Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei kestä lapsen erityisyyttä
16.02.2023 |
Meillä on muuten tavallinen ja perusterve pieni lapsi, jolla on kuitenkin tiettyjä nepsyn tapaisia erityispiirteitä, ja arki on välillä vähän hankalaa niiden vuoksi. Mies ei kestä sitä eikä erityisyydestä johtuvia haastavia tilanteita vaan häipyilee, hermostuu jne. Ja usein valittaa minulle, että on niin kamalaa. Vaikka minä useimmiten ne tilanteet hoidan. Olen miettinyt jo eroakin, mutta miten elämä järjestyisi eron jälkeen en tiedä kun ei tuo nytkään erityisyyttä kestä. Eikä yksinhuoltajana varmaan ihan helppoa ole. Onko tämä tavallista, että näin käy? Välillä olen aika tiukoilla jaksamisen kanssa minäkin, ja tukea ja osallistumista mieheltä kaipaisin, mutta näköjään turhaan.
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä sitten hoidat nuo tilanteet, kuten tuon "vaikeutta kestää muutoksia"? Annat lapselle kaikessa periksi?
En anna periksi. Vaan ennakoin, pilkon tilanteita pienemmiksi osiksi, käytän välillä kuvakortteja apuna, poistan ylimääräisiä ärsykkeitä tilanteista, kannustan paljon jne.
ApMiksi sain näistä alapeukun? Minulle on neuvottu nämä keinot ja ne oikeasti toimii ja auttaa. Ap
Ja miehesikö ei näitä osaa käyttää?
Ei. En tiedä miksi ei niitä käytä. Eikö osaa vai eikö halua vai mikä. Olen ne hänelle neuvonut kyllä. Ja näyttänyt. Ap
Tottakai osaisi, halusta siis varmasti kiinni. Hän ei ehkä näe lasta erityislapsena kuten sinä ja siksi nuo tuntuu turhilta.
Minulle on ihan sama onko lapsi erityislapsi vai ei, koska emme asiaa vielä pitkään aikaan tiedä, mutta kun nuo keinot kerran toimii niin miksi ei sitten käytä niitä, vaikka ei näkisi lasta erityislapsena? En tiedä vastausta tähän.
ApMoni ei näe tarpeelliseksi normaalilapselle kaikenmaailman kuvia ja hössötystä. Jos ne toimii niin hyvin, miksi tilanteita edelleen on ongelmaksi asti?
Erityislasten kanssa niitä tilanteita nyt vain tulee, eikä kaikkea pysty ennakoimaan. Esimerkki; ollaan lähdössä mummolaan ja asia on lapselle kuvakorttien avulla selitetty, mutta mummo ilmoittaakin sairastuneensa, lapsi pettyy ja reagoi tavallaan. Vaatteen sauma painaa, vaikka pitäisi jo olla menossa. Vaatteet lapsi on pukenut kuvakorttien osoittamassa järjestyksessä, mutta lapsi huutaa lattialla punaisena, kun se sauma painaa. Päiväkodissa on ollut tavallista levottomampaa ja lapsi on muutenkin väsynyt koska nukkui huonosti (tyypillistä mm. autisteille). Tavallisesti isä hakee lapsen tiistaisin päiväkodista, mutta onkin estynyt ja äiti hakee. Tästä seuraa melttari päiväkodin eteisessä. Näitä tilanteita ja esimerkkejä on lukemattomia.
Niin? Ennakointi on mennyt pieleen tai sit lapsi on vaan lapsi.
Erityislasten kanssa ennakointi on aika vaikeaa. Miten tuossa ensimmäisessä esimerkissä olisi pitänyt pystyä ennakoimaan mummon sairastuminen tai toisessa, että vaatteen sauma painaa? Kun kaikkea ei vain pysty ennakoimaan ja tasoittamaan tietä. Tietänet, että lasten ja varsinkin erityislasten kanssa rutiinit ovat tärkeitä. Tosin nepsyn kanssa rutiineista poikkeaminen aiheuttaa helposti " tilanteita", joista nrurotyypillinen lapsi pääsee helposti yli, mutta esimerkiksi autistinen ei.
Kuvakortit olivat erinomaisen hyödyllisiä, kun toinen lapseni oli pienempi, hänellä oli lapsuusiän autismi. Monelta murheelta ja jumilta säästyttiin, kun tapahtumat oli visualisoitu etukäteen, pukeutuminen sujui itsenäisesti ja ylipäätään asioiden opettelu. Kun lapsi oppi viisivuotiaana puhumaan ja saman tien lukemaan niin riitti, kun kirjoitti asian listalle ja lapsi osasi toimia.
Kai tuon nyt kaikki tietää. Yhdenkään lapsen kanssa ei kaikkea voi ennakoida, jostain syystä vain nepsylapsen kohdalla tämä on suuri ongelma.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
D-vitamiinin liian vähäinen saanti raskausaikana altistaa neurologisille ongelmille. Tästä pitäisi puhua avoimemmin varsinkin kun ollaan niin vähäisen auringonvalon maa. Puhukaa avoimesti tilanteestanne. Yritä saada mies avautumaan mikä vaivaa ja miten voitaisiin tehdä arjesta kaikille sujuvampaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään lähes kaikilla on joku NEPSY ei ennen ollut kenelläkään. En muista että koko koulussa (yli 200 oppilasta) olisi ollut yhtään mielenvikaista henkilöä.
Johtuuko tuo vain siitä että ennen koivuvitsa tai vyö karsi villeydestä terävimmän kärjen. Eli melko nopeasti oppi miettimään seurauksia ennen tekoja.
Ei oo nykyään lähes kaikilla ja kyllä heitä oli ennenkin. Laiskoiksi ja villeiksi haukuttija joita piiskalla yritettiin kasvattaa ja opettaa. Tyhmiä muka kun esim koulussa vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä sitten hoidat nuo tilanteet, kuten tuon "vaikeutta kestää muutoksia"? Annat lapselle kaikessa periksi?
En anna periksi. Vaan ennakoin, pilkon tilanteita pienemmiksi osiksi, käytän välillä kuvakortteja apuna, poistan ylimääräisiä ärsykkeitä tilanteista, kannustan paljon jne.
ApMiksi sain näistä alapeukun? Minulle on neuvottu nämä keinot ja ne oikeasti toimii ja auttaa. Ap
Ja miehesikö ei näitä osaa käyttää?
Ei. En tiedä miksi ei niitä käytä. Eikö osaa vai eikö halua vai mikä. Olen ne hänelle neuvonut kyllä. Ja näyttänyt. Ap
Tottakai osaisi, halusta siis varmasti kiinni. Hän ei ehkä näe lasta erityislapsena kuten sinä ja siksi nuo tuntuu turhilta.
Minulle on ihan sama onko lapsi erityislapsi vai ei, koska emme asiaa vielä pitkään aikaan tiedä, mutta kun nuo keinot kerran toimii niin miksi ei sitten käytä niitä, vaikka ei näkisi lasta erityislapsena? En tiedä vastausta tähän.
ApMoni ei näe tarpeelliseksi normaalilapselle kaikenmaailman kuvia ja hössötystä. Jos ne toimii niin hyvin, miksi tilanteita edelleen on ongelmaksi asti?
Erityislasten kanssa niitä tilanteita nyt vain tulee, eikä kaikkea pysty ennakoimaan. Esimerkki; ollaan lähdössä mummolaan ja asia on lapselle kuvakorttien avulla selitetty, mutta mummo ilmoittaakin sairastuneensa, lapsi pettyy ja reagoi tavallaan. Vaatteen sauma painaa, vaikka pitäisi jo olla menossa. Vaatteet lapsi on pukenut kuvakorttien osoittamassa järjestyksessä, mutta lapsi huutaa lattialla punaisena, kun se sauma painaa. Päiväkodissa on ollut tavallista levottomampaa ja lapsi on muutenkin väsynyt koska nukkui huonosti (tyypillistä mm. autisteille). Tavallisesti isä hakee lapsen tiistaisin päiväkodista, mutta onkin estynyt ja äiti hakee. Tästä seuraa melttari päiväkodin eteisessä. Näitä tilanteita ja esimerkkejä on lukemattomia.
Niin? Ennakointi on mennyt pieleen tai sit lapsi on vaan lapsi.
Erityislasten kanssa ennakointi on aika vaikeaa. Miten tuossa ensimmäisessä esimerkissä olisi pitänyt pystyä ennakoimaan mummon sairastuminen tai toisessa, että vaatteen sauma painaa? Kun kaikkea ei vain pysty ennakoimaan ja tasoittamaan tietä. Tietänet, että lasten ja varsinkin erityislasten kanssa rutiinit ovat tärkeitä. Tosin nepsyn kanssa rutiineista poikkeaminen aiheuttaa helposti " tilanteita", joista nrurotyypillinen lapsi pääsee helposti yli, mutta esimerkiksi autistinen ei.
Kuvakortit olivat erinomaisen hyödyllisiä, kun toinen lapseni oli pienempi, hänellä oli lapsuusiän autismi. Monelta murheelta ja jumilta säästyttiin, kun tapahtumat oli visualisoitu etukäteen, pukeutuminen sujui itsenäisesti ja ylipäätään asioiden opettelu. Kun lapsi oppi viisivuotiaana puhumaan ja saman tien lukemaan niin riitti, kun kirjoitti asian listalle ja lapsi osasi toimia.
Kai tuon nyt kaikki tietää. Yhdenkään lapsen kanssa ei kaikkea voi ennakoida, jostain syystä vain nepsylapsen kohdalla tämä on suuri ongelma.
-eri
Se muodostuu ongelmaksi siksi, että nepsy usein reagoi voimakkaammin pettymyksiin, reagoi pienempiin ärsykkeisiin ja sitä tapahtuu näin ollen useammin ja moni jumittuu siihen huonoon tunnetilaansa vaikka tuntikausiksi. Myös rutiinien muuttuminen on erityislapselle vaikeampi asia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään lähes kaikilla on joku NEPSY ei ennen ollut kenelläkään. En muista että koko koulussa (yli 200 oppilasta) olisi ollut yhtään mielenvikaista henkilöä.
Johtuuko tuo vain siitä että ennen koivuvitsa tai vyö karsi villeydestä terävimmän kärjen. Eli melko nopeasti oppi miettimään seurauksia ennen tekoja.
Ennen ei tiedetty mistään nepsyistä, ne oli silloin vaan hankalia, outoja tai vammaisia. Mutta ei taida oikeasti niin moni lapsi olla nepsy kuin sanotaan, tälläkään lapsella ei ole mitään diagnoosia joten ongelmat voi johtua hyvin jostain muusta kuin neuropsykiatrisista ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään lähes kaikilla on joku NEPSY ei ennen ollut kenelläkään. En muista että koko koulussa (yli 200 oppilasta) olisi ollut yhtään mielenvikaista henkilöä.
Johtuuko tuo vain siitä että ennen koivuvitsa tai vyö karsi villeydestä terävimmän kärjen. Eli melko nopeasti oppi miettimään seurauksia ennen tekoja.
Höpöhöpö, kyllä näitä nepsyjä, autismin kirjon ihmisiä, adhd-yms on ollut AINA, heitä ei vain diagnosoitu yhtä tehokkaasti kuin nykyään !
Olen itse 70-luvulla lapsuuteni elänyt, isossa kaupungissa ja kyllä meidän koulusta löytyis useita kymmeniä nepsyjä, jos nyt teleportattais mun ala-aste nykyaikaan :D
Ennen joku oli vaan vilkas lapsi, nyt se on ADHD. Ennen joku oli vaan nirso tai vähän outo, ne on nykyään nepsyjä.
Sori ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä sitten hoidat nuo tilanteet, kuten tuon "vaikeutta kestää muutoksia"? Annat lapselle kaikessa periksi?
En anna periksi. Vaan ennakoin, pilkon tilanteita pienemmiksi osiksi, käytän välillä kuvakortteja apuna, poistan ylimääräisiä ärsykkeitä tilanteista, kannustan paljon jne.
ApMiksi sain näistä alapeukun? Minulle on neuvottu nämä keinot ja ne oikeasti toimii ja auttaa. Ap
Ja miehesikö ei näitä osaa käyttää?
Ei. En tiedä miksi ei niitä käytä. Eikö osaa vai eikö halua vai mikä. Olen ne hänelle neuvonut kyllä. Ja näyttänyt. Ap
Tottakai osaisi, halusta siis varmasti kiinni. Hän ei ehkä näe lasta erityislapsena kuten sinä ja siksi nuo tuntuu turhilta.
Minulle on ihan sama onko lapsi erityislapsi vai ei, koska emme asiaa vielä pitkään aikaan tiedä, mutta kun nuo keinot kerran toimii niin miksi ei sitten käytä niitä, vaikka ei näkisi lasta erityislapsena? En tiedä vastausta tähän.
ApMoni ei näe tarpeelliseksi normaalilapselle kaikenmaailman kuvia ja hössötystä. Jos ne toimii niin hyvin, miksi tilanteita edelleen on ongelmaksi asti?
Erityislasten kanssa niitä tilanteita nyt vain tulee, eikä kaikkea pysty ennakoimaan. Esimerkki; ollaan lähdössä mummolaan ja asia on lapselle kuvakorttien avulla selitetty, mutta mummo ilmoittaakin sairastuneensa, lapsi pettyy ja reagoi tavallaan. Vaatteen sauma painaa, vaikka pitäisi jo olla menossa. Vaatteet lapsi on pukenut kuvakorttien osoittamassa järjestyksessä, mutta lapsi huutaa lattialla punaisena, kun se sauma painaa. Päiväkodissa on ollut tavallista levottomampaa ja lapsi on muutenkin väsynyt koska nukkui huonosti (tyypillistä mm. autisteille). Tavallisesti isä hakee lapsen tiistaisin päiväkodista, mutta onkin estynyt ja äiti hakee. Tästä seuraa melttari päiväkodin eteisessä. Näitä tilanteita ja esimerkkejä on lukemattomia.
Niin? Ennakointi on mennyt pieleen tai sit lapsi on vaan lapsi.
Erityislasten kanssa ennakointi on aika vaikeaa. Miten tuossa ensimmäisessä esimerkissä olisi pitänyt pystyä ennakoimaan mummon sairastuminen tai toisessa, että vaatteen sauma painaa? Kun kaikkea ei vain pysty ennakoimaan ja tasoittamaan tietä. Tietänet, että lasten ja varsinkin erityislasten kanssa rutiinit ovat tärkeitä. Tosin nepsyn kanssa rutiineista poikkeaminen aiheuttaa helposti " tilanteita", joista nrurotyypillinen lapsi pääsee helposti yli, mutta esimerkiksi autistinen ei.
Kuvakortit olivat erinomaisen hyödyllisiä, kun toinen lapseni oli pienempi, hänellä oli lapsuusiän autismi. Monelta murheelta ja jumilta säästyttiin, kun tapahtumat oli visualisoitu etukäteen, pukeutuminen sujui itsenäisesti ja ylipäätään asioiden opettelu. Kun lapsi oppi viisivuotiaana puhumaan ja saman tien lukemaan niin riitti, kun kirjoitti asian listalle ja lapsi osasi toimia.
Kai tuon nyt kaikki tietää. Yhdenkään lapsen kanssa ei kaikkea voi ennakoida, jostain syystä vain nepsylapsen kohdalla tämä on suuri ongelma.
-eriSe muodostuu ongelmaksi siksi, että nepsy usein reagoi voimakkaammin pettymyksiin, reagoi pienempiin ärsykkeisiin ja sitä tapahtuu näin ollen useammin ja moni jumittuu siihen huonoon tunnetilaansa vaikka tuntikausiksi. Myös rutiinien muuttuminen on erityislapselle vaikeampi asia.
Tottakai on, pointti nyt on se että aikuisillehan tämä on ongelma ja sitä kauhistellaan, lapsi vaan reagoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä sitten hoidat nuo tilanteet, kuten tuon "vaikeutta kestää muutoksia"? Annat lapselle kaikessa periksi?
En anna periksi. Vaan ennakoin, pilkon tilanteita pienemmiksi osiksi, käytän välillä kuvakortteja apuna, poistan ylimääräisiä ärsykkeitä tilanteista, kannustan paljon jne.
ApMiksi sain näistä alapeukun? Minulle on neuvottu nämä keinot ja ne oikeasti toimii ja auttaa. Ap
Ja miehesikö ei näitä osaa käyttää?
Ei. En tiedä miksi ei niitä käytä. Eikö osaa vai eikö halua vai mikä. Olen ne hänelle neuvonut kyllä. Ja näyttänyt. Ap
Tottakai osaisi, halusta siis varmasti kiinni. Hän ei ehkä näe lasta erityislapsena kuten sinä ja siksi nuo tuntuu turhilta.
Minulle on ihan sama onko lapsi erityislapsi vai ei, koska emme asiaa vielä pitkään aikaan tiedä, mutta kun nuo keinot kerran toimii niin miksi ei sitten käytä niitä, vaikka ei näkisi lasta erityislapsena? En tiedä vastausta tähän.
ApMoni ei näe tarpeelliseksi normaalilapselle kaikenmaailman kuvia ja hössötystä. Jos ne toimii niin hyvin, miksi tilanteita edelleen on ongelmaksi asti?
Erityislasten kanssa niitä tilanteita nyt vain tulee, eikä kaikkea pysty ennakoimaan. Esimerkki; ollaan lähdössä mummolaan ja asia on lapselle kuvakorttien avulla selitetty, mutta mummo ilmoittaakin sairastuneensa, lapsi pettyy ja reagoi tavallaan. Vaatteen sauma painaa, vaikka pitäisi jo olla menossa. Vaatteet lapsi on pukenut kuvakorttien osoittamassa järjestyksessä, mutta lapsi huutaa lattialla punaisena, kun se sauma painaa. Päiväkodissa on ollut tavallista levottomampaa ja lapsi on muutenkin väsynyt koska nukkui huonosti (tyypillistä mm. autisteille). Tavallisesti isä hakee lapsen tiistaisin päiväkodista, mutta onkin estynyt ja äiti hakee. Tästä seuraa melttari päiväkodin eteisessä. Näitä tilanteita ja esimerkkejä on lukemattomia.
Niin? Ennakointi on mennyt pieleen tai sit lapsi on vaan lapsi.
Erityislasten kanssa ennakointi on aika vaikeaa. Miten tuossa ensimmäisessä esimerkissä olisi pitänyt pystyä ennakoimaan mummon sairastuminen tai toisessa, että vaatteen sauma painaa? Kun kaikkea ei vain pysty ennakoimaan ja tasoittamaan tietä. Tietänet, että lasten ja varsinkin erityislasten kanssa rutiinit ovat tärkeitä. Tosin nepsyn kanssa rutiineista poikkeaminen aiheuttaa helposti " tilanteita", joista nrurotyypillinen lapsi pääsee helposti yli, mutta esimerkiksi autistinen ei.
Kuvakortit olivat erinomaisen hyödyllisiä, kun toinen lapseni oli pienempi, hänellä oli lapsuusiän autismi. Monelta murheelta ja jumilta säästyttiin, kun tapahtumat oli visualisoitu etukäteen, pukeutuminen sujui itsenäisesti ja ylipäätään asioiden opettelu. Kun lapsi oppi viisivuotiaana puhumaan ja saman tien lukemaan niin riitti, kun kirjoitti asian listalle ja lapsi osasi toimia.
Kai tuon nyt kaikki tietää. Yhdenkään lapsen kanssa ei kaikkea voi ennakoida, jostain syystä vain nepsylapsen kohdalla tämä on suuri ongelma.
-eri
Kyse on mittakaavasta. Meillä on kaksi neurotyypillistä teiniä ja yksi kohtuu lievä autismin kirjolainen. Kaikki tyttöjä. Autisminkirjolainen on nuorin. Luulin, että kahden lapsen jälkeen jo osaan luovia ja selviän mistä vaan, kun en ole edes kovin tempperamenttinen. Mutta ei, autisminkirjolainen on ihan omanlaisensa. Juurikin tuo, että tulee tilanteita, kuvaa arkeamme hyvin. Ja ei, en todellakaan kahden neurotyypillisen äitinä edes osannut kuvitella näitä tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[7quote=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä sitten hoidat nuo tilanteet, kuten tuon "vaikeutta kestää muutoksia"? Annat lapselle kaikessa periksi?
En anna periksi. Vaan ennakoin, pilkon tilanteita pienemmiksi osiksi, käytän välillä kuvakortteja apuna, poistan ylimääräisiä ärsykkeitä tilanteista, kannustan paljon jne.
ApMiksi sain näistä alapeukun? Minulle on neuvottu nämä keinot ja ne oikeasti toimii ja auttaa. Ap
Ja miehesikö ei näitä osaa käyttää?
Ei. En tiedä miksi ei niitä käytä. Eikö osaa vai eikö halua vai mikä. Olen ne hänelle neuvonut kyllä. Ja näyttänyt. Ap
Tottakai osaisi, halusta siis varmasti kiinni. Hän ei ehkä näe lasta erityislapsena kuten sinä ja siksi nuo tuntuu turhilta.
Minulle on ihan sama onko lapsi erityislapsi vai ei, koska emme asiaa vielä pitkään aikaan tiedä, mutta kun nuo keinot kerran toimii niin miksi ei sitten käytä niitä, vaikka ei näkisi lasta erityislapsena? En tiedä vastausta tähän.
ApMoni ei näe tarpeelliseksi normaalilapselle kaikenmaailman kuvia ja hössötystä. Jos ne toimii niin hyvin, miksi tilanteita edelleen on ongelmaksi asti?
Erityislasten kanssa niitä tilanteita nyt vain tulee, eikä kaikkea pysty ennakoimaan. Esimerkki; ollaan lähdössä mummolaan ja asia on lapselle kuvakorttien avulla selitetty, mutta mummo ilmoittaakin sairastuneensa, lapsi pettyy ja reagoi tavallaan. Vaatteen sauma painaa, vaikka pitäisi jo olla menossa. Vaatteet lapsi on pukenut kuvakorttien osoittamassa järjestyksessä, mutta lapsi huutaa lattialla punaisena, kun se sauma painaa. Päiväkodissa on ollut tavallista levottomampaa ja lapsi on muutenkin väsynyt koska nukkui huonosti (tyypillistä mm. autisteille). Tavallisesti isä hakee lapsen tiistaisin päiväkodista, mutta onkin estynyt ja äiti hakee. Tästä seuraa melttari päiväkodin eteisessä. Näitä tilanteita ja esimerkkejä on lukemattomia.
Niin? Ennakointi on mennyt pieleen tai sit lapsi on vaan lapsi.
Erityislasten kanssa ennakointi on aika vaikeaa. Miten tuossa ensimmäisessä esimerkissä olisi pitänyt pystyä ennakoimaan mummon sairastuminen tai toisessa, että vaatteen sauma painaa? Kun kaikkea ei vain pysty ennakoimaan ja tasoittamaan tietä. Tietänet, että lasten ja varsinkin erityislasten kanssa rutiinit ovat tärkeitä. Tosin nepsyn kanssa rutiineista poikkeaminen aiheuttaa helposti " tilanteita", joista nrurotyypillinen lapsi pääsee helposti yli, mutta esimerkiksi autistinen ei.
Kuvakortit olivat erinomaisen hyödyllisiä, kun toinen lapseni oli pienempi, hänellä oli lapsuusiän autismi. Monelta murheelta ja jumilta säästyttiin, kun tapahtumat oli visualisoitu etukäteen, pukeutuminen sujui itsenäisesti ja ylipäätään asioiden opettelu. Kun lapsi oppi viisivuotiaana puhumaan ja saman tien lukemaan niin riitti, kun kirjoitti asian listalle ja lapsi osasi toimia.
Kai tuon nyt kaikki tietää. Yhdenkään lapsen kanssa ei kaikkea voi ennakoida, jostain syystä vain nepsylapsen kohdalla tämä on suuri ongelma.
-eriSe muodostuu ongelmaksi siksi, että nepsy usein reagoi voimakkaammin pettymyksiin, reagoi pienempiin ärsykkeisiin ja sitä tapahtuu näin ollen useammin ja moni jumittuu siihen huonoon tunnetilaansa vaikka tuntikausiksi. Myös rutiinien muuttuminen on erityislapselle vaikeampi asia.
Tottakai on, pointti nyt on se että aikuisillehan tämä on ongelma ja sitä kauhistellaan, lapsi vaan reagoi.
Totta ketussa se on ongelma silloin, kun lapsen oireilu vaikeuttaa elämää kohtuuttomasti, kuten nyt aloittajan tapauksessa, kun mieskin jo yrittää pestä käsiään koko hommasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[7quote=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä sitten hoidat nuo tilanteet, kuten tuon "vaikeutta kestää muutoksia"? Annat lapselle kaikessa periksi?
En anna periksi. Vaan ennakoin, pilkon tilanteita pienemmiksi osiksi, käytän välillä kuvakortteja apuna, poistan ylimääräisiä ärsykkeitä tilanteista, kannustan paljon jne.
ApMiksi sain näistä alapeukun? Minulle on neuvottu nämä keinot ja ne oikeasti toimii ja auttaa. Ap
Ja miehesikö ei näitä osaa käyttää?
Ei. En tiedä miksi ei niitä käytä. Eikö osaa vai eikö halua vai mikä. Olen ne hänelle neuvonut kyllä. Ja näyttänyt. Ap
Tottakai osaisi, halusta siis varmasti kiinni. Hän ei ehkä näe lasta erityislapsena kuten sinä ja siksi nuo tuntuu turhilta.
Minulle on ihan sama onko lapsi erityislapsi vai ei, koska emme asiaa vielä pitkään aikaan tiedä, mutta kun nuo keinot kerran toimii niin miksi ei sitten käytä niitä, vaikka ei näkisi lasta erityislapsena? En tiedä vastausta tähän.
ApMoni ei näe tarpeelliseksi normaalilapselle kaikenmaailman kuvia ja hössötystä. Jos ne toimii niin hyvin, miksi tilanteita edelleen on ongelmaksi asti?
Erityislasten kanssa niitä tilanteita nyt vain tulee, eikä kaikkea pysty ennakoimaan. Esimerkki; ollaan lähdössä mummolaan ja asia on lapselle kuvakorttien avulla selitetty, mutta mummo ilmoittaakin sairastuneensa, lapsi pettyy ja reagoi tavallaan. Vaatteen sauma painaa, vaikka pitäisi jo olla menossa. Vaatteet lapsi on pukenut kuvakorttien osoittamassa järjestyksessä, mutta lapsi huutaa lattialla punaisena, kun se sauma painaa. Päiväkodissa on ollut tavallista levottomampaa ja lapsi on muutenkin väsynyt koska nukkui huonosti (tyypillistä mm. autisteille). Tavallisesti isä hakee lapsen tiistaisin päiväkodista, mutta onkin estynyt ja äiti hakee. Tästä seuraa melttari päiväkodin eteisessä. Näitä tilanteita ja esimerkkejä on lukemattomia.
Niin? Ennakointi on mennyt pieleen tai sit lapsi on vaan lapsi.
Erityislasten kanssa ennakointi on aika vaikeaa. Miten tuossa ensimmäisessä esimerkissä olisi pitänyt pystyä ennakoimaan mummon sairastuminen tai toisessa, että vaatteen sauma painaa? Kun kaikkea ei vain pysty ennakoimaan ja tasoittamaan tietä. Tietänet, että lasten ja varsinkin erityislasten kanssa rutiinit ovat tärkeitä. Tosin nepsyn kanssa rutiineista poikkeaminen aiheuttaa helposti " tilanteita", joista nrurotyypillinen lapsi pääsee helposti yli, mutta esimerkiksi autistinen ei.
Kuvakortit olivat erinomaisen hyödyllisiä, kun toinen lapseni oli pienempi, hänellä oli lapsuusiän autismi. Monelta murheelta ja jumilta säästyttiin, kun tapahtumat oli visualisoitu etukäteen, pukeutuminen sujui itsenäisesti ja ylipäätään asioiden opettelu. Kun lapsi oppi viisivuotiaana puhumaan ja saman tien lukemaan niin riitti, kun kirjoitti asian listalle ja lapsi osasi toimia.
Kai tuon nyt kaikki tietää. Yhdenkään lapsen kanssa ei kaikkea voi ennakoida, jostain syystä vain nepsylapsen kohdalla tämä on suuri ongelma.
-eriSe muodostuu ongelmaksi siksi, että nepsy usein reagoi voimakkaammin pettymyksiin, reagoi pienempiin ärsykkeisiin ja sitä tapahtuu näin ollen useammin ja moni jumittuu siihen huonoon tunnetilaansa vaikka tuntikausiksi. Myös rutiinien muuttuminen on erityislapselle vaikeampi asia.
Tottakai on, pointti nyt on se että aikuisillehan tämä on ongelma ja sitä kauhistellaan, lapsi vaan reagoi.
Totta ketussa se on ongelma silloin, kun lapsen oireilu vaikeuttaa elämää kohtuuttomasti, kuten nyt aloittajan tapauksessa, kun mieskin jo yrittää pestä käsiään koko hommasta.
No ei tuo siltä kyllä kuullosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[7quote=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä sitten hoidat nuo tilanteet, kuten tuon "vaikeutta kestää muutoksia"? Annat lapselle kaikessa periksi?
En anna periksi. Vaan ennakoin, pilkon tilanteita pienemmiksi osiksi, käytän välillä kuvakortteja apuna, poistan ylimääräisiä ärsykkeitä tilanteista, kannustan paljon jne.
ApMiksi sain näistä alapeukun? Minulle on neuvottu nämä keinot ja ne oikeasti toimii ja auttaa. Ap
Ja miehesikö ei näitä osaa käyttää?
Ei. En tiedä miksi ei niitä käytä. Eikö osaa vai eikö halua vai mikä. Olen ne hänelle neuvonut kyllä. Ja näyttänyt. Ap
Tottakai osaisi, halusta siis varmasti kiinni. Hän ei ehkä näe lasta erityislapsena kuten sinä ja siksi nuo tuntuu turhilta.
Minulle on ihan sama onko lapsi erityislapsi vai ei, koska emme asiaa vielä pitkään aikaan tiedä, mutta kun nuo keinot kerran toimii niin miksi ei sitten käytä niitä, vaikka ei näkisi lasta erityislapsena? En tiedä vastausta tähän.
ApMoni ei näe tarpeelliseksi normaalilapselle kaikenmaailman kuvia ja hössötystä. Jos ne toimii niin hyvin, miksi tilanteita edelleen on ongelmaksi asti?
Erityislasten kanssa niitä tilanteita nyt vain tulee, eikä kaikkea pysty ennakoimaan. Esimerkki; ollaan lähdössä mummolaan ja asia on lapselle kuvakorttien avulla selitetty, mutta mummo ilmoittaakin sairastuneensa, lapsi pettyy ja reagoi tavallaan. Vaatteen sauma painaa, vaikka pitäisi jo olla menossa. Vaatteet lapsi on pukenut kuvakorttien osoittamassa järjestyksessä, mutta lapsi huutaa lattialla punaisena, kun se sauma painaa. Päiväkodissa on ollut tavallista levottomampaa ja lapsi on muutenkin väsynyt koska nukkui huonosti (tyypillistä mm. autisteille). Tavallisesti isä hakee lapsen tiistaisin päiväkodista, mutta onkin estynyt ja äiti hakee. Tästä seuraa melttari päiväkodin eteisessä. Näitä tilanteita ja esimerkkejä on lukemattomia.
Niin? Ennakointi on mennyt pieleen tai sit lapsi on vaan lapsi.
Erityislasten kanssa ennakointi on aika vaikeaa. Miten tuossa ensimmäisessä esimerkissä olisi pitänyt pystyä ennakoimaan mummon sairastuminen tai toisessa, että vaatteen sauma painaa? Kun kaikkea ei vain pysty ennakoimaan ja tasoittamaan tietä. Tietänet, että lasten ja varsinkin erityislasten kanssa rutiinit ovat tärkeitä. Tosin nepsyn kanssa rutiineista poikkeaminen aiheuttaa helposti " tilanteita", joista nrurotyypillinen lapsi pääsee helposti yli, mutta esimerkiksi autistinen ei.
Kuvakortit olivat erinomaisen hyödyllisiä, kun toinen lapseni oli pienempi, hänellä oli lapsuusiän autismi. Monelta murheelta ja jumilta säästyttiin, kun tapahtumat oli visualisoitu etukäteen, pukeutuminen sujui itsenäisesti ja ylipäätään asioiden opettelu. Kun lapsi oppi viisivuotiaana puhumaan ja saman tien lukemaan niin riitti, kun kirjoitti asian listalle ja lapsi osasi toimia.
Kai tuon nyt kaikki tietää. Yhdenkään lapsen kanssa ei kaikkea voi ennakoida, jostain syystä vain nepsylapsen kohdalla tämä on suuri ongelma.
-eriSe muodostuu ongelmaksi siksi, että nepsy usein reagoi voimakkaammin pettymyksiin, reagoi pienempiin ärsykkeisiin ja sitä tapahtuu näin ollen useammin ja moni jumittuu siihen huonoon tunnetilaansa vaikka tuntikausiksi. Myös rutiinien muuttuminen on erityislapselle vaikeampi asia.
Tottakai on, pointti nyt on se että aikuisillehan tämä on ongelma ja sitä kauhistellaan, lapsi vaan reagoi.
Totta ketussa se on ongelma silloin, kun lapsen oireilu vaikeuttaa elämää kohtuuttomasti, kuten nyt aloittajan tapauksessa, kun mieskin jo yrittää pestä käsiään koko hommasta.
Koko hommasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen eriytyys taitaa löytyä ainoastaan naisen mielestä kun uhriutuu ja hakee huomiota sekä tukea perheen ulkopuolelta että pääsisi itse helpommalla ja saa sitä haluttua huomiota
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään lähes kaikilla on joku NEPSY ei ennen ollut kenelläkään. En muista että koko koulussa (yli 200 oppilasta) olisi ollut yhtään mielenvikaista henkilöä.
Johtuuko tuo vain siitä että ennen koivuvitsa tai vyö karsi villeydestä terävimmän kärjen. Eli melko nopeasti oppi miettimään seurauksia ennen tekoja.
Meillä oli saman kokoinen koulu. Kun nyt miettii, niin paljon oli varmaan nepsyjä, mutta pidettiin vain outoina, häiriköinä tms. Tämä n. 40 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään lähes kaikilla on joku NEPSY ei ennen ollut kenelläkään. En muista että koko koulussa (yli 200 oppilasta) olisi ollut yhtään mielenvikaista henkilöä.
Johtuuko tuo vain siitä että ennen koivuvitsa tai vyö karsi villeydestä terävimmän kärjen. Eli melko nopeasti oppi miettimään seurauksia ennen tekoja.
Meillä oli saman kokoinen koulu. Kun nyt miettii, niin paljon oli varmaan nepsyjä, mutta pidettiin vain outoina, häiriköinä tms. Tämä n. 40 vuotta sitten.
Minä kävin ala-asteen 80-luvulla, meidän luokalla oli 20 oppilasta ja jälkikäteen ajatellen ainakin neljä oli selviä nepsyjä. Yksi add, kaksi adhd ja yksi autisti. Ei he mitään diagnooseja silloin saaneet, osaa kävi erityisopettaja auttamassa, mitään koulupsykologia ei ollut. Ja tämä oli erään suuren kaupungin varakkaan arvoalueen koulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään lähes kaikilla on joku NEPSY ei ennen ollut kenelläkään. En muista että koko koulussa (yli 200 oppilasta) olisi ollut yhtään mielenvikaista henkilöä.
Johtuuko tuo vain siitä että ennen koivuvitsa tai vyö karsi villeydestä terävimmän kärjen. Eli melko nopeasti oppi miettimään seurauksia ennen tekoja.
Meillä oli saman kokoinen koulu. Kun nyt miettii, niin paljon oli varmaan nepsyjä, mutta pidettiin vain outoina, häiriköinä tms. Tämä n. 40 vuotta sitten.
Joo he olivat tarkkiksella (adhd) tai apukoulussa (autismikirjo). Itsetunto iäksi murskattuna tyhmäksi tai häiriköksi leimattuna, syrjäytymiskehitys siinä jo kivasti pedattuna. Myös vankiloissa on ihan kauhea yliedustus hoitamattomia adhd-ihmisiä. Tai eri addiktioiden kourissa ihmisiä jotka itsehoitavat sietämätöntä oloa alkoholilla tai sitä vahvemmalla. Minusta on aika paljon parempi että näitä asioita tunnistetaan nykyään jo paljon paremmin ja elämänkulkua voidaan muuttaa ratkaisevasti.
Mitä miehesi vastaa kun kysyt, että voisiko hän huolehtia lapsestaan tasavertaisesti? Entä kun pyydät häntä hillitsemään itsensä, koska ei ole lapsen vika nuo tempperamenttiasiat? Kaikilla on uhmaa ja vaikea jne. Ei se muillakaan kiiltokuvaelämää ole joka hetki. Mutta vaikka olisikin, niin mitä mies vastaa, kun kysyt, että onko se hänestä reilua, että vain sinä hoivaat yhteistä jälkikasvuanne? Näinkö hän ajatteli ennen lapsen syntymääkin? Jos ei ajatellut, niin onko pelkästään äidin vastuu nyt hänestä muuttunutkin reiluksi kuvioksi? Eikö? Ajatteliko hän siis jatkaa tällaisella epäreilulla työnjaolla? Mitä hän ajattelee että se jättää sinulle vaihtoehtoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä sitten hoidat nuo tilanteet, kuten tuon "vaikeutta kestää muutoksia"? Annat lapselle kaikessa periksi?
En anna periksi. Vaan ennakoin, pilkon tilanteita pienemmiksi osiksi, käytän välillä kuvakortteja apuna, poistan ylimääräisiä ärsykkeitä tilanteista, kannustan paljon jne.
ApMiksi sain näistä alapeukun? Minulle on neuvottu nämä keinot ja ne oikeasti toimii ja auttaa. Ap
Ja miehesikö ei näitä osaa käyttää?
Ei. En tiedä miksi ei niitä käytä. Eikö osaa vai eikö halua vai mikä. Olen ne hänelle neuvonut kyllä. Ja näyttänyt. Ap
Tottakai osaisi, halusta siis varmasti kiinni. Hän ei ehkä näe lasta erityislapsena kuten sinä ja siksi nuo tuntuu turhilta.
Minulle on ihan sama onko lapsi erityislapsi vai ei, koska emme asiaa vielä pitkään aikaan tiedä, mutta kun nuo keinot kerran toimii niin miksi ei sitten käytä niitä, vaikka ei näkisi lasta erityislapsena? En tiedä vastausta tähän.
Ap
Miehesi ei halua sopeutua toisten tarpeisiin eikä nähdä vaivaa. Jos muilla, kuten lapsilla, on jotain tarpeita, heidän olisi parasta huolehtia niistä itse. Tai voihan äiti huolehtia, jos haluaa, mutta miehen ei tarvitse, häntä ei määräillä, hän on vapaa. Näinhän 15 vuotiaat ajattelevat ja monet keskenkasvuisiksi jääneet aikuistetkin - teen mitä minulle on parasta ja muista huolehtii joku muu . Se että näytät miehelle toimivia keinoja, ei vaikuta mitään, sillä hänen ei tarvitse niitä käyttää.
Lasten lieviä neuropsykologisia diagnooseja viljellään nykyään paljon. Ja toisaalta ei osastolla asu enää niin moni lapsi pitkää kuin ennen. Eli vakavammat caset on nykyään avohoidossa ja ennen ilman diagnooseja tarkkailuluokalle laitetut tai koulussa muuten hankaluuksia aiheuttaneet tai koulupudokkaat ovat nykyään sitä sun tätä erityistä ja diagnoosia sekä
lääkitystäkim pukkkaa. Aina näitä on ollut, varmaan nykyään osalle vanhemmista ja lapsista se auttaa kun saa diagnoosin ettei ole esim. vaan tyhmä tai tuhma lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Usein lapsen erityisyyden myötä huomataan sama erityisyys vanhemmassa. Voisiko isällä olla samoja ongelmia mitä nyt näkyy lapsessa? Toki aikuisella asiat näkyvät usein eritavalla kuin lapsena. Oletko jutellut appivanhempiesi kanssa millainen mies oli lapsena?
Täällä sama tilanne ja yritin anopin kanssa keskustella asiasta. Lopputulema oli se, että hän haukkuu oman lapsenlapsensa täysin ja kertoo, ettei heillä ole koskaan ollut mieheni kanssa minkäänlaisia ongelmia. Syytti myös, että nämä piirteet tulevat minun suvultani, sillä heidän suvullaan ei ole koskaan ollut mitään erityislapsia, nepsyjä, kehitysvammaisia tai mitä hyvänsä. Täysi kieltäminen siis päällä, sillä mieheni on kertonut, mitä kaikkea heidän suvustaan oikeasti löytyy, esim. omalta siskoltaan.
Joskus vain puhuminen ei auta.
Alue: Aihe vapaa
Erityislasten kanssa ennakointi on aika vaikeaa. Miten tuossa ensimmäisessä esimerkissä olisi pitänyt pystyä ennakoimaan mummon sairastuminen tai toisessa, että vaatteen sauma painaa? Kun kaikkea ei vain pysty ennakoimaan ja tasoittamaan tietä. Tietänet, että lasten ja varsinkin erityislasten kanssa rutiinit ovat tärkeitä. Tosin nepsyn kanssa rutiineista poikkeaminen aiheuttaa helposti " tilanteita", joista nrurotyypillinen lapsi pääsee helposti yli, mutta esimerkiksi autistinen ei.
Kuvakortit olivat erinomaisen hyödyllisiä, kun toinen lapseni oli pienempi, hänellä oli lapsuusiän autismi. Monelta murheelta ja jumilta säästyttiin, kun tapahtumat oli visualisoitu etukäteen, pukeutuminen sujui itsenäisesti ja ylipäätään asioiden opettelu. Kun lapsi oppi viisivuotiaana puhumaan ja saman tien lukemaan niin riitti, kun kirjoitti asian listalle ja lapsi osasi toimia.