Lue keskustelun säännöt.
Onko tällainen käytös oikeutettua muuta perhettä kohtaan
13.02.2023 |
Mies jatkuvasti uupunut töistään. Ilmapiiri on kotona kireä, mies on äreä ja olemuksesta huomaa jo kauas, että ei kannata puhua mitään. Olemuksesta jo näkee, että on huonolla tuulella. Kun asiasta mainitsee tai kysyy, hän ei välttämättä edes vastaa, mutta myöhemmin kertoo töiden olevan jatkuvasti mielessä.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeutettua sairastua? Kysymyksenasettelu on omituinen. Tyyppi ilmeisesti todella uupunut työstä johtuvista asioista ja tilanne ei ole tietenkään helppo myöskään perheelle. Voi olla vaikea nähdä tilanteesta ulospääsyä: talous ym. ja kun jo noin lopussa, niin voimia ja näköaloja ei varmaan ole. Työterveyteen olisi syytä ottaa yhteyttä ja alkaa selvittämään tilannetta ennen kuin pitkittyy liian pahaksi. Ei kannata syyllistää jo uupunutta ihmistä.
No mutta fakta on, että aikuisen ihmisen puolesta kukaan ei voi tuota tilannetta ratkaista. Työterveyteen on otettava yhteys itse, työpaikalla on käsiteltävä asiaa itse, käytöstä on muutettava itse. Ei sairaus ole mikään vapaudu vankilasta -kortti, jonka avulla saa laittaa perheen varpaisilleen ja opettaa lapsetkin tulkitsemaan toisen herkkiä mielialoja ja kaataa koko vastuuta perheestä puolison niskoille ilman, että aikoo jotenkin asiaa ryhtyä ratkomaan ja hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Jos töissä on joku asia huonosti, niin se pitää ratkaista siellä.
Voipi olla toinen nainen/mies kuvioissa eikä osaa ratkaista ongelmaa!
En tähän usko itse. Tekee paljon etätöitä ja tosiaan ei jaksa iltaisin tehdä yhtään mitään , ei halua omaa aikaa. Toki sitä saa spekuloida, mutta en vain usko. Mulla on eksä pettänyt ja siinä oli tiettyjä merkkejä joissa hälytyskellot jo soi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeutettua sairastua? Kysymyksenasettelu on omituinen. Tyyppi ilmeisesti todella uupunut työstä johtuvista asioista ja tilanne ei ole tietenkään helppo myöskään perheelle. Voi olla vaikea nähdä tilanteesta ulospääsyä: talous ym. ja kun jo noin lopussa, niin voimia ja näköaloja ei varmaan ole. Työterveyteen olisi syytä ottaa yhteyttä ja alkaa selvittämään tilannetta ennen kuin pitkittyy liian pahaksi. Ei kannata syyllistää jo uupunutta ihmistä.
No mutta fakta on, että aikuisen ihmisen puolesta kukaan ei voi tuota tilannetta ratkaista. Työterveyteen on otettava yhteys itse, työpaikalla on käsiteltävä asiaa itse, käytöstä on muutettava itse. Ei sairaus ole mikään vapaudu vankilasta -kortti, jonka avulla saa laittaa perheen varpaisilleen ja opettaa lapsetkin tulkitsemaan toisen herkkiä mielialoja ja kaataa koko vastuuta perheestä puolison niskoille ilman, että aikoo jotenkin asiaa ryhtyä ratkomaan ja hoitamaan.
Kyllä on oikeus, mutta se, ettei tee asialle itse mitään vaan varoittaa perhettä käytöksestä, ja perustelee sen töillä. Jos ei apua ota vastaan tai hae sitä, se ei vain ole reilua .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli samaa, mies stressaantui töistä niin paljon että tämä vaikutti jo perhe-elämään ja parisuhteeseen, kävi jopa työpsykologillakin sen takia. Kunnes tuli seinä vastaan, tajusi vaihtaa työpaikkaa ja alaakin täysin ja nyt on ihan eri mies . Itsekin sanonut useaan otteeseen että oli elämänsä paras päätös .Samaa mieltä.
Hienoa, että suostui ottamaan apua vastaan ja ymmärsi käytöksen vaikuttavan perheeseen ja parisuhteeseen.
Tätä olen itsekin välillä joutunut miettimään, että jos toinen ei halua muutosta, joudunko miettimään, onko elämä parempaa ilman miestä. Ajatuskin sattuu. Tässä yhtenä viikonloppuna järjestin meille kahdenkeskeistä aikaa. Hän oli ensin siitäkin näreissään, mutta sanoi kyllä viikonlopun jälkeen, että oli hyvä päätös ja nautti yhteisestä ajasta.
Viestisi perusteella sinä ja perhe olette hänelle tärkeitä, ihana kun saitte yhteistä aikaa. Muutos lähtee kuitenkin täysin hänestä itsestä, ymmärtääkö tilanteen vakavuuden ja haluaa sille jotain tehdä että asiat olisivat paremmin.
Näinhän se on.
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran, kun mies ärisee, niin sano hänelle, että voisitko tehdä tunnetyötä, eli muokata omaa käytöstäsi hyvän ilmapiirin säilyttämiseksi. Jos tuosta kieltäytyy, niin voit sitten kysyä, että miksi kukaan muu viitsii olla hänen seurassaan. Ja ehdota, että tulee kotiin vasta, kun on valmis.
Mies voi huonosti ja tarvitsee oikeaa tukea, niin tuoko olisi muka ratkaisu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Been there. Ei helppo tilanne. Työtilanteet vaihtelevat mutta ihmisillä on myös erilaisia temperamentteja ja taitoja käsitellä stressaavia tilanteita ja keinoja palautua stressistä. Mun puoliso on helposti kuormittuva ja stressaantuva ja sitten ärtyy ihan kaikesta. Jos itse jaksan paremmin, pyrin antamaan hänelle tilaa levätä ja tehdä jotain kivaa, mutta jos hän ei yhtään edes yrittäisi etsiä ratkaisua tilanteeseen, multa loppuisi kyllä jaksaminen. Ratkaisuja voi etsiä monesta suunnasta, esim. työsuojelu jos ihan esimiehelle puhuminen ei auta, työterveydestä voi saada muutakin apua kuin saikkua ja masennuslääkkeitä (saikkuakin tarvitaan aina välillä). Ihan itsekin voi kokeilla esim. mindfullnessiä ja harrastuksia, jotka edesauttavat rentoutumista ja irtautumista työstressistä. Luultavasti mitään ihmeratkaisua ei ole, mutta moni keino voi auttaa kohti sitä, että stressi ei hallita elämää. Ihan ensin puolison olisi ymmärrettävä, että jatkuva ärtyisyys ei ole normaalia! Saikku on usein hyvä alku sille, että tilanne otetaan vakavissaan ja toisaalta sen avulla ehkä jaksaa miettiä ja kokeilla muita keinoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikeutettua. Se on useimmiten ihan ymmärrettävää, koska tuollaistahan stressi teettää, mutta aikuisen ihmisen pitää silti ottaa vastuu stressistään ja olla kaatamatta sitä muiden ihmisten niskaan. Ensimmäinen askel on perata tilanne avoimesti ja perusteellisesti työpaikalla: mikä stressaa, mitä asialle on tehtävissä ja millä aikataululla, mitä tapahtuu, jos muutoksia ei pystytä toteuttamaan. Jonkinlaista muutosta pitää pystyä järjestämään ihan heti, ei niin, että kattellaan sitten ensi kvartaalilla/kun tämä projekti on valmis/talvilomakauden jälkeen. Toki tilanteen tasaantumiselle pitää antaa myös aikaa, mutta jotain konkreettisia askelmerkkejä on sovittava kyllä siltä istumalta, kun työntekijä ottaa tuon puheeksi.
Jos edellä mainittu ei riitä tai ole mahdollista, niin sitten seuraava askel on työterveys. Nykykäytäntöjen mukainen lyhyehkö sairasloma, jonka jälkeen työnantajan edustajan kanssa neuvottelu siitä, millä edellytyksillä työhön paluu onnistuu.
Ihan kokonaan uutta työtä voi katsella myös, vähän riippuen siitä, mikä stressaa. Jos mies on esimerkiksi esihenkilöasemassa ja siihen liittyvä toisten ihmisten asioista päättäminen stressaa, niin eihän tuosta oikein muulla pääse kuin vaihtamalla työhön, jossa ei ole esihenkilöasemaa. Kuormittaako pitkä työmatka, työpaikan ja omien arvojen välinen ristiriita, huono työyhteisö, tylsät työtehtävät... Ei noista pääse oikein muuten kuin vaihtamalla.
Tää oli niin hyvin kiteytetty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Been there. Ei helppo tilanne. Työtilanteet vaihtelevat mutta ihmisillä on myös erilaisia temperamentteja ja taitoja käsitellä stressaavia tilanteita ja keinoja palautua stressistä. Mun puoliso on helposti kuormittuva ja stressaantuva ja sitten ärtyy ihan kaikesta. Jos itse jaksan paremmin, pyrin antamaan hänelle tilaa levätä ja tehdä jotain kivaa, mutta jos hän ei yhtään edes yrittäisi etsiä ratkaisua tilanteeseen, multa loppuisi kyllä jaksaminen. Ratkaisuja voi etsiä monesta suunnasta, esim. työsuojelu jos ihan esimiehelle puhuminen ei auta, työterveydestä voi saada muutakin apua kuin saikkua ja masennuslääkkeitä (saikkuakin tarvitaan aina välillä). Ihan itsekin voi kokeilla esim. mindfullnessiä ja harrastuksia, jotka edesauttavat rentoutumista ja irtautumista työstressistä. Luultavasti mitään ihmeratkaisua ei ole, mutta moni keino voi auttaa kohti sitä, että stressi ei hallita elämää. Ihan ensin puolison olisi ymmärrettävä, että jatkuva ärtyisyys ei ole normaalia! Saikku on usein hyvä alku sille, että tilanne otetaan vakavissaan ja toisaalta sen avulla ehkä jaksaa miettiä ja kokeilla muita keinoja.
Jos joskus olen tilanteesta maininnut, niin sitten hän jotenkin miettii kaiken talouden kannalta, kuinka hän huolehtii suuren taakan perheen kuluista ja hän ei vain voi olla pois töistä... Mutta pitäisi kyllä miettiä myös terveyttä. Mies on myös joskus sanonut, että ei voi olla aina niin, että perhe on tärkein. Vaan työ on myös tärkeä. Ymmärrän sen, on hienoa, että pitää työtä tärkeänä, mutta se, että sen vuoksi on pahalla tuulella koko ajan, ei ole normaalia
Ei voi ikuisesti perustella huonoa käytöstä ja vihaista olemusta töillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeutettua sairastua? Kysymyksenasettelu on omituinen. Tyyppi ilmeisesti todella uupunut työstä johtuvista asioista ja tilanne ei ole tietenkään helppo myöskään perheelle. Voi olla vaikea nähdä tilanteesta ulospääsyä: talous ym. ja kun jo noin lopussa, niin voimia ja näköaloja ei varmaan ole. Työterveyteen olisi syytä ottaa yhteyttä ja alkaa selvittämään tilannetta ennen kuin pitkittyy liian pahaksi. Ei kannata syyllistää jo uupunutta ihmistä.
Tässä varmaankin tarkoitettiin sitä, että onko oikeutettua tuo käytös, jos ei edes tee sen eteen, että hankkisi apua itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli samaa, mies stressaantui töistä niin paljon että tämä vaikutti jo perhe-elämään ja parisuhteeseen, kävi jopa työpsykologillakin sen takia. Kunnes tuli seinä vastaan, tajusi vaihtaa työpaikkaa ja alaakin täysin ja nyt on ihan eri mies . Itsekin sanonut useaan otteeseen että oli elämänsä paras päätös .Samaa mieltä.
Hienoa, että suostui ottamaan apua vastaan ja ymmärsi käytöksen vaikuttavan perheeseen ja parisuhteeseen.
Tätä olen itsekin välillä joutunut miettimään, että jos toinen ei halua muutosta, joudunko miettimään, onko elämä parempaa ilman miestä. Ajatuskin sattuu. Tässä yhtenä viikonloppuna järjestin meille kahdenkeskeistä aikaa. Hän oli ensin siitäkin näreissään, mutta sanoi kyllä viikonlopun jälkeen, että oli hyvä päätös ja nautti yhteisestä ajasta.
Viestisi perusteella sinä ja perhe olette hänelle tärkeitä, ihana kun saitte yhteistä aikaa. Muutos lähtee kuitenkin täysin hänestä itsestä, ymmärtääkö tilanteen vakavuuden ja haluaa sille jotain tehdä että asiat olisivat paremmin.
Kyllä perhe-elämä on hänelle tärkeää , mutta sanonut suoraan myös, että raskaampaa kuin kuvitteli. Ei hän silti tätä pois vaihtaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole ok, syyttömiä te muut hänen työstressiä olette. Ymmärrettävää joskus, mutta jos jatkuvaa pitää opetella käsittelemään työstressiä tavalla tai toisella, tai sitten kannattaa vaihtaa työpaikkaa.
"Pitää opetella käsittelemään työstressiä". V*ttu mitä lässytystä. Jos työ stressaa liikaa niin ainut vaihtoehto on ottaa lopputili. Minä olen nähnyt lukuisia stressaantuneita ihmisiä joille osaamattomat pösilöt ovat antaneet saman "ohjeen". Stressiä ei voi oppia sietämään tai käsittelemään, ei vaikka kuinka joku väittäisi vastaan.
Työstä johtuvaa stressiä ihan turha yrittää sietää. Sehän on jatkuva kierre.
Muistan kuinka tein työtä, josta olin aina stressaantunut. Menin työ edellä, hyvän palkan vuoksi. Menetin oikeasti kontakteja hyviin tyyppeihin, olin niin sinisilmäinen. Lopulta mietin, miksi minun pitää saada näin suurta palkkaa , olla aina huonolla tuulella. Vasta Burn Outin tullessa ymmärsin asian. Vaihdoin työpaikkaa. Kaikki paremmin. Nykyään laitan itseni etusijalle, en työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeutettua sairastua? Kysymyksenasettelu on omituinen. Tyyppi ilmeisesti todella uupunut työstä johtuvista asioista ja tilanne ei ole tietenkään helppo myöskään perheelle. Voi olla vaikea nähdä tilanteesta ulospääsyä: talous ym. ja kun jo noin lopussa, niin voimia ja näköaloja ei varmaan ole. Työterveyteen olisi syytä ottaa yhteyttä ja alkaa selvittämään tilannetta ennen kuin pitkittyy liian pahaksi. Ei kannata syyllistää jo uupunutta ihmistä.
No mutta fakta on, että aikuisen ihmisen puolesta kukaan ei voi tuota tilannetta ratkaista. Työterveyteen on otettava yhteys itse, työpaikalla on käsiteltävä asiaa itse, käytöstä on muutettava itse. Ei sairaus ole mikään vapaudu vankilasta -kortti, jonka avulla saa laittaa perheen varpaisilleen ja opettaa lapsetkin tulkitsemaan toisen herkkiä mielialoja ja kaataa koko vastuuta perheestä puolison niskoille ilman, että aikoo jotenkin asiaa ryhtyä ratkomaan ja hoitamaan.
Kaikki lähtee itsestä. Pahimmassa tapauksessa puolisokin uupuu ja koko perhe ajautuu kriisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidemmän päälle voi ajaa perheen kriisiin
Jokainen on vastuussa itsestään ja omasta käyttäytymisestä.
Jos lapsiakin, niin tuo käytös ei ole ok.
No riippuu nyt ihan miten pitkäkestoisesta työstressistä puhutaan tai onko esim tietyin aika välein esiintyvää työstä johtuvaa stressiä. Voit myös yrittää tukea sen sijaan, että alat syyttelemään. Voit myös keskustella miehen kanssa olisiko työpaikan vaihto hyvä vaihtoehto ja punnitsette asiaa yhdessä. Työpaikan vaihto voi tuoda uusia haasteita hyvässä ja pahassa.
T. N40
Vierailija kirjoitti:
No riippuu nyt ihan miten pitkäkestoisesta työstressistä puhutaan tai onko esim tietyin aika välein esiintyvää työstä johtuvaa stressiä. Voit myös yrittää tukea sen sijaan, että alat syyttelemään. Voit myös keskustella miehen kanssa olisiko työpaikan vaihto hyvä vaihtoehto ja punnitsette asiaa yhdessä. Työpaikan vaihto voi tuoda uusia haasteita hyvässä ja pahassa.
T. N40
Ei tarkoitus olekaan syyttää. Alan vain itsekin uupumaan ja turvautumaan tilanteeseen. Omat keinot käy vähiin, jos toinen ei ota asiakseen omaa hyvinvointia.
Onko oikeutettua sairastua? Kysymyksenasettelu on omituinen. Tyyppi ilmeisesti todella uupunut työstä johtuvista asioista ja tilanne ei ole tietenkään helppo myöskään perheelle. Voi olla vaikea nähdä tilanteesta ulospääsyä: talous ym. ja kun jo noin lopussa, niin voimia ja näköaloja ei varmaan ole. Työterveyteen olisi syytä ottaa yhteyttä ja alkaa selvittämään tilannetta ennen kuin pitkittyy liian pahaksi. Ei kannata syyllistää jo uupunutta ihmistä.