Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen lähes aikuinen lapsi
ei edes äitipuoli
16.02.2023 |
Asuu meillä joka toinen viikko. Hän on ok, tottelevainen, mukava, tulemme toimeen, meidän välillä ei ole ongelmia. Juttelemme, nauramme ja kaikki on ok. Paitsi minulla, sillä en kestä miehen ja lapsensa välistä toimintaa. Mies tekee kaiken hänen eteensä, vaikka on jo lähes aikuinen. Mies kokee, että se on hänen tehtävänsä isänä, olemme puhuneet miljoona kertaa asiasta ja olen sanonut suoraan että hän kasvattaa uusavutonta nuorta aikuista. Mies on hyvin hyvin kiltti, ei halua pahaa kenellekään. Eikä myöskään komentaa nuortaan, vaan on melkoisen curling. Sanomattakin selvää, että tuo nuori on laiska, suunnattoman laiska, koska isi tekee kaiken hänen puolestaan, ei siis ole nuoren vika. Hän ei tee mitään, ikinä. Pyydettäessä vie pyykit pyykkikoriin. Olen sanonut asioista nätisti monta kertaa yli kymmenen vuoden aikana, hän sanoo aina tekevänsä mutta toteutus jää, ja sitten isi tekee hänen puolestaan. Mies tekee meillä kotitöitä, touhuaa ja puuhaa kiitettävästi, parisuhteemme on erittäin hyvä. Tämä asia, miten hänen nuori tulee meille aina täysihoitoon vailla mitään vastuuta, on vain minulle nyt niin suuri ongelma, etten oikein tiedä mitä tehdä. Olemme puhuneet, monesti ja usein, mutta kun ei mikään auta. Aina löydän miehen siivoamasta nuorensa huonetta ja nuori itse seisoo siellä odottaen että isi saa homman hoidettua jotta hän saa jatkaa pelaamista. Nuori myös viihtyy meillä kuulemma paremmin kuin äitinsä luona, varmaan siksi kun ei tarvitse tehdä mitään.
Nyt tämä ongelma on paisunut minun päässäni jo niin suureksi, että alkaa ahdistaa jo ennen kuin tuo miehen nuori tulee meille. En näytä sitä hänelle, tietenkään. Hän ei ole syyllinen tähän, vaan isänsä. Mietin koko ajan, miksen anna vain olla, kasvattakoot sitten nuorestaan uusavuttoman, minkä minä sille mahdan. Mutta kun en siltikään kestä katsella sitä toimintaa. Kyse ei ole mustasukkausuudesta, että nuori veisi huomion, usein kehoitankin heti viettämään aikaa kahdestaan.
Tämä on tosi väärin, sillä fiilikset nuoren tänne tuloon on todella negatiiviset nykyisin ja mietin vain että milloin hän muuttaisi pois kotoa kokonaan, tai muuttaisi äitinsä luokse kokonaan, jotta voisin elää ja olla omassa kodissani rauhassa, ilman että täällä yksi vain sotkee ja odottaa että kaikki on valmista. Älkää alkako ehdottamaan eroamista, en minä nuorelle fiiliksiäni ikinä näytä, ymmärrän täysin hänen olevan syytön siihen. Minä en myöskään jaksa enää ohjata ja pyytää, olen tehnyt sitä nyt yli 10v, kun olemme yhdessä asuneet.
Yksi ongelma on myös se, että nk. äitipuolena minullahan ei ole mitään sananvaltaa, ei vastuuta, ei päätäntävaltaa, tai ainakin minä sen koen niin ja vastuuta toisen lapsesta en halua ottaa. Toki tietty vastuu tässä on, pidän hänestä huolta, ilman muuta. Mutta, niin, en tiedä, olen vaan aina loppu ja mietin mitä ihmettä keksin, jotta jaksan vielä muutaman vuoden, kunnes tuo nuori oikeasti ehkä muuttaa pois vanhempiensa luota. Hän on ainoa lapsi, pelkään sitäkin että vanhemmat pitävät hänet kaikin keinoin kotona. Äitipuolena huomaan myös, että minulla ei ole oikeus tällaisiin tunteisiin, joten jään nyt odottamaan kun te kivitätte minut ja kehoitatte minua eroamaan hyvästä aviomiehestä.
Kommentit (75)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se kohta siitä lähtee omilleen, odota kärsivällisesti. Hyvä vain, jos ei ole tuon suurempia ongelmia.
Onko todella niin että sinulla ei tuossa asemassa ole lainkaan sanavaltaa omassa kodissasi? Niin, ettet voi sanoa että minun kattoni alla siivotaan omat sotkut?
Vierailija kirjoitti:
Asia ei kuulu sinulle mitenkään
Niin minä juuri toimin, en edes halua puuttua heidän asioihinsa, mutta koska nämä tapahtuu kuitenkin minun omassa kodissani, niin ei ole kivaa.
Jos yhtään lohduttaa niin ihan oma biologinen poikani oli samanlainen nuorempana, en tehnyt asioita valmiiksi muttei hän juuri mitään saanut itsekään aikaan vaikka olisi kuinka neuvonut. Nyt kun asuu omillaan niin hoitaa asiansa ihan normaalisti. Jotkut nyt vaan on tuollaisia ja ihan hyvä tulee silti. Ja kyllä raivostutti minuakin, joten ymmärrän täysin tunteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap äitipuoli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei kuulu sinulle mitenkään
Niin minä juuri toimin, en edes halua puuttua heidän asioihinsa, mutta koska nämä tapahtuu kuitenkin minun omassa kodissani, niin ei ole kivaa.
Miten niin toimit kun mäkätät ja sekaannut ja jauhat täällä.
Elämässä ei kaikki ole aina kivaa. Grow up!
Vierailija kirjoitti:
Onko todella niin että sinulla ei tuossa asemassa ole lainkaan sanavaltaa omassa kodissasi? Niin, ettet voi sanoa että minun kattoni alla siivotaan omat sotkut?
Kirjoitin ehkä huonosti, mutta siis kyllä, olen yli kymmenen vuoden aikana sanonut asioista miljoona kertaa, molemmille. Että huone pitää siivota kerran viikossa, pyykit pitää viedä pyykkikoriin, astiat tiskikoneeseen, kädet pestään kun tullaan ulkoa, mutta mikään näistä ei ikinä toteudu. Se on vain sanomiseni hetkellä "joo kyllä"-myöntelyä ja ehkä viikon verran nämä toteutuvatkin mutta sitten palataan taas samoille vanhoille raiteille. Ja tästä juuri kärsin, ei mikään auta vaikka yritän sanoa. En huuda, en raivoa, pyydän kauniisti. Ahdistaa olla omassa kodissa juuri tämän takia koska minun pyynnöt sivuutetaan. Silti minun kaupasta kantamani ruoka ja tekemäni ruoka kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap äitipuoli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei kuulu sinulle mitenkään
Niin minä juuri toimin, en edes halua puuttua heidän asioihinsa, mutta koska nämä tapahtuu kuitenkin minun omassa kodissani, niin ei ole kivaa.
Miten niin toimit kun mäkätät ja sekaannut ja jauhat täällä.
Elämässä ei kaikki ole aina kivaa. Grow up!
:( olipa aika ilkeää
No, oma äitini palveli mua kuin pientä prinsessaa, mitään ei ikinä tarvinnut tehdä, muutin 17-vuotiaana omilleni ja aloin tehdä kaikki itse. Nykyään äidille mennessä taannun passattavaksi mutta oma elämä on järjestyksessä ja hommat hoituu. Eli ei välttämättä oo kaik mänt! vaikka isänsä passaakin.
Mutta sun kotona on sun säännöt ja niistä pitää voida keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos oot jo 10v tuota touhua katsellut, niin kyllä se muutama vuosi vielä menee, kunnes nuori muuttaa omilleen!
Ja jos mies kerran siivoaa sotkut, niin anna olla! Jos mies on sen arvoinen, että haluut hänet kuitenkin pitää
p.s. meillä ihan ydinperheessä on kaks tuommosta kermaperseteiniä, se ehkä kuuluu myös teinien luonteeseen... :) (vaikka joskus aattelen, että voinin antaa ne adoptioon ja ottaa takas joskus 25v:na!)
Kuulostaa ihan perus teiniltä. Onko sulla omia lapsia? Tuntuu, että yrität ratkoa ongelmaa väärästä päästä, sinun pitäisi ratkoa se itsesi kanssa, ei ympäristön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes aikuinen? Kohtahan poika muuttaa omilleen, ensin ehkä armeijaan, sitten opiskelemaan. Ja perustaa perheen. Ehkä.
Sitten saatkin siirtyä seuraavaan vaiheeseen, bonusmummiksi lapsosia hoitamaan.
Tässä vaiheessa et enää voi muuttaa isää etkä poikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap äitipuoli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todella niin että sinulla ei tuossa asemassa ole lainkaan sanavaltaa omassa kodissasi? Niin, ettet voi sanoa että minun kattoni alla siivotaan omat sotkut?
Kirjoitin ehkä huonosti, mutta siis kyllä, olen yli kymmenen vuoden aikana sanonut asioista miljoona kertaa, molemmille. Että huone pitää siivota kerran viikossa, pyykit pitää viedä pyykkikoriin, astiat tiskikoneeseen, kädet pestään kun tullaan ulkoa, mutta mikään näistä ei ikinä toteudu. Se on vain sanomiseni hetkellä "joo kyllä"-myöntelyä ja ehkä viikon verran nämä toteutuvatkin mutta sitten palataan taas samoille vanhoille raiteille. Ja tästä juuri kärsin, ei mikään auta vaikka yritän sanoa. En huuda, en raivoa, pyydän kauniisti. Ahdistaa olla omassa kodissa juuri tämän takia koska minun pyynnöt sivuutetaan. Silti minun kaupasta kantamani ruoka ja tekemäni ruoka kelpaa.
Kuulostaa ihan normaalille, ärsyttävää varmasti, mutta ihan normiarkea monessa ydinperheessäkin.
En ymmärrä mikä ongelma tuossa on. Sentään mies tekee... Ja poika on ilmeisen mukava/helppo.
Voi kun oma mies tekisi edes joskus jotain!
Mulla on 18-vuotias lukiolainen ja siivoan hänen huoneensa.
Hemmottelen välillä jopa viemällä hänelle aamiaisen huoneeseen arkiaamuina.
Ja puristan appelsiinimehut myös 20-vuotiaalleni.
Vierailija kirjoitti:
Onko todella niin että sinulla ei tuossa asemassa ole lainkaan sanavaltaa omassa kodissasi? Niin, ettet voi sanoa että minun kattoni alla siivotaan omat sotkut?
Mikä ongelma, jos se mies siivoaa ne sotkut?
Vierailija kirjoitti:
Onko todella niin että sinulla ei tuossa asemassa ole lainkaan sanavaltaa omassa kodissasi? Niin, ettet voi sanoa että minun kattoni alla siivotaan omat sotkut?
Eihän ap niitä joudu siivoamaan
ap äitipuoli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todella niin että sinulla ei tuossa asemassa ole lainkaan sanavaltaa omassa kodissasi? Niin, ettet voi sanoa että minun kattoni alla siivotaan omat sotkut?
Kirjoitin ehkä huonosti, mutta siis kyllä, olen yli kymmenen vuoden aikana sanonut asioista miljoona kertaa, molemmille. Että huone pitää siivota kerran viikossa, pyykit pitää viedä pyykkikoriin, astiat tiskikoneeseen, kädet pestään kun tullaan ulkoa, mutta mikään näistä ei ikinä toteudu. Se on vain sanomiseni hetkellä "joo kyllä"-myöntelyä ja ehkä viikon verran nämä toteutuvatkin mutta sitten palataan taas samoille vanhoille raiteille. Ja tästä juuri kärsin, ei mikään auta vaikka yritän sanoa. En huuda, en raivoa, pyydän kauniisti. Ahdistaa olla omassa kodissa juuri tämän takia koska minun pyynnöt sivuutetaan. Silti minun kaupasta kantamani ruoka ja tekemäni ruoka kelpaa.
Meillä on ihan samaa ydinperheessä. Kyllä ne kohta tuosta lähtee ja sitten koti on taas minun.
Alue: Aihe vapaa
Erovanhemmille tyypillistä. Hyvittelevät lapselleen. Älä sinä puutu kuitenkaan.