Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko omien vanhempien alkoholismi aiheuttaa masennusta? Minusta elämä on epävarmaa ja pelottavaa.
12.02.2023 |
Tässä vaan pohdin, että voiko omien vanhempien alkoholismi, joka ei ole koskaan muuttanut suuntaa parempaan, niin aiheuttaa lähipiirille masennusta?
Olen katsellut sitä ihan pienestä asti ja ollut todella traagisia tilanteita alkoholiin liittyen. Asiat eivät ole koskaan muuttuneet parempaan vaikka olen sitä niin paljon toivonut. Edelleen äiti riippuu minussa kiinni kuin pieni lapsi ja itse olen todella ahdistunut. On kännissä kamala ja haastaa riitaa. Isäni on mukava mutta aina humalassa myös eikä häneltä saa oikein suurempaa tukea, molemmat ovat jääneet vähän "teinin" tasolle keskustelutaidoissaan. Ovat eronneet kun olin pieni ja heistä välitän mutta silti jotenkin tuntuu, että elämä on epätoivoista ja pelottavaa.
En oikein luota mihinkään ja haluaisin kuolla. Olen myös läheisriippuvainen ja liian tunnollinen ollut aina. Inhoan itseäni. En oikein tiedä kuka edes olen ja tämä elo tuntuu painavalta sekä epätoivoiselta selviytymistaistelulta.
Kommentit (33)
Jos asetan rajoja äidilleni ja pyydän häntä olemaan ottamatta yhteyttä minuun niin ei kunnioita rajojani lainkaan vaan soittelee niin kauan, että vastaan ja laittelee viestiä. Jos laitan viestiä, etten nyt jaksa soitella niin soittaa suvut ja kaverit läpi kun on kuulemma niin huolissaan. Hän tukahduttaa minut. Jos olen masentunut niin en voi kertoa siitä koska ahdistuu itse ja kaikki huomio menee hänen pahaan oloonsa kun on itse niin huolissaan, että häntä täytyy lohduttaa. Ihan hirveää olla tuollaisen ripustautuja äidin kanssa tekemisissä kun hätääntyy mutta samalla on hyvin ristiriitainen. Saattaa haukkua minut aivan pystyyn ja kun suutun niin soittelee seuraavat päivät maanisesti. Hän pelottaa minua.
Ollut kyllä tosi epävakaa aina ja väkivaltainenkin. Pelkään häntä ja samalla välitän. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ole lähellä kun on humalassa, äiti siis. Soita kriisipuhelimeen nimettömänä ja on kriisikeskus nimettömänä myös jos haluat käydä, ainakin isoissa kaupungeissa. Eivät vanhemmat tarvitse koko ajan kaitsijaa 24/7 (?), onko sinulla oma asunto. Onko heille joku muu sukulainen avuksi myös. Irrottaudu vanhemmista? Onko sinulla kummitäti tai joku muu selvä sukulainen?
No sinun elämäsihän on aina ollut epävarmaa ja pelottavaa ja selviytymistaistelua. Ihmettelet ihan päivänselvää asiaa.
Toivottavasti pystyt joskus esimerkiksi terapian avulla päästämään irti vanhemmistasi ja menneestä.
Tietenkin voi! Ota yhteyttä terveysasemaasi tai psykiatriseen päivystykseen. Elämän ei tarvitse olla pelkkää taistelua ja selviytymistä, ja ansaitset apua. Hae sitä.
Voi aiheuttaa masennusta ja hyvin monia muitakin psyykkisiä oireita. Psykoterapia ja/ tai asian käsittely vertaisutkiryhmässä auttaa. Itse sain KELA:n tukeman psykoterapian. Äidin päihderiippuvuus ja epävakaus oli vahingoittanut minua jo lapsena, samoin tietysti myös sisaruksiani.
Vertastukea olen saanut Al-Anonista ja käyn edelleen, vaikka omat pahimmat ahdistukset on jo takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin voi.
Oma äitini myös mielestäni juo liikaa, mutta ei omasta mielestään.
Nuo kokemukset ja olosuhteet vaikuttavat, lisäksi voi olla taustalla tiettyjä perintötekijöitä, jotka lisäävät osaltaan alttiutta masennukseen ja ahdistukseen. Nämä voivat olla syynä myös heidän alkoholismin syntyyn (tietysti yleensä aina on muitakin tekijöitä lisäksi), jos ovat alkaneet sillä alkoholilla "lääkitä" ahdistusta ja masennustaan.
Asun kyllä yksin ja olen pitkin Suomea asunut. Aina paennut elämääni eri paikkakuntiin ja töihin. Silti aina nämä samat teemat seuraavat minua. Olen niin maassa etten jaksa enää, tuntuu kuin eläisi jossain tervassa, josta ei pääse irti ja on itsekin helvetin likainen sekä riutunut. Olen ihan aikuinen ihminen, 26-vuotias.
Tämä vaan aina seuraa perässä vaikka miten yritän ottaa etäisyyttä. Aina tapahtuu jotain, että olen taas väleissä äitini kanssa. Säälin, inhoan ja rakastan häntä samaan aikaan. Epävakaata on siis omakin tunnemaailmani. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko normaalia, että haudon kostoa äidilleni tekemällä itsemurhan? Minulla on tullut tällaisia voimakkaita ajatuksia, että haluaisin aiheuttaa hänelle tuskaa. Ei ole normaalia, tiedän sen mutta tässä tapauksessa..
Minulle on tullut vain olo, että kun en kerta selviä tässä elämässä enkä voi vaikuttaa asioihin suuremmin koska olen niin vammautunut psyykkisesti, niin voisin kuolla ja äitini kärsisi siitä. Ehkä sitten myös raitistuisi. -ap
Päihtyneenä vanhemmat eivät ole pystyneet antamaan sinulle turvaa, joka lapselle kuuluisi. Hae apua, että pääset jatkamaan elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päihtyneenä vanhemmat eivät ole pystyneet antamaan sinulle turvaa, joka lapselle kuuluisi. Hae apua, että pääset jatkamaan elämääsi.
Olen hakenut apua mutta en saa. Jos olisi rahaa niin menisin yksityiselle terapiaan, ei kuitenkaan ole ja olen nykyään työkyvytön. Olen ollut todella huonossa jamassa elämäni kanssa tässä viime aikoina. Jouduin työtkin lopettamaan koska masennus on ollut niin ylitsepääsemättömän syövää. Olen niin maassa, etten tiedä miten tässä enää pääsee eteenpäin. Välillä mietin syyttelenkö vain muita tästä omasta pohjastani mutta tiedän, että tässä on niin paljon taustalla, että varmaan kuka vain olisi onneton. Koska olen kokenut itseni niin arvottomaksi, olen ollut huonoissa ihmissuhteissa ja ne ovat taas korostaneet sitä huonommuutta.
Tämä on iso juttu ja jos tästä selviän vielä hengissä ja toivun, niin selviän elämässä mistä vain. Nyt vain pelottaa, että en selviä. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päihtyneenä vanhemmat eivät ole pystyneet antamaan sinulle turvaa, joka lapselle kuuluisi. Hae apua, että pääset jatkamaan elämääsi.
Olen hakenut apua mutta en saa. Jos olisi rahaa niin menisin yksityiselle terapiaan, ei kuitenkaan ole ja olen nykyään työkyvytön. Olen ollut todella huonossa jamassa elämäni kanssa tässä viime aikoina. Jouduin työtkin lopettamaan koska masennus on ollut niin ylitsepääsemättömän syövää. Olen niin maassa, etten tiedä miten tässä enää pääsee eteenpäin. Välillä mietin syyttelenkö vain muita tästä omasta pohjastani mutta tiedän, että tässä on niin paljon taustalla, että varmaan kuka vain olisi onneton. Koska olen kokenut itseni niin arvottomaksi, olen ollut huonoissa ihmissuhteissa ja ne ovat taas korostaneet sitä huonommuutta.
Tämä on iso juttu ja jos tästä selviän vielä hengissä ja toivun, niin selviän elämässä mistä vain. Nyt vain pelottaa, että en selviä. -ap
Tarkista, onko paikkakunnallasi tai jossain kohtuullisen matkan päässä vertaistukiryhmää. Ei maksa mitään.423
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun kyllä yksin ja olen pitkin Suomea asunut. Aina paennut elämääni eri paikkakuntiin ja töihin. Silti aina nämä samat teemat seuraavat minua. Olen niin maassa etten jaksa enää, tuntuu kuin eläisi jossain tervassa, josta ei pääse irti ja on itsekin helvetin likainen sekä riutunut. Olen ihan aikuinen ihminen, 26-vuotias.
Tämä vaan aina seuraa perässä vaikka miten yritän ottaa etäisyyttä. Aina tapahtuu jotain, että olen taas väleissä äitini kanssa. Säälin, inhoan ja rakastan häntä samaan aikaan. Epävakaata on siis omakin tunnemaailmani. -ap
Olet oikeasti todella nuori vielä, etkä kaikin tavoin aikuinen. Olet itse asiassa juuri siinä iässä, kun etäisyyttä vanhempiin on jo jonkin verran syntynyt ja voi alkaa käsitellä omaa lapsuuttaan ja ymmärtää, mitä on tapahtunut ja mihin kaikki on johtanut. Tämä vaihe on helpommankin lapsuuden kokeneilla. Usein sama pohdinta ja samalla suru aktivoituu uudestaan, kun saa itse lapsen. Sinulla on ollut niin rankkaa, että varmasti tarvitset prosessointiin apua.
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että kannattaa ottaa jollain tavalla vielä enemmän etäisyyttä vanhempiin niin, että olet harvemmin yhteydessä. Sinun täytyy olla kovempi ja miettiä mikä olisi hyvä yhteydenpitotapa. Ehkä kerran kahteen viikkoon tai kuukauteen yhteys? Jos ei mitenkään muuten onnistu niin sanot, että et nyt jaksa humalaista touhua kuunnella ja soitellaan sitten kun vanhemmat ovat selviä. Lisäksi sanot että ei tarvitse olla sinusta huolissaan, pärjäät kyllä. Olosi varmasti paranee jos saat etäisyyttä.
Kai tiedät AAL-ryhmät eli Alkoholistien aikuiset lapset -vertaistukiryhmät? Suosittelen noita avoimia ryhmiä lämpimästi sinulle ja muille lapsina ja nuorina vanhempien alkoholinkäytöstä kärsineille henkilöille. Tommy Hellstenin kirjoistakin voisi olla apua, koska kirjailija on itse alkoholistin aikuinen lapsi.
Yleensä alkoholistien lapsilla on huono itsetunto.
Jos en pääse hoitoon niin kuolen. Tiedän sen. Olen niin huonossa kunnossa, että mun on päästävä avun piiriin. Ei täällä kuitenkaan kukaan auta vaikka sitä ammattiapua rukoilisi heiltä. -ap
Vierailija kirjoitti:
Onko normaalia, että haudon kostoa äidilleni tekemällä itsemurhan? Minulla on tullut tällaisia voimakkaita ajatuksia, että haluaisin aiheuttaa hänelle tuskaa. Ei ole normaalia, tiedän sen mutta tässä tapauksessa..
Minulle on tullut vain olo, että kun en kerta selviä tässä elämässä enkä voi vaikuttaa asioihin suuremmin koska olen niin vammautunut psyykkisesti, niin voisin kuolla ja äitini kärsisi siitä. Ehkä sitten myös raitistuisi. -ap
Hae apua itsellesi ja irrottaudu äitisi vaikutusvallasta. Äidilläsi on sairas ote sinuun.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä. Hae apua.