Voiko omien vanhempien alkoholismi aiheuttaa masennusta? Minusta elämä on epävarmaa ja pelottavaa.
Tässä vaan pohdin, että voiko omien vanhempien alkoholismi, joka ei ole koskaan muuttanut suuntaa parempaan, niin aiheuttaa lähipiirille masennusta?
Olen katsellut sitä ihan pienestä asti ja ollut todella traagisia tilanteita alkoholiin liittyen. Asiat eivät ole koskaan muuttuneet parempaan vaikka olen sitä niin paljon toivonut. Edelleen äiti riippuu minussa kiinni kuin pieni lapsi ja itse olen todella ahdistunut. On kännissä kamala ja haastaa riitaa. Isäni on mukava mutta aina humalassa myös eikä häneltä saa oikein suurempaa tukea, molemmat ovat jääneet vähän "teinin" tasolle keskustelutaidoissaan. Ovat eronneet kun olin pieni ja heistä välitän mutta silti jotenkin tuntuu, että elämä on epätoivoista ja pelottavaa.
En oikein luota mihinkään ja haluaisin kuolla. Olen myös läheisriippuvainen ja liian tunnollinen ollut aina. Inhoan itseäni. En oikein tiedä kuka edes olen ja tämä elo tuntuu painavalta sekä epätoivoiselta selviytymistaistelulta.
Kommentit (33)
Lasinen lapsuus on pahin kaikista. Hae apua.
Vierailija kirjoitti:
Jos en pääse hoitoon niin kuolen. Tiedän sen. Olen niin huonossa kunnossa, että mun on päästävä avun piiriin. Ei täällä kuitenkaan kukaan auta vaikka sitä ammattiapua rukoilisi heiltä. -ap
Aklinikoilla hoidetaan myös alkoholistien läheisiä. On myös pelkästään läheisille tarkoitetuja kursseja. Ja vielä muistutan Al-Anon ja Alkoholistien aikuiset lapset (ACA Suomi).
Tässä lisää aiheesta:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/27/10-kysymysta-alkoholistin-aiku…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en pääse hoitoon niin kuolen. Tiedän sen. Olen niin huonossa kunnossa, että mun on päästävä avun piiriin. Ei täällä kuitenkaan kukaan auta vaikka sitä ammattiapua rukoilisi heiltä. -ap
Aklinikoilla hoidetaan myös alkoholistien läheisiä. On myös pelkästään läheisille tarkoitetuja kursseja. Ja vielä muistutan Al-Anon ja Alkoholistien aikuiset lapset (ACA Suomi).
Tässä lisää aiheesta:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/27/10-kysymysta-alkoholistin-aiku…
Korjaan: A-klinikka, https://www.a-klinikka.fi/
Itse valitsin lopulta 30v saman "lääkkeen" näennäisesti helpoimpana tienä. Vertaisryhmässä paljon myöhemmin tapasin aloittelevan päihdelääkärin. Hän kysyikin heti onko perheessä ollut alkoholiongelmaa.
Fasd. Monella sikiöaikana alkoholia käyttäneen äidin lapsella on mm. mielenterveysongelmia erityisen paljon. Äidon sikiöaikana käyttämät mielialalääkkeet aiheuttaa toisinaan myös sairauden lapselle.
Ei tuossa ole alkoholismi se ongelma vaan vanhempien mielenterveysongelmat ja heidän henkinen keskenkasvuisuus.
Oma äitini oli hyvin rakastava ja lempeä ja psykologisesti fiksu vaikka hänellä olikin alkoholiongelma. Lapset olivat ja pysyivät silti hänelle aina etusijalla emmekä nähneet häntä koskaan humalassa. Vanhempamme olivat eronneet ja äiti taisi juopotella pahemmin meidän ollessa isällä. Oli joskus kai jotenkin krapulainen (tajusin tämän vasta isompana) kun palasimme isältä kotiin mutta silloinkin huolehtiva äitihahmo. Aikuistuttuamme hän on raitistunut kokonaan. Ja olemme käyneet keskusteluja tästä asiasta hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos en pääse hoitoon niin kuolen. Tiedän sen. Olen niin huonossa kunnossa, että mun on päästävä avun piiriin. Ei täällä kuitenkaan kukaan auta vaikka sitä ammattiapua rukoilisi heiltä. -ap
Etsi al Anon ryhmä, joka on alkoholistien omaisille. Nyt kannat liian suurta kuormaa.
Et ole vastuussasi äidistäsi tai äitisi vanhempi. On tää Suomi kummallinen maa, kun avunsaanti on tehty niin vaikeaksi. Soita päivystykseen. Hae lääkärin vastaanotolle. Lääkärin kuuluu ohjata sinut eteenpäin avun piiriin. Yksin ei tarvitse jaksaa.
Vaikka lapsuutesi olisi millainen, olet aikuisena vastuussa ihan itse omasta hyvinvoinnistaan ja rajoistasi, nyt et osaa rajoja laittaa niin sitten sinä haet siihen ammattilaiselta apua. Piste.
Äitiäsi on turha enää syyttää elämäsi terrorisoinnista,
annat hänelle itse siihen vallan. Ymmärrän toki miksi tähän on tultu, mutta ymmärrä sinä mikä on nyt sinun vastuullasi.
Muista että sinulla on oikeus vetää omat rajasi juuri siihen mihin itse haluat. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta kuunnella esimerkiksi äitisi humalaisia horinoita. Saat jättää vastaamatta puheluun, blokata numeron, olla avaamatta ovea. Lue vaikka internetistä rajoista ja rajattomuudesta.
On ihan oikein ettei kallista kelaterapiaa kustanneta ihmisille jotka muutenkin elää tukien varassa. Joku raja hyysäämisellä pitää olla. Sinun en etsittävä muita psyykkisen tuen muotoja, kaikkea ei kuulukaan antaa sinulle tarjottimella.
Kuulostat kyllä valitettavasti melkoiselta uhriutujalta, milloin vanhemman uhri millon uupumisen.
Ota ne langat omiin käsiis, hyvin syvältä suosta olen minäkin noussut mutta mä en koskaan uhriutunut. Pahimmillaan jouduin tyytymään psykologiseen kirjallisuuteen kirjastosta ja auttamaan itseäni sillä. Vuosien työn tuloksena olen työkykyinen ja hyvätuloinen ja maksan terapiani. Syynä tähän on jo varhain tullut oivallus siitä että vain minä itse olen vastuussa omasta elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
On ihan oikein ettei kallista kelaterapiaa kustanneta ihmisille jotka muutenkin elää tukien varassa. Joku raja hyysäämisellä pitää olla. Sinun en etsittävä muita psyykkisen tuen muotoja, kaikkea ei kuulukaan antaa sinulle tarjottimella.
Kuulostat kyllä valitettavasti melkoiselta uhriutujalta, milloin vanhemman uhri millon uupumisen.
Ota ne langat omiin käsiis, hyvin syvältä suosta olen minäkin noussut mutta mä en koskaan uhriutunut. Pahimmillaan jouduin tyytymään psykologiseen kirjallisuuteen kirjastosta ja auttamaan itseäni sillä. Vuosien työn tuloksena olen työkykyinen ja hyvätuloinen ja maksan terapiani. Syynä tähän on jo varhain tullut oivallus siitä että vain minä itse olen vastuussa omasta elämästäni.
Tulipa sulta tyhmä vastaus. Myötätunnosta ei hajuakaan.
Kyllä voi ja varmasti vaikuttaa. Sen oivaltaminen on alku parantumiseen. Suosittelen terapiaa tai al anon ryhmiä tai nettitukea. Lue paljon aiheesta. Vanhempia ei tatvi jättää täysin mut ne voi opetella pitämään henkisesti etäällä. Ja nähdä paljon harvemmin eikä soitella.