Onko teistäkin noloa käydä yksin kaupassa?

Ei.

Noloa? Höpö höpö. Miehenä on mielestäni erittäin coolia käydä ruokakaupassa yksin, voi flirttailla hyvännäköisille kassaneideille.

Jos nyt joku tahtoo mun läskistä ja vanhaa olemustani tarkkailla kaupassa ollessani ja vetää näkemästään jotain johtopäätöksiä niin antaa palaa vain. Kunhan tapahtuu etäältä ettei tungeta naamalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On noloa. Raahaan Antti Kaikkosen pahvikuvaa mukanani.

Siis tod. Mulla ei oo Kaikkosta vaan Litti noin 20v sitten. Ajaxin asussa.

Mulla on Iivon pahvinaama mukana. Sen saa kätevästi kärryyn niin, että näyttäisi kuin Iivo istuisi lapsen paikalla kärryssä.

Voi taivahan vallat, mitä noloa siinä voi olla. Käyn todella lähes aina yksin kaupassa .

Ei. Huomattavasti enemmän näkee ihmisiä yksin ostoksilla kuin seuran kanssa olevia.

Noloa on käydä yksin kaupassa ja valita silti autokärry.

Ainakin laihtuisin jos en kävisi itse yksin kaupassa. Ehkä jopa kuolisin nälkään jos pitäisi aina saada joku mukaan kauppaan.

Nolointa olisi käydä kaupassa koko suvun kanssa. Ei sitä häpeää jumalauta kestäisi.

Olen erakoitunut. En käy edes kaupassa. Tilaan kaiken kotiovelle.

Sulla ei tosiaan taida olla lapsia.

En koe sitä nolona muuten, mutta naisten tuijotus ja vilkuilu häiritsee. Olen eronnut, ryhdikäs, atleettinen 190 cm mies, joka käy harvoin kaupassa. Kun sitten käyn ostoskeskuksessa, pukeudun siististi ja hoidan samalla viikon tai parin ostokset. Käyn mahdollisesti syömässä tai vähintäänkin kahvilla ja naiset vain seuraavat katseella. Jos ovat kiinnostuneita, niin mikseivät tule juttelemaan? Ärsyttää turha tuijotus.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni käy kaupassa yksin.

Helpompi tehdä ostoksensa kun ei ole riippakiviä mukana.

Kukaan ei todellakaan ajattele yhtään mitään vaan yhtälailla keskittyy tekemään omat ostoksensa, todennäköisesti yksin ja kaikessa rauhassa.

Kaikenlaisia aivoripuleita sitä taas ... 🤦🏻🤣🤷🏻

Kyllä jotkut ajattelee. Esim. jos joku ex on uuden suhteensa kanssa liikenteessä ja itse yksin, niin kyllä siinä molemmille ajatuksia herää. Pariutunut ex tyttis on vahingoniloinen ja tuntee mielihyvää, kun itse jättämänsä mies ei ole kelvannut muillekaan ja itse on kelvannut ja niin pois päin.

Pokamiestalouteni yksinhuoltajana ja cityerakkona käyn aina yksin kaupassa. En koskaan ole tullut ajatelleeksi, mitä muut siitä ajattelevat vai ajattelevatko ollenkaan. Pandemian iskiessä suositeltiin koko kansalle kaupassa käyntiä yhden henkilön toimesta. Harva perhe näyttää sitä koskaan noudattaneen.

Mulla on erakoitunut ystävä, jota ei saa kyllä kauppaankaan lähtemään. Että tuskin ajattelee muut sua erakoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni jos ei itse pystyn käymään edes yksin kaupassa niin on jo pahasti läheisriippuvainen.

Joo, tämä. Kyllä henkisesti terveen ja normaalin itseluottamuksen omaavan aikuisen ihmisen tulee itse kyetä hoitamaan asiansa ja päivittäiset askareensa. On asia erikseen, jos on jokin sairaus, tai menossa vaikka leikkaukseen, minne tarvitsee saattajan.

Vierailija kirjoitti:

Mihin tarvitsisin jonkun kauppaan? Ei meillä koskaan molemmat ole rruokakaupassa, jompikumpi käynyt. Yli 40 v

Parisuhteessa olevalla sen ei pidäkään tuntua missään. Ihan sama monessa muussa asiassa. Olo on aivan eri silloin kun elää parisuhteessa. Turvallinen.

Mitä ihmettä nyt taas? Kuinka, siis kuinka, kenelläkään tulee tuommoinen edes mieleen?

Varsinkin, jos lähden esim. vaateostoksille, niin en missään tapauksessa halua mukaani "makutuomaria", jolla tuntuu olevan aina kova kiire eteenpäin. Haluan tutkia ja sovitella kaikessa rauhassa. Tapa lienee tarttunut äidiltäni, joka ei myöskään ottanut ketään mukaansa kaupunkireissulle, jos piti ostaa jotain suurempaa. 

Jessus. Olen äärimmäisen neuroottinen ihminen mutta edes minä en olisi keksinyt tällaista huolenaihetta vaikka kuinka olisin yrittänyt.