Mies ei kestä lapsen erityisyyttä
Meillä on muuten tavallinen ja perusterve pieni lapsi, jolla on kuitenkin tiettyjä nepsyn tapaisia erityispiirteitä, ja arki on välillä vähän hankalaa niiden vuoksi. Mies ei kestä sitä eikä erityisyydestä johtuvia haastavia tilanteita vaan häipyilee, hermostuu jne. Ja usein valittaa minulle, että on niin kamalaa. Vaikka minä useimmiten ne tilanteet hoidan. Olen miettinyt jo eroakin, mutta miten elämä järjestyisi eron jälkeen en tiedä kun ei tuo nytkään erityisyyttä kestä. Eikä yksinhuoltajana varmaan ihan helppoa ole. Onko tämä tavallista, että näin käy? Välillä olen aika tiukoilla jaksamisen kanssa minäkin, ja tukea ja osallistumista mieheltä kaipaisin, mutta näköjään turhaan.
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Woke
#miesviha
#lapsiviha
#uhriutuminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä sitten hoidat nuo tilanteet, kuten tuon "vaikeutta kestää muutoksia"? Annat lapselle kaikessa periksi?
En anna periksi. Vaan ennakoin, pilkon tilanteita pienemmiksi osiksi, käytän välillä kuvakortteja apuna, poistan ylimääräisiä ärsykkeitä tilanteista, kannustan paljon jne.
ApMiksi sain näistä alapeukun? Minulle on neuvottu nämä keinot ja ne oikeasti toimii ja auttaa. Ap
Ja miehesikö ei näitä osaa käyttää?
Ei. En tiedä miksi ei niitä käytä. Eikö osaa vai eikö halua vai mikä. Olen ne hänelle neuvonut kyllä. Ja näyttänyt. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapsen piirteet ovat olennaisia siksi, että lapsella ei ole diagnoosia. Diagnoosin puute voi johtua kahdesta syystä. Joko lapsi on pieni, ja diagnoosi ei vielä ole ollut ajankohtainen, tai oikeasti kyseessä ei ole millään tavalla nepsy lapsi vaan esim rajaton, jonka touhuja selitellään nepsyydellä. Nepsyjä kun oikeasti kuuluu kasvattaa ihan kuten kaikkia muitakin lapsia. Eli onko ongelma siinä, että vanhemmilla on ihan eri tulkinta koki tilanteesta, vai se, että lapsen kanssa vaan on tosi vaikeaa?
Ok. Piirteet on aistiyliherkkyyttä, jumiutumista, vaikeutta kestää muutoksia ja suuri tarve pilkuntarkoille rutiineille. Rajaton ei ole. Piirteet lieviä ja ikä vasta päiväkoti-iässä, siksi ei tutkita. Ap
Ei siis välttämättä eikä edes kovin todennäköisesti ole nepsy ollenkaan. Vaan omaa vaan tiettyjä hankalaksi koettuja temperamenttipiirteitä kuten matala sopeutuvuus ja korkea sensitiivisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapsen piirteet ovat olennaisia siksi, että lapsella ei ole diagnoosia. Diagnoosin puute voi johtua kahdesta syystä. Joko lapsi on pieni, ja diagnoosi ei vielä ole ollut ajankohtainen, tai oikeasti kyseessä ei ole millään tavalla nepsy lapsi vaan esim rajaton, jonka touhuja selitellään nepsyydellä. Nepsyjä kun oikeasti kuuluu kasvattaa ihan kuten kaikkia muitakin lapsia. Eli onko ongelma siinä, että vanhemmilla on ihan eri tulkinta koki tilanteesta, vai se, että lapsen kanssa vaan on tosi vaikeaa?
Ok. Piirteet on aistiyliherkkyyttä, jumiutumista, vaikeutta kestää muutoksia ja suuri tarve pilkuntarkoille rutiineille. Rajaton ei ole. Piirteet lieviä ja ikä vasta päiväkoti-iässä, siksi ei tutkita. Ap
Ei siis välttämättä eikä edes kovin todennäköisesti ole nepsy ollenkaan. Vaan omaa vaan tiettyjä hankalaksi koettuja temperamenttipiirteitä kuten matala sopeutuvuus ja korkea sensitiivisyys.
Tämä on ihan mahdollista, mutta se ei muuta itse ongelmaa eli miehen reagoimista. Ap
Kannattaa hankkia se diagnoosi, meille tuli nimittäin ihan puskista kun teini kävi astumassa naapurin piskin. Nyt on jo lähes täysi-ikäinen ukko, iso ja rumakin kuin mikä. Opiskelu- saati työpaikasta ei tietoakaan, vaan yöt riekkuu kirkolla jos jonkinmoisia koiruuksia harrastamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä sitten hoidat nuo tilanteet, kuten tuon "vaikeutta kestää muutoksia"? Annat lapselle kaikessa periksi?
En anna periksi. Vaan ennakoin, pilkon tilanteita pienemmiksi osiksi, käytän välillä kuvakortteja apuna, poistan ylimääräisiä ärsykkeitä tilanteista, kannustan paljon jne.
ApMiksi sain näistä alapeukun? Minulle on neuvottu nämä keinot ja ne oikeasti toimii ja auttaa. Ap
Ja miehesikö ei näitä osaa käyttää?
Ei. En tiedä miksi ei niitä käytä. Eikö osaa vai eikö halua vai mikä. Olen ne hänelle neuvonut kyllä. Ja näyttänyt. Ap
Tottakai osaisi, halusta siis varmasti kiinni. Hän ei ehkä näe lasta erityislapsena kuten sinä ja siksi nuo tuntuu turhilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä sitten hoidat nuo tilanteet, kuten tuon "vaikeutta kestää muutoksia"? Annat lapselle kaikessa periksi?
En anna periksi. Vaan ennakoin, pilkon tilanteita pienemmiksi osiksi, käytän välillä kuvakortteja apuna, poistan ylimääräisiä ärsykkeitä tilanteista, kannustan paljon jne.
ApMiksi sain näistä alapeukun? Minulle on neuvottu nämä keinot ja ne oikeasti toimii ja auttaa. Ap
Ja miehesikö ei näitä osaa käyttää?
Ei. En tiedä miksi ei niitä käytä. Eikö osaa vai eikö halua vai mikä. Olen ne hänelle neuvonut kyllä. Ja näyttänyt. Ap
Tottakai osaisi, halusta siis varmasti kiinni. Hän ei ehkä näe lasta erityislapsena kuten sinä ja siksi nuo tuntuu turhilta.
Minulle on ihan sama onko lapsi erityislapsi vai ei, koska emme asiaa vielä pitkään aikaan tiedä, mutta kun nuo keinot kerran toimii niin miksi ei sitten käytä niitä, vaikka ei näkisi lasta erityislapsena? En tiedä vastausta tähän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko hän tavallinen vai nepsy? Et myöskään kuvaillut millään tavalla.
Diagnoosia ei ole mutta piirteitä on.
En halua ryhtyä kuvailemaan lasta nyt tänne tarkemmin kun pointti ei ole lapsessa vaan isässä ja miten elää arkea perheenä.
Ap
Monta vuotta sitten luin esitteen siitä miten vammainen lapsi vaikuttaa vanhempien avioliittoon. Monet luulivat siihen aikaan, että tällainen lapsi sitoisi vanhemmat tiiviimmin yhteen. Käytännössä asia onkin eri tavalla. Aika usein liitto päättyy eroon ja pahimmassa tapauksessa isä ei osallistu lapsensa elämään. Ihmisten asenteet ja tieto asioista ovat ehkä muuttuneet, mutta ovatko tarpeeksi? Aloituksesi perusteella vaikuttaa siltä, että lapsen isä ei halua ottaa vastuuta. Vaikea tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapsen piirteet ovat olennaisia siksi, että lapsella ei ole diagnoosia. Diagnoosin puute voi johtua kahdesta syystä. Joko lapsi on pieni, ja diagnoosi ei vielä ole ollut ajankohtainen, tai oikeasti kyseessä ei ole millään tavalla nepsy lapsi vaan esim rajaton, jonka touhuja selitellään nepsyydellä. Nepsyjä kun oikeasti kuuluu kasvattaa ihan kuten kaikkia muitakin lapsia. Eli onko ongelma siinä, että vanhemmilla on ihan eri tulkinta koki tilanteesta, vai se, että lapsen kanssa vaan on tosi vaikeaa?
Ok. Piirteet on aistiyliherkkyyttä, jumiutumista, vaikeutta kestää muutoksia ja suuri tarve pilkuntarkoille rutiineille. Rajaton ei ole. Piirteet lieviä ja ikä vasta päiväkoti-iässä, siksi ei tutkita. Ap
Ei siis välttämättä eikä edes kovin todennäköisesti ole nepsy ollenkaan. Vaan omaa vaan tiettyjä hankalaksi koettuja temperamenttipiirteitä kuten matala sopeutuvuus ja korkea sensitiivisyys.
Tämä on ihan mahdollista, mutta se ei muuta itse ongelmaa eli miehen reagoimista. Ap
Mutta onko osa ongelmaa nimenomaan se että sä teet lapsesta erityislapsen? Ehkä miehesi ärtyy juuri siksi?
Vierailija kirjoitti:
Eli ap kuvittelee mukulastaan jotain omiaan, ja projisioi ahdistustaan mieheensä? Kun mies ei jaksa innostua hänen mielikuvitusleikeistään, on vika siis miehessä? Kukahan tuossa perheessä kaipaisi ammattilaisen apua?
Älä nyt. Joku kirjailija kertoi aikoinaan, että yksi perheen lapsista oli selvästi erilainen ja reagoi välillä kummallisella tavalla. Aviomiehen mukaan vaimo oli väärässä ja lapsi oli ihantavallinen. Mutta lapsella todettin oikeasti joku diagnoosi, en muista mikä. Muistan, että lapsi sai kohtauksia nähdessään voimakkaita värejä.
Miehellä on vaikeuksia oman tunnesäätelynsä kanssa. On ihan normaalia, että lapsen käytös ärsyttää ja ahdistaa välillä, mutta useimmat aikuiset osaa silti olla rauhallisesti ja toimia kuten lapselle on hyväksi ja oikein. Mutta kaikki ei, heillä se tunnereaktio lyö niin yli, että se pakottaa esim. poistumaan tilanteesta, hermostumaan tai suuttumaan, korkkaamaan rauhoittavan kaljan tms. Jos nämä ongelmat on pahoja, tuskin ilman terapiaa paranevat itsestään. Tunnesäätely on kyllä ihan terapiassa opeteltava taito.
Mutta jos miestä ei sellainen kiinnosta, eikä pysty myöskään vain niin päättämällä lopettamaan väärää toimintaansa, niin sitten täytyy olettaa että hän tulee jatkossakin olemaan mikä on, ja sinun täytyy päättää onko sinun tämä tietäen helpompi olla lapsen kanssa yh:na, mahdollisesti totaali-yh:na, vai tuon miehen kanssa. Lapsen kasvaessa ongelma todennäköisesti kyllä helpottaa, koska isommat lapset on rauhallisempia ja vähemmän äänekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä sitten hoidat nuo tilanteet, kuten tuon "vaikeutta kestää muutoksia"? Annat lapselle kaikessa periksi?
En anna periksi. Vaan ennakoin, pilkon tilanteita pienemmiksi osiksi, käytän välillä kuvakortteja apuna, poistan ylimääräisiä ärsykkeitä tilanteista, kannustan paljon jne.
ApMiksi sain näistä alapeukun? Minulle on neuvottu nämä keinot ja ne oikeasti toimii ja auttaa. Ap
Ja miehesikö ei näitä osaa käyttää?
Ei. En tiedä miksi ei niitä käytä. Eikö osaa vai eikö halua vai mikä. Olen ne hänelle neuvonut kyllä. Ja näyttänyt. Ap
Tottakai osaisi, halusta siis varmasti kiinni. Hän ei ehkä näe lasta erityislapsena kuten sinä ja siksi nuo tuntuu turhilta.
Minulle on ihan sama onko lapsi erityislapsi vai ei, koska emme asiaa vielä pitkään aikaan tiedä, mutta kun nuo keinot kerran toimii niin miksi ei sitten käytä niitä, vaikka ei näkisi lasta erityislapsena? En tiedä vastausta tähän.
Ap
Moni ei näe tarpeelliseksi normaalilapselle kaikenmaailman kuvia ja hössötystä. Jos ne toimii niin hyvin, miksi tilanteita edelleen on ongelmaksi asti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapsen piirteet ovat olennaisia siksi, että lapsella ei ole diagnoosia. Diagnoosin puute voi johtua kahdesta syystä. Joko lapsi on pieni, ja diagnoosi ei vielä ole ollut ajankohtainen, tai oikeasti kyseessä ei ole millään tavalla nepsy lapsi vaan esim rajaton, jonka touhuja selitellään nepsyydellä. Nepsyjä kun oikeasti kuuluu kasvattaa ihan kuten kaikkia muitakin lapsia. Eli onko ongelma siinä, että vanhemmilla on ihan eri tulkinta koki tilanteesta, vai se, että lapsen kanssa vaan on tosi vaikeaa?
Ok. Piirteet on aistiyliherkkyyttä, jumiutumista, vaikeutta kestää muutoksia ja suuri tarve pilkuntarkoille rutiineille. Rajaton ei ole. Piirteet lieviä ja ikä vasta päiväkoti-iässä, siksi ei tutkita. Ap
Ei siis välttämättä eikä edes kovin todennäköisesti ole nepsy ollenkaan. Vaan omaa vaan tiettyjä hankalaksi koettuja temperamenttipiirteitä kuten matala sopeutuvuus ja korkea sensitiivisyys.
Tämä on ihan mahdollista, mutta se ei muuta itse ongelmaa eli miehen reagoimista. Ap
Mutta onko osa ongelmaa nimenomaan se että sä teet lapsesta erityislapsen? Ehkä miehesi ärtyy juuri siksi?
Millä tavalla teen lapsesta erityisen? En mielestäni tee enkä koskaan kutsu häntä erityislapseksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä sitten hoidat nuo tilanteet, kuten tuon "vaikeutta kestää muutoksia"? Annat lapselle kaikessa periksi?
En anna periksi. Vaan ennakoin, pilkon tilanteita pienemmiksi osiksi, käytän välillä kuvakortteja apuna, poistan ylimääräisiä ärsykkeitä tilanteista, kannustan paljon jne.
ApMiksi sain näistä alapeukun? Minulle on neuvottu nämä keinot ja ne oikeasti toimii ja auttaa. Ap
Ja miehesikö ei näitä osaa käyttää?
Ei. En tiedä miksi ei niitä käytä. Eikö osaa vai eikö halua vai mikä. Olen ne hänelle neuvonut kyllä. Ja näyttänyt. Ap
Tottakai osaisi, halusta siis varmasti kiinni. Hän ei ehkä näe lasta erityislapsena kuten sinä ja siksi nuo tuntuu turhilta.
Minulle on ihan sama onko lapsi erityislapsi vai ei, koska emme asiaa vielä pitkään aikaan tiedä, mutta kun nuo keinot kerran toimii niin miksi ei sitten käytä niitä, vaikka ei näkisi lasta erityislapsena? En tiedä vastausta tähän.
ApMoni ei näe tarpeelliseksi normaalilapselle kaikenmaailman kuvia ja hössötystä. Jos ne toimii niin hyvin, miksi tilanteita edelleen on ongelmaksi asti?
Jos kerran lapsi on täysin normaali (eikä esim tarvitse ns. kaikenmaailman kuvia), niin miksi isä sitten häipyilee ja hermostuu arjen tilanteissa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapsen piirteet ovat olennaisia siksi, että lapsella ei ole diagnoosia. Diagnoosin puute voi johtua kahdesta syystä. Joko lapsi on pieni, ja diagnoosi ei vielä ole ollut ajankohtainen, tai oikeasti kyseessä ei ole millään tavalla nepsy lapsi vaan esim rajaton, jonka touhuja selitellään nepsyydellä. Nepsyjä kun oikeasti kuuluu kasvattaa ihan kuten kaikkia muitakin lapsia. Eli onko ongelma siinä, että vanhemmilla on ihan eri tulkinta koki tilanteesta, vai se, että lapsen kanssa vaan on tosi vaikeaa?
Ok. Piirteet on aistiyliherkkyyttä, jumiutumista, vaikeutta kestää muutoksia ja suuri tarve pilkuntarkoille rutiineille. Rajaton ei ole. Piirteet lieviä ja ikä vasta päiväkoti-iässä, siksi ei tutkita. Ap
Ei siis välttämättä eikä edes kovin todennäköisesti ole nepsy ollenkaan. Vaan omaa vaan tiettyjä hankalaksi koettuja temperamenttipiirteitä kuten matala sopeutuvuus ja korkea sensitiivisyys.
Tämä on ihan mahdollista, mutta se ei muuta itse ongelmaa eli miehen reagoimista. Ap
Mutta onko osa ongelmaa nimenomaan se että sä teet lapsesta erityislapsen? Ehkä miehesi ärtyy juuri siksi?
Millä tavalla teen lapsesta erityisen? En mielestäni tee enkä koskaan kutsu häntä erityislapseksi. Ap
Täälläkin koko ajan teet niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä sitten hoidat nuo tilanteet, kuten tuon "vaikeutta kestää muutoksia"? Annat lapselle kaikessa periksi?
En anna periksi. Vaan ennakoin, pilkon tilanteita pienemmiksi osiksi, käytän välillä kuvakortteja apuna, poistan ylimääräisiä ärsykkeitä tilanteista, kannustan paljon jne.
ApMiksi sain näistä alapeukun? Minulle on neuvottu nämä keinot ja ne oikeasti toimii ja auttaa. Ap
Ja miehesikö ei näitä osaa käyttää?
Ei. En tiedä miksi ei niitä käytä. Eikö osaa vai eikö halua vai mikä. Olen ne hänelle neuvonut kyllä. Ja näyttänyt. Ap
Tottakai osaisi, halusta siis varmasti kiinni. Hän ei ehkä näe lasta erityislapsena kuten sinä ja siksi nuo tuntuu turhilta.
Minulle on ihan sama onko lapsi erityislapsi vai ei, koska emme asiaa vielä pitkään aikaan tiedä, mutta kun nuo keinot kerran toimii niin miksi ei sitten käytä niitä, vaikka ei näkisi lasta erityislapsena? En tiedä vastausta tähän.
ApMoni ei näe tarpeelliseksi normaalilapselle kaikenmaailman kuvia ja hössötystä. Jos ne toimii niin hyvin, miksi tilanteita edelleen on ongelmaksi asti?
Jos kerran lapsi on täysin normaali (eikä esim tarvitse ns. kaikenmaailman kuvia), niin miksi isä sitten häipyilee ja hermostuu arjen tilanteissa?
Ap
Koska hän ei jaksa niitä tilanteita. Kaikki ei jaksa vaikka kuse on ihan normaalista lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapsen piirteet ovat olennaisia siksi, että lapsella ei ole diagnoosia. Diagnoosin puute voi johtua kahdesta syystä. Joko lapsi on pieni, ja diagnoosi ei vielä ole ollut ajankohtainen, tai oikeasti kyseessä ei ole millään tavalla nepsy lapsi vaan esim rajaton, jonka touhuja selitellään nepsyydellä. Nepsyjä kun oikeasti kuuluu kasvattaa ihan kuten kaikkia muitakin lapsia. Eli onko ongelma siinä, että vanhemmilla on ihan eri tulkinta koki tilanteesta, vai se, että lapsen kanssa vaan on tosi vaikeaa?
Ok. Piirteet on aistiyliherkkyyttä, jumiutumista, vaikeutta kestää muutoksia ja suuri tarve pilkuntarkoille rutiineille. Rajaton ei ole. Piirteet lieviä ja ikä vasta päiväkoti-iässä, siksi ei tutkita. Ap
Ei siis välttämättä eikä edes kovin todennäköisesti ole nepsy ollenkaan. Vaan omaa vaan tiettyjä hankalaksi koettuja temperamenttipiirteitä kuten matala sopeutuvuus ja korkea sensitiivisyys.
Tämä on ihan mahdollista, mutta se ei muuta itse ongelmaa eli miehen reagoimista. Ap
Mutta onko osa ongelmaa nimenomaan se että sä teet lapsesta erityislapsen? Ehkä miehesi ärtyy juuri siksi?
Millä tavalla teen lapsesta erityisen? En mielestäni tee enkä koskaan kutsu häntä erityislapseksi. Ap
Mies ei kestä erityisyyttä ja kuitenkin tiettyjä nepsyn tapaisia erityispiirteitä. Etkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä sitten hoidat nuo tilanteet, kuten tuon "vaikeutta kestää muutoksia"? Annat lapselle kaikessa periksi?
En anna periksi. Vaan ennakoin, pilkon tilanteita pienemmiksi osiksi, käytän välillä kuvakortteja apuna, poistan ylimääräisiä ärsykkeitä tilanteista, kannustan paljon jne.
ApMiksi sain näistä alapeukun? Minulle on neuvottu nämä keinot ja ne oikeasti toimii ja auttaa. Ap
Ja miehesikö ei näitä osaa käyttää?
Ei. En tiedä miksi ei niitä käytä. Eikö osaa vai eikö halua vai mikä. Olen ne hänelle neuvonut kyllä. Ja näyttänyt. Ap
Tottakai osaisi, halusta siis varmasti kiinni. Hän ei ehkä näe lasta erityislapsena kuten sinä ja siksi nuo tuntuu turhilta.
Minulle on ihan sama onko lapsi erityislapsi vai ei, koska emme asiaa vielä pitkään aikaan tiedä, mutta kun nuo keinot kerran toimii niin miksi ei sitten käytä niitä, vaikka ei näkisi lasta erityislapsena? En tiedä vastausta tähän.
ApMoni ei näe tarpeelliseksi normaalilapselle kaikenmaailman kuvia ja hössötystä. Jos ne toimii niin hyvin, miksi tilanteita edelleen on ongelmaksi asti?
Jos kerran lapsi on täysin normaali (eikä esim tarvitse ns. kaikenmaailman kuvia), niin miksi isä sitten häipyilee ja hermostuu arjen tilanteissa?
ApIhan jokaiselle aikuiselle annetaan neuvoksi poistua, jos ei jaksa.
Woke
#miesviha