Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei kestä lapsen erityisyyttä
16.02.2023 |
Meillä on muuten tavallinen ja perusterve pieni lapsi, jolla on kuitenkin tiettyjä nepsyn tapaisia erityispiirteitä, ja arki on välillä vähän hankalaa niiden vuoksi. Mies ei kestä sitä eikä erityisyydestä johtuvia haastavia tilanteita vaan häipyilee, hermostuu jne. Ja usein valittaa minulle, että on niin kamalaa. Vaikka minä useimmiten ne tilanteet hoidan. Olen miettinyt jo eroakin, mutta miten elämä järjestyisi eron jälkeen en tiedä kun ei tuo nytkään erityisyyttä kestä. Eikä yksinhuoltajana varmaan ihan helppoa ole. Onko tämä tavallista, että näin käy? Välillä olen aika tiukoilla jaksamisen kanssa minäkin, ja tukea ja osallistumista mieheltä kaipaisin, mutta näköjään turhaan.
Kommentit (145)
Mies on perheen pää,joka ratkaisee asiat ja tekee kaiken, tietää kaikkeen keinot...
Eli sun mies tuntee riittämättömyyttä,epävarmuutta,pelkoakin ehkä,koska ei tiedä miten toimia.
Lapsi ja mies,molemmat varmaan tarvii vähän oppimista asian suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hankkia lapselle diagnoosi, vaikka oireet olisivat suhteellisen lieviä. Meillä lapsen psykologi oli sitä mieltä, että dg on tarpeeton, koska lapsella oli hyvä koulumenestys ja saatiin tukitoimet ilman diagnoosia. Mutta vanhempana tulee eteen tilanteita, joissa dg saattaa olla tarpeen. Oma poikani sai lukiossa pidennetyt ajat kokeisiin prosessoinnin hitauden takia ja samasta syystä hän sai vapautuksen armeijasta. Hän on saanut myös sosiaalisin syin toimeentulotukea lukio-opiskelun ajalta ja tukihenkilön auttamaan itsenäistymiseessä. Niin, lapsi menestyy koulussa, mutta kaikki käytännön asiat jäisivät hoitamatta ilman apua.
Vanhempi lapseni ei saanut vammaistukea tai kuntoutusrahaa, mutta sellaisiakin on mahdollista hakea.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hankkia lapselle diagnoosi, vaikka oireet olisivat suhteellisen lieviä. Meillä lapsen psykologi oli sitä mieltä, että dg on tarpeeton, koska lapsella oli hyvä koulumenestys ja saatiin tukitoimet ilman diagnoosia. Mutta vanhempana tulee eteen tilanteita, joissa dg saattaa olla tarpeen. Oma poikani sai lukiossa pidennetyt ajat kokeisiin prosessoinnin hitauden takia ja samasta syystä hän sai vapautuksen armeijasta. Hän on saanut myös sosiaalisin syin toimeentulotukea lukio-opiskelun ajalta ja tukihenkilön auttamaan itsenäistymiseessä. Niin, lapsi menestyy koulussa, mutta kaikki käytännön asiat jäisivät hoitamatta ilman apua.
Vanhempi lapseni ei saanut vammaistukea tai kuntoutusrahaa, mutta sellaisiakin on mahdollista hakea.
Olen myös törmännyt tähän asenteeseen, että eihän lapsella ole mitään ongelmaa, kun on luokan priimus ja koulussa asiat sujuu ongelmitta. Teini pärjää koulussa hyvin, koska se on tuttu paikka, jossa asiat pääosin toimivat tutulla kaavalla.
Ongelmat tulevat esiin käytännön elämässä, kun pitäisi soveltaa asioita eri lähteistä vähän uudenlaiseen tilanteeseen. Eniten vaikeuksia on sosiaalisissa suhteissa, kun toisten rajat tai tilannetaju on vähän niin ja näin. Toki opetamme, että miten missäkin käyttäydytään ja teini sitten noudattaakin ohjeita pilkulleen. Harmi, että aika usein sitten tilanne vaihteleekin eikä ohjeet aivan päde. Silloin ohjeen mukainen toiminta näyttäytyykin muille esim. jäykkyytenä tai vähän outona suhtautumisena. Joku sanoi, että ennen nepsyt olivat kategorissa vähän outo. Se on aika osuva kuvaus.
Vierailija kirjoitti:
Mitä miehesi vastaa kun kysyt, että voisiko hän huolehtia lapsestaan tasavertaisesti? Entä kun pyydät häntä hillitsemään itsensä, koska ei ole lapsen vika nuo tempperamenttiasiat? Kaikilla on uhmaa ja vaikea jne. Ei se muillakaan kiiltokuvaelämää ole joka hetki. Mutta vaikka olisikin, niin mitä mies vastaa, kun kysyt, että onko se hänestä reilua, että vain sinä hoivaat yhteistä jälkikasvuanne? Näinkö hän ajatteli ennen lapsen syntymääkin? Jos ei ajatellut, niin onko pelkästään äidin vastuu nyt hänestä muuttunutkin reiluksi kuvioksi? Eikö? Ajatteliko hän siis jatkaa tällaisella epäreilulla työnjaolla? Mitä hän ajattelee että se jättää sinulle vaihtoehtoja?
No mitä mies vastasi näihin kysymyksiin? Oletteko keskustelleet mitään?
Alue: Aihe vapaa
Teidän pitää käydä piiitkä keskustelu. Meillä myös erityislapsi, miehellä edelleen prosessi kesken hyväksyä tämä asia. Olen myös uhannut erolla hankalinta hetkinä kun ajattelee että silloin ainakin saisi levätä kun lapsi isällään. Mutta tässä vielä ollaan yhdessä ja opetellaan keinoja lapsen parhaaksi. Taidan itsekin olla vähän nepsy joten ymmärrys on kasvanut lapsen ja itseni suhteen.