Lue keskustelun säännöt.
"Olen parempi vanhempi, kun olen onnellinen ja seuraan sydäntäni"
14.02.2023 |
Onko muita, joita ärsyttää tuo sanonta mediassa ja/tai tuttavapiirissä?
Yleensä tuo siis liittyy tilanteeseen, jossa suhteellisen pienten lasten vanhempi on tehnyt jonkinlaisen syvästi lapsiin vaikuttavan elämänmuutoksen. Vieläpä usein sellaisen, joka muuttaa todella paljon lapsen perhesuhteita.
Mielestäni on lapsia alentavaa ja heidän ajatuksensa/tunteensa mitätöivää sanoa jotakin tuollaista pelkkien oletusten varassa. En usko, että useinkaan lapsilta on asian aiheuttamista tunteista kysytty ja jos onkin, niin eihän se lapsi rehellisesti vastaa palvomalleen vanhemmalle.
Näkisin ilolla, että joku sanoisi ennemmin esimerkiksi näin: "Perheemme hajosi minun päätökseni vuoksi. Se on valitettavaa, mutta asia, joka vain tuntui minulle pakolliselta. Otan asiasta vastuun ja yritän parhaalla mahdollisella tavalla tukea lapsiani tässä asiassa."
Onko minulla tässä aloituksen takana tiettyjä asenteita? On varmasti ja ne vaikuttavat siihen, miltä minusta tällaiset keskustelut tuntuvat. En vastusta eroamista, jos ei kerta kaikkiaan halua olla enää kumppanin kanssa yhdessä. Mutta vastustan esim. dramaattisia eroja, jossa ihan yhtäkkiä hylätään edellinen perhe ja muutetaan uuden kumppanin luokse.
Rehellisesti tuollaisessa aiheutetaan omalle lapselle kovat hylkäämistraumat. Lisäksi laitetaan oma lapsi tilanteeseen, jossa hänen toinen vanhempi myös kokee ison trauman, josta kestää paljonkin aikaa päästä eteenpäin. Ei ole vastuullinen vanhempi, jos ei kykene tosiasioita myöntämään. Erot tulisi tehdä aina keskustellen ja niin, ettei lapsen elämäntilanne muutu kerralla liian dramaattisesti. Jos siis kyse on ihan normaaleista ihmisistä, eikä esim. persoonallisuushäiriöisistä.
Itse jo neljänkympin ylittäneenå olen sitä mieltä, että se noin 18 vuotta on lopulta sen verran lyhyt aika, että kyllä lapsi pitäisi laittaa ykköseksi joka tilanteessa.
Kommentit (111)
Aivan vastenmielinen sanonta. Tykkään enemmän jopa Anna Wahlgrenin motosta, jonka mukaan vanhempi voi olla vaikka sikaräkäonneton ja silti tarjota lapselleen hyvän ja onnellisen lapsuuden, kunhan tekee parhaansa ja säästää lapsen omilta murheiltaan.
Anna itse kyllä säntäili miesten ja viinan perässä, mutta se onkin toinen tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisilla pitää aina olla joku ylevä tarina ihan raadollisille valinnoille. Monet sanovat olevansa niin introvertteja että tarvitsevat nyt omaa rauhaa. Seuraavalla viikolla valitetaan yksinäisyyttä ja se on muiden ääliöiden syy. Otetaan lemmikkejä monta, jotka syövät tehotuotettua lihaa, ja itse vegaaneillaan muita tuomiten. Nuorena tuomitaan muiden matkustelu, mutta keski-iässä kehitetään joku nivelasia, jonka vuoksi on päästävä merivesiin uimaan. Jos on hiihtäjä, katsotaan lasketteluhissien käyttäjiä inhoten. Väitetään kaupunkeja ekologisemmaksi kuin maaseutua, kunnes itse ei enää kestetä kaupungissa asumista. Tämäkin "sydämen seuraaminen" tarkoittaa usein impulssien mukaan hyppimistä sen sijaan että analyyttisesti rauhassa opiskeltaisiin muutoksen seuraukset, hyödyt ja haitat.
Vierailija kirjoitti:
No harva viittii kertoa puolitutuille, että erottiin kun miehellä on kuppa huorissa pyörimisestä ja satatuhatta ulosotossa.
Mun mielestä voisi sitten sanoa esim ennemmin: "Erinäisistä asioista johtuen en voinut enää olla mieheni kanssa ja vähän huonosti ollaan pystytty eron jälkeen asioista sopimaan. Kurjaa lapsille, mutta koitan tukea heitä parhaani mukaan." kuin tuon otsikon fraasin.
Ap
Niinno, yleensä on helpompaa olla hyvä vanhempi kun itsekin voi hyvin ja on onnellinen. Lapset haistavat kulissit eikä sellainen epävarmuus tee hyvää kasvavalle mielelle. En ikinä tahtoisi antaa lapsilleni sitä mallia ettei todellista sisintä saisi kuunnella ja että suhteissa ja tilanteissa jossa itsellä on huono olla, olisi pakko hampaat irvessä pysyä muiden takia.
Jep, itselläkin ero takana, mutta allekirjoitan tuon. Varsinkin erossa on tärkeää laittaa lapset etusijalle, eikä käynnistää jotain armotonta vaihtuvien kumppaneiden tai uusperheiden showta. En tiedä miten paskoja vanhempia nuo tuolla tavalla selittelevät sitten silloin olisivat, jos hetkeksi työntäisivät omia tarpeitaan taka-alalle, jos tuolloin ovat parempia. Voihan se toki olla että silloin olisivat vielä huonompia. 🤷🏻
Seurustellahan voi ilman että tuo lapsen elämään saman tien uusia ihmisiä tai että aika lapsen kanssa vähenee hirveästi. Sille seurustelusuhteelle ei vaan laiteta aikaa lapsen kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinno, yleensä on helpompaa olla hyvä vanhempi kun itsekin voi hyvin ja on onnellinen. Lapset haistavat kulissit eikä sellainen epävarmuus tee hyvää kasvavalle mielelle. En ikinä tahtoisi antaa lapsilleni sitä mallia ettei todellista sisintä saisi kuunnella ja että suhteissa ja tilanteissa jossa itsellä on huono olla, olisi pakko hampaat irvessä pysyä muiden takia.
Ei nuo eron jälkeen nopeasti alkavat suhteet useinkaan mitään suurta onnea tuo, vaan lähinnä lohtua.
"Kun äiti voi hyvin, niin lapsi voi hyvin" on kuultu myös. Eikä pidä paikkaansa. Kyllä voi vanhempi voida hienosti ja lapsi huonosti juuri niiden asioiden takia. Ennemmin pitäisi paikkansa "Kun äiti voi huonosti, niin lapsi voi huonosti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinno, yleensä on helpompaa olla hyvä vanhempi kun itsekin voi hyvin ja on onnellinen. Lapset haistavat kulissit eikä sellainen epävarmuus tee hyvää kasvavalle mielelle. En ikinä tahtoisi antaa lapsilleni sitä mallia ettei todellista sisintä saisi kuunnella ja että suhteissa ja tilanteissa jossa itsellä on huono olla, olisi pakko hampaat irvessä pysyä muiden takia.
Minä taas en haluaisi antaa lapselle sellaista mallia, että minun vaihtelevat tunteeni, tarpeeni ja impulssini menisivät hänen elämänsä vakauden edelle.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisilla pitää aina olla joku ylevä tarina ihan raadollisille valinnoille. Monet sanovat olevansa niin introvertteja että tarvitsevat nyt omaa rauhaa. Seuraavalla viikolla valitetaan yksinäisyyttä ja se on muiden ääliöiden syy. Otetaan lemmikkejä monta, jotka syövät tehotuotettua lihaa, ja itse vegaaneillaan muita tuomiten. Nuorena tuomitaan muiden matkustelu, mutta keski-iässä kehitetään joku nivelasia, jonka vuoksi on päästävä merivesiin uimaan. Jos on hiihtäjä, katsotaan lasketteluhissien käyttäjiä inhoten. Väitetään kaupunkeja ekologisemmaksi kuin maaseutua, kunnes itse ei enää kestetä kaupungissa asumista. Tämäkin "sydämen seuraaminen" tarkoittaa usein impulssien mukaan hyppimistä sen sijaan että analyyttisesti rauhassa opiskeltaisiin muutoksen seuraukset, hyödyt ja haitat.
Tunnejutuissa ei pelkällä järjellä pärjää. Pitääkin erottaa mikä on pintaimpulssi ja mikä oikeasti itseä liikuttaa. Onko se esimerkiksi karkkipussi makeanhimossa vai hikilenkki kohti pidempiaikaista hyvää oloa. Pintaimpulssi voi olla vanhempien mieliksi mennä lukioon, vaikka oikeasti haluaa ammattikouluun. Ja vanhemmat sitten syyttävät lasta kevyestä impulssista ja ettei hän ole järkiperäinen, kun seuraa sydäntään eikä menekään lukioon kuten _he halusivat_. Kyllä elämänvalintojen perustelut saavat pohjautua tunteisiin. Muutenhan kaikki olisimme onnettomissa järkiavioliitoissa miljardöörien kanssa noin kärjistetysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankalia asioita. Huono parisuhde vaikuttaa myös lapsiin.
Omalla kohdalla minä hain eroa, mutta mies oli jo päättänyt etääntyä minusta. Eron jälkeen ex sitten hylkäsi lapsetkin. Kertoo siis paljon siitä millainen puoliso ja isä ex oli ja on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinno, yleensä on helpompaa olla hyvä vanhempi kun itsekin voi hyvin ja on onnellinen. Lapset haistavat kulissit eikä sellainen epävarmuus tee hyvää kasvavalle mielelle. En ikinä tahtoisi antaa lapsilleni sitä mallia ettei todellista sisintä saisi kuunnella ja että suhteissa ja tilanteissa jossa itsellä on huono olla, olisi pakko hampaat irvessä pysyä muiden takia.
Minä taas en haluaisi antaa lapselle sellaista mallia, että minun vaihtelevat tunteeni, tarpeeni ja impulssini menisivät hänen elämänsä vakauden edelle.
Entä jos perhe on sisäisesti epävakaa? Vanhemmat riitelevät ja kyräilevät, koska eivät enää rakasta toisiaan? He masentuvat, koska ei ole hyvä olla koska on muutettu ihmisinä eikä haluta elämältä enää samoja asioita kuin kumppani?
Kyllä ihmiset osaavat ne erotkin ihan punnita tarkkaankin eivätkä yhdestä mammojen illasta baarissa saa kipinää laittaa lusikoita jakoon ja uuden penan kanssa yhteen, kun kehui kerran kauniiksi ja pimpsassa sykähti. Aliarvioit toisia aikuisia koska haluat kontrolloida heitä ja päättää heidän puolestaan mikä heille on SINUN mielestäsi parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinno, yleensä on helpompaa olla hyvä vanhempi kun itsekin voi hyvin ja on onnellinen. Lapset haistavat kulissit eikä sellainen epävarmuus tee hyvää kasvavalle mielelle. En ikinä tahtoisi antaa lapsilleni sitä mallia ettei todellista sisintä saisi kuunnella ja että suhteissa ja tilanteissa jossa itsellä on huono olla, olisi pakko hampaat irvessä pysyä muiden takia.
Ei nuo eron jälkeen nopeasti alkavat suhteet useinkaan mitään suurta onnea tuo, vaan lähinnä lohtua.
Kuka sellaisista puhui? Vedät nyt mutkia suoriksi ja asioita mustavalkoisiksi, koska se ei sovi sinun agendaasi :D
Taidat olla katkeroitunut jätetty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinno, yleensä on helpompaa olla hyvä vanhempi kun itsekin voi hyvin ja on onnellinen. Lapset haistavat kulissit eikä sellainen epävarmuus tee hyvää kasvavalle mielelle. En ikinä tahtoisi antaa lapsilleni sitä mallia ettei todellista sisintä saisi kuunnella ja että suhteissa ja tilanteissa jossa itsellä on huono olla, olisi pakko hampaat irvessä pysyä muiden takia.
Minä taas en haluaisi antaa lapselle sellaista mallia, että minun vaihtelevat tunteeni, tarpeeni ja impulssini menisivät hänen elämänsä vakauden edelle.
Entä jos perhe on sisäisesti epävakaa? Vanhemmat riitelevät ja kyräilevät, koska eivät enää rakasta toisiaan? He masentuvat, koska ei ole hyvä olla koska on muutettu ihmisinä eikä haluta elämältä enää samoja asioita kuin kumppani?
Kyllä ihmiset osaavat ne erotkin ihan punnita tarkkaankin eivätkä yhdestä mammojen illasta baarissa saa kipinää laittaa lusikoita jakoon ja uuden penan kanssa yhteen, kun kehui kerran kauniiksi ja pimpsassa sykähti. Aliarvioit toisia aikuisia koska haluat kontrolloida heitä ja päättää heidän puolestaan mikä heille on SINUN mielestäsi parhaaksi.
Minä kerroin lyhyesti, millaista mallia minä en halua lapsilleni antaa. Sinä aloit kaakattaa, kuinka haluan kontrolloida toisia ja päättää heidän puolestaan.
Se kuuntelemisen taito. Se auttaisi parisuhteissa ja se auttaisi verkkokeskusteluissa. Ehkä se tekisi jopa onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankalia asioita. Huono parisuhde vaikuttaa myös lapsiin.
Omalla kohdalla minä hain eroa, mutta mies oli jo päättänyt etääntyä minusta. Eron jälkeen ex sitten hylkäsi lapsetkin. Kertoo siis paljon siitä millainen puoliso ja isä ex oli ja on.
Olennaistahan tässä ei olekaan se ero. Aivan varmasti ero on joskus tarpeen. Olennaista on se, miten sen eron tekee ja että miten hyvin vanhemmat pystyvät kumpikin omalta osalta myöntämään oman vastuunsa tilanteesta ja laittamaan lapsensa vaikeassa tilanteessa etusijalle.
Ap
Onko esimerkiksi parempi harkita itsemurhaa kuin erota? Pitäisi sinnitellä onnettomana se 18 vuotta ja näyttää lapselle että kun hän on vastaavassa tilanteessa, hänenkin on sinniteltävä eikä saa yhtään itseäänkin ajatella? Totta kai ero hoidetaan fiksusti ja niin että lapset kärsivät mahdollisimman vähän. Mutta ei niiden aikuistenkaan tarvitse marttyyriksi alkaa. Sairaampaa se on että lapsi oppii vanhemmilta hyssyttämään omatkin oikeat ja isot tarpeensa muiden vuoksi. Sietää vaikkapa henkisesti tallaava suhdetta vain jotta lapsi ei kokisi vanhempien eroa. Missä tuossa näkyy lapselle terve itsekunnioitus ja itserakkaus?
Kaikki ei aina ole oikeasti sitä miltä ulkopuolisille näyttää.
Siskoni ja miehensä erosivat ja ihmiset kauhisteli, että miten mies voi jättää vaimon ja pienet lapset. Todellisuudessa sisko ei nähnyt omaa käytöstään realistisesti.
Siskoni oli monta vuotta huumeriippuvainen, pystyi nipin napin olemaan korvaushoidossa raskausajat, mutta koko ajan oli epävarmaa. Välillä oli toki parempia aikoja, kuten siinä eron aikaan. Eron jälkeen lasten isä yritti saada lähivanhemmuutta, mutta siskon katsottiin olevan ok, koska oli silloin sitoutunut korvaushoitoon ja ajateltiin, että lasten on parempi olla äidin kanssa. Lasten isästä kuitenkin tuli yh, kun sisko kuoli yliannostukseen lasten läsnäollessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinno, yleensä on helpompaa olla hyvä vanhempi kun itsekin voi hyvin ja on onnellinen. Lapset haistavat kulissit eikä sellainen epävarmuus tee hyvää kasvavalle mielelle. En ikinä tahtoisi antaa lapsilleni sitä mallia ettei todellista sisintä saisi kuunnella ja että suhteissa ja tilanteissa jossa itsellä on huono olla, olisi pakko hampaat irvessä pysyä muiden takia.
Minä taas en haluaisi antaa lapselle sellaista mallia, että minun vaihtelevat tunteeni, tarpeeni ja impulssini menisivät hänen elämänsä vakauden edelle.
Entä jos perhe on sisäisesti epävakaa? Vanhemmat riitelevät ja kyräilevät, koska eivät enää rakasta toisiaan? He masentuvat, koska ei ole hyvä olla koska on muutettu ihmisinä eikä haluta elämältä enää samoja asioita kuin kumppani?
Kyllä ihmiset osaavat ne erotkin ihan punnita tarkkaankin eivätkä yhdestä mammojen illasta baarissa saa kipinää laittaa lusikoita jakoon ja uuden penan kanssa yhteen, kun kehui kerran kauniiksi ja pimpsassa sykähti. Aliarvioit toisia aikuisia koska haluat kontrolloida heitä ja päättää heidän puolestaan mikä heille on SINUN mielestäsi parhaaksi.
Minä kerroin lyhyesti, millaista mallia minä en halua lapsilleni antaa. Sinä aloit kaakattaa, kuinka haluan kontrolloida toisia ja päättää heidän puolestaan.
Se kuuntelemisen taito. Se auttaisi parisuhteissa ja se auttaisi verkkokeskusteluissa. Ehkä se tekisi jopa onnelliseksi.
Sinä taas oletit muiden aikuisten valintojen ja päätösten olevan vain vaihtelevia tunteita ja impulsseja. Kuinka monta vuotta suhteessa pitää olla onneton, että lapsellinenkin saa erota? Mikä on tarpeeksi raskas asia ettei se ole enää sinulle kevyt hetken impulssi ja mielijohde?
5v kituutin huonossa parisuhteessa. Olin stressaantunut ja aina väsynyt. En eronnut, koska tuntui että olen se ainoa oljenkorsi joka vielä pitää perhettä koossa. Ex oli jopa yrittänyt itsaria. Ei me silti koskaan huudettu, paiskottu tavaroitu, lyöty toisiamme. Olimme vain onnettomia tahoillamme.
Lopulta elämä puuttui peliin. Rakastuin, erosin ja kyllä mullistin hetkellisesti lasten elämän. Ei se mullistus kuitenkaan ollut heille niin suuri kuin olin kuvitellut ja pelännyt. Molemmat sopeutuivat pian ja vanhempi lapsi sanoi joskus, että rakastaa molempia vanhempiaan, mutta on iloinen että olen nyt onnellinen ja että hänen elämänsä muuttui paremmaksi eron myötä. (On jo aikuinen- erosta on aikaa 10v)
Nuoremman lapsen opettaja ihmetteli ääneen että miten on mahdollista että eromme näkyi kuopuksen arvosanoja nostavasti. Oli koulussa rauhallisempi kuin aiemmin.
En yleistäisi, mutta meillä elämä on nyt parempi. Exäkin löysi kouluiän rakkautensa ja on onnellinen. Onnellisempi kuin koskaan minun kanssani.
Vierailija kirjoitti:
5v kituutin huonossa parisuhteessa. Olin stressaantunut ja aina väsynyt. En eronnut, koska tuntui että olen se ainoa oljenkorsi joka vielä pitää perhettä koossa. Ex oli jopa yrittänyt itsaria. Ei me silti koskaan huudettu, paiskottu tavaroitu, lyöty toisiamme. Olimme vain onnettomia tahoillamme.
Lopulta elämä puuttui peliin. Rakastuin, erosin ja kyllä mullistin hetkellisesti lasten elämän. Ei se mullistus kuitenkaan ollut heille niin suuri kuin olin kuvitellut ja pelännyt. Molemmat sopeutuivat pian ja vanhempi lapsi sanoi joskus, että rakastaa molempia vanhempiaan, mutta on iloinen että olen nyt onnellinen ja että hänen elämänsä muuttui paremmaksi eron myötä. (On jo aikuinen- erosta on aikaa 10v)
Nuoremman lapsen opettaja ihmetteli ääneen että miten on mahdollista että eromme näkyi kuopuksen arvosanoja nostavasti. Oli koulussa rauhallisempi kuin aiemmin.
En yleistäisi, mutta meillä elämä on nyt parempi. Exäkin löysi kouluiän rakkautensa ja on onnellinen. Onnellisempi kuin koskaan minun kanssani.
15v en 5v
No harva viittii kertoa puolitutuille, että erottiin kun miehellä on kuppa huorissa pyörimisestä ja satatuhatta ulosotossa.