Minkä harrastuksen kautta olet saanut uusia ystäviä?

Moni harrastusten kautta ystäviä/kavereita saanut on aloittanut harrastuksen nuorena.  Aikuisena kavereiden saaminen on vaikeampaa. 

Asiat vaikeutuvat entisestään, jos asuu pienellä paikkakunnalla, piirit ovat pienet.

T:mies 52v

Asun pienellä paikkakunnalla, eikä täältä löydy millään konstilla ystäviä. Kokeilin lapsen kanssa lapsi-vanhempi-kerhoa ja itsekseni erilaisia harrastusryhmiä. Kaikkiin tultiin entisten ystävien kanssa, eikä juteltu kenellekään toiselle. Netin harrastusporukoista (puutarhanhoito ja kanat) sen sijaan on löytynyt samantyylisiä ihmisiä, joiden kanssa tavataan mahdollisuuksien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rockin soittamisen. Suomessa on hyvin pienet piirit. Aikanaan tutustui nopeasti ihan staroihinkin, kun pyörittiin samoilla keikoilla. Siitä on jo aikaa.

Kyllä samoilla kusilaareilla on seisty. Esim Andy McCoyn muna on tosi pieni oikeesti. Remu Aaltosella tosiaan katkarapu.

Kivat ystävät sulla, Andyn ja Remun kullit.

Vierailija kirjoitti:

Lasten urheiluharrastuksen kautta siten, että itse olen viimeiset 10 vuotta ollut aktiivinen talkoilija. Seuran hommissa, esim kisoissa, tapaa toisia samanlaisia ja sieltä on tullut paljon kavereita, ehkäpä pari ystävääkin.

Olin myös mukana tällaisessa orjatyössä, eikä siinä ehtinyt ystävystyä. Päinvastoin, koko touhu rupesi oksettamaan. 

Itse olen saanut ystäviä urheiluharrastuksista, mutta niitä yhdistää muutama asia, jotka eivät kaikissa lajeissa toteudu:

- harrastuksessa on tietty kiinteä ryhmä, joka kokoontuu säännöllisesti pitemmän ajan samalla kokoonpanolla, tyypillisesti siis jonkin lajin aikuisvalmennus (esim. tennis, lentopallo, uinti, voimistelu)

- sulla itsellä on aito kiinnostus lajiin, eli toisten kanssa ollaan automaattisesti ns. samalla aaltopituudella. Silloin tulee juteltua ennen treenejä ja niiden jälkeen, ja pikku hiljaa tutustutaan paremmin ja saatetaan alkaa sopia treenitapaamisia ja siitä sitten muitakin tapaamisia

homostelun

Ystävyys ja sen merkitys on usein yksilöstä riippuva tai riippumaton käsite.

Kaikki riippuu siitä mitä ystävyydellä tarkoitetaan ja haetaan.

Yhdessä oloa, seuraa, kavereita vai kumppania. Normaalia elämää siis.

Sattuma toimii joskus välikätenä kun ei etsi ystäviä eikä mitään muutakaan.

Jos elää kohtaa ihmisiä kaikkialla ja joskus niiden kautta löytyy jokin yhteinen asia joka heitä yhdistää muutenkin kuin harrastusten tai työn ym kautta. Riippuu siis itsestä miten asiaa tulkitsee.

Joskus ystävyys suhteet on pinnallisia ja ei aina toimivia. Asioissa on aina kyse onko siitä etua tai hyötyä itselle.

Tosi ystävät tai kaverit ottavat kyllä yhteyttä jos heitä se kiinnostaa ja aina ei pitkä etäisyys tai vuosien vieriminen niihin vaikuta lainkaan.

Näin erakko luonteisena ei ole asialla itselleni juurikaan merkitystä onko kaveri hyvä tai paha ym vertailua korostava. Enemmän siinä on merkitystä yhdessä olon ja tekemisen kautta löydetty tila joka vaikuttaa enemmän kaikkeen. Avoin keskustelu ja yhteiset näkemykset toimivat siinä eikä siinä virheistä tai teoista tuomita toista.

Kaikki tekee virheitä elämässä ja näkemykset ym avautuu ajan kanssa. Joskus vaan oppii elämään rajoitetummassa tyhjiössä ilman tarvetta etsiä mitään vastauksia tai syitä siihen. Ystävyys on kahden kauppa joka joko toimii tai ei toimi.

Jooga.

Keikoilla käyminen on ollut hyvä tapa saada uusia kavereita minkä ikäisenä tahansa. 

Miehelle sopivia harrastuksia ovat vaimonhakkaaminen, piereskely,oluen juonti,kapakkatappelu

Vierailija kirjoitti:

Aloitin tupakoinnin, ja ainakin välineiden hinnan puolesta lasketaan harrastukseksi.

Entisenä tupakoitsijana voin vain todeta että parhaat tyypit ja kaverit löytyi aina tupakkapaikalta.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Sosiaalinen saa ystäviä mistä tahansa ja epäsosiaalinen ei mistään.

Sosiaalinen saa juttukavereita. Tapahtuma tai kurssi kun loppuu niin tuskin enää edes moikkaa kun tulevat kadulla vastaan.

Kuoro! Yhteiset illanvietot ja reissut takaa, että ystävyyssuhteita syntyy.

Elokuvakerho. Kerhon matkat Soankylään. On kyllä huippuporukkaa

Kaljalla käynti lisännyt kavereita. Varsinkin näin eläkepäivinä. Ennen kävi vain sukulaiset ja vouti..

Lavatanssit

Olen valmentanut nuoria eri urheilulajeissa, sieltä olen parhaat ja pitkäaikaisimmat ystäväni saanut. Toisia valmentajia, nuorten vanhempia, seuratoimijoita.

Onlyfans harrastus avasi uuden maailman

Ehdottomasti eniten tanssin kautta

Teatteri. Harrastin nuorena 16-19 v. Uusia ystäviä todellakin tuli useampia kymmeniä sinä aikana. Niistä yhteyksistä on ollut iloa myös myöhemmin elämässä.

Päätin lähteä uudestaan harrastamaan teatteria 45-vuotiaana, kun omat lapset kasvoivat isoiksi. Hauskaa on edelleen. Nyt siinä on ollut erilainen vire, kun kaikki ovat aikuisia ja päivätyössä käyviä. Nuorena oli vauhdikkaampaa.

Olen ollut mukana nyt aikuisena kahdessa isommassa näytelmässä. Parhaiten viihdyn rooleissa, joissa saa olla yliampuva, mielellään jopa koominen. Tulevana kesänä en ole mukana. Nyt ennen joulua meillä oli pikkujoulushow, 4 näytöstä pienellä näyttämöllä. Hauskaahan se on ystäväporukan kesken tehdä. Aina joku uusi tulee mukaan ja joku vanha pitää taukoa. Elämäntilannekin vaikuttaa siihen, kuka pystyy sitoutumaan harjoituksiin tai näytöksiin. Toisaalta eläkeikäisillä olisi aikaa, mutta heitä vaikea saada houkuteltua mukaan. Meilläkin on porukassa mukana vain yksi eläkeläinen. Nuorin taitaa olla 28 v. ja vanhin noin 70 v. Minun ikäluokkaa enimmäkseen kuitenkin, eli noin 50 v., vähän molemmin puolin. Meidän ikäiset on kasvaneet kesäteatterikulttuurin keskellä. Suosittelen kyllä harrastusta lämpimästi, jos on aikaa! Teatterilaiset ovat hyväksyviä ja äkkiä tulee tutuksi. Sekin on kiva, ettei aina tarvitse olla mukana kaikessa. Jos ei halua näytellä, aina tarvitaan myös innokkaita lavasteiden rakentajia, pääsylipun myyjiä, kahvin ja pullan myyjiä yms.