Toleranssi
Mulla on unilääkkeenä Olanzapin 7,5 mg, Ketipinor 75-100 mg ja opamox 15 mg (illalla ja nukkumaan mennessä yksi kappale). Sepram 30 mg aamulla. Atarax 25 mg on lopetettu.
Alan lähestyä sitä pistettä, että lääkkeet eivät auta nukkumiseen. Eikä annoksen jatkuva nostaminen ole järkevää.
Miten hyväksyä se, että saan nukuttua vain satunnaisesti (ehkä noin kahdeksan tai yhdeksän tuntia viikossa), vaikka elintavat ovatkin kunnossa. Pelkään sitä, etten nuku kohta enää lainkaan.
Miten minun kannattaisi toimia lääkitykseni kanssa?
Olen siis vaikeasti ahdistunut ja pakko-oireinen, jonka aivot käyvät aina ylikierroksilla.
Onko täällä vertaistukea 😞?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Eri lääkkeet. Tosin asia erikseen saatko mitään. Tuurista kiinni kuten tiedät, mutta yritä silti muutamia kertoja. Kun valvot muutamia vuorokausia, kyllä sinusta sen näkee ja voit päästä päivystykseenkin.
Olen käynyt kerran päivystyksessä. Sieltä ohjattiin psyk. poliklinikalle, josta nykyiset lääkkeet olen saanut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Onko unettomuutesi perittyä sukupolvelta toiselle? Kyllä alkoi potuttaa kun opiskelukaverimi seurasi vanhempiensa jalanjälkiä. Jokaiseen uniasiaan tai opintostressiin oli lääkkeet ratkaisuna, aivan niin kuin äidillään ja alkoholisti-isällään. Sekakäyttäjä. Oli helppo ottaa kokeeksi vanhempien lääkkeitä, kun oli kotona "kannustava ilmapiiri" ja sitten hakea omat reseptit.
T. Raittiissa perheessä kasvanut. Jos uni ei tule, on siihen syynsä. Tunteet on otettava vastaan ja ne on uskallettava käsitellä selvin päin. Niitä voi ajatella koko yön, jos ei nukuta, eikä tästä ole isoa haittaa. Minä odotan, että uni tulee viimeistään seuraavaan yönä, sillä se on parempi vaihtoehto, kuin tulla riippuvaiseksi lääkkeistä ja alkaa käyttämään niitä enemmän, enemmän ja väärin. Mene vieroitukseen?
Olet oikeassa. Lääkityksen hain, kun valvoin jopa neljä päivää putkeen ja olin siksi aivan sekaisin ja peloissani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirry keväällä ulos nukkumaan. Harrasta rasittavaa liikuntaa tai ulkotöitä. Uni tulee ehkä vielä ilman lääkkeitä, kun tätä jatkat.
Ulkona nukkuminen kuullostaa kivalta idealta. Olen yrittänyt harrastaa rasittavaa liikuntaa ja tehdä ulkotöitä, mutta olen huomannut, että mitä enemmän rasitan itseäni sitä vaikeampaa nukkuminen on.
apRasittava liikunta voi olla väärä valinta, mutta jos vaellat koko päivän rauhalliseen tahtiin reppu selässä, niin luulisi unen tulevan sen jälkeen teltassa?
Kävelen joka päivä pari tuntia. Aluksi kävelin kovaa vauhtia, mutta nyt kävelen rauhalliseen tahtiin. 😞.
ap
Ole onnellinen ettet nuku. Elämä menee ohi nukkuessa. Tee jotain ihanaa tai hyödyllistä silloin, kun et voi nukkua. Voi, kunpa voisin ostaa sulta aikaa.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Ole onnellinen ettet nuku. Elämä menee ohi nukkuessa. Tee jotain ihanaa tai hyödyllistä silloin, kun et voi nukkua. Voi, kunpa voisin ostaa sulta aikaa.
Tämä oli hyvä ohjenuora ajattelulle. Luen yleensä kirjaa tai teen käsitöitä yöllä.
ap
Täytyy sanoa, että mulla on tosi hyvä toleranssi vaikka mihin ja hieman ärsyttää nössö ihmiset kenellä ei ole. Moni ei valitettavasti tiedä mitä kaikkea on mullekin tapahtunut ja jos tietävät jitain, niin tietävät valheellisia versioita. Jos tietäisivät totuuden kaikesta, ihmettelisivät varmaan miten on mahdollista, että olem ollut näin hiljaa kaikesta.Suurin osa olisi itkua tuhertaen mennyt selittelemään jonnekin jotain. Säälittävää ja se oli joidenkin oletus.
Minulle on useampi lääköri neuvonut meditoimaan päivittäin, ei siitä ainakaan haittaa tunnu olevan. Saunomaan käskettiin myös ja harrastamaan aamupäivällä rauhallista ulkoliikuntaa (mulla on välillä iltavuoroja mutta eipä toi silloin onnistu kun on työaamu). Itse ole kokenut avantouinnin auttavan parhaiten. Ja tietty nää perusjutut kuten viileä pimeä makkari, kofeiinin välttäminen jne mutta nuo on varmasti kaikilla unettomia tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on useampi lääköri neuvonut meditoimaan päivittäin, ei siitä ainakaan haittaa tunnu olevan. Saunomaan käskettiin myös ja harrastamaan aamupäivällä rauhallista ulkoliikuntaa (mulla on välillä iltavuoroja mutta eipä toi silloin onnistu kun on työaamu). Itse ole kokenut avantouinnin auttavan parhaiten. Ja tietty nää perusjutut kuten viileä pimeä makkari, kofeiinin välttäminen jne mutta nuo on varmasti kaikilla unettomia tiedossa.
Avantouintia voisin kokeilla joskus. Kaikkea muuta olen jo kokeillut.
ap
Valoa ja iloa sullekin kirjoitti:
Täytyy sanoa, että mulla on tosi hyvä toleranssi vaikka mihin ja hieman ärsyttää nössö ihmiset kenellä ei ole. Moni ei valitettavasti tiedä mitä kaikkea on mullekin tapahtunut ja jos tietävät jitain, niin tietävät valheellisia versioita. Jos tietäisivät totuuden kaikesta, ihmettelisivät varmaan miten on mahdollista, että olem ollut näin hiljaa kaikesta.Suurin osa olisi itkua tuhertaen mennyt selittelemään jonnekin jotain. Säälittävää ja se oli joidenkin oletus.
ap
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Ole onnellinen ettet nuku. Elämä menee ohi nukkuessa. Tee jotain ihanaa tai hyödyllistä silloin, kun et voi nukkua. Voi, kunpa voisin ostaa sulta aikaa.
Tämä oli hyvä ohjenuora ajattelulle. Luen yleensä kirjaa tai teen käsitöitä yöllä.<3
ap
Usein unettomuus tuntuu pikemminkin kiroukselta kuin lahjalta.
ap
Mutta tuli tosi hyvä mieli, kun noinkin moni kommentoi aloitustani.
ap
Kysyisin vielä sellaista, että miten handlaatte pelon, joka tuppaa kasvamaan unettomalla kohti iltaa ja yötä?
ap
Mulla toleranssi vain nousi ja nousi, tosiaan en nukkunut enää juuri lainkaan mutta olin silti suurista annoksista aivan tökkyrässä päivät. Sitten päätin lopettaa lääkkeet, totesin ettei ole tervettä tämä. Elämäni paras päätös, vaikka ensimmäiset kaksi viikkoa tuntui oikeasti menevän valveilla. Sitten se luonnollinen uni alkoi hiipiä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla toleranssi vain nousi ja nousi, tosiaan en nukkunut enää juuri lainkaan mutta olin silti suurista annoksista aivan tökkyrässä päivät. Sitten päätin lopettaa lääkkeet, totesin ettei ole tervettä tämä. Elämäni paras päätös, vaikka ensimmäiset kaksi viikkoa tuntui oikeasti menevän valveilla. Sitten se luonnollinen uni alkoi hiipiä.
Lopetitko vähitellen? Olet mulle esikuva
ap
Olen jo niin tottunut lääkkeisiin, etten ole yhtään tokkurainen tai sekaisin. Mutta totta tuo kommenttisi, että kun sietoraja ylittyy, niin ikiuni saapuu. Sen takia juuri aloitinkin tämän ketjun. Tiedostan sen. 😞
ap