Pettynyt deittailuun

Sama täällä. On todella harvassa normaalit. En vain ymmärrä, miten joku jaksaa pinnallista suhdetta ylläpitää. Mä en vain pystyis olee kenen tahansa kanssa, jos ei iske. Mut jotkut pystyy, kunhan on vain joku.

Mä en ole koskaan käyttänyt mitään sovelluksia. Olen 27 ja ihan oikeassa elämässä tavannut jokaisen mieheni. Enkä baaristakaan ole heitä löytänyt. Jos kukaan ei lähesty sua, niin lähesty sinä mielestäsi mielenkiintoiselta vaikuttavaa ihmistä.

itsekään en oo tosin aiemmin käyttänyt deittisppiksia, vaan löytänyt koulusta ja sellaisista. Nyt kun ei enää opiskele, ja työpaikalla on enimmäkseen naisia, ja miehet varattuja. Sitten harrastuksissa ei ole potentiaalisia ehdokkaita, niin alkaa olee vähissä vaihtoehdot, mistä löytää. Yhtä lähestyin kirjastossa kun kyseinen herra katseli paljon minua. Numeroni annoin, mutta ilmeisesti ujous iski häneen, kun mitään ei kuulunut.

Olisi mielenkiintoista kuulla, missä olette tavanneet kumppaniehdokkaanne? :)

Nuo kehitettiin korona-aikana. Last season, mennyttä.

Oletko miettinyt alkaa seurusteleen toisen kohdullisen kanssa?

Itseä aina ärsyttäny nämä "ei sitä kumppania netistä löydä!".

Olin monissa eri deittiäpeissä JA pidin silmät auki livessä. Mutta ei siellä livessä OLE ketään eikä siellä kukaan ota kontaktia. Olen aloittanut keskusteluja kaupassa ja muualla, ei mitään. Harrastuksissa ei ole ketään, kun kaikki keskittyvät omaan tekemiseensä. Kaverit kahlattu läpi tyylillä "jos löytyy sinkkukaveri, joka sopis mulle, kerro!". Ei mitään. 

Ei sinne liveen niin vaan mennä ja oteta jotakuta. Ei ne vapaana olevat ihmiset ole jossain hyllyllä odottelemassa, että ne vaan poimitaan. 

Useimmiten nämä "etsi seura elävästä elämästä" on itse parisuhteessa olevia jo.

oma ihana rakas löytyi sitten deittiäpistä.

Olen 3kk ollut Tinderissä ja tavannut kymmenisen miestä. Suurin osa mielenkiintoisia ihmisiä, joita on ollut kiva tavata vaikkei mitään romanssia syntynytkään. Yhdestä jäi seksisuhde, yhden kanssa toteutan remppaprojektin, yhden kanssa viestitellään kuulumisia.

Jatkan uusien ihmisten tapaamista.

N52

Vierailija kirjoitti:

Itseä aina ärsyttäny nämä "ei sitä kumppania netistä löydä!".

Olin monissa eri deittiäpeissä JA pidin silmät auki livessä. Mutta ei siellä livessä OLE ketään eikä siellä kukaan ota kontaktia. Olen aloittanut keskusteluja kaupassa ja muualla, ei mitään. Harrastuksissa ei ole ketään, kun kaikki keskittyvät omaan tekemiseensä. Kaverit kahlattu läpi tyylillä "jos löytyy sinkkukaveri, joka sopis mulle, kerro!". Ei mitään. 

Ei sinne liveen niin vaan mennä ja oteta jotakuta. Ei ne vapaana olevat ihmiset ole jossain hyllyllä odottelemassa, että ne vaan poimitaan. 

Useimmiten nämä "etsi seura elävästä elämästä" on itse parisuhteessa olevia jo.

oma ihana rakas löytyi sitten deittiäpistä.

He ovat myös saattaneet pariutua jo nuorena, jolloin oli todellakin helpompi jossain opiskelubileissä pariutua. Niin tein itsekin, mutta kun sitten 35+ ikäisenä erosin, niin ei todellakaan enää livenä missään mitään pariutumiskuvioita ole. Vakiintunut työympäristö, kaveripiiri ja oletus uusista tuttavuuksista tietysti, että tämän ikäisenä ovat varattuja.

Vierailija kirjoitti:

Itseä aina ärsyttäny nämä "ei sitä kumppania netistä löydä!".

Olin monissa eri deittiäpeissä JA pidin silmät auki livessä. Mutta ei siellä livessä OLE ketään eikä siellä kukaan ota kontaktia. Olen aloittanut keskusteluja kaupassa ja muualla, ei mitään. Harrastuksissa ei ole ketään, kun kaikki keskittyvät omaan tekemiseensä. Kaverit kahlattu läpi tyylillä "jos löytyy sinkkukaveri, joka sopis mulle, kerro!". Ei mitään. 

Ei sinne liveen niin vaan mennä ja oteta jotakuta. Ei ne vapaana olevat ihmiset ole jossain hyllyllä odottelemassa, että ne vaan poimitaan. 

Useimmiten nämä "etsi seura elävästä elämästä" on itse parisuhteessa olevia jo.

oma ihana rakas löytyi sitten deittiäpistä.

Tämä on totta, ja kyllä myös entisaikaan kumppania on etsitty esim. kirjeenvaihtoilmoitusten kautta. Ei koskaan ole ollut niin, että kaikki löytävät kumppanin töistä tai tuttujen kautta. Ja eipä esim. enää aikuisiällä jaksa, ehdi tai voisikaan pyöriä joka päivä notkumassa jossain baarissa ja tapahtumissa, kuten nuorena - joskus opiskeluaikaan kumppani löytyikin ehkä helpommin livemaailmasta, kun ihmiset viettivät enemmän aikaa notkumalla jossain missä oli samanikäisiä. Aikuisten elämä on vähän toisenlaista, kun työ haukkaa päivästä leijonanosan, eivätkä ne omanikäiset enää hengaile samalla lailla jossain.

Vierailija kirjoitti:

Itseä aina ärsyttäny nämä "ei sitä kumppania netistä löydä!".

Olin monissa eri deittiäpeissä JA pidin silmät auki livessä. Mutta ei siellä livessä OLE ketään eikä siellä kukaan ota kontaktia. Olen aloittanut keskusteluja kaupassa ja muualla, ei mitään. Harrastuksissa ei ole ketään, kun kaikki keskittyvät omaan tekemiseensä. Kaverit kahlattu läpi tyylillä "jos löytyy sinkkukaveri, joka sopis mulle, kerro!". Ei mitään. 

Ei sinne liveen niin vaan mennä ja oteta jotakuta. Ei ne vapaana olevat ihmiset ole jossain hyllyllä odottelemassa, että ne vaan poimitaan. 

Useimmiten nämä "etsi seura elävästä elämästä" on itse parisuhteessa olevia jo.

oma ihana rakas löytyi sitten deittiäpistä.

Toi on totta. Suomalaisessa yhteiskunnassa ollaan hyvin ujoja ottaa kontaktia. Etelä-Euroopassa ollaan rohkeampia. Tosin deittiapissa uskalletaan herkemmin ottaa kontaktia, sellaiset superujotkin uskaltaa, mutta livenä on edelleen superujo. Suurin osa tuntuu olevan ei-tosissaan tai eivät muuten ole sopivia ehdokkaita. Olen itsekin tehnyt aloitteita, mutta tuntuu, että toinen jäätyy kauniin naisen edessä lopulta. Ja ei niitä noin vain oteta jotakuta. Tai no, tiedän tapauksia läheisriippuvaisista, jotka todellakin ottaa nopeasti jonkun.

Vierailija kirjoitti:

Jos kukaan ei lähesty sua, niin lähesty sinä mielestäsi mielenkiintoiselta vaikuttavaa ihmistä.

Tätä olen usein miettinyt ja mistäpä minä tiedä onko toinen mielenkiintoinen vai ei. Pelkän ulkonäön perusteella ei kiinnosta ketään lähestyä. Harrastuksissa ei sopivia kumppaniehdokkaita ole tulltu vastaan, töissä teen töitä ja baarissa en notku. Kaverin kautta tuli viime kesänä yhteen ihmiseen tutustuttua, mutta hänellä on kissa ja juomatavat minun makuun liian reippaat. Periaatteessa olen avoin ajatukselle parisuhteesta, mutta käytännössä olen tehnyt parisuhteen syntymisen liki mahdottomaksi.

Hassua kun laitat ujouden piikkiin sen, ettei toinen ole halunnut tehdä tuttavuutta. Todennäköisempää on, ettei yksinkertaisesti ole ollut kiinnostunut.

Olen ujo nainen ja jos annan pakit, se ei johdu ujoudestani vaan siitä, ettei kyseinen ihminen kiinnosta. Kerran yks mies alkoi minulle jankkaamaan kun sanoin että mulla on kiire eikä kiinnosta tutustua, että jännitänkö. Jumalauta en, sä et vaan ole yhtään sitä mitä haluan, ja näin sen jo ensimmäisellä vilkaisulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseä aina ärsyttäny nämä "ei sitä kumppania netistä löydä!".

Olin monissa eri deittiäpeissä JA pidin silmät auki livessä. Mutta ei siellä livessä OLE ketään eikä siellä kukaan ota kontaktia. Olen aloittanut keskusteluja kaupassa ja muualla, ei mitään. Harrastuksissa ei ole ketään, kun kaikki keskittyvät omaan tekemiseensä. Kaverit kahlattu läpi tyylillä "jos löytyy sinkkukaveri, joka sopis mulle, kerro!". Ei mitään. 

Ei sinne liveen niin vaan mennä ja oteta jotakuta. Ei ne vapaana olevat ihmiset ole jossain hyllyllä odottelemassa, että ne vaan poimitaan. 

Useimmiten nämä "etsi seura elävästä elämästä" on itse parisuhteessa olevia jo.

oma ihana rakas löytyi sitten deittiäpistä.

Tämä on totta, ja kyllä myös entisaikaan kumppania on etsitty esim. kirjeenvaihtoilmoitusten kautta. Ei koskaan ole ollut niin, että kaikki löytävät kumppanin töistä tai tuttujen kautta. Ja eipä esim. enää aikuisiällä jaksa, ehdi tai voisikaan pyöriä joka päivä notkumassa jossain baarissa ja tapahtumissa, kuten nuorena - joskus opiskeluaikaan kumppani löytyikin ehkä helpommin livemaailmasta, kun ihmiset viettivät enemmän aikaa notkumalla jossain missä oli samanikäisiä. Aikuisten elämä on vähän toisenlaista, kun työ haukkaa päivästä leijonanosan, eivätkä ne omanikäiset enää hengaile samalla lailla jossain.

Ehkä kirjeenvaihtoilmoituksissa oltiin enemmän tosissaan vs tinderin tapainen appis, jossa vaihtoehtoja tulee koko ajan, ja ei kaikki keskitykään tutustumista yhteen? Nuorempana on helpompaa, kun on opiskelijabileitä, ja koulumaailmassa ollaan kaikki samalla viivalla - suht samanlainen elämänkokemus, kuin +35. Sen ikäisillä on lapsia, avioeroja, yms takanapäin. Työpaikassa ihmiset vaihtuu, jos itse vaihtaa työpaikkaa. Olen saanu töistä ystäviä, kumppania en. Tai sitten joku varattu perheenisä osoittaa kiinnostusta, jota ei ite halua.

Vierailija kirjoitti:

Hassua kun laitat ujouden piikkiin sen, ettei toinen ole halunnut tehdä tuttavuutta. Todennäköisempää on, ettei yksinkertaisesti ole ollut kiinnostunut.

Olen ujo nainen ja jos annan pakit, se ei johdu ujoudestani vaan siitä, ettei kyseinen ihminen kiinnosta. Kerran yks mies alkoi minulle jankkaamaan kun sanoin että mulla on kiire eikä kiinnosta tutustua, että jännitänkö. Jumalauta en, sä et vaan ole yhtään sitä mitä haluan, ja näin sen jo ensimmäisellä vilkaisulla.

Sori. Voi se olla ettei kiinnostakaan. Heitin ujouden vain siksi, kun olen nähnyt toisen silmillä osoittavan kiinnostusta. Kulmien kohottamista, intensiivistä katsomista, joku on saattanut nostaa kättä ja moikata varovasti. Toki tässä on voinut olla sitten loppujen lopuksi, ettei toista kiinnostanut tarpeeks :)

Tundra kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseä aina ärsyttäny nämä "ei sitä kumppania netistä löydä!".

Olin monissa eri deittiäpeissä JA pidin silmät auki livessä. Mutta ei siellä livessä OLE ketään eikä siellä kukaan ota kontaktia. Olen aloittanut keskusteluja kaupassa ja muualla, ei mitään. Harrastuksissa ei ole ketään, kun kaikki keskittyvät omaan tekemiseensä. Kaverit kahlattu läpi tyylillä "jos löytyy sinkkukaveri, joka sopis mulle, kerro!". Ei mitään. 

Ei sinne liveen niin vaan mennä ja oteta jotakuta. Ei ne vapaana olevat ihmiset ole jossain hyllyllä odottelemassa, että ne vaan poimitaan. 

Useimmiten nämä "etsi seura elävästä elämästä" on itse parisuhteessa olevia jo.

oma ihana rakas löytyi sitten deittiäpistä.

Tämä on totta, ja kyllä myös entisaikaan kumppania on etsitty esim. kirjeenvaihtoilmoitusten kautta. Ei koskaan ole ollut niin, että kaikki löytävät kumppanin töistä tai tuttujen kautta. Ja eipä esim. enää aikuisiällä jaksa, ehdi tai voisikaan pyöriä joka päivä notkumassa jossain baarissa ja tapahtumissa, kuten nuorena - joskus opiskeluaikaan kumppani löytyikin ehkä helpommin livemaailmasta, kun ihmiset viettivät enemmän aikaa notkumalla jossain missä oli samanikäisiä. Aikuisten elämä on vähän toisenlaista, kun työ haukkaa päivästä leijonanosan, eivätkä ne omanikäiset enää hengaile samalla lailla jossain.

Ehkä kirjeenvaihtoilmoituksissa oltiin enemmän tosissaan vs tinderin tapainen appis, jossa vaihtoehtoja tulee koko ajan, ja ei kaikki keskitykään tutustumista yhteen? Nuorempana on helpompaa, kun on opiskelijabileitä, ja koulumaailmassa ollaan kaikki samalla viivalla - suht samanlainen elämänkokemus, kuin +35. Sen ikäisillä on lapsia, avioeroja, yms takanapäin. Työpaikassa ihmiset vaihtuu, jos itse vaihtaa työpaikkaa. Olen saanu töistä ystäviä, kumppania en. Tai sitten joku varattu perheenisä osoittaa kiinnostusta, jota ei ite halua.

Itse asiassa ei Tinderissä tule koko ajan "vaihtoehtoja". Jokainen kuva siellä ei ole vaihtoehto - ei siis juuri tietyn selailijan "oettavissa" tai edes tätä kiinnostava. Itse en ole koskaan ollut Tinderissä, mutta mitä olen kaverin kanssa sitä selannut, niin ei se tarjonta ainakaan sellaista ollut, että itse kokisin siellä olevan rajattomasti vaihtoehtoja. Lähinnä se tuntuu siltä, että siellä on vain rajattomasti itselleni epäsopivia, jolloin ne harvat kiinnostavat todellakin erottuvat, ja jos Tinderissä olisin jaksaisin todellakin keskittyä tutustumaan niihin harvoihin, joita voi pitää "vaihtoehtoina". Ja eipä kirjeenvaihtoaikanakaan mikään estänyt kirjoittelemasta monille - ja toisaalta jos sai paljon vastauksia ilmoituksiinsa, kyllähän niistäkin karsittiin osa pois.

Ap vaikuttaa sellaiselta joka luulee olevansa luojan lahja toiselle, vaikka todellisuudessa onkin 6 nainen.

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa sellaiselta joka luulee olevansa luojan lahja toiselle, vaikka todellisuudessa onkin 6 nainen.

Tarkoittaako se sitä, että kukaan ei voi haluta muita kuin tason 9-10 ihmisiä ja olla onnellinen muiden kanssa? Eli onko niin, ettei 6-tason ihminen oikeasti ole sopiva kenellekään?

Eihän naisilla ole koskaan kemiaa kahvilatapaamissa ja siksi miehet välttelevät niitä.

Toiset tutustuu helpommin ihan missä vaan. Bussissa, samassa kaupassa, harrastuksissa jne. Luulen, että sellainen tindermäinen shoppailu puuduttaa jotenkin. Livenä voi spontaanisti yllättyy, kun ei ole odotuksia.

Itse käytin tinderiä ja paria muuta sovellusta. Tuli vain pahamieli, kun sänkyyn olis pitänyt mennä heti. Poistin kaikki sovellukset. Tapasin nykyisen mieheni tennishallilla missä olin kahvilla. Mies tuli pelinsä jälkeen ostaa kahvia ja sanoi minulle moi ja hymyili. Menin omaan pöytään istumaan ja hän sanoi, että älä nyt yksin ole siellä pöydässä, että tule seuraksi. Niin menin ja nauroin hänen jutuilleen ja rennolle asenteelle, että pyysin häntä ulos. Hän suostui ja siitä alkoi meidän suhde. Edelleen uskon siihen, että ihmiset kohtaa normaalissa arjessa. Ystäväni myös käytti tinderit ja muut ja löysi kumppaninsa parkkihallita.