Käsi sydämelle nainen, miksi seksihalusi hiipuivat ihan ok parisuhteessa? + kysely: mikä korjaisi tilanteen?

Tästäkin tuli taas parin vakimiehen väittelyketju vaikka naisilta kysyttiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu ihan siltä kuin jollain olis kova tarve

ja halu moittia ja halveksia avioliitossa tai

parsihteessa olevia. Eli tämäkin kysely haiskahtaa hyvin tarkoitushakuiselta. Mielestäni aivan toisin päin tulisi olla pyrkimys

Kyllä avioliitto tai uskollinen parsuhde on

mitä arvokkain asia. Ei seksikään saisi muodostua niin tärkeäksi epäjumalaksi, että

heti vaan neuvotaan rikkomaan yhteys ja

uutta hakemaan .

En moiti parisuhteessa tai aviossa olevia, vaan näiden naisten miehiä, jotka eivät vaivaudu tyydyttämään naisiaan. Parisuhteessa luulisi olevan itsestään selvää, että huolehditaan siitä, että oma rakas nainen tulee tyydytetyksi. Tästä olen ainakin itse aina lähtenyt. Itselleni seksi on parisuhteen liimaa ja edellytys parisuhteen toimivuudella. Jos sitä ei olisi, en olisi parisuhteessakaan.  Samoiten seksin yksipuolinen lopetus (ilman järkevää syytä)  lopettaisi parisuhteen samalla kertaa. Ilman seksiä en olisi missään tapauksessa.

Kyllähän siitä lähetään, että parisuhteessa tämänkin pitäisi olla tasavertaista eli molemmat tyydyttää toisiaan vuorotellen. Tuntuu, että kaikki pitää olla niin tasa-arvoista mutta seksissä miehen kuuluisi tyydyttää nainen ja jäädä itse vaille nautintoa. Ja edelleenkin se kerran viikossa säälistä annettu pussien tyhjennystä ei edes lasketa seksiksi.

Kyllähän se on niin, että jos mies ei tyydytä naistaa niin on turha kuvitella, että nainenkaan tekisi  mitään miehen puolesta. Taitaa iso osa naisista syttyä siitä, että mies käy kuumana ja vie. Siten marssijärjestys menee myös siten. Mutta toki nainen vastaa miehensä tyydyttämisestä ihan samoin kuin mies hänen.

Siitä ei ainakaan meillä ole kyse. Olen tyydyttänyt naiseni aina seksissä. Ja yleensä hän tulee ensin. Annan suuseksiä ja muuta aina kun sitä otetaan vastaan. Usein miten ei ota edes vastaan muuta kuin nopean pikapanon, jossa hän itse laukeaa.

Alkaa vaan vituttamaan kun nainen ei juuri edes koske vaan menee aina valmiiksi makaamaan lahnana sänkyyn ja odottaa, että hoidan hommat. Ja kaikki muutkin seksijutut on vain minulta hänelle eikä koskaan toisinpäin.

Sun nainen ajattelee selvästi omaa etuaan tai ei osaa ottaa sua huomioon.

Ennen kyllä sai kaikennäköistä mutta kun lapsiluku tuli täyteen muuttui seksi tälläiseksi. Ehkä nyt vaimo ajattelee vain itseään ja mikä hänelle on helpointa kun lapset on tehty eikä siinä asiassa tarvitse minua miellyttää. Ikävintähän tässä asiassa on se, että joskus kuvittelin sellaisen seksin olevan myös vaimon mieleen.

"...niin tuli aamu, arjen koura utulinnan kaas / on reissumiehen kylmä taas...."

Ihan oikeastiko kuvittelit että vaimosi valitsi sinut saadakseen usein monipuolista seksiä? Moni niin kuvittelee, ja monelle asiat selviävät vasta vuosien kuluttua, kuten nyt sinullekin kävi.

Pitkän parisuhteen juju ja vaikeus on juuri siinä, miten mies pitää vaimonsa halukkaana kaikki vuodet. Toiset osaa toiset ei, toiset onnistuu toiset epäonnistuu. Mitä pidempi parisuhde sen kovempi haaste miehelle. Nainen on helppo pitää halukkaana ekat vuodet ja vaihtaa toiseen kun ei enää onnistu. Mutta pidäpä sama nainen koko ajan halukkaana ja vältä rutiiineja, saati itsestään selvyyksiä vuosia ja vuosikymmeniä.

Ja taas päästiin siihen loppupäätelmään, että miehen vika.

Turha keksiä kaikkia idioottimaisia selityksiä hormooneista ja jne

Miten kukaan voi olla näin pihalla?

Vierailija kirjoitti:

Menepäs tämän saman keskusteluketjun ykkössivun kyselyyn. Noin puolet vastanneista ilmoittaa että seksi oman miehen kanssa ei kiinnosta, tekipä tämä mitä tahansa. Selvää tekstiä minun mielestäni.

.

Niin sanovat,, ei ENÄÄ kiinnosta. Mutteivat kerro mitä tapahtui sitä ennen miksi halut katosi. Kaikella on syynsä. Sitten kun pashat on jo housuissa on myöhäistä. Mitä jos olisi reagoitu heti, kun läheisyys alkoi laskemaan.

Monikohan sitä miettii ,miksi halut katosi

Vierailija kirjoitti:

Monikohan sitä miettii ,miksi halut katosi

Monikohan miettii sitä, miksi halut edes syttyi.

Kun oma mies ei halua huolehtia itsestään on pakko alkaa katselemaan ja etsimään nuorempaa ja kyvykästä miestä.

Sellainen löytyi ja hänen kanssa tunnen olevani taas nainen. Upeaa seksiä ja yhdessäoloa.

Halut syttyy niin huomaamatta ! Kenties

joku testiasema, laboratorio ois paikallaan.

Sinne vois sitten mennä itsensä testauttamaan

Vierailija kirjoitti:

Kun oma mies ei halua huolehtia itsestään on pakko alkaa katselemaan ja etsimään nuorempaa ja kyvykästä miestä.

Sellainen löytyi ja hänen kanssa tunnen olevani taas nainen. Upeaa seksiä ja yhdessäoloa.[/

-/

Voisitko täsmentää millaista itsensä huolehtimista ennenkaikkea tarkoitat ,

fyysinen kunto ,vaatetus ym olemus ....mikä

meni pieleen

Vierailija kirjoitti:

Kun oma mies ei halua huolehtia itsestään on pakko alkaa katselemaan ja etsimään nuorempaa ja kyvykästä miestä.

Sellainen löytyi ja hänen kanssa tunnen olevani taas nainen. Upeaa seksiä ja yhdessäoloa.

Imuroiko lattiat pyytämättä?

Nykyisessä suhteessa viimeinen vaihtoehto varmaan lähinnä totuutta. Haluttomuuteni taustalla on henkisen yhteyden murentuminen, epäusko siihen että parisuhde toimisi välillämme pidemmän päälle, erilaiset tavat tehdä aloite ja erilaiset mielihalut seksin suhteen ylipäätään. Omat haluni esim. hyrähtäisivät parhaiten käyntiin kainalossa olemisen tai hellien / sensuellien kosketusten kautta. Mies sen sijaan saattaa heittäytyä kesken kaiken sängylle selälleen ja ilmoittaa, että "siinä olisi neidille munaa imettäväksi jos maistuu". Oma halukkuuteni, jos sitä tuossa vaiheessa olisikin ollut, häviää sillä sekunnilla taivaan tuuliin. Itse seksissäkään emme jotenkin vain kohtaa. Seksi nykyisen miehen kanssa tuntuu kuin kumpikin vain masturboisi toisen keholla. Seksuaalinen kemia, yhteys ja aito halu toista kohtaan puuttuu.

Nyt vasta muistin, että otsikossa kysyttiin haluttomuuden syitä "ok parisuhteessa". Toivottavasti aloittaja antaa anteeksi kommenttini :) Ilman näitä seksuaaliseen yhteensopivuuteen liittyviä ongelmia tämäkin parisuhde olisi voinut olla vähintäänkin "ok".

Vierailija kirjoitti:

En sanoisi että olen haluton, kyllä tekee edelleen mieli, mutta en vain mene sen halun mukana joka kerta. Toki haluja on nyt vähemmän mitä 10 ensimmäisen vuoden aikana oli. Syitä vähenemiseen on monia, ensinnäkin aikaa ei lapsiperhearjessa juuri ole, ja kotityöt ovat jääneet pitkälti minulle. Ei huvita käyttää sitä ainutta vapaata hetkeä seksille.

Toiseksi saan orgasmin miehen kanssa vain muutamia kertoja vuodessa ja seksi loppuu yleensä juuri siinä vaiheessa kun minusta alkaa tuntua hyvältä, mikä ei tietysti motivoi seuraavaan kertaan. Tosi pitkään jaksoin uskoa että kyllä se sieltä lopulta tulee kun tarpeeksi yrittää, mutta nyt olen luopunut toivosta saada ikinä orgasmia yhdynnässä. Ei vaan onnistu minun fysiikalla, se masentaa.

Nyt tiedän että joku ehdottaa että eihän sitä ole pakko saada samaa aikaa miehen kanssa. Mutta minä koen tosi epäreiluna että mies joutuisi käyttämään kauheasti aikaa ja vaivaa minuun vain siksi että olen hidas ja vaikea. Eihän se ole hänen vikansa että olen tämmöinen. Toisaalta tuntuu hölmöltä runkkailla itsekseen ennen tai jälkeen seksin ja olen huomaavinani että mieskin kokee sen loukkaavana. Tässä on siis vikaa erityisesti minussa.

Kolmas asia on oma ulkonäkö. En ole ikinä pitänyt ulkonäöstäni ja vanheneminen ei varsinaisesti auta asiassa. Peiliin katsominen itkettää. Haluaisin antaa miehelle parempaa mutta milläs sen teet, rumasta ei kaunista saa.

Kokonaisuutena tilanne harmittaa minuakin. Toivon että kun joskus vapaa-aikaa taas olisi, se voisi hieman auttaa. Mutta ei minusta mitään täydellistä seksikumppania kyllä kukaan saa optimiolosuhteissakaan.

Mielestäni olet liian ankara itsellesi. Lisäksi olen varma, että olet paljon kauniimpi kuin kuvailet itseäsi. Sinulla ei ole mitään syytä hävetä itseäsi.

Vaimoni ei saa helposti orgasmia yhdynnän aikana. Seksimme alkaa aina voiteen levittämisellä, sitten pitkällä esileikillä, jossa stimuloin hänen klitorista ja imetän hänen vasenta rintaansa. Kyllä, vasen rinta on herkin! Stimulaatio kestää 5-15 minuuttia, joskus 20 minuuttia. Orgasmin saaminen on kestänyt jopa 30 minuuttia. Stimulaation lopussa hän saa 1-4 orgasmia peräkkäin ja huutaa nautinnosta.

Imeen hänen vasenta rintaansa samalla kun stimuloin hänen klitoristaan vasemmalla kädelläni. Sen täytyy mennä hitaasti. Kynneni on leikattu lyhyiksi, muuten se on hänelle kipeä. Myös herkin kohta hänen emättimen ympärillä muuttuu joka kerta. Joskus laitan yhden tai kaksi sormea hänen emättimeensä.

Nautin vaimoni stimuloinnista. Hänen rintojensa imeminen tuntuu todella mukavalta ja tuntuu uskomattoman jännittävältä kuulla hänen huutavan orgasmin aikana. Olen joskus imenyt hänen rintojaan niin paljon, että tuntuu, että hänen nännensä muuttuvat kipeiksi. Olen sanonut hänelle, että ottaisin hänen koko rinnansa suuhuni, jos suuni olisi isompi!

Kun hän on saavuttanut orgasmin, hän pyytää minua tulemaan hänen jalkojensa väliin ja työntämään penikseni sisään. Tässä vaiheessa olen yleensä niin innoissani, että minun on tehtävä töitä välttääkseni tulemista liian nopeasti. Kun todellinen yhdyntä alkaa, hän on myös niin innoissaan, että hän voi saada lisää orgasmeja penikseni stimulaatiosta.

Kerran meillä oli niin intensiivistä ja kovaäänistä seksiä (kesämökissä) tällaisen stimuloinnin jälkeen, että peukalon kynsi kosketti vahingossa hänen korvaansa ja hänen korvansa alkoi vuotaa verta. Huomasimme vasta tuloni jälkeen, että hänen korvansa vuoti verta!

Meillä on joskus myös nopeaa seksiä ilman stimulaatiota, jossa hän vain lisää voidetta ja antaa minun tulla niin nopeasti kuin pystyn. Se voi tapahtua, kun meillä on kiire tai hän ei ole oikealla tuulella.

Mielestäni sinun ei pitäisi hävetä sitä, ettet saavuta orgasmia yhdynnän aikana. Ymmärtääkseni harvat naiset saavat.

Mielestäni myös miehen velvollisuus on stimuloida vaimoaan, jos se on tarpeen orgasmin saavuttamiseksi. Lisäksi ei ole mitään väärää, jos sinusta tuntuu, että sinun on masturboitava itsesi saavuttaaksesi orgasmin.

Vaimoni (49) on lihonut vuosien aikana (niin minäkin), mutta hän on silti viehättävä. Suosittelen, että yrität löytää keinon ratkaista orgasmiongelma.

M 52

Vierailija kirjoitti:

Miksi hiipuivat? Kun ikää tuli tarpeeksi mittariin (40) ja tajusi olevansa jo vanha muija, jolla on ikään liittyviä vaivoja ja "ulkonäköhaittoja" niin on vaikeampi innostua harrastamaan seksiä. Seksihalut tappaa minulla jo se, että illalla katsoo elokuvan jossa esineellistetään naisia. Vaikea siinä on sen jälkeen tuntea itsensä seksikkääksi neljäkymppisen naisen kropassa. Tuntee itsensä aivan pelleksi ja lähinnä v*tuttaa.

Ei nelikymppinen ole niin kulahtanut, että ei voisi näyttää erittäin hyvältä. Itse 37 ja seksuaalisuuteni huipulla edelleen. Seksuaalinen nautintoni pääsi valloilleen vasta kolmen kympin jälkeen eikä laskua näy. Harrastan myös liikuntaa mikä pitää kropan ja mielen kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisessä suhteessa viimeinen vaihtoehto varmaan lähinnä totuutta. Haluttomuuteni taustalla on henkisen yhteyden murentuminen, epäusko siihen että parisuhde toimisi välillämme pidemmän päälle, erilaiset tavat tehdä aloite ja erilaiset mielihalut seksin suhteen ylipäätään. Omat haluni esim. hyrähtäisivät parhaiten käyntiin kainalossa olemisen tai hellien / sensuellien kosketusten kautta. Mies sen sijaan saattaa heittäytyä kesken kaiken sängylle selälleen ja ilmoittaa, että "siinä olisi neidille munaa imettäväksi jos maistuu". Oma halukkuuteni, jos sitä tuossa vaiheessa olisikin ollut, häviää sillä sekunnilla taivaan tuuliin. Itse seksissäkään emme jotenkin vain kohtaa. Seksi nykyisen miehen kanssa tuntuu kuin kumpikin vain masturboisi toisen keholla. Seksuaalinen kemia, yhteys ja aito halu toista kohtaan puuttuu.

Nyt vasta muistin, että otsikossa kysyttiin haluttomuuden syitä "ok parisuhteessa". Toivottavasti aloittaja antaa anteeksi kommenttini :) Ilman näitä seksuaaliseen yhteensopivuuteen liittyviä ongelmia tämäkin parisuhde olisi voinut olla vähintäänkin "ok".

Jos olet ollut siinä kainalossa siliteltävänä, niin kauanko tuo kestää sadasosasekunnilleen? ;) (huumoria, huonoa). Jos mies ei saa vastakaikua ja toivoo puolestaan eroottista lähestymistä itse, niin vaikka tuo selälleen heittäytyminen onkin tökeröä, niin milloin olet itse valmis? Kuinka monta viikkoa tarvitsee silitellä, että huomaat miehen välittävän? Kärjistän ja toisen haluttomuus ja siitä johtuva torjuminen on kierre, joka johtaa helposti toista henkisesti dissaavaan käytökseen. Puolin ja toisin. Ja sitten sanotaan, että seksi ei olisi tärkeää. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli mies! Jos tiedät olevasi ihan ok ja huomioiva kumppani ja silti naisesi seksihalut ovat hiipuneet sinua kohtaan niin noin 50-50 mahdollisuudet elvyttää tilannetta. Paras optio jotenkin tuoda seksiin uutta tulokulmaa, aina voi oppia uutta itsestään ja kumppanistaan. Joillekin voi auttaa skarppaaminen olemuksessa. Toisaalta voi olla, että mikään mitä teet ei auta. Kannattanee kuitenkin kokeilla? Eihän tuossa ole hirveästi menetettävää, jos seksi on itselleen tärkeää.

Sellainen nainen joka ei osaa itse tuoda mitään tulokulmia, eikä ota koskaan vastuuta seksissä, alkaa pidemmän päälle olemaan vaivaksi. Kantapään kautta oppineena en ala suhteeseen naisen kanssa joka vaatii tiedostetusta tai tiedostamattaan enemmän mitä on valmis itse tuomaan pöytään. Jos nainen haluaa suuseksiä vaikka 30min, niin on paras olla valmis imemään minua saman verran. Voin kertoa että todella harva on, mutta onneni on ollut löytää sellainen nainen. Kannattaa erota jos seksin eteen pitää suorittaa sirkustemppuja, se on vallankäyttöä jos seksi on vastikkeellista. Jos kokee seksin tylsäksi, tuo itse siihen sitä uutta kulmaa.

No mutta, itsehän juuri teit seksistä vastikkeellista! Sun pitää saada se 30 minsaa imemistä, jos nainen tarvitsee sen ajan. Mutta eikö ole päivän selvää, että nainen (moni siis) tarvitsee siihen tyydytykseensä enemmän aikaa, kun taas miehelle se on helppoa.

Enhän tehnyt, tein vaatimuksista vastikkeellisia, seksi voi olla muutakin, mutta jos vaatii jotain, pitää olla vaatimuksiensa mittainanen.

Eikö ole päivän selvää että mies tykkää nauttia myös suuseksistä? Jos lasketaan orgasmeissa, niin mun ei tarvitse enää tyydyttää naistani ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen.

Jos naisella kestää, niin sitten se nainen on varmaan valmis tekemään saman efortin miehen miellyttämiseen, kaikki muu on itsekästä. Tämä juna kulkee molempiin suuntiin.

Kellotatko myös sen ajan jonka toinen on liikkuvampi osapuoli? Jos nainen ratsastaa 15min otetaan seuraavaksi vartiksi asento jossa sinä teet töitä enemmän? Esim lähetyssaarnaajassa pitää olla tarkkana ajan laskussa, kun siinä helposti mitattavaan aikaan vaikuttaa se nosteleeko nainen lantiota ja panee vastaan altapäin vai onko paikoillaan.

Esivaihdevuodet joihin en saa apua ovat se isoin syy. Toisena ne lukuisat muut vaivat joihin en saa apua. Uusi kumppani voisi jaksaa viehättää hetken, mutta pian nämä syyt olisivat taas niin isoja esteitä, että eipä maksa vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ollut siinä kainalossa siliteltävänä, niin kauanko tuo kestää sadasosasekunnilleen? ;) (huumoria, huonoa). Jos mies ei saa vastakaikua ja toivoo puolestaan eroottista lähestymistä itse, niin vaikka tuo selälleen heittäytyminen onkin tökeröä, niin milloin olet itse valmis? Kuinka monta viikkoa tarvitsee silitellä, että huomaat miehen välittävän? Kärjistän ja toisen haluttomuus ja siitä johtuva torjuminen on kierre, joka johtaa helposti toista henkisesti dissaavaan käytökseen. Puolin ja toisin.

Niin kurjalta kuin se kuulostaakin, niin en usko että mies välittää. Ehkä ystävänä ja seurana, mutta ei romanttisessa mielessä kuten itse alkuun välitin hänestä. Omat romanttiset tunteeni häntä kohtaan kuoletin siinä vaiheessa kun totesin erinäisten vaiheiden jälkeen, että ei tässä sittenkään ole mahdollisuuksia sellaiseen parisuhteeseen, jonka haluan. Sen jälkeen en ole kiihottunut, vaikka olisin teknisesti ottaen päässyt olemaan kainalossa pidempäänkin. Tunneyhteyden puuttuessa fyysinen lähellä olo on menettänyt merkityksensä. Aiempien kokemusteni pohjalta tiedän, että saatan alkaa kihelmöidä ja valua helposti parinkin minuutin kainalossa olon tai yhden oikeanlaisen kosketuksen jälkeen. Tai pelkästään nähdessäni kumppanin, varsinkin ilman paitaa. Ilman paitaa suihkun jälkeen, kun vesipisarat vielä valuvat iholla..... Grrrr. (Huoh :) )

Tällä hetkellä, nykyisen miehen kanssa en kuitenkaan ole "valmis" kuin silloin, jos pääsen herättelemään haluni omissa ajatuksissani fantasioiden niistä kosketuksista, suudelmista ja hellyydestä. Suhteesta jossa olisi aitoa molemminpuolista välittämistä ja halua, kipinää ja henkistä läsnäoloa. Tunneälyä ja tilannetajua. Ei niin että ensin puhutaan Ukrainan sodasta tai ydinreaktoreista, ja seuraavassa lauseessa mies tokaisee että tässä olisi kullia, otatko poskeen.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten sanotaan, että seksi ei olisi tärkeää. :)

Sanos muuta. No, onhan olemassa myös aseksuaaleja joille se ihan oikeasti ei ole tärkeää. Mutta niille joille on, niin seksuaalisten kommunikointitapojen kohtaaminen lienee vähintään yhtä tärkeää. Ainakin tämä parisuhteen yritelmä tuntuu olevan loppusuoralla ja isona tekijänä siinä nimenomaan se, että toinen on ehkä poikkeuksellisenkin ronski ja suorasukainen, ja toinen taas toista äärilaitaa kaivaten epätoivoisesti sitä sensuelliutta, herkkyyttä ja erotiikkaa kiimansa syttymiseen. Dissaamiseen en koe tarvetta. Ollaan vaan toisillemme liian erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ollut siinä kainalossa siliteltävänä, niin kauanko tuo kestää sadasosasekunnilleen? ;) (huumoria, huonoa). Jos mies ei saa vastakaikua ja toivoo puolestaan eroottista lähestymistä itse, niin vaikka tuo selälleen heittäytyminen onkin tökeröä, niin milloin olet itse valmis? Kuinka monta viikkoa tarvitsee silitellä, että huomaat miehen välittävän? Kärjistän ja toisen haluttomuus ja siitä johtuva torjuminen on kierre, joka johtaa helposti toista henkisesti dissaavaan käytökseen. Puolin ja toisin.

Niin kurjalta kuin se kuulostaakin, niin en usko että mies välittää. Ehkä ystävänä ja seurana, mutta ei romanttisessa mielessä kuten itse alkuun välitin hänestä. Omat romanttiset tunteeni häntä kohtaan kuoletin siinä vaiheessa kun totesin erinäisten vaiheiden jälkeen, että ei tässä sittenkään ole mahdollisuuksia sellaiseen parisuhteeseen, jonka haluan. Sen jälkeen en ole kiihottunut, vaikka olisin teknisesti ottaen päässyt olemaan kainalossa pidempäänkin. Tunneyhteyden puuttuessa fyysinen lähellä olo on menettänyt merkityksensä. Aiempien kokemusteni pohjalta tiedän, että saatan alkaa kihelmöidä ja valua helposti parinkin minuutin kainalossa olon tai yhden oikeanlaisen kosketuksen jälkeen. Tai pelkästään nähdessäni kumppanin, varsinkin ilman paitaa. Ilman paitaa suihkun jälkeen, kun vesipisarat vielä valuvat iholla..... Grrrr. (Huoh :) )

Tällä hetkellä, nykyisen miehen kanssa en kuitenkaan ole "valmis" kuin silloin, jos pääsen herättelemään haluni omissa ajatuksissani fantasioiden niistä kosketuksista, suudelmista ja hellyydestä. Suhteesta jossa olisi aitoa molemminpuolista välittämistä ja halua, kipinää ja henkistä läsnäoloa. Tunneälyä ja tilannetajua. Ei niin että ensin puhutaan Ukrainan sodasta tai ydinreaktoreista, ja seuraavassa lauseessa mies tokaisee että tässä olisi kullia, otatko poskeen.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten sanotaan, että seksi ei olisi tärkeää. :)

Sanos muuta. No, onhan olemassa myös aseksuaaleja joille se ihan oikeasti ei ole tärkeää. Mutta niille joille on, niin seksuaalisten kommunikointitapojen kohtaaminen lienee vähintään yhtä tärkeää. Ainakin tämä parisuhteen yritelmä tuntuu olevan loppusuoralla ja isona tekijänä siinä nimenomaan se, että toinen on ehkä poikkeuksellisenkin ronski ja suorasukainen, ja toinen taas toista äärilaitaa kaivaten epätoivoisesti sitä sensuelliutta, herkkyyttä ja erotiikkaa kiimansa syttymiseen. Dissaamiseen en koe tarvetta. Ollaan vaan toisillemme liian erilaiset.

Lähti ajatukset laukalle kun mietin millaista olisi kun mies tulisi suihkusta ylävartalo vielä kosteana, pyyhe ympärillä. Lukittuisin varmaan paikoilleen ja jäisin tuijottamaan. Mies käyttäisi tilanteen hyväkseen ja tulisi puolihuolimattomasti lähemmäs. Olisi taivaallisen ihana kuljettaa sormenpäitä hitaasti miehen vartalolla, painautua lähemmäs. Olla ihan hiljaa ja tuntea se värinä ja lataus. Antaa huulten ja käsien lähteä seikkailemaan pidemmälle ja vaativammin. Ja niin edelleen.

Tai kun maattaisiin sohvalla katselemassa leffaa ja tuntisin miten mies silittelisi hiljalleen mun niskaa, ja vaistoaisin kuinka miehen keskittyminen leffaan pikkuhiljaa herpaantuisi ja ajatukset eksyisi johonkin ihan muuhun. Kehräisin niin lujaa. Ja tekisin kaikkeni kiusoitellakseni miestä viattomasti vihellellen äärirajoille.

Tuon tyyppisiä asioita mä kaipaan aivan järjettömästi, ja nytkin paikat märkinä ja sydän hakkaa jo pelkästä ajatuksesta. Mutta jos toinen ei ole tällaisten asioiden suhteen yhtään samalla aaltopituudella, niin en oikein tiedä mikä siinä auttaisi. Enkä toisaalta tiedä onko sellaista miestä olemassakaan. Joskus mietin että ehkä parempi elää vaan yksin omissa (epärealistisissa?) fantasiamaailmoissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ollut siinä kainalossa siliteltävänä, niin kauanko tuo kestää sadasosasekunnilleen? ;) (huumoria, huonoa). Jos mies ei saa vastakaikua ja toivoo puolestaan eroottista lähestymistä itse, niin vaikka tuo selälleen heittäytyminen onkin tökeröä, niin milloin olet itse valmis? Kuinka monta viikkoa tarvitsee silitellä, että huomaat miehen välittävän? Kärjistän ja toisen haluttomuus ja siitä johtuva torjuminen on kierre, joka johtaa helposti toista henkisesti dissaavaan käytökseen. Puolin ja toisin.

Niin kurjalta kuin se kuulostaakin, niin en usko että mies välittää. Ehkä ystävänä ja seurana, mutta ei romanttisessa mielessä kuten itse alkuun välitin hänestä. Omat romanttiset tunteeni häntä kohtaan kuoletin siinä vaiheessa kun totesin erinäisten vaiheiden jälkeen, että ei tässä sittenkään ole mahdollisuuksia sellaiseen parisuhteeseen, jonka haluan. Sen jälkeen en ole kiihottunut, vaikka olisin teknisesti ottaen päässyt olemaan kainalossa pidempäänkin. Tunneyhteyden puuttuessa fyysinen lähellä olo on menettänyt merkityksensä. Aiempien kokemusteni pohjalta tiedän, että saatan alkaa kihelmöidä ja valua helposti parinkin minuutin kainalossa olon tai yhden oikeanlaisen kosketuksen jälkeen. Tai pelkästään nähdessäni kumppanin, varsinkin ilman paitaa. Ilman paitaa suihkun jälkeen, kun vesipisarat vielä valuvat iholla..... Grrrr. (Huoh :) )

Tällä hetkellä, nykyisen miehen kanssa en kuitenkaan ole "valmis" kuin silloin, jos pääsen herättelemään haluni omissa ajatuksissani fantasioiden niistä kosketuksista, suudelmista ja hellyydestä. Suhteesta jossa olisi aitoa molemminpuolista välittämistä ja halua, kipinää ja henkistä läsnäoloa. Tunneälyä ja tilannetajua. Ei niin että ensin puhutaan Ukrainan sodasta tai ydinreaktoreista, ja seuraavassa lauseessa mies tokaisee että tässä olisi kullia, otatko poskeen.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten sanotaan, että seksi ei olisi tärkeää. :)

Sanos muuta. No, onhan olemassa myös aseksuaaleja joille se ihan oikeasti ei ole tärkeää. Mutta niille joille on, niin seksuaalisten kommunikointitapojen kohtaaminen lienee vähintään yhtä tärkeää. Ainakin tämä parisuhteen yritelmä tuntuu olevan loppusuoralla ja isona tekijänä siinä nimenomaan se, että toinen on ehkä poikkeuksellisenkin ronski ja suorasukainen, ja toinen taas toista äärilaitaa kaivaten epätoivoisesti sitä sensuelliutta, herkkyyttä ja erotiikkaa kiimansa syttymiseen. Dissaamiseen en koe tarvetta. Ollaan vaan toisillemme liian erilaiset.

Lähti ajatukset laukalle kun mietin millaista olisi kun mies tulisi suihkusta ylävartalo vielä kosteana, pyyhe ympärillä. Lukittuisin varmaan paikoilleen ja jäisin tuijottamaan. Mies käyttäisi tilanteen hyväkseen ja tulisi puolihuolimattomasti lähemmäs. Olisi taivaallisen ihana kuljettaa sormenpäitä hitaasti miehen vartalolla, painautua lähemmäs. Olla ihan hiljaa ja tuntea se värinä ja lataus. Antaa huulten ja käsien lähteä seikkailemaan pidemmälle ja vaativammin. Ja niin edelleen.

Tai kun maattaisiin sohvalla katselemassa leffaa ja tuntisin miten mies silittelisi hiljalleen mun niskaa, ja vaistoaisin kuinka miehen keskittyminen leffaan pikkuhiljaa herpaantuisi ja ajatukset eksyisi johonkin ihan muuhun. Kehräisin niin lujaa. Ja tekisin kaikkeni kiusoitellakseni miestä viattomasti vihellellen äärirajoille.

Tuon tyyppisiä asioita mä kaipaan aivan järjettömästi, ja nytkin paikat märkinä ja sydän hakkaa jo pelkästä ajatuksesta. Mutta jos toinen ei ole tällaisten asioiden suhteen yhtään samalla aaltopituudella, niin en oikein tiedä mikä siinä auttaisi. Enkä toisaalta tiedä onko sellaista miestä olemassakaan. Joskus mietin että ehkä parempi elää vaan yksin omissa (epärealistisissa?) fantasiamaailmoissani.

On niitä miehiä. Meillä ollut aina aika arkea. Vaimoni selvästi aina syttynyt läheisyydestä ja siitä, käteni on mattamattomasti vaeltaneet aina pillua kohti. Hän on aina antanut minun hieroa alapäätään kun menty nukkumaan. Antanut siitäkin huolimatta, vaikkei se ole johtanut seksiin. Sitä mukaan kun mun malttamattomuus on lisääntynyt on vaimokin halut nousseet seksiin asti.  Menty aina vaimon halujen mukaan, joten olen panostanut läheisyyteen, halauksiin ja suukkoihin ja ylitäätään huomaavaisuuteen hänelle tärkeissä asioissa. Pyrkinyt olemaan henkisesti läsnä kun olemme yhdessä ja nauttinut joka hetkestä. Ehkä se on sitä kokemuksen tuomaa viisautta, tai sitten osa minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ollut siinä kainalossa siliteltävänä, niin kauanko tuo kestää sadasosasekunnilleen? ;) (huumoria, huonoa). Jos mies ei saa vastakaikua ja toivoo puolestaan eroottista lähestymistä itse, niin vaikka tuo selälleen heittäytyminen onkin tökeröä, niin milloin olet itse valmis? Kuinka monta viikkoa tarvitsee silitellä, että huomaat miehen välittävän? Kärjistän ja toisen haluttomuus ja siitä johtuva torjuminen on kierre, joka johtaa helposti toista henkisesti dissaavaan käytökseen. Puolin ja toisin.

Niin kurjalta kuin se kuulostaakin, niin en usko että mies välittää. Ehkä ystävänä ja seurana, mutta ei romanttisessa mielessä kuten itse alkuun välitin hänestä. Omat romanttiset tunteeni häntä kohtaan kuoletin siinä vaiheessa kun totesin erinäisten vaiheiden jälkeen, että ei tässä sittenkään ole mahdollisuuksia sellaiseen parisuhteeseen, jonka haluan. Sen jälkeen en ole kiihottunut, vaikka olisin teknisesti ottaen päässyt olemaan kainalossa pidempäänkin. Tunneyhteyden puuttuessa fyysinen lähellä olo on menettänyt merkityksensä. Aiempien kokemusteni pohjalta tiedän, että saatan alkaa kihelmöidä ja valua helposti parinkin minuutin kainalossa olon tai yhden oikeanlaisen kosketuksen jälkeen. Tai pelkästään nähdessäni kumppanin, varsinkin ilman paitaa. Ilman paitaa suihkun jälkeen, kun vesipisarat vielä valuvat iholla..... Grrrr. (Huoh :) )

Tällä hetkellä, nykyisen miehen kanssa en kuitenkaan ole "valmis" kuin silloin, jos pääsen herättelemään haluni omissa ajatuksissani fantasioiden niistä kosketuksista, suudelmista ja hellyydestä. Suhteesta jossa olisi aitoa molemminpuolista välittämistä ja halua, kipinää ja henkistä läsnäoloa. Tunneälyä ja tilannetajua. Ei niin että ensin puhutaan Ukrainan sodasta tai ydinreaktoreista, ja seuraavassa lauseessa mies tokaisee että tässä olisi kullia, otatko poskeen.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten sanotaan, että seksi ei olisi tärkeää. :)

Sanos muuta. No, onhan olemassa myös aseksuaaleja joille se ihan oikeasti ei ole tärkeää. Mutta niille joille on, niin seksuaalisten kommunikointitapojen kohtaaminen lienee vähintään yhtä tärkeää. Ainakin tämä parisuhteen yritelmä tuntuu olevan loppusuoralla ja isona tekijänä siinä nimenomaan se, että toinen on ehkä poikkeuksellisenkin ronski ja suorasukainen, ja toinen taas toista äärilaitaa kaivaten epätoivoisesti sitä sensuelliutta, herkkyyttä ja erotiikkaa kiimansa syttymiseen. Dissaamiseen en koe tarvetta. Ollaan vaan toisillemme liian erilaiset.

Lähti ajatukset laukalle kun mietin millaista olisi kun mies tulisi suihkusta ylävartalo vielä kosteana, pyyhe ympärillä. Lukittuisin varmaan paikoilleen ja jäisin tuijottamaan. Mies käyttäisi tilanteen hyväkseen ja tulisi puolihuolimattomasti lähemmäs. Olisi taivaallisen ihana kuljettaa sormenpäitä hitaasti miehen vartalolla, painautua lähemmäs. Olla ihan hiljaa ja tuntea se värinä ja lataus. Antaa huulten ja käsien lähteä seikkailemaan pidemmälle ja vaativammin. Ja niin edelleen.

Tai kun maattaisiin sohvalla katselemassa leffaa ja tuntisin miten mies silittelisi hiljalleen mun niskaa, ja vaistoaisin kuinka miehen keskittyminen leffaan pikkuhiljaa herpaantuisi ja ajatukset eksyisi johonkin ihan muuhun. Kehräisin niin lujaa. Ja tekisin kaikkeni kiusoitellakseni miestä viattomasti vihellellen äärirajoille.

Tuon tyyppisiä asioita mä kaipaan aivan järjettömästi, ja nytkin paikat märkinä ja sydän hakkaa jo pelkästä ajatuksesta. Mutta jos toinen ei ole tällaisten asioiden suhteen yhtään samalla aaltopituudella, niin en oikein tiedä mikä siinä auttaisi. Enkä toisaalta tiedä onko sellaista miestä olemassakaan. Joskus mietin että ehkä parempi elää vaan yksin omissa (epärealistisissa?) fantasiamaailmoissani.

Olisin halunnut rakastella sinun kaltaisen naisen kanssa. Ei siksi, että olisin niin paljon parempi kuin muut miehet, vaan siksi, että minulle on tärkeää, että seksikumppanini tuntee olevansa rakastettu. Haluan koskettaa kumppaniani, halata häntä ja antaa hänen olla sylissäni. Tietysti haluan lopulta päästä yhdyntään, mutta en niin, että kumppanini tuntee olevansa henkisesti jäljessä. Olisin valmis stimuloimaan kumppaniani tavalla, joka saa hänet seksuaalisesti kiihottumaan.

Olisit varmaan ansainnut paremman miehen.

M52