Henkinen väkivalta parisuhteessa - onko muut kokeneet vastaavaa?

Ihan jokainen suomalainen mies joka on joskus ollut jonkun asteisessa parisuhteessa on kokenut henkistä väkivaltaa ja taloudellista hyväksikäyttöä. Ihan jokainen suomalainen nainen käyttää miestä vastaan tuota henkistä väkivaltaa ja taloudellista hyväksikäyttöä

Oletko kertonut miehellesi miltä hänen käytöksensä tuntuu ja kertonut hänelle ette hyväksy sitä. Itse olen lyhytpinnainen ja hermostun helposti. Silloin pahinta on se että toinen vetäytyy, heittäytyy tuppisuuksi tai alkaa mököttämään. Minä tarvitsisin että toinen ottaisi kantaa esittämiini asioihin, koska ne ovat niitä jotka todella vaivaavat minua ja samalla myös vetäisi rajat käytökselleni. Parhaiten homma toimisi minulle silloin kun hetken aikaa huudetaan puolin ja toisin niin että molemmat saavat paineet purettua ja sitten ollaan hetki hiljaa ja sitten jatketaan niin kuin ei mitään. Tapani riidellä ei todellakaan ole rakentava, mutta hyvä puoleni taas on sitten se etten ole pitkävihainen, en mökötä enkä todellakaan muista vanhoja sanomisia ja riidan aiheita vielä vuosien päästä. Kaikilla on erilainen tapa riidellä ja kaikilla meillä olisi parannettavaa siinä. Sekään ettei ikinä riidellä ei ole hyvä, silloin kaikki harmitus vain tungetaan sisään ja sinne se jää.

En tiedä onko henkistä väkivaltaa, mutta lasteni äiti on kyllä ovela henkinen kiusaaja. Muille esittää sitten uhria.

Hiton rasittava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko henkistä väkivaltaa, mutta lasteni äiti on kyllä ovela henkinen kiusaaja. Muille esittää sitten uhria.

Hiton rasittava ihminen.

Äidit käyttävät suoraan tai välillisesti ( isää kohtaan) henkistä väkivaltaa lapsiin enemmän kuin miehet. Tämä vaan on jonkinlainen tabu edelleen että väsyneenä ja kuukautisten ym. aikana saa hermostua huutaa ja alentaa. Ja lapsethan ovat yleensä äitiin päin enemmän lojaaleja jo siksikin kun äiti kantaa ja synnyttää imettää ja hoivas alussa enemmän. Jos aggressio ei purkaudu hermostumisena osa käyttää alentavaa kohteliaisuutta tai hiljaista väkivaltaa. myös natsistisuuden piirteet voivat olla voimakkaita julki tai piilo muodoissaan.

Kyllä, vähättelyä, syyttelyä, raivoamista ym.

Vierailija kirjoitti:

Ap,

oletko kuullut sanontaa, että vakka kantensa valitsee?

 

Voit poistua takavasemmalle. Hopihopi!

Ja piti vielä sanoa, että vaikka joskus erot voi olla raastavia, niin tässä tuntui, että koska en lähtenyt mukaan enää siihen itsesääliin ja draamaan niin ei mies enää takaisin olisi ottanutkaan. Jätin jo kertaalleen, mutta aloin epäröidä ja sitten en jotenkin enää osannut ja halunnutkaan sanoa oikeita sanoja ja löytää sitä jotain emotionaalista syvyyttä (enkä päästänyt miestä enää kotiini eron jälkeen), että hänestä varmaan tuntui, ettei sitä jotain yhteyttä enää ole. Pidin aika tiukat rajat, vaikka huomasinkin, että mies koittaa taas pyörittää vähän miten sattuu, tahallaan tai vahingossa ja itsekin tietysti omaa ikävää purin. Toki sitä intensiteettiä ja syvyyttä ihmissuhteesta jää haikailemaan, mutta ihan höppänäähän se myös on.

Itsellä äiti on tällainen, myös haukkuu avoimesti. Olen siis jo kolmekymppinen enkä altistu tuolle enää usein, mutta on vaikeaa kun tästä ei ole usein sanoja miten puhua muille. Paljon puhutaan esim. Alkoholistien lapsista, mutta jos ongelma onkin henkinen väkivalta eikä alkoholi, miten puhua siitä? Ihmiset eivät ymmärrä mitä se on

Kyllä on tuttua. Nyt olen muutaman kuukauden jo ollut erossa hänestä. On elämä parantunut, kun ei tarvitse niin miehen tuulista välittää. Toki lasten takia meillä on aina jonkinlainen suhde. 

Minulla parasympaattinen hermosto menee stressitilaan enkä kiihotu tai kostu ihmisestä, joka on stressin lähte eli huutaja. Oli ongelmallinen tialnne exän kanssa.

Tapailussa oli outoa, että mies oli aivan ennakoimattomina hetkinä vain todella väsynyt ja poissaoleva. Julkisilla paikoilla, jomman kumman kotona, silloin kun piti tehdä jotain yhteistä. Hermostui, jos kyselin mistä on kyse. Mies ei ollut mitenkään hienovarainen mielialojensa kanssa vaan todella vain pitkiä aikoja hiljaa kauas tuijottaen ja huokaili väsymystään.

Ei ehditty tapailla niin kauan, että olisin huomannut mitään kaavaa, mutta kyllä itselleni pisti miettimään, kun jo niin lyhyessä ajassa alkoi tulla sitä, että itsestä tuntui kuin olisin häirinnyt hänen olemistaan, vaikka halusi tapailla. Viimeisen kerran kun kysyin ihan suoraan, että haluaako hän edes sinä hetkenä olla kanssani hän suuttui, että minä tarkkailen häntä liikaa eikä häntä vaivaa mikään. Sanoin, että oma oloni menee todella huonoksi, jos tapailen ihmistä, joka vaikuttaa siltä, ettei halua edes olla kanssani, ei hymyile, ei vaikuta mitenkään iloiselta nähdessään minut, vaikka on itse ehdottanut tapaamista. Mies vain sanoi, että minun täytyy hyväksyä, että hänen mielialansa heittelevät tällä hetkellä eikä asia liity mitenkään minuun. Parin tunnin päästä ilmoitti, että haluaisi lopettaa tapailun, mutta ei sitäkään sanonut suoraan vaan taas kolmatta kertaa aloitti, että kaikki on niin hankalaa. 

Henkiseksi väkivallaksi ajattelin tämän siksi, että on aivan todella kylmää ehdottaa tapaamisia ja nähdä niin, että käyttäytyy kuin se olisi paikka jossa vähiten sillä hetkellä haluaisi olla ja mikään mitä toinen tekee ei ole oikein. Se on ihan järjetönt ja jotain siinä puretaan, mutta enpä tiedä mitä.

Vierailija kirjoitti:

Tapailussa oli outoa, että mies oli aivan ennakoimattomina hetkinä vain todella väsynyt ja poissaoleva. Julkisilla paikoilla, jomman kumman kotona, silloin kun piti tehdä jotain yhteistä. Hermostui, jos kyselin mistä on kyse. Mies ei ollut mitenkään hienovarainen mielialojensa kanssa vaan todella vain pitkiä aikoja hiljaa kauas tuijottaen ja huokaili väsymystään.

Ei ehditty tapailla niin kauan, että olisin huomannut mitään kaavaa, mutta kyllä itselleni pisti miettimään, kun jo niin lyhyessä ajassa alkoi tulla sitä, että itsestä tuntui kuin olisin häirinnyt hänen olemistaan, vaikka halusi tapailla. Viimeisen kerran kun kysyin ihan suoraan, että haluaako hän edes sinä hetkenä olla kanssani hän suuttui, että minä tarkkailen häntä liikaa eikä häntä vaivaa mikään. Sanoin, että oma oloni menee todella huonoksi, jos tapailen ihmistä, joka vaikuttaa siltä, ettei halua edes olla kanssani, ei hymyile, ei vaikuta mitenkään iloiselta nähdess

Mamma päässyt ihan tapailuasteelle asti, vau! Puihin meni kuitenkin taas koko juttu. Kuivui kokoon ja hajosi omaan mahdottomuuteensa.

Miehen syy, totta kai.

Kaikki miehet on ja ihan jokainen nainen tietää itsekin että syyllistyy henkiseen väkivaltaa miestään kohtaan. Harva sen vaan kehtaa myöntää kun ei halua näyttäytyä pahana ihmisenä

Vierailija kirjoitti:

Mieheni naljaili muka vitsin varjolla. Näin että nautti mieleni pahoittamisesta. Niimpä erosin. Nyt on ihana ihminen rinnalla.

Sama. Aikani pahoitin mieleni, mutta oli pakko ottaa ero. Onneksi ei kerennyt  lapsia tulemaan. 

Mies on lopettanut naljailun kun olen nauranut hälle pin naamaa.  Menee ihan noloksi ja hömölmistyy.  Jos vähänkin yrittää niin nauran ja sanon että  , niikö.... vai silleen. Ym.   🤣🤣🤣🤣

Olin lyhyessä suhteessa samankaltaiselta kuulostavan miehen kanssa. Muistan vieläkin ensimmäisen kerran, kun räjähti. Keitin vettä väärin (ilman kantta), tuhosin luontoa pitämällä kahvinkeitintä liian pitkään auki ja laitoin talouspaperin väärään roskikseen. Olin itsekäs luonnontuhoaja. Näistä mies raivosi heti aamusta, suhteen alkuaikoina, kun alkuhuuman olisi pitänyt olla vahvimmillaan. Olin todella hämmentynyt ja loukkaantunut, laitoin miehelle myöhemmin päivällä viestiä siitä, että en todellakaan pidä tuollaisesta kommunikaatiosta ja minä en ole mikään roskaämpäri.

Tästähän alkoi konflikti, joka kesti suhteen loppuun saakka. Minä kuulemma kontrolloin ja kavensin miehen ilmaisuvapautta ja olin aivan liian herkkä omien traumojeni takia. Minun olisi pitänyt pyytää anteeksi miehen demonisointia ja mustamaalausta. Tätä samaa luuppia loppuun asti. Ja heti tämän konfliktin jälkeen mies aloitti kuumaa-kylmää leikin ja kun lopetin suhteen, hän lähetti pitkän ja harkitun rakkauskirjeen, missä kaihoisasti kaipasi minua ja syytti, että minä vain hätäilin. Menin tästä niin sekaisin, että yritin saada miestä takaisin, enkä tajunnut siinä hetkessä, että se oli vain peli. Ei mies todellisuudessa halunnut enää suhdetta jatkaa, vaan hän halusi pelata ja nöyryyttää. Suhde ei onneksi tuon jälkeen kestänyt enää pitkään.

Tyyppi jäi vielä puolen vuoden ajaksi vainoamaan viestein eri viestintäkanavissa. Vaati raivoten pyytämään HÄNELTÄ ANTEEKSI, kun lopulta suhteen loppuessa kerroin hänelle suoraan, miltä hänen käytöksensä oli tuntunut. En ollut suhteen aikana lopulta uskaltanut enää puhua, koska jokainen poikkipuoleinen sana miehestä sai raivon aikaiseksi. Ja kun ei ollut enää mitään menetettävää, puhuin suuni puhtaaksi.

Kyseessä ei edes ollut mikään pitkä suhde, alle puoli vuotta, mutta se rikkoi minua suht pahasti. 

Lähde ap, mahdollisimman nopeasti. Kirjoita ylös itsellesi kaikki se paska, mitä mies sinulle tekee ja aina kun alat ikävöimään miestä, lue tekstisi uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja hoe itsellesi, että tämä on todellisuutta. Ei mikään muu. Hyvä käytös on vain kulissia ja manipulointia. Ota itsestäsi kuvia, kun itket miehen takia ja olet tuskaisimmillasi. Katso niitä kuvia, kun kaipaat miestä ja kerro itsellesi, että paluu on yhtä kuin sitä mitä kuvassa näet.

Eroaminen kaltoinkohtelevasta ja väkivaltaisesta suhteesta on vaikeaa, koska siinä menee niin monella tavalla rikki. Ja on niin haavoilla suhteen jälkeen. Mutta usko minua, se helpottaa, kuukausi kuukaudelta. Ja tulee aika, kun ihmettelet, että mitä ihmettä oikein siinä tyypissä näit. Muistuta itseäsi, että tuskaa kestää vain aikansa, se menee ohi. Ja sen jälkeen elämä on monin tavoin helpompaa ja ihanampaa. Pahimpana aikana riittää ihan vain se, että selviät seuraavaan tuntiin.

Sinä selviät kyllä.

En ymmärrä nyt ollenkaan miten ollaan tässä tilanteessa. Odottelen, että miehen parisuhdeahdistus helpottaa. Hän pohtii viesteissä, että ehkä uinti ja sauna auttaa. Tuntuu siis ihan sairaan oudolta, että kun mies ei tunnu tietävän haluaako olla yhdessä vai ei, hän silti juttelee kanssani omasta olostaan ja tekemisistään ihan kuin olisin joku ihan tilanteelle ulkopuolinen, joka voisi alkaa tsemppaamaan, että joo, toivottavasti uinti auttaa siihen ettet tiedä haluatko olla kanssani.

Oli niin outoa, että kun minulla oli parin viikon tapailun kohdalla todella vaikea tilanne töissä, hän sanoi, ettei nyt jaksa nähdä, tarvitsee omaa aikaa, mutta voimme soitella. Hän asuu siis ihan naapurissa. Sitten hän vain alkoi rupatella viesteissä, että syö karkkia siellä ja niin edelleen. Sanoin että on varmaan parempi olla viesteilemättä, jos haluaa omaa aikaa ja hän alkoi ihmetellä, että mitä oikein tarkoitan ja loukkaantui.

Edellinen suhde oli vähän vaikea, mutta ei ollut tällaista sielun nielevää kipua vaikeissakaan tilanteissa. Luulen, että tämä tapaus on ns. jännämies. 

Alussa piti sänkyjutuissa erikseen kieltää, ettei saa puristaa niin paljon että sattuu seuraavatkin päivät eikä likaisten juttelu ole oma homma vaikka hänen on. Nyt tuntuu, että mies on pettynyt, ettei saanut tehdä mitä halusi. Sänkyjutut on kauheaa peliä aina, kun mies ei innostu jos ei saa ihan täysin päättää mitä tehdään ilman että minä ilmaisen mitään halua. 

Miehellä on todella pitkä suhde takana ja siksi jotenkin ajattelin, ettei hän nyt ihan mikään häntäheikki voi olla. Mutta mistä minä tiedän mitä siellä oikeasti on taustalla ja onko suhdekaan ollut ihan niin tasapainoinen, kuin hän antaa ymmärtää. Ei tällaista käytöstä ihmiselle nyt yhtäkkiä vain puhkea. Hän sanoo, että nyt vain ahdistaa, kun pääsen lähelle. 

Mies sanoo, että hän vain on niin kiltti, ettei ole sanonut minulle, miten paljon häntä ahdistaa tapailla eikä hän tiedä haluaako jatkaa. Mutta se oli jo kolmas kerta kun hän puhui siitä! Ja minusta ei ole mitään kilttiä siinä, että teeskentelee kaikenlaisilla hellyydenosoituksilla ja suunnitelmilla ja viesteilyllä että pitää toisesta, jos todellisuudessa ei ole yhtään varma. Vihaan näitä "miellyttämisenhaluisia ihmisiä", jotka todellisuudessa vaan manipuloi muita pitämään itsestään, jotta saa mahdollisimman hyvän valinnanvaran, kenen kanssa viettää aikaa.

Ehkä tämä kipu ei ole kaipuukipua vaan sitä kun tajuaa, ettei tiedä mikä oli totta. Henkistä väkivaltaa. Mies myös muistaa asioita ihan miten sattuu vaikka väittää että hänellä on hirveän hyvä muisti ja vaihtelee aina vastauksiaan sen mukaan, mitä ajattelee että haluan ja mikä hänelle on edullista siinä hetkessä. Ne vaihtuvat ihan lennosta! Piti lukea uudelleen viestit, että hän todella muistaa ihan päin mäntyä sen, kuinka paljon piiritti minua alussa.

Eniten ottaa päähän, että kun hän tulee sille tuulelle, pitää jaksaa puhua ja puhua hänen asioistaan ja sitten hän on tyytymätön, kun suhteessa vain puhutaan negatiivisista asioista ja on raskasta ja hän haluaa ottaa etäisyyttä, että elämä olisi kevyempää. Mutta mitenpä pidät suhteen kevyenä, kun itse tulen tapaamiseen hyvällä tuulella ja toinen huokailee että on niin väsynyt ja kaikki on niin vaikeaa. Tottakai siinä yrittää kysyä, että mistä tuulee. Ja sitten taas suututaan, että miksi minä olen niin psykologinen ja aina tämä on niin raskasta ja hän ei pidä siitä. Ottaa päähän. 

Ai niin, ja miestä pitää aina kehua! On niin nöyryyttävää, että sängyssä kun et saa muutenkaan liikkua, koska mies päättää mitä saat tehdä ja mitä et, jotta hän pysyisi kiinnostuneena, pitäisi vielä kehua häntä ja hänen kehoaan ja miten paljon haluaa katsoa häntä. Onko tämä jokin aikuis viihde asia? Että siellä naiset koko ajan hokee tällaisia hassuja asioita? En pysty. Eikö sekin nyt ole vähän henkistä väkivaltaa, että mies ei anna mitään tilaa naisen ilmaisulle ja haluille sänkyasioissa, vaan kaikki pitää tehdä juuri kuten hän haluaa tai sitten ei vain kiinnosta ja kiristetään sillä, että jos tekisit näin, varmasti voisi asiat onnistua. 

En tajunnutkaan ennen kuin tässä kirjoittaessa miten h u llua tämä on ollut. 

Tyypillistä manipulointia tavalla, jota sanotaan Gaslightininksi. Eli aiheutetaan toiselle paha olo, ja syytetään toista siitä, kun alkaa puolistautumaan. APn mies on persoonallisuushöiriöinen todennäköisesti narsku. Ja narskut eivät muutu. Kannattaa juosta karkuun ja äkkiä!