Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen keski-ikäinen nainen ja kuvittelen olevani teini
15.02.2023 |
Tuli mieleen siitä Vaasan naisesta, joka kävi lasten kerhossa, että itse en menisi noin pitkälle, mutta elän kuvitellen olevani vieläkin teini. Minulla on traumaattinen tausta lapsuudessa nuoruudessa. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa, sekä hyväksikäyttöä. En ole koskaan aikuistunut normaalisti. En ole motivoitunut opiskelemaan aikoinaan, en käymään töissä, en ole halunnut tehdä lapsia, enkä oikein sitoutua mihinkään tai ottaa vastuuta mistään. Ajelehtinut elämässä tehden mitä milloinkin huvittanut (vrt. teinit, jotka tekevät vain mitä huvittaa) muuttanut kymmeniä kertoja, parisuhde on, mutta siinä olen, kuin teini ja puoliso on jokin isän korvike. Lähinnä käytän aikani keskittymällä ulkonäkööni, shoppailemalla, lorvailemalla, ostoskeskuksissa, musaa kuuntelemalla, energiajuomia litkien. Pukeudun teinimäisen nuorekkaasti ostaen usein vaatteita ja kenkiä nuorten osastoilta. Viihdyn hyvin nuorten seurassa ja haaveilen, että paras ystäväni olisi joku teini/nuori. Kaipaan usein paljon aikoja jolloin olin teini, vaikkei se ollutkaan niin onnellista aikaa, mutta sitä ulkonäköä, vartaloa, tyyliä ja aika-kautta. Kuuntelen sen ajan musiikkia ja muistelen paljon. Kaikki paheni, kun äitini sairastui vasta vakavasti ja masennuin siitä. Tuntuu, että menetin viimeisen linkin niihin ihaniin aikoihin, kaikki traumat jysähti päälle ja teini-oireet voimistui rytisten. Tuntuu, ettei millään muulla, kuin teineilyllä ole enää edes väliä. Ja tämä kuuluu myös seksuaaliseen identiteettiini. Diagnosoitu myös epävakaa, mutta itse luulen, että traumat plus jotain muuta. Mitä ajatuksia herättää? Onko muita kaltaisiani? Nainen45
Kommentit (217)
Mitäs muille teineilijöille kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että kaikki keski-ikäiset naiset ovat enemmän tai vähemmän tuollaisia. Kaikilla se ei ehkä näy päällepäin...
Palstahullu taas ruinaamassa ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun exäni on menettänyt äitinsä teini-ikäisenä. Monella tapaa hän on jäänyt tähän kehitysvaiheeseen jumiin, mikä näkyy vastuun välttelynä, mustavalkoisena ja järjenvastaisena ajatteluna, lapsellisina raivokohtauksina, vastuun välttelynä, lapsellisuutena sekä ennen kaikkea naisystävien laittamisena äidin rooliin. Hän tykkää lapsellisista elokuvista, pelaa liikas tietokonepelejä ja lopetti opiskelutkin voidakseen pelata, pakenee pahaa oloa eskapistisesti päihteisiin ja viihteeseen, elättelee epärealistisia kuvitelmia, ei maksa laskujaan ja menetti luottotietonsa yms. Naisilta vaatii huolenpitoa ja kohtuutota vastuun ottamista kotitöissä ja hänen hyvinvoinnistaan, kuppaa rahaa läheisiltään ja käyttää sitä holtittomasti. Nämä kaikki asiat pohjautuvat mielestäni tähän käsittelemättömään äititraumaan, jota ei tietenkään voi mennä puimaan terapiaan koska se vaatisi sen tason vastuun ottamista ja asioihin sitoutumista, johon tällaisen kypsyysasteen henkilö ei kerta kaikkiaan kykene.
Mikä on parisuhteessa sopiva määrä huolenpitoa, mikä taas liiallista?
Tasapainoisessa parisuhteessa kannatellaan puolin ja toisin. Tällaisissa suhteissa joissa kehitys on pysähtynyt traumaiän tasolle ja henkilö etsii parisuhteessa itselleen vanhemman korviketta, huolenpito on yksisuuntaista ja kumppanille laitetaan vastuu sellaisista asioista, jotka kerta kaikkiaan pitäisi hoitaa itse. Esimerkkinä vaikka omien laskujen maksaminen, se pitäisi ihmisen handlata itse. Terveessä parisuhteessa myöskään kumppanin ei pitäisi joutua käyttämään todella suurta osaa ajastaan ja henkisistä/emotionaalisista resursseistaan toisen ihmisen pahan olon ja raivokohtausten selvittelyyn. Tätä voi vaatia vanhempi/lapsi-dynamiikassa Toki surun ja kriisin käsittely on asia erikseen, mutta normaalissa arjessa se on liikaa. Rajat voivat olla häilyviä, mutta selkeästi jos yksi hoitaa talouden ja vastuut ja toinen pelaa ja kiukuttelee, huolenpitoa on vastuunottajalla liikaa.
Mä maksan mun miehelle 100 e kk siitä, että se hoitaa mun raha-asiat. (Mun tileiltä tottakai). En vaan millään jaksa aukaista laskuja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kysymästä!
Minä vastailin alkupuolella. Olen nytten käynyt toisessa traumaterapiassani ja on siitä toki apua, mutta kestäähän se vuosia (jos käy tuuri ja saan sitä riittävän pitkään, vituttaa sekin kun hoitoa pitää anella).
Olen nyt syönyt myös antidepressantteja ja psykootteja mikä on auttanut tasoittamaan mielialaa, pitkällä sairaslomalla olen myös, se toki ei liity suoraan ns teineilyyn (mulla on myös vauvailu, mieheily, vanhustelu- tilat tän teinitilan lisäksi) vaan kaiken aiheuttamaan burn outtiin.
Teinix vaiheeseen liittyen ehkä kaipaan hirveästi sellaista vapaata ystävän/ystävien kanssa hengailua (näin jotkut teiniystävät kaupassa nauramassa, sattui sieluun) ja miesten iskemistä. Saatan kokeilla näitä kesällä.
Ulkonäöstä yritän pitää kiinni vähentämällä sokeria ja lisäämällä liikuntaa.
"Minulla on todettu PTSD, mutta mitä mieltä te olette?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kysymästä!
Minä vastailin alkupuolella. Olen nytten käynyt toisessa traumaterapiassani ja on siitä toki apua, mutta kestäähän se vuosia (jos käy tuuri ja saan sitä riittävän pitkään, vituttaa sekin kun hoitoa pitää anella).
Olen nyt syönyt myös antidepressantteja ja psykootteja mikä on auttanut tasoittamaan mielialaa, pitkällä sairaslomalla olen myös, se toki ei liity suoraan ns teineilyyn (mulla on myös vauvailu, mieheily, vanhustelu- tilat tän teinitilan lisäksi) vaan kaiken aiheuttamaan burn outtiin.
Teinix vaiheeseen liittyen ehkä kaipaan hirveästi sellaista vapaata ystävän/ystävien kanssa hengailua (näin jotkut teiniystävät kaupassa nauramassa, sattui sieluun) ja miesten iskemistä. Saatan kokeilla näitä kesällä.
Ulkonäöstä yritän pitää kiinni vähentämällä sokeria ja lisäämällä liikuntaa.
Onko sulla säännöllinen terapia noiden neuroleptien lisäksi? Kyllähän sinä tosi poissa realiteeteista olet, ja nuo suunnitelmasi ei myöskään kuulosta lainkaan hyvältä. Onko sulla bipon oireita? Vauhtia keväästä?
Hei kaikki teineilijät! Ihanaa, kun ihan sattumalta tämä ketju tuli vastaan. En edes muistanut enää tätä. Täällä teini-elämä jatkuu yhä voimakkaammin pienen tauon jälkeen. Tauko aiheutui kokemastani henkisestä pudotuksesta, stressistä ja väsähtämisestä tässä kevään aikana olleisiin kuormittaviin tilanteisiin. Silloin olin niin väsynyt, etten jaksanut mitään ja tunsin surua ja alakuloa siitä, etten jaksanut elää minua yleensä niin kohottavaa teini-elämää vaan tunsin itseni lähinnä ikivanhaksi ja kauaksi teinistä ja olin masentunut. Sitten tilanne pikkuhiljaa helpotti, sain voimia takaisin ja aloin taas tuntea itseni teinimmäksi ja aloin elää taas sen mukaista elämää. Skarppasin ja laitoin ruokavaliota kuntoon, liikuin ja hoikistuin. Hankin paljon uusia nuorekkaita vaatteita ja hengailin taas paljon ostoskeskuksissa shoppailemassa ym. Parasta kevään aikana oli, kun muutamassa tilaisuudessa minua luultiin erään miehen tyttäreksi, koska olen kuulema niin nuoren näköinen. Se tytär on jotain alta kolmikymppinen. Kieltämättä tunsin mielihyvää siitä, että minua luultiin niin nuoreksi ja tavallaan voinkin siis elää jollain lailla uskottavaa (vaikkakin feikkiä) nuoren ihmisen elämää. Tiedän, etten näytä ihan ikäiseltäni, mutta sen ääneen kuuleminen vierailta tuntuu mukavalta. Itse asiassa teiniminäni on vain vahvistunut. Olen alkanut keräilemään erästä nuorten suosimaa lelu-sarjaa ja muuttanut pukeutumista yhä nuorekkaampaan suuntaan hoikistumisen myötä. Haaveilen kasvojen nuorennus operaatioista. Olisi huumaavan ihanaa pystyä näyttämään vielä paljonkin nuoremmalta. Eräs esteettisiä hoitoja tekevä luotettava henkilö arvioi, että minulla on ns. lapsenkasvot jo luonnostaan, joten niitä olisi suht helppoa nuorentaa. Mutta, rahaa siihen ei nyt ole, mutta haaveilen asiasta. Instassa seuraan muutamien ulkomaalaisten nuorten tyttöjen sivuja ja ihailen heidän ulkonäköä, tyyliä ja vaatteita ym. imen vaikutteita sieltä ja saan hyvää oloa heidän kuvien katselusta. Viime viikolla tunsin itseni yhtäkkiä hyvin onnelliseksi, kun kävelin ostoskeskuksessa kaupasta toiseen, ostin kivoja nuorekkaita vaatteita nuorten suosimista liikkeistä, hyvä musiikki soi ja kaikkialla oli kivoja kevään pastelli ja neon-värejä, iloisia nuoria kulki laumoissa ja se kaikki tunnelma tarttui minuun ja tunsin mielihyvää ja että voin ihan hyvin elää sitä omaa teinielämää. Viihdyn siinä niin hyvin. Mielestäni teinipuoli minussa on koko ajan vahvistunut. Lisäksi saan elää teinielämää ja tulla ihailluksi sellaisena siinä romanttisessa suhteessa, jossa mies tykkää kovasti nuorista naisista ja kaikesta nuorekkaasta ja olen otettu, että hän on ihastunut minuun, koska kuulema olen niin nuoren näköinen ja tyylinen. Saan suhteessa tuoda esille myös aistillisesti itseäni ja saan siitä paljon iloa ja tyydytystä. Teen koko ajan kaikkeni, että tulisin yhä nuoremman näköiseksi ja minulla on puoliso, joka antaa minun melko vapaasti toteuttaa teiniminääni ja tavallaan tukee siinä jollain lailla ymmärtäen sitä ja on ottanut roolin, jossa on isällinen ja hoivaava, eikä minun tarvitse ottaa vastuuta mistään esim. raha-asioista ym vaan saan enimmäkseen olla vapaasti. Että tavallaan kaikki on oikein hyvinkin teinielämässäni. Rahaa saisi olla enemmän, että voisi paremmin hankkia vaatteita ja esim. kauneuskäsittelyjä. Hyvää kesän odotusta kaikille tähän ketjuun kirjoittaneille ja olisi kiva pitää ketjua hengissä.
-Ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä "teinit" juhannukseen kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei kaikki teineilijät! Ihanaa, kun ihan sattumalta tämä ketju tuli vastaan. En edes muistanut enää tätä. Täällä teini-elämä jatkuu yhä voimakkaammin pienen tauon jälkeen. Tauko aiheutui kokemastani henkisestä pudotuksesta, stressistä ja väsähtämisestä tässä kevään aikana olleisiin kuormittaviin tilanteisiin. Silloin olin niin väsynyt, etten jaksanut mitään ja tunsin surua ja alakuloa siitä, etten jaksanut elää minua yleensä niin kohottavaa teini-elämää vaan tunsin itseni lähinnä ikivanhaksi ja kauaksi teinistä ja olin masentunut. Sitten tilanne pikkuhiljaa helpotti, sain voimia takaisin ja aloin taas tuntea itseni teinimmäksi ja aloin elää taas sen mukaista elämää. Skarppasin ja laitoin ruokavaliota kuntoon, liikuin ja hoikistuin. Hankin paljon uusia nuorekkaita vaatteita ja hengailin taas paljon ostoskeskuksissa shoppailemassa ym. Parasta kevään aikana oli, kun muutamassa tilaisuudessa minua luultiin erään miehen tyttäreksi, koska ol
Siis olet 40 vuotias?
Siis sinulla ei ole rahaa massii pätäkkää,??
Tulet näyttämään kohta kyläh...llulta.
Teinivaatteet lihavalla keski ikäisellä tätillä?
Mies vaihtaa nuorempaan...
Mitäs sitten teet???
Moikka ap
Olen keski ikäinen hoikka kaunis nainen.
Pukeudun tyköistuviin kauniisiin vaatteisiin.
Katselen korealaisia tv sarjoja ja animea.
Kuuntelen metallimusiikkia.
Olen myös varakas...
Tosin opiskelin ja tein uran.
Kuulostat täysin hukassa olevalta.
Hae apua itsellesi.
Ei hitto - olin jo unohtanut tän ketjun, tää on ihan paras! 😅 Mitä kaikille keski-ikäisille pissiksille kuuluu?
Alue: Aihe vapaa
-