Lue keskustelun säännöt.
Henkinen väkivalta parisuhteessa - onko muut kokeneet vastaavaa?
16.02.2023 |
Koen voimakkaasti, että aviomeheni on henkisesti väkivaltainen. Englanniksi termi emotionally abusive ehkä kuvaa hänen käytöstään kaikkein parhaiten, koska käytös on nimenomaan sitä, että hän pyrkii "oksentamaan" pahoinvointinsa minun taakaksi ja hyväksikäyttää siten henkisesti.
Tänään hän esimerkiksi soitti ja viestitti minulle töihin taas monta kertaa. Hän ei ole mustasukkainen, vaan ennemminkin läheisriippuvainen ja jatkuva soittelu / ivestittely on kontrollointia. Olin palavereissa, enkä pystynyt vastaamaan. Töistä lähteissä soitin takaisin ja hän tiuski mulle, valitti lasten kuskaamisista, kiireestä, jne. Asioista, jotka minä usein hoidan yksin. Kotona jatkoi tiuskimista ja kuormittavaa valittamista, aihe vain vaihteli. Tyypillisesti hänen oma olonsa tästä kevenee ja jossain vaiheessa toteaa: toivottavasti meidän ei tarvitse koko iltaa riidellä. Oma tunnelma on useimmiten silloin jo niin apea ja raskas, etten jaksa enää edes kunnolla puhua. Tänäänkin pidättelin kyyneliä ja mietin mielessäni lapsuuden tärkeää hahmoa, jonka ajattelu lohduttaa.
Ei ollut paljon sanottavaa hänelle sen jälkeen miten puhui minulle: tiuskimista, ilkeilyä, saivartelua. Hiljaisesta olemuksestani suuttuneena hän lopulta painui ovia paiskoen ulos, koska en kuulemma puhu ja siten hänen on turha olla täällä.
Toisin sanoen: ensin hän purkaa minuun henkistä väkivaltaa, sen jälkeen ilmoittaa, että HÄN ei halua sitten riidellä koko iltaa. Riidellä? Eihän tässä ole ollut riitaa, vaan henkistä väkivaltaa hänen puolelta. Kun en pysty (PYSTY!!) olemaan normaali oma itseni ja nytkin itkin hiljaa, kun oli niin karsea olo, alkaa hän raivota uudestaan ja tyypillisesti toisella kierroksella paiskoo jotain, ovia tai tavaroita.
Onko kukaan kokenut jotain vastaavaa? En löydä oikein vertaistukea, se auttaisi.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Täällä samat mietteet. Mies purkaa kaiken pahan olon minuun (koska hänellä on oikeus), huutaa täyttä kurkkua tyhjänpäiväisistä asioista ja vänkää vastaan (ei vaikka usko, että olen ruokkinut lapsemme, niin kuin yleensäkkin teen). En ikinä tiedä millä tuulella mies on, ja se voi vaihtua sadasosasekunnissa.
Olen aivan loppu. Tekisi mieli lopettaa oma elämä.
Lopeta suhde, älä omaa elämääsi. Hanki heti apua jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, oli samanlainen mies.
Valitti ja nälvi oman mielensä keveäksi ja energisoituneena kimmastui minulle, kun olin apea ja puhumaton.
Alkoi sitten jossain vaiheessa syyttää mielisairaaksi ja vihjaili, että pitäisi hakea lääkkeet ja diagnoosi.
Siinä vaiheessa tajusin ottaa eron. Ei ole mitään järkeä olla suhteessa, jossa mies on niin pska, että pitäisi olla lääkityksellä kestääkseen sitä kohtelua :D
Apua. Onkohan mulla nyt tuo sen ex? Kuulostaa niin tutulta. Ja tuo sun viimeinen lause antoi mulle välähdyksen. Kiitos.
Kuulostaa kuin olisin kirjoittanut tuon itse. (Mieheni ei kyllä soittele mulle sentään töihin, tuo osuus kuulostaa pähkähullulta.) Mutta tekee juuri tuota, että valittaa jostain asiasta, useimmiten samalla syyllistäen minua tavalla tai toisella, vihjaillen kuinka takiani on jotenkin raskasta, paasaa ja lyttää samalla. Näkee kuinka alan hajota ja mulle tulee paha mieli, joskus saatan tiuskaista tai sanoakin jotain takaisin, mutta tyytyväisin hän on silloin kun murrun täysin. Sitten alkaa rauhoittua, tulee jopa hyvälle mielelle, saattaa tulla halailemaan ja olla että "Nooh, ei viitsitä riidellä, meidän pitää pysyä yhteisenä rintamana. Huomenna meillä taitaakin olla kahdenkeskistä aikaakin, vink vink." Hyvä etten oksenna.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuin olisin kirjoittanut tuon itse. (Mieheni ei kyllä soittele mulle sentään töihin, tuo osuus kuulostaa pähkähullulta.) Mutta tekee juuri tuota, että valittaa jostain asiasta, useimmiten samalla syyllistäen minua tavalla tai toisella, vihjaillen kuinka takiani on jotenkin raskasta, paasaa ja lyttää samalla. Näkee kuinka alan hajota ja mulle tulee paha mieli, joskus saatan tiuskaista tai sanoakin jotain takaisin, mutta tyytyväisin hän on silloin kun murrun täysin. Sitten alkaa rauhoittua, tulee jopa hyvälle mielelle, saattaa tulla halailemaan ja olla että "Nooh, ei viitsitä riidellä, meidän pitää pysyä yhteisenä rintamana. Huomenna meillä taitaakin olla kahdenkeskistä aikaakin, vink vink." Hyvä etten oksenna.
No hyvä, ettet oksenna, mutta miksi et lähde? Tuohan on ihan täyttä manipuloivaa paskaa tuo suhde.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut. Nyt asumuserossa. Paloin loppuun.
Minkälaisia loppuunpalamisen oireita sulle tuli? Itsellä on valtava uupumus, toivottomuuden tunteita toisinaan, mutta uupumus on se kaikkein pahin. En pysty rentoutumaan kotona, koti ei aina tunnu kodilta. -ap
Mulla oli ihan sama, eikä ex edes paiskonut ikinä mitään, kaatoi vaan sitä pahaa oloa sanallisesti mun kannettavaksi. Eron jälkeen arki on kaikkiaan keveämpää, kun ei tarvitse hoivata exää ja hänen tunteitaan koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Mun mies rupee aina huutaa ja moittimaan minua kun lähistöllä on joku kaunis nainen. Olen alkanut jo pelkäämään niitä tilanteita kun huomaan että jossain pyörii joku nätti nainen koska tiedän mitä se tarkoittaa. Parhaimpia on ehkä ne kerrat kun kaunotar jatkaa matkaansa mutta on vielä kuuloetäisyyden päässä niin mies rupee ihan yhtäkkiä huutaa että "NO EN TOSIAAN OLE PETTÄNYT SUA TON KANSSA, LOPETA JO!!". Korvatulpista ei ole apua, kuuluu läpi. Vaikka en ole koittanut toistaiseksi kuin niitä keltaisia halpiksia.
Mitä ihmettä?!! Luulin että mun mies on ainoo! Tekee just tuota tai sitten alkaa kovaan ääneen huutaa mulle: älä syyttele omista kuvitteluistasi!
Jotenkin kierosti siis yrittää antaa ihmisille kuvan, että minä olen sairaalloisen mustis tms?? (mies siis katsoo oikeasti toisia naisia liian pitkään ja se on mielestäni törkeää minua kohtaan, mies kieltää kuitenkin kaiken ja syyllistää minua)
Minulla myös exä, joka harrasti henkistä väkivaltaa. Olimme naimisissa 20 vuotta ja voin vakuuttaa, että se paheni ikääntyessä ja kaikista pahinta se oli eron jälkeen. Missään tapauksessa ei pidö oletttaa, että toiminta helpttaisi ajan kuluessa.
Käytös kulminoitui aina elämän stressipisteissä. Ihan normaaleissa, mitkä kuuluvat elämään. Siksi jatkoimme niin pitkään, koska välillä oli pitkiä hyviä kausia. Esim silloin, kun saimme lapsia. Mies toivoi niitä niin kovin, että innoissaan leikki ja puuhasi niiden kanssa. Ongelmia tuli, kun lapset kasvoivat eivätkä enää halunneet leikkiä miehen kanssa niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos parisuhteessa on noin huono olla ja puoliso oikeasti aiheuttaa henkisesti ja fyysisesti oireita niin erotkaa. Ei se tule siitä ikinä muuttumaan ja meillä on näitä elämiä vain yksi, miksi kukaan haluaisi viettää sen kärsien. Minusta tätä ei kannata edes kysyä, että miten oireita voisi helpottaa. Myös tuollaisesta kumppanista toipuminen ja oman itsetunnon takaisin kasaaminen tulee viemään aikaa, joten erotkaa nyt!
Vierailija wrote:
Tässä välissä ehti olla jo uusi itsesäälikohtaus. Olin tekemässä lähtöä kauppaan ja se viivästyi, kun mies taas romahti. Lohdutin, mutta sydämeni ei ollut siinä mukana. T. Se itsesäälikohtauksista aiemmin kirjoittanut.
Olisiko hänellä siirtymätilanteet vaikeita? Itselläni on, nykyään sain kuulla että liittyy aistiherkkyyteen tai aspergerin piirteisiin?
Kokeile ensikerran sanoa, että ok jää lepäämään rakas, minä käyn pikaisesti yksin. Ja poistut HETI, ettei hän ehdi aloittaa... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Kai täällä on jo mainittu avainsana narsisti ja youtube on täynnä videoita narsistien toimintamalleista ja uhrien oireista, joita tämän ketjun ykkössivukin oli jo pullollaan.
Naristiin ainoa toimiva lääke on: once you know, you go. Ja pysyt poissa,nollakontakti, jos mahdollista.
Aina ei ole kyseessä narsismi. Voi olla traumat, paskat vuorovaikutustaidot, epävakaa persoonallisuus, asperger tai vaikka mikä.
Älkää aina verratko aspergeriin, niitä on niin erilaisia!
t, asperger; herkkä ylitunnollinen tuollaisen uhri!
Vierailija wrote:
Joo, kyllä. Henkinen väkivalta on siitä niljakasta, että usein niitä tilanteita on vaikeaa edes selittää ulkopuolisille niin, että nämä oikeasti ymmärtäisivät, mistä on kyse.
Oma ex oli sellainen, että aloitti yhtäkkiä jostain asiasta raivoamisen. Hetken huudettuaan alkoi tivata minulta vastausta johonkin asiaan, ja vastasin _ihan mitä vain_, siitä tuli vain lisää polttoainetta toiseen raivokierrokseen, jonka päätteeksi taas tivattiin vastausta johonkin. Tämä looppasi tunteja, 5 h huutosessiot oli ihan normaaleja meillä. Ja se oli nimenomaan tuollaista yksipuolista raivoamista, saattoi huutaa tunnin putkeen, vaikken enää edes sanonut mitään.
Sellainen rikkoo ihmisen.
Mullakin on täsmälleen samanlainen eksä, jatkuvaa raivoamista ja syyllistämistä ilman syytä, teki tikusta asiaa ja välillä parin päivän mykkäkoulu kaiken lisäksi. Saattoi kaivella esiin mun vanhoja sanomisia, tahallaan käsitti niitä väärin ja heitti päin naamaa. Olin jatkuvasti puolustusasemissa, koko ajan piti yrittää ennakoida mitä paskaa sieltä tulee.
Vikan kerran se oli raivonnut 4-5h putkeen, ja lopuksi veti mua turpaan. Lähdin ulos kymmeneksi minuutiksi rauhoittumaan, toistin itselleni koko ajan "rauhoitu, rauhoitu, älä menetä malttisi"
Sisälle takaisin ja ilmoitin että nyt riitti mulle, kerää kamasi ja lähde. Ylitettiin sellaista rajaa, mistä ei ole paluuta enää. Eksän mielestä oli tosi epäreilua, se ei voinut tietää että tuo on kynnyskysymys minulle.
Pari päivää myöhemmin se lähti, ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntui siltä että pystyn taas hengittää.
Meni pari kuukautta ennen kun pystyin nukahtaa normaalisti, kaikki riidat ja erityisesti tuo viimeinen pyöri mielessä pitkään.
Tästä on nyt 3v aikaa, ja edelleen "marttyyrit" nostaa mun niskakarvat pystyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka ko suhteissa kotityöt / lastenhoito / raha-asiat jakaantuu...?
Meillä ei ole lapsia, joten muutin pois. Nähdään viikonloppuisin. Lähden kotiin, jos mies alkaa purkaa viikon työstressiä minuun. Pistin kovan kovaa vastaan. Jos epäasiallinen käytös alkaa ilman syytä, niin sanon: "Turpa kiinni!" tai "Minuun et pura pahaa oloasi". Äijät kohtelee just niin huonosti, mitä niiden antaa kohdella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteessa on noin huono olla ja puoliso oikeasti aiheuttaa henkisesti ja fyysisesti oireita niin erotkaa. Ei se tule siitä ikinä muuttumaan ja meillä on näitä elämiä vain yksi, miksi kukaan haluaisi viettää sen kärsien. Minusta tätä ei kannata edes kysyä, että miten oireita voisi helpottaa. Myös tuollaisesta kumppanista toipuminen ja oman itsetunnon takaisin kasaaminen tulee viemään aikaa, joten erotkaa nyt!
Just eilen tuli Tiktokissa vastaan väkivaltaa kokeneiden naisten parissa työskentelevän muistutus klippi. Naiselle saattaa olla hyvinkin vaarallista lähteä siltä istumalta. Netistä löytyy kyllä toimintaohjeita. Läjinnä kehoitti läheisiä jakamaan linkkejä, mutta ei missään nimessä hoputtamaan. Naisten halutaan kumminkin säilyvän hengissä.
Vaimoni estää minua näkemästä lapsiani (edellisestä avioliitosta) omassa kodissani
Mitä näitä lukee niin tulee mieleen, että suora kommunikaatio puuttuu ja ymmärrän, että sitä ei jaksa antaa, jos tietää jo mihin se johtaa. Se voi kuitenkin olla ainoa tie, sen toisen huomata asiain tila.
Esim. Ei lohduttelun sijasta menekään mukaan toisen "olen niin paha ihminen leikkiin" vaan sanoo vaan: kaikki on ja sulla on taipumusta myös itsesääliin ja lähtee yksinään sinne lenkille.
Tai jos toinen raivoaa ja odottaa reaktioitasi niin sano sille, että hei, mä en ole sun äitisi ja sun teini-ikä on jo takana tai ai, sulla on taas toi moodi, meenkin lenkille.
Jos varoo toista ja sanomisiaan saa kävellä munankuorilla koko ikänsä. Valitse taistelusi ja voita se.
Ymmärrän kyllä, että moni on altistunut näille malleille jo lapsuudessa, mutta aikuisuudessa niistä tulee päästää irti.
Ainoa, missä pitää olla varovainen on väkivaltainen suhde. Yksi kerta on liikaa ja se on suhteen loppu.
Sillä lailla selviää ehjänä. Sääli, että kaiken näkee selvästi vasta kun kokemuksista on kulunut aikaa. Siksi on tärkeää ettei syöksy suhteesta toiseen pyörimään totutussa helvetin mallissa vaan ottaa aikaa, selvittää mikä oli oma osuus tässä sopassa ja rakentuu niin vahvaksi, että se kierre kerrassaan on loppu.
Minä en halua mahdollistaa kenenkään huonoa käytöstä. En edes omaani
Meillä ei henkistä väkivaltaa. Haittaa aiheuttaa ainoastaan jonkinlaisen loogisen ja järkevän ajattelutavan puuttuminen esim. jos pitäisi puhua rahasta tai jonkinlainen suhteellisuudentaju joissain asioissa, mistä kannattaa hermostua ja kuinka paljon. Ei tuo varsinaista henkistä väkivaltaa ole, vaan hieman hassua ymmärtämättömyyttä, mistä koituu haittaa välillä.
Ap,
oletko kuullut sanontaa, että vakka kantensa valitsee?
Olen usein miettinyt, että joku muu voisi olla ihan loppu mieheni kanssa. Hänellä on siis myös tapana "oksentaa" huono fiiliksensä raivoamalla. Jo vuosia sitten olen ottanut linjan, että annan herran raivota ihan yksikseen. Lapsetkaan eivät reagoi siihen oikein mitenkään, tai no saattavat naureskella. Ainoa ero tässäkin ketjussa mainittuihin kiukkupusseihin on se, ettei hän IKINÄ loukkaa ketään eikä viljele solvauksia. Ja myöntää että hänen raivoaminen menee yli. Eihän ne kohtaukset mitään kivoja ole, mutta en todellakaan ota niitä itseeni. Ja jos vaikka puhelimessa kiukkuaa niin lyön luurin korvaan. Minä en riitele ikinä, joten jos mies alkaisi kutsumaan kohtauksiaan riitelyksi niin nauraisin päin naamaa!
Samaa mieltä. Tällä palstalla narsismista on tullut muodikasta. Kaikki epämiellyttävä käytös laitetaan narsismin piikkiin vaikka on paljon muitakin mahdollisia syitä. Itse asiassa narsismin diagnosointi on hankalaa ja sen voi tehdä luotettavasti vain psykiatri.