Lue keskustelun säännöt.
Henna, 22, kävi lapsensa kanssa neljä kertaa Jorvissa. Vasta viidennellä hänet otettiin todesta. Lapsi oli hengenvaarassa.
12.02.2023 |
Henna Tulimäki, 22, kävi pienen tyttärensä kanssa viikon aikana neljä kertaa päivystyksessä. Aina heidät lähetettiin kotiin, vaikka äiti vaistosi, että jokin on pahasti vialla. Viidennellä kerralla paljastui, että lapsi on hengenvaarassa.
Ensimmäinen keuhkoja kuunnellut lääkäri sanoi, ettei mitään hätää ole.
Toisella kerralla lapsi oli saanut antibiootteja korvatulehdukseen ja piristynyt hieman. Hän istui äidin sylissä lääkärin tutkimuksen ajan.
Toisella kerralla lapsi oli saanut antibiootteja korvatulehdukseen ja piristynyt hieman. Hän istui äidin sylissä lääkärin tutkimuksen ajan.
Lääkärin mukaan vasemmasta keuhkosta äänet kuuluivat painautuen. Hän arveli, että se johtui vain asennosta, kun tyttö istui sylissäni.
Lääkäri ei tutkinut asiaa sen tarkemmin, vaikka Tulimäki kysyi, voisivatko he vaihtaa asentoa ja kuunnella uudelleen.
NELJÄS kerta Jorvin päivystyksessä oli pahin. Tulimäki piti sylissään lasta, jota ei ollut tunnistaa omakseen. Tytär oli veltto ja uupunut.
He eivät päässeet lääkärin vastaanotolle edes kääntymään.
Sairaanhoitaja katsoi lasta ja sanoi: jos lapsi ei ole kahteen päivään ulostanut, kyseessä on todennäköisesti ummetus.
Hän sanoi, että hakekaa Pegorionia ja menkää kotiin.
Lauantaina kuume alkoi nousta. He eivät enää soittaneet yhtään minnekään, vaan ajoivat suoraan Jorviin.
Sieltä olisi varmaan sanottu, että ei tarvitse tulla, Tulimäki puuskahtaa miettiessään käymiään puhelinkeskusteluja.
Sairaalassa kuumetta mitattiin 39 astetta. Tytön leposyke oli yli 200. Heidät ohjattiin suoraan tarkkailuhuoneeseen.
Kommentit (476)
Minulla olisi suuremmat sympatiat hoitajien palkankorotusvaatimuksia kohtaan jos olisin joskus saanut mukavaa kohtelua.
Aina on tiuskittu miksi minä tämmöisen vaivan takia tulin ja mitälie muuta olen tehnyt väärin: miksi otit tuota lääkettä / miksi et ottanut tätä lääkettä. Siis käsikauppalääkkeitä.
Jos lääkärille asti olen päässyt niin olen saanut asiallista kohtelua ja lääkäri on kuunnellut vaivani ja muut tekemäni omahoito toimenpiteet viisastelematta ja syyttelemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla muuta kirjoitti:
Lääkäreitä ei kiinnosta koska saavat liian huonoa palkkaa.
Taitaa olla lähinnä liiallisesta työpaineesta kiinni, ettei ehditä kertakaikkiaan ajatella asiaa tarpeeksi pitkälle. Sairaalalääkäreillä on erikoistumisvaiheessa huono palkka, mutta ei sen vuoksi potilastyötä tehdä huonosti.
Laiskuus, tyhmyys, ylimielisyys, välinpitämättömyys ja jumalharha.
Itse olen työskennellyt 30 vuotta lääkärinä sekä terveyskeskuksessa että sairaalassa, enkä ole kohdannut kuin yhden ainoan "jumalharhalääkärin". Se oli virolainen nuori mieslääkäri terveyskeskuksessa, joka kohteli potilaitaan tosiaan jumalharhaisena, näin voi sanoa, ja söi kahvihuoneen jääkaapista muiden työkavereiden eväät, vaikka siitä toistuvasti hänelle huomautettiin. Ja osaston lääkekaapista kävi välillä napsimassa bentsoja noin niinkuin ohimennessään (niistäkin on tarkka seuranta).
Eihän ne harhat kollegoille näyttäydy - eikä niitä haluta nähdä. Potilaat ne saa osakseen.
Tai meillä naapurit kun satun asumaan alueella joka lääkärien suosiossa. Kusipäisempiä naapureita ei olekaan. Minäminäminä ja minätahdon.
Vierailija kirjoitti:
Minulla olisi suuremmat sympatiat hoitajien palkankorotusvaatimuksia kohtaan jos olisin joskus saanut mukavaa kohtelua.
Aina on tiuskittu miksi minä tämmöisen vaivan takia tulin ja mitälie muuta olen tehnyt väärin: miksi otit tuota lääkettä / miksi et ottanut tätä lääkettä. Siis käsikauppalääkkeitä.
Jos lääkärille asti olen päässyt niin olen saanut asiallista kohtelua ja lääkäri on kuunnellut vaivani ja muut tekemäni omahoito toimenpiteet viisastelematta ja syyttelemättä.
Mulla aika samat kokemukset. Kerran päivystyksen puhelinihminen käski syödä buranaa ja soittaa jos ei auta. Soitin ja sain tulla. Sitten seuraava hoitaja kirjasi tietoja ylös ja alkoi huutaa siitä että söin sitä buranaa. Sitten tietysti kaikki oireet on aina höpöhöpöä ja pahempiakin on nähty ja ei voi sattua ja Pitääkö olla nynny?
Eritoten jäi mieleen kun taapero mursi käden ja terveyskeskuksen hoitaja oli sitä mieltä, että kyseessä ei ole akuutti asia.
Lääkärit on aina olleet ihan asiallisia. Ei välttämättä mukavia, mutta vähintään asiallisia. Ei huutamista eikä vähättelyä.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsi loukkasi kätensä sunnantaina. Ensin terveyskeskukseen tunti odottelua. Lääkäri tutkii - saattaa olla murtunut teen lähetteen Jorviin. Ajo Jorvin lasten päivystykseen. Jonotus puoli tuntia vastaanottoon. Hoitaja tutkii kättä. Jonotus kaksi tuntia, lääkäri tutkii - saattaa olla murtunut, lähete röntgen. Odotetaan taas pari tuntia röntgeniin. Odotetaan pari tuntia että lääkäri tulee kertomaan että on murtuma, kipsataan. Odotetaan tunti kipsaukseen.
Pahinta on että en tajunnut ottaa eväitä mukaan. Olin lapsen kanssa kahdestaan eikä siitä odotushuoneesta oikein voinut mihinkään lähteä kun ei ollut mitään tietoa milloin oma vuoro tulee.
Ymmärrän että sairaanhoidossa on tarkat prosessit, mutta en silti ihan ymmärrä miksi piti odottaa kahden eri lääkärin kautta ennenkuin pääsi röntgeniin. Minullekin oli heti tapaturmasta lähtien melko selvää että käteen tuli murtuma.
Kahden eri lääkärin, sekä sairaanhoitajan! Siis mitä ihmettä?! Eikö edes noin yksinkertaisessa asiassa riitä, että se tk-lääkäri tekee lähetteen suoraan röntgeniin? En ihmettele enää yhtään, että nuo laitokset ruuhkautuu, kun tuollaisessa tapauksessa, jossa maallikkokin osaa sanoa, mikä tutkimus pitää tehdä, käytetään kolmella asiantuntijalla ennen tutkimusta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko40 kirjoitti:
Noh..
Jorvissa sain kerran päivystävältä lääkäriltä huudot kun en ollut käytävältä tullut hänen huoneeseen vaikka hän oli kolme kertaa käynyt huutamassa. Neljällä kerralla menin kysymään että tarkoititko minua kun käytävä sattui olemaan tyhjä.Vastaanottohuoneessa ymmärsin hänen puheestaan ehkä joka neljännen sanan, asian sisältöä en.
Olikohan tuon tausta jostain Egyptistä tai lähemmän idän puolelta, luulisin.
Tein kielitaidottomuudesta ilmoituksen, johon vastattiin että paperit on kunnossa, pätevä kaveri hommaansa.
Sittenhän se on asia kunnossa.
Minä olen terveyskeskuslääkäri ja joskus päiväaikaan päivystyksessä huutelin useampaan kertaan aulasta lasta nimeltä "Mikko VIrtanen". Näin koneelta, että ilmoittautunut oli, mutta kukaan ei tullut kutsuttaessa. Sitten Mikon äiti oli lopulta mennyt sinne ilmoittautumisluukulle valittamaan, että kuinka ei heitä kutsuta ollenkaan lääkärille, vaikka ovat niin ja niin kauan odottaneet. Kävi ilmi, että vanhemmat kutsuivat lasta "Jussiksi", joka oli hänen toinen nimensä, eikä äiti ollenkaan tunnistanut, kun lasta kutsuttiin vastaanottohuoneeseen hänen oikealla etunimellään.
Oletko tyhmä?
Eka etunimi ei todellakaan ole kaikilla se kutsumanimi tai oikea nimi😂
Kone ei vain tunnista aina sitä alleviivausta joka sen kutsumanimen alle käsketään laittaa.
Minunkin lapseni nimi on muotoa Maria Elvi ja se Elvi on kutsumanimi.
Sukunimi on kyllä harvinainen eli sekaannuksia ei tule.
Meinaatko että lääkäri oli tyhmä? Äitihän se tässä oli desorientoitunut. Tämän lapsipotilaan kohdalla ei ollut mitenkään sairauskertomuksessa merkattu, että "Jussi" olisi kutsumanimi. Sen pystyy sairauskertomukseen kyllä merkitsemään. Kun vastaavassa tilanteessa aikuista kutsuu heidän etunimellään, he kyllä ymmärtävät tulla vastaanottohuoneeseen, mutta mainitsevat heti alkuun, että minua kyllä kutsutaan tällä nimellä.
Miksi vanhemmat antavat lapselleen etunimen, jota eivät edes tällaisissa tilanteissa tunnista???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla lapsellani on onnettomuuden vuoksi poistettu perna. Ohje on, kovasta kuumeesta heti päivystykseen ja aina pitää tutkia (korkea sepsisriski). No tällainen kova kuume sitten nousikin viime syksynä. Soitin päivystykseen, todettiin ettei tarvitse tulla ja anna buranaa. Kuume ei laskenut ja puoli vuorokauden kohdalla lapsen yleisvointi heikkeni nopeasti, päätettiin sitten vaan mennä Jorviin. Ja sitten olikin vauhdilla menoa, lapsi sairaalaan, kovat antibiootit ja heilui kolme päivää elämän rajamailla.
Ei ole täysin kunnossa vieläkään ja voi olla, että jäi pysyviä elinvaurioita. Mutta elossa kuitenkin on ja kuntoutunut sentään päiväkotikuntoiseksi taas.
En tajua, miten tämä on mennyt tällaiseksi.
Sanoitko soittaessasi päivystykseen, että perna on lapselta poistettu ja infektiohin liittyy sepsisriski?
No olen eri, mutta mitäpä luulisit?
Joku raja nyt ihmisen vähättelyynkin. Oletko kenties tympääntynyt päivystyksen hoitaja?En minä sinulta kysynytkään, vaan siltä äidiltä, jonka lapselta oli perna poistettu.
No eiköhän se ole aika itsestäänselvyys, että tämä on sanottu.
No, jos on maininnutkin, että lapselle on noussut kuumetta, ja että siltä on perna poistettu, niin ei tämä puhelimessa oleva hoitaja välttämättä tiedä, että tähän voisi liittyä infektioriskiä, jollei äiti siitä itse mainitse.
Älä nyt hulluja puhu. Hoitoalalla ei mitenkään voi toimia ellei ymmärrä kokonaisen sisäelimen poistolla olevan merkitystä. Ihan kaikkia vaikutuksia ei tietenkään tarvitse ulkoa muistaa ja tietää, mutta kyllä tuollaisen tiedon pitää herättää tarkistamaan kaikki mahdollinen asiaan liittyvä ja lääkäriä on konsultoitava tosi herkästi!
Lääkärit ymmärtävät toki, mutta hoitajat vain rajallisesti, ellei äiti sitä hoitajaa ymmärrä informoida asiasta. Ei hoitajille tällainen asia tule esiin kuin aniharvoin ja liekö sitä opinnoissakaan opetettu.
Ja mitäpä sitten, kun se hoitaja ei vain halua uskoa että nuo ovat ne lääkärin ohjeet, vaan tietää itse paremmin?
Päivystyksen puhelinihminen on hirveä kirstunvartija. Sellaista vaivaa ei olekaan, että se olisi hänestä vakava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että etenkin nuoria kohdellaan huonosti ja töykeästikin terveydenhuollossa. Usein vasta kun äiti tai isä (siis täysi-ikäinen lapsi) alkaa vaatimaan hoitoa, nuori otetaan vakavasti.
Näitä yläasteikäisiä ja joskus ala-asteikäisiäkin pistetään yksin vastaanotolle ilman vanhempia tai muuta saattajaa, ja lapsi ei välttämättä lainkaan osaa itse kertoa, miksi aika on varattu.
Eikös se nyt ole joku yleinen linjaus, ettei yli 10-vuotiaan terveysasiat enää vanhemmille kuulukaan. Mikähän mahtaa senkin homman takana olla? Mutta tuota sitä sitten saa, kun vanhemmat ei saa enää puuttua lapsen terveydellisiin asioihin. Ihan vähän liikaa vaadittu joltain 10-16-vuotiailta.
10 vuotta on vähän liian alhainen ikäraja tässä, ettei vanhempi pääse katsomaan tietoja kannasta saatikka määrättyjä reseptejä. 13 vuotta olisi parempi ikäraja tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko40 kirjoitti:
Noh..
Jorvissa sain kerran päivystävältä lääkäriltä huudot kun en ollut käytävältä tullut hänen huoneeseen vaikka hän oli kolme kertaa käynyt huutamassa. Neljällä kerralla menin kysymään että tarkoititko minua kun käytävä sattui olemaan tyhjä.Vastaanottohuoneessa ymmärsin hänen puheestaan ehkä joka neljännen sanan, asian sisältöä en.
Olikohan tuon tausta jostain Egyptistä tai lähemmän idän puolelta, luulisin.
Tein kielitaidottomuudesta ilmoituksen, johon vastattiin että paperit on kunnossa, pätevä kaveri hommaansa.
Sittenhän se on asia kunnossa.
Minä olen terveyskeskuslääkäri ja joskus päiväaikaan päivystyksessä huutelin useampaan kertaan aulasta lasta nimeltä "Mikko VIrtanen". Näin koneelta, että ilmoittautunut oli, mutta kukaan ei tullut kutsuttaessa. Sitten Mikon äiti oli lopulta mennyt sinne ilmoittautumisluukulle valittamaan, että kuinka ei heitä kutsuta ollenkaan lääkärille, vaikka ovat niin ja niin kauan odottaneet. Kävi ilmi, että vanhemmat kutsuivat lasta "Jussiksi", joka oli hänen toinen nimensä, eikä äiti ollenkaan tunnistanut, kun lasta kutsuttiin vastaanottohuoneeseen hänen oikealla etunimellään.
Oletko tyhmä?
Eka etunimi ei todellakaan ole kaikilla se kutsumanimi tai oikea nimi😂
Kone ei vain tunnista aina sitä alleviivausta joka sen kutsumanimen alle käsketään laittaa.
Minunkin lapseni nimi on muotoa Maria Elvi ja se Elvi on kutsumanimi.
Sukunimi on kyllä harvinainen eli sekaannuksia ei tule.
Meinaatko että lääkäri oli tyhmä? Äitihän se tässä oli desorientoitunut. Tämän lapsipotilaan kohdalla ei ollut mitenkään sairauskertomuksessa merkattu, että "Jussi" olisi kutsumanimi. Sen pystyy sairauskertomukseen kyllä merkitsemään. Kun vastaavassa tilanteessa aikuista kutsuu heidän etunimellään, he kyllä ymmärtävät tulla vastaanottohuoneeseen, mutta mainitsevat heti alkuun, että minua kyllä kutsutaan tällä nimellä.
Miksi vanhemmat antavat lapselleen etunimen, jota eivät edes tällaisissa tilanteissa tunnista???
Kyllä meinaan. Lääkäri ei edes tiedä ettei kutsumanimi ome aina se eka etunimi.
Tilanteessa jossa on lapsi sairaana, vanhempi on usein hädissään, valvonut, kiireinen ja stressaantunut. Eikä aina tiedä ettei kone ole toiminut.
Ei sitä nimeä sinne sairaskertomukseen merkitä, ääliö!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että etenkin nuoria kohdellaan huonosti ja töykeästikin terveydenhuollossa. Usein vasta kun äiti tai isä (siis täysi-ikäinen lapsi) alkaa vaatimaan hoitoa, nuori otetaan vakavasti.
Näitä yläasteikäisiä ja joskus ala-asteikäisiäkin pistetään yksin vastaanotolle ilman vanhempia tai muuta saattajaa, ja lapsi ei välttämättä lainkaan osaa itse kertoa, miksi aika on varattu.
Eikös se nyt ole joku yleinen linjaus, ettei yli 10-vuotiaan terveysasiat enää vanhemmille kuulukaan. Mikähän mahtaa senkin homman takana olla? Mutta tuota sitä sitten saa, kun vanhemmat ei saa enää puuttua lapsen terveydellisiin asioihin. Ihan vähän liikaa vaadittu joltain 10-16-vuotiailta.
10 vuotta on vähän liian alhainen ikäraja tässä, ettei vanhempi pääse katsomaan tietoja kannasta saatikka määrättyjä reseptejä. 13 vuotta olisi parempi ikäraja tähän.
Olen samaa mieltä. 10v ei välttämättä edes uskalla mennä lääkärin huoneeseen yksin saati osaa siellä mitään kertoa. Itse pistäisin rajaksi 15v. Sen ikäinen osaa ja uskaltaa jo hoitaa asiansa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain jorvista puhelinneuvonnassa ohjeeksi, että 10 000mg voi ottaa panadolia :DD Varmistin vielä, että ihan oikeastiko, 10kpl 1000mg:n panadolia, eikö se ole jo vaarallista? Ja hoitaja oli vaan et se on ihan turvallista.
Olipahan hoitaja. Jo 5000 mg on jouduttu sairaalahoitoon, eikä kysymys ollut itsemurhayrityksestä, vaan potilas oli vain niin kipeä, että oli kotonaan ottanut yliannostuksen.
Vierailija kirjoitti:
Sain jorvista puhelinneuvonnassa ohjeeksi, että 10 000mg voi ottaa panadolia :DD Varmistin vielä, että ihan oikeastiko, 10kpl 1000mg:n panadolia, eikö se ole jo vaarallista? Ja hoitaja oli vaan et se on ihan turvallista.
Onhan niitä ollut insuliinimurhaajahoitajia. Jos tämä olikin parasetamolimurhaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsi loukkasi kätensä sunnantaina. Ensin terveyskeskukseen tunti odottelua. Lääkäri tutkii - saattaa olla murtunut teen lähetteen Jorviin. Ajo Jorvin lasten päivystykseen. Jonotus puoli tuntia vastaanottoon. Hoitaja tutkii kättä. Jonotus kaksi tuntia, lääkäri tutkii - saattaa olla murtunut, lähete röntgen. Odotetaan taas pari tuntia röntgeniin. Odotetaan pari tuntia että lääkäri tulee kertomaan että on murtuma, kipsataan. Odotetaan tunti kipsaukseen.
Pahinta on että en tajunnut ottaa eväitä mukaan. Olin lapsen kanssa kahdestaan eikä siitä odotushuoneesta oikein voinut mihinkään lähteä kun ei ollut mitään tietoa milloin oma vuoro tulee.
Ymmärrän että sairaanhoidossa on tarkat prosessit, mutta en silti ihan ymmärrä miksi piti odottaa kahden eri lääkärin kautta ennenkuin pääsi röntgeniin. Minullekin oli heti tapaturmasta lähtien melko selvää että käteen tuli murtuma.
Kahden eri lääkärin, sekä sairaanhoitajan! Siis mitä ihmettä?! Eikö edes noin yksinkertaisessa asiassa riitä, että se tk-lääkäri tekee lähetteen suoraan röntgeniin? En ihmettele enää yhtään, että nuo laitokset ruuhkautuu, kun tuollaisessa tapauksessa, jossa maallikkokin osaa sanoa, mikä tutkimus pitää tehdä, käytetään kolmella asiantuntijalla ennen tutkimusta!
Vähän myös harmitti kun samaan aikaan moni tunteja meidän jälkeemme tullut pääsi melkein heti toimenpidehuoneeseen. Epäilen että se johtui siitä että röntgen on niin kallis(?) että sen käyttöä pitää säädellä. Toki se palvelee koko sairaalaa ja oli melkoisen hieno laite, mutta ilmeisesti pieni murtumapotilas ei ole kiireellisyyslistan kärjessä.
Paljon istui lääkäreitä ja hoitajia jotka sen koko ajan jonka vietin sairaallassa lähinnä istuivat lasikopissa tietokoneella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain jorvista puhelinneuvonnassa ohjeeksi, että 10 000mg voi ottaa panadolia :DD Varmistin vielä, että ihan oikeastiko, 10kpl 1000mg:n panadolia, eikö se ole jo vaarallista? Ja hoitaja oli vaan et se on ihan turvallista.
Onhan niitä ollut insuliinimurhaajahoitajia. Jos tämä olikin parasetamolimurhaaja.
Ovela vielä. Tuostahan ei jäisi edes kiinni, kun kaikki näyttävät vain päättäneen vetäistä panadolilla överit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitovirheistä pitäisi keskusrella julkisesti joka päivä.
Ja niiden korvaamiskäytäntö uudistaa niin että potilaat oikeasti saisivat korvauksia.
Ja jonkinlainen ilmainen trauman hoito niille jotka ovat sellaisen uhriksi joutuneet. Itselleni kehittyi posttraumaattinen stressireaktio hoitovirheen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä että ei oteta todesta aiheutuu siitä kun niin moni juoksee päivystyksessä pikkuasioissa joita siellä ei kuulu hoitaa ja jotka menevät itsestään ohi ilman mitään lääkäreitä.
No ei hoitohenkilökunnan pitäisi turhaan kävijöiden takia olettaa että kaikki tulevat turhaan. Ymmärrän että työhön tavallaan turtuu, mutta silti kaikkien tulijoiden vaivat pitäisi kuunnella ja tutkia ihan siltä varalta että joku ei tulekaan turhaan.
Samaa mieltä.
Ymmärrän kyllä et ne turhan ramppaajat vie resursseja.
Yksi omakin tuttu päivittää lähes joka viikonloppu faceen että taas täällä, eli siis päivystyksessä.
Aina joku normiflunssa lapsella joka ei ole kertaakaan vaatinut mitään kiireellistä hoitoa.
Jota varten päivystys on.
Itse taasen lapset jo isoja ja vain 2x on täytynyt vuosien aikana mennä päivystykseen ja kummallakin kerralla lapsi joutunut jäämään hoitoon / leikkaukseen.
Eikä tietenkään otettu tosissaan aluksi, kun luulevat että kaikki tulevat sinne turhaan.
Ihmettelin ennen oman lapseni syntymää, että miten kipeitä tuttujen lapset olivat ja miten usein, kun vähän väliä joku oli istunut päivystyksessä. Sitten valkeni, että ne meni sinne jokaisesta flunssasta ja korvatulehduksesta. Monta kertaa olin monttu auki, kun joku ihmetteli, ettei oltu viety lasta yöllä päivystykseen, kun korvaoireet alkoi. Sen sijaan annoimme kotona särkylääkettä ja aamulla yksityiselle lääkäriin. Tuntuu, että osalta vanhemmista on ihan hukassa, että missä tilanteissa mennään päivystykseen ja missä voi seurailla kotona. Ja sitten tämä näkyy päivystyksessä niin, että jotkut ei saa hoitoa, vaikka tarvitsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljä kertaa turhaan Jorvissa, eikä tule mieleen mennä yksityiselle??
22v äiti ei arvatenkaan pysty maksamaan sitä yksityistä. Ja kun täällä kerran on julkinen terveydenhoito, niin kyllä sitä pitää voida käyttää ja sen toimimiseen luottaa.
No jos ei pysty yhtä yksityistä lääkärikäyntiä lapsensa terveyden takaamiseksi maksamaan, niin kuinka hän yleensä pystyy huolehtimaan lapsestaan? Muiden rahoilla, oletan?
Mä käyn ihan töissä ja olen jopa keskituloinen (juuri ja juuri). Mutta jos tänään tai vaikka ylihuomenna pitäisi yhtäkkiä maksaa lapselle lääkärikäynti yksityisellä, niin ei olisi varaa.
Miksi olet sössinyt asiasi niin, ettei sinulle myönnetä luottokorttia?
Kamalia nämä tarinat. Minulle tarjottiin myös peräruisketta, kun olin oikeasti verenmyrkytyksessä. Onneksi tajusin lopulta ottaa päivystykseen mukaan äitini, joka karjui välinpitämättömälle lääkärille ja hän suostui ottamaan edes verikokeet. Siitä sitten tiputukseen ja pitkään toipumisjaksoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä että ei oteta todesta aiheutuu siitä kun niin moni juoksee päivystyksessä pikkuasioissa joita siellä ei kuulu hoitaa ja jotka menevät itsestään ohi ilman mitään lääkäreitä.
No ei hoitohenkilökunnan pitäisi turhaan kävijöiden takia olettaa että kaikki tulevat turhaan. Ymmärrän että työhön tavallaan turtuu, mutta silti kaikkien tulijoiden vaivat pitäisi kuunnella ja tutkia ihan siltä varalta että joku ei tulekaan turhaan.
Samaa mieltä.
Ymmärrän kyllä et ne turhan ramppaajat vie resursseja.
Yksi omakin tuttu päivittää lähes joka viikonloppu faceen että taas täällä, eli siis päivystyksessä.
Aina joku normiflunssa lapsella joka ei ole kertaakaan vaatinut mitään kiireellistä hoitoa.
Jota varten päivystys on.
Itse taasen lapset jo isoja ja vain 2x on täytynyt vuosien aikana mennä päivystykseen ja kummallakin kerralla lapsi joutunut jäämään hoitoon / leikkaukseen.
Eikä tietenkään otettu tosissaan aluksi, kun luulevat että kaikki tulevat sinne turhaan.Ihmettelin ennen oman lapseni syntymää, että miten kipeitä tuttujen lapset olivat ja miten usein, kun vähän väliä joku oli istunut päivystyksessä. Sitten valkeni, että ne meni sinne jokaisesta flunssasta ja korvatulehduksesta. Monta kertaa olin monttu auki, kun joku ihmetteli, ettei oltu viety lasta yöllä päivystykseen, kun korvaoireet alkoi. Sen sijaan annoimme kotona särkylääkettä ja aamulla yksityiselle lääkäriin. Tuntuu, että osalta vanhemmista on ihan hukassa, että missä tilanteissa mennään päivystykseen ja missä voi seurailla kotona. Ja sitten tämä näkyy päivystyksessä niin, että jotkut ei saa hoitoa, vaikka tarvitsisi.
Minä pääsin hiljattain suoraan tutkimuksiin ja hoitoon päivystyksessä, mikä on todella harvinaista. Valttikorttini oli se, että olin jo käynyt labrassa muualla ja veriarvoni olivat todella huolestuttavat. Kerrankin niin, ettei tarvinnut vakuutella olevansa sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsi loukkasi kätensä sunnantaina. Ensin terveyskeskukseen tunti odottelua. Lääkäri tutkii - saattaa olla murtunut teen lähetteen Jorviin. Ajo Jorvin lasten päivystykseen. Jonotus puoli tuntia vastaanottoon. Hoitaja tutkii kättä. Jonotus kaksi tuntia, lääkäri tutkii - saattaa olla murtunut, lähete röntgen. Odotetaan taas pari tuntia röntgeniin. Odotetaan pari tuntia että lääkäri tulee kertomaan että on murtuma, kipsataan. Odotetaan tunti kipsaukseen.
Pahinta on että en tajunnut ottaa eväitä mukaan. Olin lapsen kanssa kahdestaan eikä siitä odotushuoneesta oikein voinut mihinkään lähteä kun ei ollut mitään tietoa milloin oma vuoro tulee.
Ymmärrän että sairaanhoidossa on tarkat prosessit, mutta en silti ihan ymmärrä miksi piti odottaa kahden eri lääkärin kautta ennenkuin pääsi röntgeniin. Minullekin oli heti tapaturmasta lähtien melko selvää että käteen tuli murtuma.
Kahden eri lääkärin, sekä sairaanhoitajan! Siis mitä ihmettä?! Eikö edes noin yksinkertaisessa asiassa riitä, että se tk-lääkäri tekee lähetteen suoraan röntgeniin? En ihmettele enää yhtään, että nuo laitokset ruuhkautuu, kun tuollaisessa tapauksessa, jossa maallikkokin osaa sanoa, mikä tutkimus pitää tehdä, käytetään kolmella asiantuntijalla ennen tutkimusta!
Vähän myös harmitti kun samaan aikaan moni tunteja meidän jälkeemme tullut pääsi melkein heti toimenpidehuoneeseen. Epäilen että se johtui siitä että röntgen on niin kallis(?) että sen käyttöä pitää säädellä. Toki se palvelee koko sairaalaa ja oli melkoisen hieno laite, mutta ilmeisesti pieni murtumapotilas ei ole kiireellisyyslistan kärjessä.
Paljon istui lääkäreitä ja hoitajia jotka sen koko ajan jonka vietin sairaallassa lähinnä istuivat lasikopissa tietokoneella.
Tuttuni odotti yli vuorokauden murtuneen lonkkansa kanssa leikkausta. Minä taas mursin jalkani enkä saanut edes kipsiä tai keppejä. Joku muu lääkäri tutki myöhemmin röntgenkuvalla, että tämähän on murtunut, miksei siinä ole kipsiä etkä kävele kainalosauvoilla. No en minä voinut tietää, että päivystyksessä mokailtiin.
Lääkärit ymmärtävät toki, mutta hoitajat vain rajallisesti, ellei äiti sitä hoitajaa ymmärrä informoida asiasta. Ei hoitajille tällainen asia tule esiin kuin aniharvoin ja liekö sitä opinnoissakaan opetettu.