Lue keskustelun säännöt.
Henna, 22, kävi lapsensa kanssa neljä kertaa Jorvissa. Vasta viidennellä hänet otettiin todesta. Lapsi oli hengenvaarassa.
12.02.2023 |
Henna Tulimäki, 22, kävi pienen tyttärensä kanssa viikon aikana neljä kertaa päivystyksessä. Aina heidät lähetettiin kotiin, vaikka äiti vaistosi, että jokin on pahasti vialla. Viidennellä kerralla paljastui, että lapsi on hengenvaarassa.
Ensimmäinen keuhkoja kuunnellut lääkäri sanoi, ettei mitään hätää ole.
Toisella kerralla lapsi oli saanut antibiootteja korvatulehdukseen ja piristynyt hieman. Hän istui äidin sylissä lääkärin tutkimuksen ajan.
Toisella kerralla lapsi oli saanut antibiootteja korvatulehdukseen ja piristynyt hieman. Hän istui äidin sylissä lääkärin tutkimuksen ajan.
Lääkärin mukaan vasemmasta keuhkosta äänet kuuluivat painautuen. Hän arveli, että se johtui vain asennosta, kun tyttö istui sylissäni.
Lääkäri ei tutkinut asiaa sen tarkemmin, vaikka Tulimäki kysyi, voisivatko he vaihtaa asentoa ja kuunnella uudelleen.
NELJÄS kerta Jorvin päivystyksessä oli pahin. Tulimäki piti sylissään lasta, jota ei ollut tunnistaa omakseen. Tytär oli veltto ja uupunut.
He eivät päässeet lääkärin vastaanotolle edes kääntymään.
Sairaanhoitaja katsoi lasta ja sanoi: jos lapsi ei ole kahteen päivään ulostanut, kyseessä on todennäköisesti ummetus.
Hän sanoi, että hakekaa Pegorionia ja menkää kotiin.
Lauantaina kuume alkoi nousta. He eivät enää soittaneet yhtään minnekään, vaan ajoivat suoraan Jorviin.
Sieltä olisi varmaan sanottu, että ei tarvitse tulla, Tulimäki puuskahtaa miettiessään käymiään puhelinkeskusteluja.
Sairaalassa kuumetta mitattiin 39 astetta. Tytön leposyke oli yli 200. Heidät ohjattiin suoraan tarkkailuhuoneeseen.
Kommentit (476)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli aivan kauhea tapaus. Miten lääkärit voivat olla niin huolimattomia?
Joku voisi luulla rasismiksi mutta toi on ihan normi meininkiä jorvissa.
"Neljännellä kertaa ei ollut tunnistaa tytärtä omakseen."
Mietin vain miltä tuntuu, kun oma lapsi ei näytä koskaan äidiltään. On kuin eri rotua.
Mä olen itse ruskea silmäinen ja hyvin tummahiuksinen, tyttäreni sinisilmäinen punapää. Kieltämättä joskus harmitti hetkittäin miksi se on niin eri näkönen. Samaten poikani on sinisilmäinen blondi. Aivan isänsä näköisiä molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhoito / sairaalatoiminta on tehotonta tyhjäkäyntiä, jossa on vallalla ajatus, että suurin osa kävijöistä tulee turhaan ja potilas pitää kotiuttaa mahdollisimman edullisin toimenpitein. Siellä on ensin vastassa ammattitaidoton sairaanhoitaja, joka toteaa, että ota buranaa ja mene kotiin. Jos jollain ilveellä pääset "hoitoon" saat ensin hoitovuokaavion mukaista hoitoa, eli esim. määrittelemätön flunssa -> 3 pv saikkua, flunssa jatkuu -> pika crp + 3 pv saikkua, flunssa jatkuu -> nieluviljely + 3 päivää saikkua jne. Tauti ehkä paranee ennen viidettä käyntiä, jos ei, saatetaan ottaa verikoe, keuhkokuvaa tms ja kirjoittaa antibioottikuuri. Samasta taudista on kuitenkin ehditty käydä jonottamassa hoitajalle 5 kertaa + lääkärille ainakin neljä. Yksi potilas siis vie 10 henkilön edestä resursseja. Jos oltaisiin ensimmäisellä kerralla otettu riittävästi diagnostisia testejä, crp, verikoe ja nieluviljely, niin oltaisiin saatu määrättyä antibiootit, 5 pv saikkua ja potilas olisi parantunutkin kansantaloutta tukemaan työpaikalleen.
Potilaskuluissa on vallalla hassu virkaharha, jossa ajatellaan, että vain testit ja verikokeet maksavat, palkka on vakio, eli työllä ei ole väliä. Nyt tässä virkaharhassa säästetään niissä testeissä, jotka maksavat kuitenkin vähemmän, kuin se, että sama tyyppi ramppaa 10 henkilön edestä hakemassa matalan tason vaivaan hoitoa, joka olisi antibioottikuuri ja sairasloma.
Ei se CRP välttämättä ole edes noussut ensimmäisellä käynnillä, eli joutuisi joka tapauksessa tulemaan uudestaan.
Luuletko tosiaan, että kaikki oireet tulevat ensimmäisellä käynnillä ilmi? Välillä oireita tulee myöhemmin lisää, ja silloin tullaan uudelleen arvioon.
Antibiootteja määrätään aivan liikaa, niihin kehittyy resistenssi ja niiden näyttö esim sinuiittiin on huono. Mutta lääkärithän määräävät, koska potilaat saattavat laukaista juuri tällaisia lynkkauskampanjoita, että sanotaan, ettei tehty mitään. Ei sillä väliä, että bakteerien vastustuskyky antibiooteille kehittyy ja haittaa koko yhteiskuntaa.
Mahtaakohan tämä antibioottihomma olla oikeasti ongelma Suomessa (tiedän, että joissakin muissa maissa määrätään paljon ja resistenssi on ongelma)? Suomessa ab-kuurin saaminen on kuulemani todella vaikeaa, että monesti vanhemmat niitä jo ihan vaatii esim. lapsilleen, kun lapsi kärsii jonkin tulehduksen kanssa ja kuuria ei vaan saa.
Mun 7v lapseni on syönyt kaksi antibioottikuuria ja 4v lapseni yhden. Näistä yksi 7v:n syömä oli turha, eli ongelma ilmeisesti virusperäinen (bakteerinäyte oli hankala ottaa, joten kunhan kokeiltiin, että jos menee ab-kuurilla, muttei mennyt). Eivät toki olleet mitään korvatulehduspotilaita nuo mun lapseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku puhui täällä 112 soittamisesta. Kun ei sieltäkään tahdota ottaa kyytiin, vaikka ambulanssi tulisikin!
Muutamia vuosia sitten mieheni heräsi hiestä märkänä koviin vatsakipuihin, josta alkoi oksentamaan. Pyysi soittamaan hätänumeroon, josta laitettiin amppari tulemaan. Siinä sitten tutkivat ja konsultoivat lääkäriä.. lopputulos oli, että meitä pyydettiin soittamaan TAKSI päivystykseen.
Mieheni totesi ettei hän pysty edes kävelemään kipujen takia, minäkin koitin sanoa etteikö ihan oikeasti häntä oteta heidän kyytiin. Suostuivat sitten saattamaan hänet sentään autolle jos sattuu että pyörtyy rappukäytävässä, koska taksin saanti olisi kestänyt ja pahoinvoinnin takia oli helpompi, että minä kuskaisin.
Hän vielä antoi ylen parkkipaikalla, ambulanssi pysähtyi siksi aikaa että sai oksennettua ja ajoi pois. Sentään päivystyksessä mieheni otettiin heti sisään, laitettiin tippaan sekä pääsi nopeasti CT-kuviin.Tämä Tampereella.
Sinä opit tästä sen, että seuraavalla kerralla kerrot että yrititte lähteä mutta mies pyörtyi rappusiin käytävälle ei siitä enää nouse. Vaatii näemmä ilmeistä liioittelua että saa sen ambulanssikyydin. Varmaan moni muukin joka on "tapellut" näiden kotiinpalautusten kanssa, on oppinut pikkasen liioittelemaan puhelimessa.
Älytöntä sekin, jos pitää opetella valehtelemaan, jotta saisi tarvitsemansa avun!
On hyvin tavallista, että terveyskeskuksen päivystykseen tullaan valehtelemalla oireensa. Valitetaan viikkokausia kestänyttä yskää, ja todellisuudessa yskään on ollut pari päivää. Tai valitetaan korkeaa kuumetta, mutta oikeasti kuumetta ei ole ollut lainkaan. Tai sitä, että jalat on niin kipeät, ettei kävelemään pääse, ja sieltä se aulasta kutsuttaessa kävelee suoraselkäisenä reippain askelin vastaanottohuoneeseen ilman apuvälineitä. Tai joku ollut sellainenkin, joka valittaa vakavia oireita, ja otetaan päivystykseen, ja kyseessä onkin vain tarve uusia Viagra-resepti.
No ei sinne muuten näytä pääsevän. Ilmeisesti oletus on, että jos äiti soittaa lapsen hengittävän huonosti, niin lapsi on aivastanut kerran. Tämä on äärettömän vaarallinen ajatustapa. Parempi olisi jos sinne saisi vain mennä kun siltä tuntuu.
Toki nytkin sinne vain mennään, jos aikaa ei saa hyvällä. Mutta kyllä siellä on hoitajat kimpussa kuin herhiläiset jos ei ole ensin soittanut. Luulisi että siinä kimpussa hääriessä voisi kurkata onko oikeaa vaivaa myös. Vaikka tsekata hengittääkö se lapsi oikeasti huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tk:ssa ihana nuori lääkäri, joka ekalla käynnillä määräsi tutkimjkset ja sanoi laittavansa lähetteen erikoissairaanhoitoon, kun soittaa tuloksia. Soittikin hänen sijaisensa, joka ei halunnut laittaa lähetettä. Laittoi siksi, että niin oli jo luvattu, mutta koitti saada minua perumaan. Sain ajan lähetteen laitosta 4 pv päästä, lisää tutkimuksia kiireellisenä ja tuloksena keuhkosyöpä. Oli tuuria matkassa, että sattui se nuori mies lääkäriksi.
Hyvä juttu että pääsit hoitoon. Lopetitko sen tupakoinnin tai vähensitkö edes?
Ihmisillä on erilainen kipukynnys. Minulla se on aina ollut hyvin matala, miehelläni päinvastainen. Kumpikin meistä tuntee silti kipua silloin kun sitä on, eikä sitä tarvitse vähätellä tai kauhistella. Kunpa hoitajat ja lääkäritkin oppisivat tämän.
t. ilkuttiin kun eka virtsis ikinä sai itkemään enkä voinut istua, vaikka tulehdusarvo oli juuri ja juuri ylittynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vähän sama kokemus joulukuussa, mutta TYKS:ssä. Mitään hätää ei kenenkään mielestä ollut, vaikka vauva hengitti huonosti. Käskettiin antaa Buranaa.
Lopulta meni hermo ja vain tungettiin päivystykseen, niin vauva jäi osastolle rs-viruksen aiheuttaman keuhkokuumeen vuoksi. Ja siis varmasti oli ruuhkaa ja varmasti porukka soitti turhaan, mutta kyllä v*tutti kaikki ne "ottakaa buranaa" -ihmiset silti.
Mietittiin että onneksi on meidän kolmas ja meillä on pokkaa mennä sinne lääkäriin "ilman lupaa", niin tilanne ei enää tuon pahemmaksi päässyt. Mutta osa on niin paljon kiltimpiä, että varmaan olisivat vielä odotelleet.
ruotsissa sama diagnoosi virus tai bakteeri kirjoittavat alvedon tabletteja jotka eivät auta edes päänsärkyyn
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi täällä huutelee he, joita oman tai läheisen posketon kohtelu terveydenhuollossa ei ole koskettanut millään lailla.
Toki niitä tyhjän panttina istujia on päivystykset täynnä ja ampparikyydin on saanut pienimmästäkin, mutta sitten kun jollakin olisi oikea hätä niin vähätellään oireita ja käännytetään kotiin. Työhön voi kyynnistyä, mutta onko se pakko tehdä potilaiden kustannuksella? Jos hoitoala ei enää nappaa, aina voi vaihtaa alaa. Tämänkin jutun lapselle olisi voinut todella huonosti käydä, ja on väärin että sairaanhoitaja evännyt pääsyn lääkärille.Moni tuttu on kertonut juuri tuosta, että pääsevät korkeintaan sairaanhoitajan juttusille mutta lääkärille asti ei haluttaisi päästää millään. Kaikilla ei ole rahaa mennä yksityiselle. Ja hallitus on suuressa viisaudessaan poistanut loputkin kelakorvaukset, jos käy yksityisellä, vaikka julkinen puoli on ihan retuperällä. Minulla itselläni on käytettävissä työterveys, mikä on nopeuttanut hoitoon pääsyä.
Mun kokemus työterveyslääkäreistä on täysin päinvastainen. Hei eivät joko osaa mitään tai eivät halua edest tutkia mitenkään. Meidän työterveyslääkäri kehottaa kaikenlaisia jalkakipuja valittaville kävelemään pururadalla - ei tutki mitenkään, mutta edelleenkään ei meidän työpaikalle tai tuohon kaupungin keskustaan ole ilmestynyt pururataa. Toinen on sellainen, joka potilaan valittaessa oirettaan alkaa lääkäri selittää omia vaivojaan, että kyllä hänelläkin on tämmöistä, eikä taaskaan mitenkään tutkita tai edes kirjata sairauskertomukseen oiretta. Edellisessä työterveydessä olin saman työterveyslääkärin kontrolleissa ihan tavallisista perussairauksistani 10 vuoden ajan, osaamistaan vähän ihmettelin siinä vuosien mittaan kyllä - mutta työhöntulotarkastuksessa oli sovittu, että pitkäaikaissairauksien kontrollit hoidetaan siellä. Apu vaivoihin tuli ainoastaan terveyksekuksesta.
Astma oli hyvinkin pahana, pyysin lähetettä keuhkolääkärille, en saanut, vaan käskettiin juoda hunajamehua. Kun sitten samalla kerralla sanoin nenän tukkoisuudesta, että kukaan lääkäri ei ole koskaan katsonut nenääni, että onko siellä vaikka polyyppeja, sain kyllä lähetteen korvalääkärille. Sitten kun työterveys siirtyi toiseen paikkaan siinä 10 vuoden kuluttua, hän viimeisellä kontrollikäynnillä totesi, ettei hän näistä diabeteksesta tai astmasta ole mitään opiskellut lääkiksen jälkeen - kohta eläkeikäinen lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhoito / sairaalatoiminta on tehotonta tyhjäkäyntiä, jossa on vallalla ajatus, että suurin osa kävijöistä tulee turhaan ja potilas pitää kotiuttaa mahdollisimman edullisin toimenpitein. Siellä on ensin vastassa ammattitaidoton sairaanhoitaja, joka toteaa, että ota buranaa ja mene kotiin. Jos jollain ilveellä pääset "hoitoon" saat ensin hoitovuokaavion mukaista hoitoa, eli esim. määrittelemätön flunssa -> 3 pv saikkua, flunssa jatkuu -> pika crp + 3 pv saikkua, flunssa jatkuu -> nieluviljely + 3 päivää saikkua jne. Tauti ehkä paranee ennen viidettä käyntiä, jos ei, saatetaan ottaa verikoe, keuhkokuvaa tms ja kirjoittaa antibioottikuuri. Samasta taudista on kuitenkin ehditty käydä jonottamassa hoitajalle 5 kertaa + lääkärille ainakin neljä. Yksi potilas siis vie 10 henkilön edestä resursseja. Jos oltaisiin ensimmäisellä kerralla otettu riittävästi diagnostisia testejä, crp, verikoe ja nieluviljely, niin oltaisiin saatu määrättyä antibiootit, 5 pv saikkua ja potilas olisi parantunutkin kansantaloutta tukemaan työpaikalleen.
Potilaskuluissa on vallalla hassu virkaharha, jossa ajatellaan, että vain testit ja verikokeet maksavat, palkka on vakio, eli työllä ei ole väliä. Nyt tässä virkaharhassa säästetään niissä testeissä, jotka maksavat kuitenkin vähemmän, kuin se, että sama tyyppi ramppaa 10 henkilön edestä hakemassa matalan tason vaivaan hoitoa, joka olisi antibioottikuuri ja sairasloma.
Ei se CRP välttämättä ole edes noussut ensimmäisellä käynnillä, eli joutuisi joka tapauksessa tulemaan uudestaan.
Luuletko tosiaan, että kaikki oireet tulevat ensimmäisellä käynnillä ilmi? Välillä oireita tulee myöhemmin lisää, ja silloin tullaan uudelleen arvioon.
Antibiootteja määrätään aivan liikaa, niihin kehittyy resistenssi ja niiden näyttö esim sinuiittiin on huono. Mutta lääkärithän määräävät, koska potilaat saattavat laukaista juuri tällaisia lynkkauskampanjoita, että sanotaan, ettei tehty mitään. Ei sillä väliä, että bakteerien vastustuskyky antibiooteille kehittyy ja haittaa koko yhteiskuntaa.
Mahtaakohan tämä antibioottihomma olla oikeasti ongelma Suomessa (tiedän, että joissakin muissa maissa määrätään paljon ja resistenssi on ongelma)? Suomessa ab-kuurin saaminen on kuulemani todella vaikeaa, että monesti vanhemmat niitä jo ihan vaatii esim. lapsilleen, kun lapsi kärsii jonkin tulehduksen kanssa ja kuuria ei vaan saa.
Mun 7v lapseni on syönyt kaksi antibioottikuuria ja 4v lapseni yhden. Näistä yksi 7v:n syömä oli turha, eli ongelma ilmeisesti virusperäinen (bakteerinäyte oli hankala ottaa, joten kunhan kokeiltiin, että jos menee ab-kuurilla, muttei mennyt). Eivät toki olleet mitään korvatulehduspotilaita nuo mun lapseni.
Minä väitän että on. Joskus takavuosina sai antibiootteja kaikenlaisiin tulehduksiin. Siis vaikka keuhkoputkentulehduksen, johon ne ei ilmeisesti keskimäärin edes auta. Ja joka yskä on käytännössä keuhkoputkentulehdus, muistan lukeneeni.
Meillä edelleen töissä vanhempi väki on aivan pöyristynyttä, jos ei saa antibioottia kipeänä. Nuoremmat on selkeästi enemmän tottuneet siihen, että antibioottia määrätään vain jos siitä on oikeasti apua. Ja että silloin ei ole mistään ihan pikkuvaivasta kysymys. En myöskään muista enää aikoihin saaneni alle 5pv antibioottikuuria. Vaikka joskus normi oli 3pv
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhoito / sairaalatoiminta on tehotonta tyhjäkäyntiä, jossa on vallalla ajatus, että suurin osa kävijöistä tulee turhaan ja potilas pitää kotiuttaa mahdollisimman edullisin toimenpitein. Siellä on ensin vastassa ammattitaidoton sairaanhoitaja, joka toteaa, että ota buranaa ja mene kotiin. Jos jollain ilveellä pääset "hoitoon" saat ensin hoitovuokaavion mukaista hoitoa, eli esim. määrittelemätön flunssa -> 3 pv saikkua, flunssa jatkuu -> pika crp + 3 pv saikkua, flunssa jatkuu -> nieluviljely + 3 päivää saikkua jne. Tauti ehkä paranee ennen viidettä käyntiä, jos ei, saatetaan ottaa verikoe, keuhkokuvaa tms ja kirjoittaa antibioottikuuri. Samasta taudista on kuitenkin ehditty käydä jonottamassa hoitajalle 5 kertaa + lääkärille ainakin neljä. Yksi potilas siis vie 10 henkilön edestä resursseja. Jos oltaisiin ensimmäisellä kerralla otettu riittävästi diagnostisia testejä, crp, verikoe ja nieluviljely, niin oltaisiin saatu määrättyä antibiootit, 5 pv saikkua ja potilas olisi parantunutkin kansantaloutta tukemaan työpaikalleen.
Potilaskuluissa on vallalla hassu virkaharha, jossa ajatellaan, että vain testit ja verikokeet maksavat, palkka on vakio, eli työllä ei ole väliä. Nyt tässä virkaharhassa säästetään niissä testeissä, jotka maksavat kuitenkin vähemmän, kuin se, että sama tyyppi ramppaa 10 henkilön edestä hakemassa matalan tason vaivaan hoitoa, joka olisi antibioottikuuri ja sairasloma.
Ei se CRP välttämättä ole edes noussut ensimmäisellä käynnillä, eli joutuisi joka tapauksessa tulemaan uudestaan.
Luuletko tosiaan, että kaikki oireet tulevat ensimmäisellä käynnillä ilmi? Välillä oireita tulee myöhemmin lisää, ja silloin tullaan uudelleen arvioon.
Antibiootteja määrätään aivan liikaa, niihin kehittyy resistenssi ja niiden näyttö esim sinuiittiin on huono. Mutta lääkärithän määräävät, koska potilaat saattavat laukaista juuri tällaisia lynkkauskampanjoita, että sanotaan, ettei tehty mitään. Ei sillä väliä, että bakteerien vastustuskyky antibiooteille kehittyy ja haittaa koko yhteiskuntaa.
Mahtaakohan tämä antibioottihomma olla oikeasti ongelma Suomessa (tiedän, että joissakin muissa maissa määrätään paljon ja resistenssi on ongelma)? Suomessa ab-kuurin saaminen on kuulemani todella vaikeaa, että monesti vanhemmat niitä jo ihan vaatii esim. lapsilleen, kun lapsi kärsii jonkin tulehduksen kanssa ja kuuria ei vaan saa.
Mun 7v lapseni on syönyt kaksi antibioottikuuria ja 4v lapseni yhden. Näistä yksi 7v:n syömä oli turha, eli ongelma ilmeisesti virusperäinen (bakteerinäyte oli hankala ottaa, joten kunhan kokeiltiin, että jos menee ab-kuurilla, muttei mennyt). Eivät toki olleet mitään korvatulehduspotilaita nuo mun lapseni.
En usko antibioottien olevan ongelma, enkä myöskään rauhoittavien. Jälkimmäisiä pihdataan psykiatrisessa osastohoidossakin(!), vaikka joskus pelkästään Diapam 10mg ja pitkät unet sen turvin olisivat paras lääke ahdistuneelle. Mutta kun ulkomailla on väärinkäytetty rauhoittavia, niin Suomessakaan ei haluta niitä antaa. Jostain syystä kaikille voi kuitenkin määrätä voimakasta neuroleptiä, jota koko osasto rouskii diagnoosista riippumatta lukuisiin eri vaivoihin...mikähän tässäkin on takana? Samoin allergialääkkeitä käytetään nukahtamislääkkeinä, jota pidän itse hyvin erikoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neljä kertaa turhaan Jorvissa, eikä tule mieleen mennä yksityiselle??
Kyllä Suomessa tulee luottaa siihen, että julkiselta puolelta saa apua ja homma toimii.tästä maasta ei tarvitse tehdä mitään Amerikkaa.
Tällaiset tapaukset kertovat hyvinvointiyhteiskunnan romahduksesta. Aloittaisin ongelman ratkomisen sillä, että rajat kiinni ja jo täällä olevat ei-suomalaiset myös pois Suomesta rasittamasta suomalaisten palveluiden kantokykyä. Suomalaisen yhteiskunnan tulee pitää ensisijaisesti huolta suomalaisista. Sinimustalla Liikkeellä on hyvä kanta asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhoito / sairaalatoiminta on tehotonta tyhjäkäyntiä, jossa on vallalla ajatus, että suurin osa kävijöistä tulee turhaan ja potilas pitää kotiuttaa mahdollisimman edullisin toimenpitein. Siellä on ensin vastassa ammattitaidoton sairaanhoitaja, joka toteaa, että ota buranaa ja mene kotiin. Jos jollain ilveellä pääset "hoitoon" saat ensin hoitovuokaavion mukaista hoitoa, eli esim. määrittelemätön flunssa -> 3 pv saikkua, flunssa jatkuu -> pika crp + 3 pv saikkua, flunssa jatkuu -> nieluviljely + 3 päivää saikkua jne. Tauti ehkä paranee ennen viidettä käyntiä, jos ei, saatetaan ottaa verikoe, keuhkokuvaa tms ja kirjoittaa antibioottikuuri. Samasta taudista on kuitenkin ehditty käydä jonottamassa hoitajalle 5 kertaa + lääkärille ainakin neljä. Yksi potilas siis vie 10 henkilön edestä resursseja. Jos oltaisiin ensimmäisellä kerralla otettu riittävästi diagnostisia testejä, crp, verikoe ja nieluviljely, niin oltaisiin saatu määrättyä antibiootit, 5 pv saikkua ja potilas olisi parantunutkin kansantaloutta tukemaan työpaikalleen.
Potilaskuluissa on vallalla hassu virkaharha, jossa ajatellaan, että vain testit ja verikokeet maksavat, palkka on vakio, eli työllä ei ole väliä. Nyt tässä virkaharhassa säästetään niissä testeissä, jotka maksavat kuitenkin vähemmän, kuin se, että sama tyyppi ramppaa 10 henkilön edestä hakemassa matalan tason vaivaan hoitoa, joka olisi antibioottikuuri ja sairasloma.
Ei se CRP välttämättä ole edes noussut ensimmäisellä käynnillä, eli joutuisi joka tapauksessa tulemaan uudestaan.
Luuletko tosiaan, että kaikki oireet tulevat ensimmäisellä käynnillä ilmi? Välillä oireita tulee myöhemmin lisää, ja silloin tullaan uudelleen arvioon.
Antibiootteja määrätään aivan liikaa, niihin kehittyy resistenssi ja niiden näyttö esim sinuiittiin on huono. Mutta lääkärithän määräävät, koska potilaat saattavat laukaista juuri tällaisia lynkkauskampanjoita, että sanotaan, ettei tehty mitään. Ei sillä väliä, että bakteerien vastustuskyky antibiooteille kehittyy ja haittaa koko yhteiskuntaa.
Ei ne julkisella määrää. Potilaat menevät yksityiselle, josta saavat sen tarpeettoman antibioottikuurin, jonka ohessa otetaan myös liuta erikseen laskutettavia tutkimuksia, jotta tulisivat toistekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi täällä huutelee he, joita oman tai läheisen posketon kohtelu terveydenhuollossa ei ole koskettanut millään lailla.
Toki niitä tyhjän panttina istujia on päivystykset täynnä ja ampparikyydin on saanut pienimmästäkin, mutta sitten kun jollakin olisi oikea hätä niin vähätellään oireita ja käännytetään kotiin. Työhön voi kyynnistyä, mutta onko se pakko tehdä potilaiden kustannuksella? Jos hoitoala ei enää nappaa, aina voi vaihtaa alaa. Tämänkin jutun lapselle olisi voinut todella huonosti käydä, ja on väärin että sairaanhoitaja evännyt pääsyn lääkärille.Moni tuttu on kertonut juuri tuosta, että pääsevät korkeintaan sairaanhoitajan juttusille mutta lääkärille asti ei haluttaisi päästää millään. Kaikilla ei ole rahaa mennä yksityiselle. Ja hallitus on suuressa viisaudessaan poistanut loputkin kelakorvaukset, jos käy yksityisellä, vaikka julkinen puoli on ihan retuperällä. Minulla itselläni on käytettävissä työterveys, mikä on nopeuttanut hoitoon pääsyä.
Mun kokemus työterveyslääkäreistä on täysin päinvastainen. Hei eivät joko osaa mitään tai eivät halua edest tutkia mitenkään. Meidän työterveyslääkäri kehottaa kaikenlaisia jalkakipuja valittaville kävelemään pururadalla - ei tutki mitenkään, mutta edelleenkään ei meidän työpaikalle tai tuohon kaupungin keskustaan ole ilmestynyt pururataa. Toinen on sellainen, joka potilaan valittaessa oirettaan alkaa lääkäri selittää omia vaivojaan, että kyllä hänelläkin on tämmöistä, eikä taaskaan mitenkään tutkita tai edes kirjata sairauskertomukseen oiretta. Edellisessä työterveydessä olin saman työterveyslääkärin kontrolleissa ihan tavallisista perussairauksistani 10 vuoden ajan, osaamistaan vähän ihmettelin siinä vuosien mittaan kyllä - mutta työhöntulotarkastuksessa oli sovittu, että pitkäaikaissairauksien kontrollit hoidetaan siellä. Apu vaivoihin tuli ainoastaan terveyksekuksesta.
Astma oli hyvinkin pahana, pyysin lähetettä keuhkolääkärille, en saanut, vaan käskettiin juoda hunajamehua. Kun sitten samalla kerralla sanoin nenän tukkoisuudesta, että kukaan lääkäri ei ole koskaan katsonut nenääni, että onko siellä vaikka polyyppeja, sain kyllä lähetteen korvalääkärille. Sitten kun työterveys siirtyi toiseen paikkaan siinä 10 vuoden kuluttua, hän viimeisellä kontrollikäynnillä totesi, ettei hän näistä diabeteksesta tai astmasta ole mitään opiskellut lääkiksen jälkeen - kohta eläkeikäinen lääkäri.
Mulle työterveydessä diagnosoitiin burnout. Hoitokeino oli lopettaa harrastaminen ja pistää kaikki paukut työhön.
Astman taas totesivat ihmeparantuneen ja kirjasivat ryökäleet sen kantaankin. Nyt odotan pääsyä julkiselle, jos vaikka saisin taas reseptin edes avaaviin lääkkeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Sain jorvista puhelinneuvonnassa ohjeeksi, että 10 000mg voi ottaa panadolia :DD Varmistin vielä, että ihan oikeastiko, 10kpl 1000mg:n panadolia, eikö se ole jo vaarallista? Ja hoitaja oli vaan et se on ihan turvallista.
Mulle hoitaja ihan hermostui, kun soitin päivystysapuun lapsen 40 asteen kuumeesta, joka ei laskenut burana-panadolilla. Olin antanut pakkauksen ohjeen mukaiset määrät lapsen painon mukaan. Hoitaja oli ihan kiukkuinen, että no miksi sinä niin vähän olet antanut, laita tuplana se määrä! Oli aika erikoinen suhtautuminen, että maallikon täytyisi ymmärtää, että ne lääkemääräohjeet voi ihan surutta ylittää, varsinkin kun kyseessä oli 1v lapsi.
Ei siinä, kyllähän se sitten auttoi, kun annoin lisää sitä lääkettä, mutta mietin vain, että olisi sen kehotuksen voinut antaa ihan ystävällisestikin, eikä alkaa riehumaan. Ja tosiaan aika kyseenalaista neuvoa, että ihan omin päin pitäisi lääkkeiden määräohjeet ylittää. Mistäs sitä maallikko tietää, että minkä lääkkeen kohdalla näin voi tehdä ja minkä ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhoito / sairaalatoiminta on tehotonta tyhjäkäyntiä, jossa on vallalla ajatus, että suurin osa kävijöistä tulee turhaan ja potilas pitää kotiuttaa mahdollisimman edullisin toimenpitein. Siellä on ensin vastassa ammattitaidoton sairaanhoitaja, joka toteaa, että ota buranaa ja mene kotiin. Jos jollain ilveellä pääset "hoitoon" saat ensin hoitovuokaavion mukaista hoitoa, eli esim. määrittelemätön flunssa -> 3 pv saikkua, flunssa jatkuu -> pika crp + 3 pv saikkua, flunssa jatkuu -> nieluviljely + 3 päivää saikkua jne. Tauti ehkä paranee ennen viidettä käyntiä, jos ei, saatetaan ottaa verikoe, keuhkokuvaa tms ja kirjoittaa antibioottikuuri. Samasta taudista on kuitenkin ehditty käydä jonottamassa hoitajalle 5 kertaa + lääkärille ainakin neljä. Yksi potilas siis vie 10 henkilön edestä resursseja. Jos oltaisiin ensimmäisellä kerralla otettu riittävästi diagnostisia testejä, crp, verikoe ja nieluviljely, niin oltaisiin saatu määrättyä antibiootit, 5 pv saikkua ja potilas olisi parantunutkin kansantaloutta tukemaan työpaikalleen.
Potilaskuluissa on vallalla hassu virkaharha, jossa ajatellaan, että vain testit ja verikokeet maksavat, palkka on vakio, eli työllä ei ole väliä. Nyt tässä virkaharhassa säästetään niissä testeissä, jotka maksavat kuitenkin vähemmän, kuin se, että sama tyyppi ramppaa 10 henkilön edestä hakemassa matalan tason vaivaan hoitoa, joka olisi antibioottikuuri ja sairasloma.
Ei se CRP välttämättä ole edes noussut ensimmäisellä käynnillä, eli joutuisi joka tapauksessa tulemaan uudestaan.
Luuletko tosiaan, että kaikki oireet tulevat ensimmäisellä käynnillä ilmi? Välillä oireita tulee myöhemmin lisää, ja silloin tullaan uudelleen arvioon.
Antibiootteja määrätään aivan liikaa, niihin kehittyy resistenssi ja niiden näyttö esim sinuiittiin on huono. Mutta lääkärithän määräävät, koska potilaat saattavat laukaista juuri tällaisia lynkkauskampanjoita, että sanotaan, ettei tehty mitään. Ei sillä väliä, että bakteerien vastustuskyky antibiooteille kehittyy ja haittaa koko yhteiskuntaa.
Ei ne julkisella määrää. Potilaat menevät yksityiselle, josta saavat sen tarpeettoman antibioottikuurin, jonka ohessa otetaan myös liuta erikseen laskutettavia tutkimuksia, jotta tulisivat toistekin.
Mun astmalapselle nimenomaan yritettiin tunkea antibiootteja neuvolasta. Sen sijaan sitä astmaa ei haluttu tunnistaa.
Nyt on 18 ja yksityislääkäri ei ole määrännyt antibiootteja kertaakaan. Hoitanut vain astmaa.
Meidän lapsi loukkasi kätensä sunnantaina. Ensin terveyskeskukseen tunti odottelua. Lääkäri tutkii - saattaa olla murtunut teen lähetteen Jorviin. Ajo Jorvin lasten päivystykseen. Jonotus puoli tuntia vastaanottoon. Hoitaja tutkii kättä. Jonotus kaksi tuntia, lääkäri tutkii - saattaa olla murtunut, lähete röntgen. Odotetaan taas pari tuntia röntgeniin. Odotetaan pari tuntia että lääkäri tulee kertomaan että on murtuma, kipsataan. Odotetaan tunti kipsaukseen.
Pahinta on että en tajunnut ottaa eväitä mukaan. Olin lapsen kanssa kahdestaan eikä siitä odotushuoneesta oikein voinut mihinkään lähteä kun ei ollut mitään tietoa milloin oma vuoro tulee.
Ymmärrän että sairaanhoidossa on tarkat prosessit, mutta en silti ihan ymmärrä miksi piti odottaa kahden eri lääkärin kautta ennenkuin pääsi röntgeniin. Minullekin oli heti tapaturmasta lähtien melko selvää että käteen tuli murtuma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhoito / sairaalatoiminta on tehotonta tyhjäkäyntiä, jossa on vallalla ajatus, että suurin osa kävijöistä tulee turhaan ja potilas pitää kotiuttaa mahdollisimman edullisin toimenpitein. Siellä on ensin vastassa ammattitaidoton sairaanhoitaja, joka toteaa, että ota buranaa ja mene kotiin. Jos jollain ilveellä pääset "hoitoon" saat ensin hoitovuokaavion mukaista hoitoa, eli esim. määrittelemätön flunssa -> 3 pv saikkua, flunssa jatkuu -> pika crp + 3 pv saikkua, flunssa jatkuu -> nieluviljely + 3 päivää saikkua jne. Tauti ehkä paranee ennen viidettä käyntiä, jos ei, saatetaan ottaa verikoe, keuhkokuvaa tms ja kirjoittaa antibioottikuuri. Samasta taudista on kuitenkin ehditty käydä jonottamassa hoitajalle 5 kertaa + lääkärille ainakin neljä. Yksi potilas siis vie 10 henkilön edestä resursseja. Jos oltaisiin ensimmäisellä kerralla otettu riittävästi diagnostisia testejä, crp, verikoe ja nieluviljely, niin oltaisiin saatu määrättyä antibiootit, 5 pv saikkua ja potilas olisi parantunutkin kansantaloutta tukemaan työpaikalleen.
Potilaskuluissa on vallalla hassu virkaharha, jossa ajatellaan, että vain testit ja verikokeet maksavat, palkka on vakio, eli työllä ei ole väliä. Nyt tässä virkaharhassa säästetään niissä testeissä, jotka maksavat kuitenkin vähemmän, kuin se, että sama tyyppi ramppaa 10 henkilön edestä hakemassa matalan tason vaivaan hoitoa, joka olisi antibioottikuuri ja sairasloma.
Ei se CRP välttämättä ole edes noussut ensimmäisellä käynnillä, eli joutuisi joka tapauksessa tulemaan uudestaan.
Luuletko tosiaan, että kaikki oireet tulevat ensimmäisellä käynnillä ilmi? Välillä oireita tulee myöhemmin lisää, ja silloin tullaan uudelleen arvioon.
Antibiootteja määrätään aivan liikaa, niihin kehittyy resistenssi ja niiden näyttö esim sinuiittiin on huono. Mutta lääkärithän määräävät, koska potilaat saattavat laukaista juuri tällaisia lynkkauskampanjoita, että sanotaan, ettei tehty mitään. Ei sillä väliä, että bakteerien vastustuskyky antibiooteille kehittyy ja haittaa koko yhteiskuntaa.
Yleensä lääkäriin tullaan siinä vaiheessa, kun on jo sairastettu hetki, esim. se 3-5 päivää, jotka työnantajakohtaisesti saa omalla ilmoituksella sairastaa. Silloin kyllä yleensä on todennettavissa diagnostisin keinoin mikä sairaus on kyseessä, jos on jotain flunssatyyppistä.
Antibiootteja ei määrätä turhaan, eikä niiden määräämisistä onneksi päätä joku toistaitoinen hoitaja. Poskiontelontulehdus, joka tarvitsee antibioottikuurin, on yleensä aika helposti diagnosoitavissa ilman verikokeita tai crp:tä. Yleisesti pitkittynyt korkea kuume yhdesssä poskionteloiden ultrauksen kanssa tehtyihin havaintoihin riittää antibioottikuurin määräämiseen. Ilman hoitoa / antibiootteja tauti pahenee, hoidossa noin 3 päivän antibioottikuurin jälkeen voi palata jo töihin.
Kyllä niitäkin on, joilla aamulla oli herätessä korva kipeä, otti särkylääkkeen ja parani, lääkärillä parin tunnin päästä oireettomana. Tai jos lapsi kaatui ja polveen tuli mustelma, on välittömästi päästävä lääkäriin. Tai v---u jos ollaan lähdössä perheen kanssa lentomatkalle, niin päivystykseen tullaan tarkistuttamaan kaikkien ihan oireettomien neljän lapsen korvat, ja vain yhdelle lapselle on varattu aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tk:ssa ihana nuori lääkäri, joka ekalla käynnillä määräsi tutkimjkset ja sanoi laittavansa lähetteen erikoissairaanhoitoon, kun soittaa tuloksia. Soittikin hänen sijaisensa, joka ei halunnut laittaa lähetettä. Laittoi siksi, että niin oli jo luvattu, mutta koitti saada minua perumaan. Sain ajan lähetteen laitosta 4 pv päästä, lisää tutkimuksia kiireellisenä ja tuloksena keuhkosyöpä. Oli tuuria matkassa, että sattui se nuori mies lääkäriksi.
Hyvä juttu että pääsit hoitoon. Lopetitko sen tupakoinnin tai vähensitkö edes?
Mä luin jostain (varmaan tasoa iltapäivälehti) joskus, että keuhkosyöpää esiintyy yhä enenevässä määrin tupakoimattomilla. Esimerkiksi ehostautumiseen liitetyt kemikaalit oli yksi epäilyksen kohde (hiuslakka, puuteri jne.) ja ilmansaasteet toinen. Ja toki se perimä varmaan altistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain jorvista puhelinneuvonnassa ohjeeksi, että 10 000mg voi ottaa panadolia :DD Varmistin vielä, että ihan oikeastiko, 10kpl 1000mg:n panadolia, eikö se ole jo vaarallista? Ja hoitaja oli vaan et se on ihan turvallista.
Mulle hoitaja ihan hermostui, kun soitin päivystysapuun lapsen 40 asteen kuumeesta, joka ei laskenut burana-panadolilla. Olin antanut pakkauksen ohjeen mukaiset määrät lapsen painon mukaan. Hoitaja oli ihan kiukkuinen, että no miksi sinä niin vähän olet antanut, laita tuplana se määrä! Oli aika erikoinen suhtautuminen, että maallikon täytyisi ymmärtää, että ne lääkemääräohjeet voi ihan surutta ylittää, varsinkin kun kyseessä oli 1v lapsi.
Ei siinä, kyllähän se sitten auttoi, kun annoin lisää sitä lääkettä, mutta mietin vain, että olisi sen kehotuksen voinut antaa ihan ystävällisestikin, eikä alkaa riehumaan. Ja tosiaan aika kyseenalaista neuvoa, että ihan omin päin pitäisi lääkkeiden määräohjeet ylittää. Mistäs sitä maallikko tietää, että minkä lääkkeen kohdalla näin voi tehdä ja minkä ei?
No niinpä. En minäkään lähtisi omin päin lääkkeillä leikkimään lapsen kanssa, noin pienenkin vielä. Mutta ei Suomi ole mielestäni mikään käytöskukkasten maa, kurjalta tuntuu tuo tapa jolla tulit kohdelluksi, ikävä kyllä sitä tapaa niin monessa muussakin yhteydessä että ollaan kuin metsäläiset :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla muuta kirjoitti:
Lääkäreitä ei kiinnosta koska saavat liian huonoa palkkaa.
Taitaa olla lähinnä liiallisesta työpaineesta kiinni, ettei ehditä kertakaikkiaan ajatella asiaa tarpeeksi pitkälle. Sairaalalääkäreillä on erikoistumisvaiheessa huono palkka, mutta ei sen vuoksi potilastyötä tehdä huonosti.
Laiskuus, tyhmyys, ylimielisyys, välinpitämättömyys ja jumalharha.
Itse olen työskennellyt 30 vuotta lääkärinä sekä terveyskeskuksessa että sairaalassa, enkä ole kohdannut kuin yhden ainoan "jumalharhalääkärin". Se oli virolainen nuori mieslääkäri terveyskeskuksessa, joka kohteli potilaitaan tosiaan jumalharhaisena, näin voi sanoa, ja söi kahvihuoneen jääkaapista muiden työkavereiden eväät, vaikka siitä toistuvasti hänelle huomautettiin. Ja osaston lääkekaapista kävi välillä napsimassa bentsoja noin niinkuin ohimennessään (niistäkin on tarkka seuranta).
Täyttä puppua.