarissa ja tapahtumissa, kuten nuorena - joskus opiskeluaikaan kumppani löytyikin ehkä helpommin livemaailmasta, kun ihmiset viettivät enemmän aikaa notkumalla jossain missä oli samanikäisiä. Aikuisten elämä on vähän toisenlaista, kun työ haukkaa päivästä leijonanosan, eivätkä ne omanikäiset enää hengaile samalla lailla jossain.
Ehkä kirjeenvaihtoilmoituksissa oltiin enemmän tosissaan vs tinderin tapainen appis, jossa vaihtoehtoja tulee koko ajan, ja ei kaikki keskitykään tutustumista yhteen? Nuorempana on helpompaa, kun on opiskelijabileitä, ja koulumaailmassa ollaan kaikki samalla viivalla - suht samanlainen elämänkokemus, kuin +35. Sen ikäisillä on lapsia, avioeroja, yms takanapäin. Työpaikassa ihmiset vaihtuu, jos itse vaihtaa työpaikkaa. Olen saanu töistä ystäviä, kumppania en. Tai sitten joku varattu perheenisä osoittaa kiinnostusta, jota ei ite halua.
Itse asiassa ei Tinderissä tule koko ajan "vaihtoehtoja". Jokainen kuva siellä ei ole vaihtoehto - ei siis juuri tietyn selailijan "oettavissa" tai edes tätä kiinnostava. Itse en ole koskaan ollut Tinderissä, mutta mitä olen kaverin kanssa sitä selannut, niin ei se tarjonta ainakaan sellaista ollut, että itse kokisin siellä olevan rajattomasti vaihtoehtoja. Lähinnä se tuntuu siltä, että siellä on vain rajattomasti itselleni epäsopivia, jolloin ne harvat kiinnostavat todellakin erottuvat, ja jos Tinderissä olisin jaksaisin todellakin keskittyä tutustumaan niihin harvoihin, joita voi pitää "vaihtoehtoina". Ja eipä kirjeenvaihtoaikanakaan mikään estänyt kirjoittelemasta monille - ja toisaalta jos sai paljon vastauksia ilmoituksiinsa, kyllähän niistäkin karsittiin osa pois.
Mitä itse olen tinderiä selannut, niin olen parilla treffeillä niiden kautta käynyt. Niistä ei mitään seurannut. Tinderissä ei ole oikein minua kiinnostavia profiileja, ja varmaan siitä voin syyttää itseäni, kun ei kelpaa. :'D ovat ihmiset tinderissä tutustuneet ja menneet naimisiin asti.
Kiinnostaisi tietää, muuten muut ovat kokeneet facebookin deitin, tai muut treffiappikset? Verrattuna tinderiin?
Nainen saa deittisovelluksissa kymmeniä ellei satoja kontakteja vaikkei olisi kuin alle keskitason ulkonäkö kyseessä. Odotukset deiteillä on, että miehen pitää viedä jalat alta ( jalat levälleen voisi joku lukea). 15 min aikana pitäisi kipinöidä ja naisen saada kehumisia. Naiset ovat tottuneet tällä aikakaudella liian hyvälle miten paljon kontakteja saavat.
Helpointa lähestyä baarissa kun ei itse ole liikaa kännissä sopivaa naista ja malttaa mennä treffeille eikä odottaa jatkoille pääsyä samantien.
Vierailija kirjoitti:
Itse käytin tinderiä ja paria muuta sovellusta. Tuli vain pahamieli, kun sänkyyn olis pitänyt mennä heti. Poistin kaikki sovellukset. Tapasin nykyisen mieheni tennishallilla missä olin kahvilla. Mies tuli pelinsä jälkeen ostaa kahvia ja sanoi minulle moi ja hymyili. Menin omaan pöytään istumaan ja hän sanoi, että älä nyt yksin ole siellä pöydässä, että tule seuraksi. Niin menin ja nauroin hänen jutuilleen ja rennolle asenteelle, että pyysin häntä ulos. Hän suostui ja siitä alkoi meidän suhde. Edelleen uskon siihen, että ihmiset kohtaa normaalissa arjessa. Ystäväni myös käytti tinderit ja muut ja löysi kumppaninsa parkkihallita.
Silti todennäköisyys löytää kumppani Tinderistä on isompi kuin että löytäisi parkkihallista. Siitä huolimatta, että jos päivystää yhden päivän parkkihallissa, siellä käy useampia ihmisiä kuin mitä Tinderissä tulisi vastaan uusia profiileita. Joten parkkihalli todennäköisenä tapaamispaikkana on äärimmäisen epätodennäköinen. Typerää aina nostaa esiin tällaisia omituisia esimerkkejä - edelleen live-elämässä ne todennäköisimmät paikat löytää kumppani ovat työpaikka, opiskelu, harrastukset tai tuttavien kautta. Niin, ja ehkä eri tapahtumat, jossain määrin. Deittisovellukset ei oikeastaan ole yhtään sen huonompi tai parempi paikka - se on ikäänkuin yksi paikka vain lisää. Eipä se todennäköisyys kumppanin löytymiseen yksittäisellä työpaikallakaan kovin suuri ole, joten ei se onnistumisprosentti Tinderinkään kohdalla muita vaihtoehtoja huonompi ole. Siinä vain saa hiukan laajennettua hakualuetta oman elämänpiirin ulkopuolelle, mikä siinä mielessä lisää mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse käytin tinderiä ja paria muuta sovellusta. Tuli vain pahamieli, kun sänkyyn olis pitänyt mennä heti. Poistin kaikki sovellukset. Tapasin nykyisen mieheni tennishallilla missä olin kahvilla. Mies tuli pelinsä jälkeen ostaa kahvia ja sanoi minulle moi ja hymyili. Menin omaan pöytään istumaan ja hän sanoi, että älä nyt yksin ole siellä pöydässä, että tule seuraksi. Niin menin ja nauroin hänen jutuilleen ja rennolle asenteelle, että pyysin häntä ulos. Hän suostui ja siitä alkoi meidän suhde. Edelleen uskon siihen, että ihmiset kohtaa normaalissa arjessa. Ystäväni myös käytti tinderit ja muut ja löysi kumppaninsa parkkihallita.
Mulla on ollut asiallisia treffejä, mutta on tullut pettymys, kun huomaa, ettei treffit johtaneet mihinkään. Kun en koe kipinää, niin en koe, ja välillä toinen on kokenut, tai ei kumpikaan. Olin yhteen oikeasti ihastunut mielikuvan pohjalta, mutta emme koskaan tavanneet lopulta, kun ghostas. Tiedän tuon pettymyksen tunteen, kun ei johda mihinkään.
Tuo on ihana kohtaaminen! Itsekin koen, että tuollain samalla tavalla, kun vähiten odottaa, kohtaa jonkun kivan livenä. Minkä ikäisiä olitte, kun tapasitte?
Naiset tutustuu mieheen 5 minuuttia ja sanovat ei ollut kemiaa. Sitten itkevät palstoilla ettei kumppania löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käytin tinderiä ja paria muuta sovellusta. Tuli vain pahamieli, kun sänkyyn olis pitänyt mennä heti. Poistin kaikki sovellukset. Tapasin nykyisen mieheni tennishallilla missä olin kahvilla. Mies tuli pelinsä jälkeen ostaa kahvia ja sanoi minulle moi ja hymyili. Menin omaan pöytään istumaan ja hän sanoi, että älä nyt yksin ole siellä pöydässä, että tule seuraksi. Niin menin ja nauroin hänen jutuilleen ja rennolle asenteelle, että pyysin häntä ulos. Hän suostui ja siitä alkoi meidän suhde. Edelleen uskon siihen, että ihmiset kohtaa normaalissa arjessa. Ystäväni myös käytti tinderit ja muut ja löysi kumppaninsa parkkihallita.
Ihania tällaiset tarinat. En ole vielä kumppaniani löytänyt mutta uskon, että tulen löytämään tuohon tapaan livenä vielä. Olen siitä iloinen että miehet ottavat minuun aika helposti kontaktia, esim. jos just menen yksin syömään jonnekin, ei tarvi kauaa yksin olla. Kerran pikaruokapaikassa tuli puolen tunnin aikana kaksi miestä tarjoamaan seuraa.
En ole itse sinkku, mutta pakko kysyä silti: minkä näköisiä te olette ja missä oikein tuollaista tapahtuu, ja ovatko nuo seuraansa tarjoavat miehet suomalaisia? Nimittäin itse olen aina ollut hoikka, pitkähiuksinen ja käsittääkseni hyvännäköisenä pidetty nainen, mutta ikinä minkään ikäisenä en ole törmännyt tuollaiseen ilmiöön, että miehet tulisivat tarjoamaan seuraansa, jos menee päiväsaikaan yksin syömään tai kahvilaan, tai jos vain kävelee kadulla. Baareissa kyllä on tultu juttelemaan, mutta sehän on eri asia, kun baarit ovat perinteisiä tapaamispaikkoja. Välillä kyllä vähän pistää epäilyttämään nuo tarinat, että jossain peruspikaruokapaikassakin kävisi tuollainen kuhina yhden tietyn naisen pöydän ympärillä. Vai onko tässä niin, että jotkut tulkitsevat kaikki kellon kysymisetkin iskuyrityksiksi?
Ghostaaminen on moraalisesti väärin, että kieltämättä he ovat irtaantuneet siitä, että siellä ruudun toisella puolella on ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käytin tinderiä ja paria muuta sovellusta. Tuli vain pahamieli, kun sänkyyn olis pitänyt mennä heti. Poistin kaikki sovellukset. Tapasin nykyisen mieheni tennishallilla missä olin kahvilla. Mies tuli pelinsä jälkeen ostaa kahvia ja sanoi minulle moi ja hymyili. Menin omaan pöytään istumaan ja hän sanoi, että älä nyt yksin ole siellä pöydässä, että tule seuraksi. Niin menin ja nauroin hänen jutuilleen ja rennolle asenteelle, että pyysin häntä ulos. Hän suostui ja siitä alkoi meidän suhde. Edelleen uskon siihen, että ihmiset kohtaa normaalissa arjessa. Ystäväni myös käytti tinderit ja muut ja löysi kumppaninsa parkkihallita.
Ihania tällaiset tarinat. En ole vielä kumppaniani löytänyt mutta uskon, että tulen löytämään tuohon tapaan livenä vielä. Olen siitä iloinen että miehet ottavat minuun aika helposti kontaktia, esim. jos just menen yksin syömään jonnekin, ei tarvi kauaa yksin olla. Kerran pikaruokapaikassa tuli puolen tunnin aikana kaksi miestä tarjoamaan seuraa.
En ole itse sinkku, mutta pakko kysyä silti: minkä näköisiä te olette ja missä oikein tuollaista tapahtuu, ja ovatko nuo seuraansa tarjoavat miehet suomalaisia? Nimittäin itse olen aina ollut hoikka, pitkähiuksinen ja käsittääkseni hyvännäköisenä pidetty nainen, mutta ikinä minkään ikäisenä en ole törmännyt tuollaiseen ilmiöön, että miehet tulisivat tarjoamaan seuraansa, jos menee päiväsaikaan yksin syömään tai kahvilaan, tai jos vain kävelee kadulla. Baareissa kyllä on tultu juttelemaan, mutta sehän on eri asia, kun baarit ovat perinteisiä tapaamispaikkoja. Välillä kyllä vähän pistää epäilyttämään nuo tarinat, että jossain peruspikaruokapaikassakin kävisi tuollainen kuhina yhden tietyn naisen pöydän ympärillä. Vai onko tässä niin, että jotkut tulkitsevat kaikki kellon kysymisetkin iskuyrityksiksi?
Tämä siis tapahtui vieraassa kaupungissa keskiyön aikoihin keikan jälkeen, kun odottelin kotikaupunkiini lähtevää bussia. Suomalaisia olivat, ikäisiäni tai vähän nuorempia. Toinen kysyi minua liittymään seuraan ja tarjosi ostamaansa ruokaa, toinen kyseli kuka olen, mistä ja miksi siellä siihen aikaan. Tän jälkimmäisen kanssa höpöttelin pidempäänkin.
Ja minkä näköinen olen? Urheilullinen, hoikka, pitkätukkainen, kauniiksi kehuttu, siististi pukeutuva. Tuolloin olin 24v.
Vierailija kirjoitti:
Ghostaaminen on moraalisesti väärin, että kieltämättä he ovat irtaantuneet siitä, että siellä ruudun toisella puolella on ihminen.
Minulle se on viesti siitä, ettei toista kiinnosta. Tietysti jos on pitkän aikaa ollut tekemisissä, niin silloin olisi hyvä sanoakin jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ghostaaminen on moraalisesti väärin, että kieltämättä he ovat irtaantuneet siitä, että siellä ruudun toisella puolella on ihminen.
Ghoustaamiseen tottuu. Pari kertaa kun on tullut ghoustatuksi, niin se muuttuu elämään kuuluvaksi perusasiaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käytin tinderiä ja paria muuta sovellusta. Tuli vain pahamieli, kun sänkyyn olis pitänyt mennä heti. Poistin kaikki sovellukset. Tapasin nykyisen mieheni tennishallilla missä olin kahvilla. Mies tuli pelinsä jälkeen ostaa kahvia ja sanoi minulle moi ja hymyili. Menin omaan pöytään istumaan ja hän sanoi, että älä nyt yksin ole siellä pöydässä, että tule seuraksi. Niin menin ja nauroin hänen jutuilleen ja rennolle asenteelle, että pyysin häntä ulos. Hän suostui ja siitä alkoi meidän suhde. Edelleen uskon siihen, että ihmiset kohtaa normaalissa arjessa. Ystäväni myös käytti tinderit ja muut ja löysi kumppaninsa parkkihallita.
Ihania tällaiset tarinat. En ole vielä kumppaniani löytänyt mutta uskon, että tulen löytämään tuohon tapaan livenä vielä. Olen siitä iloinen että miehet ottavat minuun aika helposti kontaktia, esim. jos just menen yksin syömään jonnekin, ei tarvi kauaa yksin olla. Kerran pikaruokapaikassa tuli puolen tunnin aikana kaksi miestä tarjoamaan seuraa.
En ole itse sinkku, mutta pakko kysyä silti: minkä näköisiä te olette ja missä oikein tuollaista tapahtuu, ja ovatko nuo seuraansa tarjoavat miehet suomalaisia? Nimittäin itse olen aina ollut hoikka, pitkähiuksinen ja käsittääkseni hyvännäköisenä pidetty nainen, mutta ikinä minkään ikäisenä en ole törmännyt tuollaiseen ilmiöön, että miehet tulisivat tarjoamaan seuraansa, jos menee päiväsaikaan yksin syömään tai kahvilaan, tai jos vain kävelee kadulla. Baareissa kyllä on tultu juttelemaan, mutta sehän on eri asia, kun baarit ovat perinteisiä tapaamispaikkoja. Välillä kyllä vähän pistää epäilyttämään nuo tarinat, että jossain peruspikaruokapaikassakin kävisi tuollainen kuhina yhden tietyn naisen pöydän ympärillä. Vai onko tässä niin, että jotkut tulkitsevat kaikki kellon kysymisetkin iskuyrityksiksi?
Tämä siis tapahtui vieraassa kaupungissa keskiyön aikoihin keikan jälkeen, kun odottelin kotikaupunkiini lähtevää bussia. Suomalaisia olivat, ikäisiäni tai vähän nuorempia. Toinen kysyi minua liittymään seuraan ja tarjosi ostamaansa ruokaa, toinen kyseli kuka olen, mistä ja miksi siellä siihen aikaan. Tän jälkimmäisen kanssa höpöttelin pidempäänkin.
Ja minkä näköinen olen? Urheilullinen, hoikka, pitkätukkainen, kauniiksi kehuttu, siististi pukeutuva. Tuolloin olin 24v.
No odota 10v. Sitten ei kyllä kukaan lähesty selvin päin. Paitsi ehkä muualta tulleet. Ja kun 40 tulee mittariin, niin sitten vasta hiljaista onkin. Useimmat miehet on tässä iässä tietty varattuja tai muuten vaan jo elämän koulimia ja eivätkä siksi lähesty, mutta kyllähän tuo ikä ja ulkonäkökin vaikuttaa. T: entinen nuori & nätti nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käytin tinderiä ja paria muuta sovellusta. Tuli vain pahamieli, kun sänkyyn olis pitänyt mennä heti. Poistin kaikki sovellukset. Tapasin nykyisen mieheni tennishallilla missä olin kahvilla. Mies tuli pelinsä jälkeen ostaa kahvia ja sanoi minulle moi ja hymyili. Menin omaan pöytään istumaan ja hän sanoi, että älä nyt yksin ole siellä pöydässä, että tule seuraksi. Niin menin ja nauroin hänen jutuilleen ja rennolle asenteelle, että pyysin häntä ulos. Hän suostui ja siitä alkoi meidän suhde. Edelleen uskon siihen, että ihmiset kohtaa normaalissa arjessa. Ystäväni myös käytti tinderit ja muut ja löysi kumppaninsa parkkihallita.
Ihania tällaiset tarinat. En ole vielä kumppaniani löytänyt mutta uskon, että tulen löytämään tuohon tapaan livenä vielä. Olen siitä iloinen että miehet ottavat minuun aika helposti kontaktia, esim. jos just menen yksin syömään jonnekin, ei tarvi kauaa yksin olla. Kerran pikaruokapaikassa tuli puolen tunnin aikana kaksi miestä tarjoamaan seuraa.
En ole itse sinkku, mutta pakko kysyä silti: minkä näköisiä te olette ja missä oikein tuollaista tapahtuu, ja ovatko nuo seuraansa tarjoavat miehet suomalaisia? Nimittäin itse olen aina ollut hoikka, pitkähiuksinen ja käsittääkseni hyvännäköisenä pidetty nainen, mutta ikinä minkään ikäisenä en ole törmännyt tuollaiseen ilmiöön, että miehet tulisivat tarjoamaan seuraansa, jos menee päiväsaikaan yksin syömään tai kahvilaan, tai jos vain kävelee kadulla. Baareissa kyllä on tultu juttelemaan, mutta sehän on eri asia, kun baarit ovat perinteisiä tapaamispaikkoja. Välillä kyllä vähän pistää epäilyttämään nuo tarinat, että jossain peruspikaruokapaikassakin kävisi tuollainen kuhina yhden tietyn naisen pöydän ympärillä. Vai onko tässä niin, että jotkut tulkitsevat kaikki kellon kysymisetkin iskuyrityksiksi?
Tämä siis tapahtui vieraassa kaupungissa keskiyön aikoihin keikan jälkeen, kun odottelin kotikaupunkiini lähtevää bussia. Suomalaisia olivat, ikäisiäni tai vähän nuorempia. Toinen kysyi minua liittymään seuraan ja tarjosi ostamaansa ruokaa, toinen kyseli kuka olen, mistä ja miksi siellä siihen aikaan. Tän jälkimmäisen kanssa höpöttelin pidempäänkin.
Ja minkä näköinen olen? Urheilullinen, hoikka, pitkätukkainen, kauniiksi kehuttu, siististi pukeutuva. Tuolloin olin 24v.
Ajattelinkin, että ajankohta olisi yöllä, ihmiset uskaltaa silloin paremmin kuin lounasaikaan.
Sitähän ne ylisuuret vaatimukset teettää kun vaatii itselleen vain parasta vaikka itse ei ole millään tavalla paras josta johtuu siihen että ne sinun vaativat parhaat ei ota yhteyttä ja ei tee alotteita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käytin tinderiä ja paria muuta sovellusta. Tuli vain pahamieli, kun sänkyyn olis pitänyt mennä heti. Poistin kaikki sovellukset. Tapasin nykyisen mieheni tennishallilla missä olin kahvilla. Mies tuli pelinsä jälkeen ostaa kahvia ja sanoi minulle moi ja hymyili. Menin omaan pöytään istumaan ja hän sanoi, että älä nyt yksin ole siellä pöydässä, että tule seuraksi. Niin menin ja nauroin hänen jutuilleen ja rennolle asenteelle, että pyysin häntä ulos. Hän suostui ja siitä alkoi meidän suhde. Edelleen uskon siihen, että ihmiset kohtaa normaalissa arjessa. Ystäväni myös käytti tinderit ja muut ja löysi kumppaninsa parkkihallita.
Ihania tällaiset tarinat. En ole vielä kumppaniani löytänyt mutta uskon, että tulen löytämään tuohon tapaan livenä vielä. Olen siitä iloinen että miehet ottavat minuun aika helposti kontaktia, esim. jos just menen yksin syömään jonnekin, ei tarvi kauaa yksin olla. Kerran pikaruokapaikassa tuli puolen tunnin aikana kaksi miestä tarjoamaan seuraa.
En ole itse sinkku, mutta pakko kysyä silti: minkä näköisiä te olette ja missä oikein tuollaista tapahtuu, ja ovatko nuo seuraansa tarjoavat miehet suomalaisia? Nimittäin itse olen aina ollut hoikka, pitkähiuksinen ja käsittääkseni hyvännäköisenä pidetty nainen, mutta ikinä minkään ikäisenä en ole törmännyt tuollaiseen ilmiöön, että miehet tulisivat tarjoamaan seuraansa, jos menee päiväsaikaan yksin syömään tai kahvilaan, tai jos vain kävelee kadulla. Baareissa kyllä on tultu juttelemaan, mutta sehän on eri asia, kun baarit ovat perinteisiä tapaamispaikkoja. Välillä kyllä vähän pistää epäilyttämään nuo tarinat, että jossain peruspikaruokapaikassakin kävisi tuollainen kuhina yhden tietyn naisen pöydän ympärillä. Vai onko tässä niin, että jotkut tulkitsevat kaikki kellon kysymisetkin iskuyrityksiksi?
Tämä siis tapahtui vieraassa kaupungissa keskiyön aikoihin keikan jälkeen, kun odottelin kotikaupunkiini lähtevää bussia. Suomalaisia olivat, ikäisiäni tai vähän nuorempia. Toinen kysyi minua liittymään seuraan ja tarjosi ostamaansa ruokaa, toinen kyseli kuka olen, mistä ja miksi siellä siihen aikaan. Tän jälkimmäisen kanssa höpöttelin pidempäänkin.
Ja minkä näköinen olen? Urheilullinen, hoikka, pitkätukkainen, kauniiksi kehuttu, siististi pukeutuva. Tuolloin olin 24v.Ajattelinkin, että ajankohta olisi yöllä, ihmiset uskaltaa silloin paremmin kuin lounasaikaan.
On lounasaikaankin tuntemattomat liittyneet seuraan ja alkaneet jututtaa, mutta nää ovat tapahtuneet yliopiston ruokalassa. Se on silleen vähän eri asia, kun kuitenkin kuulutaan samaan yhteisöön.
Yöllä noissa höpöttelyissä on yleensä paljon kivempi, henkilökohtaisempi tunnelma. Ihmiset on jotenkin rennompia, ja varmaan olen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käytin tinderiä ja paria muuta sovellusta. Tuli vain pahamieli, kun sänkyyn olis pitänyt mennä heti. Poistin kaikki sovellukset. Tapasin nykyisen mieheni tennishallilla missä olin kahvilla. Mies tuli pelinsä jälkeen ostaa kahvia ja sanoi minulle moi ja hymyili. Menin omaan pöytään istumaan ja hän sanoi, että älä nyt yksin ole siellä pöydässä, että tule seuraksi. Niin menin ja nauroin hänen jutuilleen ja rennolle asenteelle, että pyysin häntä ulos. Hän suostui ja siitä alkoi meidän suhde. Edelleen uskon siihen, että ihmiset kohtaa normaalissa arjessa. Ystäväni myös käytti tinderit ja muut ja löysi kumppaninsa parkkihallita.
Silti todennäköisyys löytää kumppani Tinderistä on isompi kuin että löytäisi parkkihallista. Siitä huolimatta, että jos päivystää yhden päivän parkkihallissa, siellä käy useampia ihmisiä kuin mitä Tinderissä tulisi vastaan uusia profiileita. Joten parkkihalli todennäköisenä tapaamispaikkana on äärimmäisen epätodennäköinen. Typerää aina nostaa esiin tällaisia omituisia esimerkkejä - edelleen live-elämässä ne todennäköisimmät paikat löytää kumppani ovat työpaikka, opiskelu, harrastukset tai tuttavien kautta. Niin, ja ehkä eri tapahtumat, jossain määrin. Deittisovellukset ei oikeastaan ole yhtään sen huonompi tai parempi paikka - se on ikäänkuin yksi paikka vain lisää. Eipä se todennäköisyys kumppanin löytymiseen yksittäisellä työpaikallakaan kovin suuri ole, joten ei se onnistumisprosentti Tinderinkään kohdalla muita vaihtoehtoja huonompi ole. Siinä vain saa hiukan laajennettua hakualuetta oman elämänpiirin ulkopuolelle, mikä siinä mielessä lisää mahdollisuuksia.
Onhan se paljon ihanampaa jälkikäteen muistella jotain spesiaalia, ehkä yllättävääkin tosielämän ensikohtaamista kuin sitä, kun selasi tinderiä ja heitteli naamoja liukuhihnalta oikealle ja vasemmalle eikä se tuleva kumppani tuntunut yhtään erityisemmältä kuin ne sata muutakaan, joille antoi tykkäyksen. Romantikkona olen ehdottomasti sitä mieltä, että tosielämän kohtaaminen on parempi tapa löytää kumppani.
Mitä se haittaa? Ongelma oli kumppanin löytäminen, oli 6 tai 10. Eihän ne monet akateemiset, hyvän taloudellisen vakaudem omaavat, terveet löydä sopivaa, saatikka vähempiosainen.