Lue keskustelun säännöt.
Minkä harrastuksen kautta olet saanut uusia ystäviä?
Niin? Aina sanotaan, että harrastuksen kautta saa uusia ystäviä, mutta ei taida olla niin helppoa sekään. Ainakaan omat liikunnaliset harrastukseni ei ole tuonut yhtäkään uutta kaveria. Lähinnä aika kuluu oman suorituksen ja hakkaavan pulssin tarkkailussa. Ei siinä ohessa jaksa mitään puhua. Pukkarissa kaikilla kiire suihkuun ja himaan. Vinkkejä kehiin siis näin ystävänpäivän kunniaksi!
Kommentit (296)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole kodin tai lähialueen ulkopuolisia harrastuksia, joten harrastusten kautta en ole saanut ystäviä.
Tai no, käsitöitä harrastavana kävin aikuisiällä erilaisia käsityökursseja ja niiltä ajoilta on muutama ystävä tullut elämääni.
Pidempiaikaiset ystävät ovat nuoruuden ajoilta opiskelukavereista ystäviksi tulleita. Olen kyllä tutustunut uusiin ihmisiin ja ystävystynyt aikuisiälläkin, vaikka olenkin vähän ujo. Itse asiassa aika hauskojakin tarinoita liittyy näihin tutustumisiin.
Kirjeenvaihdon kautta olen myös saanut ystäviä.
Ratsastus. Kaikki aikuisiän ystäväni olen tavannut talleilla.
Nuorena geneerisen nörtteilyn, aikuisena lasten (harrastusten) valokuvaamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusia kavereita ja ystäviä ovat tuoneet ainakin kieliopiskelut aikuisena, ravit ja hevoset, ralli ja jokkis, autonhuoltofirma joka oli oman palkan osalta harrastus ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole kodin tai lähialueen ulkopuolisia harrastuksia, joten harrastusten kautta en ole saanut ystäviä.
Tai no, käsitöitä harrastavana kävin aikuisiällä erilaisia käsityökursseja ja niiltä ajoilta on muutama ystävä tullut elämääni.
Pidempiaikaiset ystävät ovat nuoruuden ajoilta opiskelukavereista ystäviksi tulleita. Olen kyllä tutustunut uusiin ihmisiin ja ystävystynyt aikuisiälläkin, vaikka olenkin vähän ujo. Itse asiassa aika hauskojakin tarinoita liittyy näihin tutustumisiin.
Kirjeenvaihdon kautta olen myös saanut ystäviä.
Kirjeet on niiiiin ihania. Kummitytön kanssa kirjoiteltiin siitä asti, kun meni kouluun. Vieläkin joskus kirjoitellaan, tyttö on 21v
Kyläyhdistyksen.
Pidetään laskiaisriehaa, pyöräkilpailuja, kesäjuhlaa... saa osallistua sen verran, kun tahtoo. Kivaa puuhaa ikäryhmässä vauvasta vaariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuoro ja liikunnassa joukkuelajit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheenjäsen koira on tuonut paljonkin sosiaalisia kontakteja kun tuntemattomatkin tulevat juttelemaan ja osasta koirineen on tullut jopa ulkoiluseuraa. Varsinkin vanhukset tykkää tulla rapsuttelemaan koiraa ja kertoilemaan omista koirakokemuksistaan.
Vanhemman koiran (vinttari) kanssa käydään näyttelyissä sekä juoksemassa, ja nuoremman (sekarotuinen) kanssa tottis- ja jälkiharkoissa. Muutamaa nyrpeää naamaa (näyttelyissä) lukuunottamatta minut koirineni on otettu superhyvin vastaan ja olen saanut paljon kavereita, ystäviäkin.
Koirat ovat rikastuttaneet elämää monellakin tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräilykerhon parista on löytynyt ystäviä muuhunkin menoon kuin tuohon hienoon harrastukseen. Yhden pojan kanssa asutaankin jo yhdessä - tosin ei suhteessa vaan kämppiksinä, oli helppoa vuokrata kimppakämppä isosta opiskelukaupungista kun tiesi etukäteen että yhdessä toimeen tullaan.
- eräjorma23 -
Kirjeenvaihto. Siis perinteisin menetelmin kynällä ja paperilla. Sopii introverteille, eikä ole sidonnainen aikaan. Viestien ja sähköpostinkin kanssa oletuksena on, että siihen vastataan melko nopeasti, etanapostin kanssa saa itse määritellä hetken, sopii mulle. Voin kirjoittaa vaikka yöllä, jos sattuu huvittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Laskuvarjohyppy.
Useimmissa Suomen kerhoissa tyypillinen tapa aloittaa harrastus on leirimuotoinen. Opetuksen jälkeen iso osa ajasta menee valmiudessa paikan päällä hengailuun, kun odotetaan tuulimittarilta lupaa lähteä.
Ja kurssin jälkeen normaalissa hyppytoiminnassa on lopulta äärettömän huono hyötysuhde itse hyppäämisen suhteen. Varsinkin oppilasvaiheessa odotteluun menee tuon jo mainitun kelin odottelun lisäksi varjon tai hyppyvuoron odottelua. Tämä kaikki riippuu paljon paikkakunnasta eli kuinka monta oppilasvarjoa kerholla on ja minkä kokonen kone, kerhon mesutilanne. Tuulisuuskin riippuu vähän paikkakunnasta, meren rannalla tapaa tuulla enemmän. Ei ole ollenkaan harvinaista että yhdenkin hypyn saamiseksi kerholla joutuu viettämään koko illan. Tai ei sitä sinänsä voi sanoa joutumiseksi koska kyllä tämä notkuminenkin on mukavaa puuhaa samanmielisten kesken. Itse hyppäsin parikymmentä vuotta, ja sieltä tarttui lasteni äitikin mukaan ja suuri määrä pareja muodostui sinä aikana, tavallisista ystävyyssuhteista puhumattakaan.
Eli ystävien saamiseksi harrastuksen parista, olisi parasta valita harrastus missä vietetään paljon aikaa yhdessä eikä vain pikainen tapahtuma. Laskuvarjohyppy on yksi sellainen, siinä jutellaan paljon hyppyjen välissä, saunotaan, on pikkujouluja ja muuta biletystä. Jos ei paikkakunnalla ole kerhoa tai touhu ei muuten käy, jokin vastaava paljon aikaa vievä juttu. Sukellus, meripelastustoiminta ja VPK ainakin itselle tulevat mieleen, joskaan näistä ei ole itsellä kokemusta.
Koira- ja hevosharrastuksen. Aikaa siihen tosin meni kuukausia ellei vuosia, ennen kuin alettiin tavata muuallakin kuin harrastusten parissa.
Pokemon Go! :D
Törmäsin muutama vuosi sitten sattumalta saman tiimin edustajaan pelatessa, vaihdettiin numeroita ja ystävystyttiin. Pääsin hänen kauttaan pariin alueen Whatsapp-ryhmään, joista tarttui paljon lisää kavereita/tuttuja. Nykyään pelin lisäavuksi löytyy Campfire-sovellus, jonka viestiominaisuuden ansiosta on tullut vielä lisää porukkaa sosiaalisiin piireihin.
Pelaajakunta on siis tosi monipuolista, on akateemisia, duunareita, työttömiä, perheenisiä/-äitejä, lapsettomia, miehiä, naisia, nuoria, vanhoja... Tämä hölmö peliharrastus on auttanut paljon mun sosiaalisten tilanteiden pelkoon & ahdistukseen ja lisäksi pistää liikkumaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Kirjeenvaihto. Siis perinteisin menetelmin kynällä ja paperilla. Sopii introverteille, eikä ole sidonnainen aikaan. Viestien ja sähköpostinkin kanssa oletuksena on, että siihen vastataan melko nopeasti, etanapostin kanssa saa itse määritellä hetken, sopii mulle. Voin kirjoittaa vaikka yöllä, jos sattuu huvittamaan.
Juurikin näin, samaa mieltä kanssasi.
Kirje ystävältä, kuin ystävä vierailisi luonani.
Kertoisi kuulumiset, kyselisi omani.
Välimatka ei ole esteenä.
Tuskin maltan odottaa vastavierailua.
Joskus kirje viipyy matkalla kolmekin viikkoa, mutta yleensä ovat tulleet perille kuitenkin.
Yritin tätä, mutta vastaanotto ei ollut positiivinen. Kaksi ko. koirayhdistyksen vakijäsentä osoitti, ettei uusia ihmisiä tarvita seuraan. Varsinkin kun olin parikymmentä vuotta vanhempi ja oma koirani oli ei-palveluskoira. Koirani taitoja - ja tietysti myös minun taitoja kouluttajana - epäiltiin. Aina kurssilla oltiin kyselemässä, että pysyykö koira varmasti aitaamattomalla kentällä ja eihän se tee sitä tai tätä. Jäi ikävä kokemus. Olin juuri muuttanut uuteen kaupunkiin, hankkinut koiran ja etsin sosiaalista elämää. No, onneksi sentään tutustuin mukaviin koiranulkoiluttajiin, joiden kanssa juttelin tavallisilla koiralenkeillä. Eihän siitä mitään ystävyyttä syntynyt, mutta mukavia tuttavuuksia koiralle ja minulle.