Minkä harrastuksen kautta olet saanut uusia ystäviä?
Niin? Aina sanotaan, että harrastuksen kautta saa uusia ystäviä, mutta ei taida olla niin helppoa sekään. Ainakaan omat liikunnaliset harrastukseni ei ole tuonut yhtäkään uutta kaveria. Lähinnä aika kuluu oman suorituksen ja hakkaavan pulssin tarkkailussa. Ei siinä ohessa jaksa mitään puhua. Pukkarissa kaikilla kiire suihkuun ja himaan. Vinkkejä kehiin siis näin ystävänpäivän kunniaksi!
Kommentit (296)
Aloin dokaa ja nyt on kolme kaveria. Eivät lähe keittiöstä kulumallakaan.
Vierailija kirjoitti:
Yhdistystoiminnan. Sitä kautta tutustuin myös ihmiseen, jonka kautta tapasin puolisoni.
Joo. Monesti siitä varsinaisesta harrastuksesta ei välttämättä tule kuin semmoisia harrastustuttuja ja ehkä somekavereita, mutta kun lähtee mukaan yhdistyksen hallitukseen tai muihin vapaaehtoistoimiin, kioskia pitämään jne. niin siinä se porukka tulee tutuksi ja joistakin voi kehittyä ihan oikeita kavereita.
Ehkä tällä hetkellä enemmän kavereita, mutta seurakunnan musiikkitoiminta.
Muutenkin seurakunnan kautta olen saanut ystäviä.
Swingers bileet toivat paljon uusia ystäviä.
Koiraharrastus, näyttelyt, agility, juoksukisat ym ja varsinkin kun on mukana järjestötoiminnassa. Mulla oli jossain vaiheessa elämää niin aktiivinen vaihe että lähes kaikki vapaa-aika meni puuhatessa koiraporukoiden tapahtumia, kokouksia, kimppalenkkejä ja kaikki kaverit /ystäbät tuli sitä kautta.
Mitä uiddua.
AP mene töihin äläkä runkuta harrastuksista.
Herää klo 5.15.
1) metroon - 2) bussiin - 3) vaihto toiseen bussiin.
Työ alkaa 7.00.
" Työmatkat 1 tunti 20 min per suunta eli päivässä yhteensä
2 tuntia 40 minuuttia "
- kaupassakäynti
- pesutupa
- ruoanlaitto
- nukkumaan
- ja samaa
Vierailija kirjoitti:
Mitä uiddua.
AP mene töihin äläkä runkuta harrastuksista.
Herää klo 5.15.
1) metroon - 2) bussiin - 3) vaihto toiseen bussiin.
Työ alkaa 7.00.
" Työmatkat 1 tunti 20 min per suunta eli päivässä yhteensä
2 tuntia 40 minuuttia "
- kaupassakäynti
- pesutupa
- ruoanlaitto
- nukkumaan
- ja samaa
En ole ap. Kuulostaa ikävälle, mutta ei läheskään kaikkien työpäivä ole tällainen. Minulla työmatkaan menee 0-15 min ja teen keskimäärin 7 h/päivä. Lisäksi minulla on 2 kk lomaa. Aikaa jää tehdä vaikka mitä. Ystäviä on löytynyt töistä ja liikuntaharrastuksista.
Vierailija kirjoitti:
Mitä uiddua.
AP mene töihin äläkä runkuta harrastuksista.
Herää klo 5.15.
1) metroon - 2) bussiin - 3) vaihto toiseen bussiin.
Työ alkaa 7.00.
" Työmatkat 1 tunti 20 min per suunta eli päivässä yhteensä
2 tuntia 40 minuuttia "
- kaupassakäynti
- pesutupa
- ruoanlaitto
- nukkumaan
- ja samaa
Helsingin Kaupunki
Vierailija kirjoitti:
Koiraharrastus,
RAKKI
näyttelyt, agility, juoksukisat ym ja varsinkin kun on mukana järjestötoiminnassa. Mulla oli jossain vaiheessa elämää niin aktiivinen vaihe että lähes kaikki vapaa-aika meni puuhatessa koiraporukoiden tapahtumia, kokouksia, kimppalenkkejä ja kaikki kaverit /ystäbät tuli sitä kautta.
Ratsastuksen aloittamisen yhteydessä. Aloitin viiskymppisenä ja se aloittanut porukka on jo tallilta hajonnut, mutta tallin ulkopuolella pidetään aktiivisesti yhteyttä. Voisin kyllä sanoa, että ovat aitoja ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Ratsastuksen aloittamisen yhteydessä. Aloitin viiskymppisenä ja se aloittanut
porukka
on jo tallilta hajonnut, mutta tallin ulkopuolella pidetään aktiivisesti yhteyttä.
Voisin kyllä sanoa, että ovat aitoja ystäviä.
LUUPÄITÄ
Ratsastuksen. Seura- ja yhdistystoiminta on muuten sellainen, josta löytyy kontakteja.
Eläkkeellä olevana naisena karehdin miesten tapaa kokoontua rennosti porukalla päivittäin vaikka jonnekin kahville parantamaan maailmaa ja jutustelemaan niitä näitä. Naisilla ei tällaisia rentoja porukoita mihin voi vapaasti liittyä mukaan ei juurikaan ole vaan naiset mudostavat bestispareja tai muutaman valikoidun henkilön porukoita, joiden seurassa liikutaan ja istutaan kahviloissa muita ihmisiä kyräillen ja arvostellen. Itse en kaipaa ollenkaan liian liki tulevia bestiksiä, joiden kanssa ollaan tiivisti ja pidetään välimatkaa muihin ihmisiin, seurustelen ihmisten kanssa mieluummin isommissa porukoissa.
Miehet yhtyvät rennosti päivän mittaan vessoissa.
Tästä ei puhuta.
Homobaareissa käynti on tuonut uusia ystäviä ;)
Lavatanssi. Tanssiseurojen harjoituksissa tutustuu ihmisiin ja tanssilavoille menään monesti kimppakyydeillä.
Olen alle 40v mies ja en oikein saa mistään uusia kavereita. Intissä sain semmosia läppäkavereita joille soitteli silloin tällöin kännissä, mutta se siitä. Peruskoulusta löytyi tyyliin nykyiset kaverit. Lukiosta ei yhtään. AMK:ssa oli joitain kavereita, mutta heistä en ole kuullut yli 10 vuoteen mitään. Salilla käynyt 2008 lähtien, siellä vaan käy ja tekee treenit. Prätkäilyä tulee harrastettua yksin. Veneilyssä on aina samojen henkilöiden kanssa harrastamassa. Yhden pidempiaikaisen ystävän löysin eräästä työpaikasta. Mistä niitä muka löytää?
Kouluaikana balettikoulusta. Ei muualta. Muut urheilulajit ovat olleet yksilö lajeja.
Seurakunnan kerhosta Nuorten illoista sain elinikäisiä ystäviä. Tehtiin niin paljon kaikkea yhdessä vuosien ajan. Kesällä Seurakuntakodilla rantasaunalla ja talvella Seurakuntakodin tiloissa. Lentopalloa, jutustelua, teetä ja korppuja. (Tämä ei mitenkään liittynyt uskonnollisuuteen)
En ole saanut uusia ystäviä aikuisiällä. Harrastuskavereita ja tuttuja on pilvin pimein, mutta tavataan vain sen harrastuksen merkeissä (mikä on hienoa ja tärkeää sekin) mutta olen kokenut todella haastavaksi luoda aitoa ystävyyttä aikuisiällä.
Riippuu varmaan, onko vakioporukka. Minä käyn tiistaisin iltatunnilla (flow) ja lauantaisin aamutunneilla (astanga ja joskus lisäksi jokin muu, jos on erikoistunteja). Enpä minä nimeltä tunne ketään. Tiistaisin on aina eri väkeä. Joskus 6 hlöä, joskus 12. Yksi mies on, joka eniten jutustelee esim. ennen tunnin alkua, mutta naiset ei paljon puhu. Lauantaisin myös vaihtelee kokoonpano. Tunnistan sieltä yhden naisen, joka käy usein juuri lauantain tunneilla. En tiedä nimeä, mutta nyökätään ja toivotetaan hyvät huomenet, joskus muutama sana säästä.