Miehen lähes aikuinen lapsi
Asuu meillä joka toinen viikko. Hän on ok, tottelevainen, mukava, tulemme toimeen, meidän välillä ei ole ongelmia. Juttelemme, nauramme ja kaikki on ok. Paitsi minulla, sillä en kestä miehen ja lapsensa välistä toimintaa. Mies tekee kaiken hänen eteensä, vaikka on jo lähes aikuinen. Mies kokee, että se on hänen tehtävänsä isänä, olemme puhuneet miljoona kertaa asiasta ja olen sanonut suoraan että hän kasvattaa uusavutonta nuorta aikuista. Mies on hyvin hyvin kiltti, ei halua pahaa kenellekään. Eikä myöskään komentaa nuortaan, vaan on melkoisen curling. Sanomattakin selvää, että tuo nuori on laiska, suunnattoman laiska, koska isi tekee kaiken hänen puolestaan, ei siis ole nuoren vika. Hän ei tee mitään, ikinä. Pyydettäessä vie pyykit pyykkikoriin. Olen sanonut asioista nätisti monta kertaa yli kymmenen vuoden aikana, hän sanoo aina tekevänsä mutta toteutus jää, ja sitten isi tekee hänen puolestaan. Mies tekee meillä kotitöitä, touhuaa ja puuhaa kiitettävästi, parisuhteemme on erittäin hyvä. Tämä asia, miten hänen nuori tulee meille aina täysihoitoon vailla mitään vastuuta, on vain minulle nyt niin suuri ongelma, etten oikein tiedä mitä tehdä. Olemme puhuneet, monesti ja usein, mutta kun ei mikään auta. Aina löydän miehen siivoamasta nuorensa huonetta ja nuori itse seisoo siellä odottaen että isi saa homman hoidettua jotta hän saa jatkaa pelaamista. Nuori myös viihtyy meillä kuulemma paremmin kuin äitinsä luona, varmaan siksi kun ei tarvitse tehdä mitään.
Nyt tämä ongelma on paisunut minun päässäni jo niin suureksi, että alkaa ahdistaa jo ennen kuin tuo miehen nuori tulee meille. En näytä sitä hänelle, tietenkään. Hän ei ole syyllinen tähän, vaan isänsä. Mietin koko ajan, miksen anna vain olla, kasvattakoot sitten nuorestaan uusavuttoman, minkä minä sille mahdan. Mutta kun en siltikään kestä katsella sitä toimintaa. Kyse ei ole mustasukkausuudesta, että nuori veisi huomion, usein kehoitankin heti viettämään aikaa kahdestaan.
Tämä on tosi väärin, sillä fiilikset nuoren tänne tuloon on todella negatiiviset nykyisin ja mietin vain että milloin hän muuttaisi pois kotoa kokonaan, tai muuttaisi äitinsä luokse kokonaan, jotta voisin elää ja olla omassa kodissani rauhassa, ilman että täällä yksi vain sotkee ja odottaa että kaikki on valmista. Älkää alkako ehdottamaan eroamista, en minä nuorelle fiiliksiäni ikinä näytä, ymmärrän täysin hänen olevan syytön siihen. Minä en myöskään jaksa enää ohjata ja pyytää, olen tehnyt sitä nyt yli 10v, kun olemme yhdessä asuneet.
Yksi ongelma on myös se, että nk. äitipuolena minullahan ei ole mitään sananvaltaa, ei vastuuta, ei päätäntävaltaa, tai ainakin minä sen koen niin ja vastuuta toisen lapsesta en halua ottaa. Toki tietty vastuu tässä on, pidän hänestä huolta, ilman muuta. Mutta, niin, en tiedä, olen vaan aina loppu ja mietin mitä ihmettä keksin, jotta jaksan vielä muutaman vuoden, kunnes tuo nuori oikeasti ehkä muuttaa pois vanhempiensa luota. Hän on ainoa lapsi, pelkään sitäkin että vanhemmat pitävät hänet kaikin keinoin kotona. Äitipuolena huomaan myös, että minulla ei ole oikeus tällaisiin tunteisiin, joten jään nyt odottamaan kun te kivitätte minut ja kehoitatte minua eroamaan hyvästä aviomiehestä.
Kommentit (75)
Napakka ote ap. Sanot vaa että sinä et hänen jälkijäään korjaa etkä myöskään ruokaa tarjoille.
Vierailija kirjoitti:
Napakka ote ap. Sanot vaa että sinä et hänen jälkijäään korjaa etkä myöskään ruokaa tarjoille.
Ei kukaan ole olettanutkaan sellaista.
Ap ei vaan siedä että mies ei tottele häntä.
Olet kateellinen. Siksi pyörittelet päässäsia asioita, joihin sinulla ei ole valtaa.
Vierailija kirjoitti:
Napakka ote ap. Sanot vaa että sinä et hänen jälkijäään korjaa etkä myöskään ruokaa tarjoille.
Ei. Oman kompleksi todeksi tekeminen ei johda kuin eroon.
Woke
#miesviha
#lapsiviha
#uhriutuminen
No, ei ole sinun tehtäväsi kouluttaa toisen nuorta, ehkä voisit jutella miehesi kanssa asiasta, jos häiritsee. Ei ole helppoa varmaan lapsellakaan hypätä paikasta toiseen, joten vähän voi armoa antaakin. Laiska on omakin 15v., mutta ihan siksi kun annan olla laiska. Tykkään esimerkiksi itse ennemmin siivota kuin antaa perheen miesten hoitaa hommaa, koska jälki on sitten mieluisampi minulle. Eikä minun nuoreni tarvitse hakea kesälle töitä, se aika tulee sitten myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap äitipuoli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todella niin että sinulla ei tuossa asemassa ole lainkaan sanavaltaa omassa kodissasi? Niin, ettet voi sanoa että minun kattoni alla siivotaan omat sotkut?
Kirjoitin ehkä huonosti, mutta siis kyllä, olen yli kymmenen vuoden aikana sanonut asioista miljoona kertaa, molemmille. Että huone pitää siivota kerran viikossa, pyykit pitää viedä pyykkikoriin, astiat tiskikoneeseen, kädet pestään kun tullaan ulkoa, mutta mikään näistä ei ikinä toteudu. Se on vain sanomiseni hetkellä "joo kyllä"-myöntelyä ja ehkä viikon verran nämä toteutuvatkin mutta sitten palataan taas samoille vanhoille raiteille. Ja tästä juuri kärsin, ei mikään auta vaikka yritän sanoa. En huuda, en raivoa, pyydän kauniisti. Ahdistaa olla omassa kodissa juuri tämän takia koska minun pyynnöt sivuutetaan. Silti minun kaupasta kantamani ruoka ja tekemäni ruoka kelpaa.
Meillä on ihan samaa ydinperheessä. Kyllä ne kohta tuosta lähtee ja sitten koti on taas minun.
Entäs sitten kun tällainen lapsi jonka eteen joku muu tekee kaiken alkaa parisuhteeseen ja muuttaa jopa yhteen, vaatiiko hän silloinkin itselleen nenän eteen asioimisen tekemisen, mutta tällä kertaa puolison toimesta? Eli nythän vain "laiskuus" siirretään seuraavalle, ja kierre on valmis.
Puolison ei tarvitse suostua vaatimuksiin, joten se kerää sukat lattialta, jota ne sukat häiritsevät. Jos ryhtyy nalkuttamaan, niin lähtee ja etsii seuraavan.
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei ole mitään ihmeellistä jos tieni on laiska. Tuollaisen peräreikä äitipuolen kanssa eläminen olisi varmaan todella rasittavaa. Miksi lapseton, vieras naikkonen alkaa neuvomaan kasvatusasioissa?
Samoin voisi kysyä miksi vieras teini alkaa sotkemaan vieraan naikkosen maksamaa/ylläpitämää kotia?
Vierailija kirjoitti:
No, ei ole sinun tehtäväsi kouluttaa toisen nuorta, ehkä voisit jutella miehesi kanssa asiasta, jos häiritsee. Ei ole helppoa varmaan lapsellakaan hypätä paikasta toiseen, joten vähän voi armoa antaakin. Laiska on omakin 15v., mutta ihan siksi kun annan olla laiska. Tykkään esimerkiksi itse ennemmin siivota kuin antaa perheen miesten hoitaa hommaa, koska jälki on sitten mieluisampi minulle. Eikä minun nuoreni tarvitse hakea kesälle töitä, se aika tulee sitten myöhemmin.
Jos antaa laiskotella niin valitttavasti se usein jatkuu aikuisuuteenkin, siinähän sitten ihmettelet kun ei löydy kumppania ja voi olla muutenkin elämä hankalaa kun ei eväitä ole ollenkaan annettu.
Mun miesserkku asuu yhdessä ja on naimisissa naisen kanssa, jolla on joka toinen viikko kotona 13- ja 16-vuotiaat lapset. Serkkuani kyrsii se, että nämä teinit kiukuttelevat usein, mutta heitä ei saa komentaa eikö käskeä tekemään mitään kotitöitä, kun vanhemmat ovat kasvattaneet lapset vapaan kasvatuksen metodilla.
Ap, sinuna kokeilisin joko
a) tee kotitöitä ja ota tämä miehesi poika mukaan hommiin, oli se sitten siivosta, pyykkiä tai kokkausta. Monet lapset yllättävät, kun pääsevät mukaan, myös se isommat
tai
b) anna miehesi jatkaa samaa mallia ja unohda koko asia. Kun kerran sinun sanoillasi ei ole ollut mitään muutosta asiaan, voit saman tien antaa olla ja luvata mielessäsi vastasta, jos tämä nuori mies joskus soittaa ja pyytää apua, kun ei osaakaan tehdä omillaan mitään.
Tiedän, että monen miehen on helpompi antaa lasten olla ja tehdä sen verran itse, kun tekevät. Moni jättää äideille ne kasvatushommat, myös kaikki kotityöt. Meillä olen pitänyt sen huolen, että lapset otetaan pienestä pitäen mukaan tekemään. Jo 3v osaa laittaa astian tiskikoneeseen ja rätti pysyy kädessä. Isommat osaavat imuroida, vaihtaa lakanat, pedata pedit, pyyhkiä pölyt ja laittaa hieman ruokaa. Tähän on päästy ajalla ja vaivalla. Haluan nähdä sen vaivan, sillä haluan, että lapseni osaavat jo yhtä sun toista, kun aikanaan muuttavat omilleen.
Sitten kun se poika alkaa seurustella, niin kukaan moderni suomalainen nainen ei varmasti ala hetkeäkään katsella miestä, joka ei tee kotitöitä. Että siinäkin mielessä tulevaisuudessa tuosta tulee ongelmia.
Mutta eipä se ole ap:n ongelma.
En ymmärrä miten olet tästä aivan poikki, jo etukäteen? Eihän tästä aiheudu sinulle mitään vaivaa tai ongelmaa. Mies puuhaa.
Lapsen kasvatus ei omien sanojesi mukaan ole sinun vastuullasi. Anna siis olla, äläkä jäkätä miehellesi.
Luulen että ongelmasi on kuitenkin se, että ärsyyntynyt lapsesta. Ja se on oikeasti sinun ongelmasi, jonka voit ratkaista vain sinä. Mieti miksi sinusta on niin väärin, että isä hemmottelee lastaan. Oletko kateellinen?
Mistä nämä kirjoittajat päättelevät, että lapsi on poika?
Been there, done that. Jossain vaiheessa luovutin, teinin huone sai olla kaatopaikka enkä välittänyt, ja kun nuorempi, yhteinen lapsi tuli teini-ikään, niin sama juttu kävi hänen kanssaan (en raaskinut häntäkään pahemmin komentaa, kun en kerran lapsipuoltakaan komentanut, enkä tiedä olisiko siitä ollut mitään apuakaan).
Nykyään kumpikin on siisti ja fiksu nuori nainen, kummallakaan ei ongelmia oman kotinsa siisteyden kanssa ja muutenkin ovat muutenkin pärjänneet elämässää ihan ok. Nyt olen iloinen, että aikoinaan päätin olla välittämättä asiasta, jolla loppujen lopuksi ei ollut suurta merkitystä. (Tytärpuolen huoneen siivosin hänen ollessa äitinsä luona, oman tyttären silloin tällöin muuten vaan, vaikka hän siitä aina kovasti nokkinsa ottikin, kun en olisi saanut mennä koko huoneeseen, mutta pakkohan se joskus oli. Nyt jopa vähän naurattaa nuo asiat, kun niistä on kulunut tarpeeksi pitkä aika).
Voimia ja kärsivällisyyttä, muista että tämäkin menee ohi eikä oikeasti ole mikään maailmaa kaatava asia.