Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan shokissa, mun lapsi ilmoitti erosta
12.02.2023 |
Aikuinen lapsi ilmoitti, että päätyvät eroon. Takana monen vuoden suhde, mitään merkkejä ongelmista ei ole näkynyt ulospäin. Ei mitään kolmansia osapuolia, ei välivaltaa, ei alkoholi ongelmia tai taloudellisia ongelmia. Oikeastaan päinvastoin, molemmilla työt missä viihtyvät, yhteinen asunto, lemmikit ym. Tulevaisuuttaa oli suunniteltu jo pidemmälle, hääpäivä sovittu ja valmisteluja jo tovin tehty. Sitten ihan puskista tämä ero tieto. Iski kyllä kovasti, en pysty oikein käsittelemäänkään asiaa, tuntuu ihan epätodelliselta, ahdistaa ja surettaa. Tietysti ymmärrän, että heidän tunteet on nyt ne tärkeimmät, heille osoitettu tuki ja turva, olkapää mihin nojata, kuunnella, lohduttaa ja auttaa kaikessa missä he tukea tarvitset. Ymmärrän myös , että suhde on heidän, heidän on tärkeä tehdä ratkaisut mitkä on heidän suhteen kannalta oikeat. Ajattelen myös, että ei kukaan halua erota jos kaikki on täydellisesti, että on oikeastaan rohkea tehdä tämmöinen ratkaisu. Mutta oma sydän pakahtuu, ahdistus on kova, en tiedä mihin purkaisin tätä tunnetta. Uutinen tuore ja varmaan shokki vaihe helpottaa, mutta nyt on vaikeaa
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Mun veljen erosta on jo vuosia mutta hän edelleen kyläilee appivanhemmillaan. Tulevat hyvin juttuun, veli auttanut heitä paljon remonteissa yms. Mutta tuo täytyy tehdä osittain salaa, koska ex ei oikein hyväksy heidän lämpimiä välejään.
Käyttävät veljeäsi ilmaisena remppareiskana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne itse tiedä
Ja ei kuulu sulle oikeastaan pätkääkään
Mä ymmärrän kyllä ap:ta. Vaikka asia ei hänelle varsinaisesti kuulu, kuten sanot, niin kyllähän se silti tunteita herättää. Mulle oli myös aika järkytys kun tytär ja hänen poikaystävänsä päätyivät eroon. Heilläkin monta yhteistä vuotta, ja poika oli meille vanhemmille jo hyvinkin tuttu, ja sillä tavalla vakiintunut meidän arkeen, että kyllä se ero meitäkin suretti. Mekin koettiin omalla tavalla läheiseksi jo tulleen ihmisen menetys. Tavattiin usein, tehtiin yhteisiä lomamatkojakin, ja poika oli paljon mukana muutenkin meidän arjessa. Miehen kanssa remontoivat muutama vuosi sitten yhdessä meidän mökkiä, ja siellä mökilläkin on vietetty paljon yhteisiä hetkiä. Erosta on nyt kulunut vajaa vuosi. Olen oikeastaan helpottunut, että tytär on pysynyt toistaiseksi sinkkuna. Tai ei ainakaan ole meille ketään uutta esitellyt. Tottakai toivon, että hän löytää jonkun, mutta tuntuu että tarvitsen itsekin aikaa surra ja sopeutua ennen kuin pystyn aidon iloisena tutustumaan mahdolliseen uuteen poikaystävään.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuollaisen ylimittaisen reaktion takia meni maku omaan äitiin silloin kun itse ilmoitin erosta. Hän ei varsinaisesti osannut olla tukena vaan rivien välistä syytti minua ja mietti oliko kasvatuksessa muka jotain vikana. Ikään kuin hänelle henkilökohtaisesti olisi luvattu joku loppuelämän suhde papin aamenen kanssa. Kauhea kaiho jäi hänellä exääni kohtaan vaikka eivät mielestäni kyllä koskaan kovin kummoisissa lämpimissä väleissä olleet.
Nyt sitten ihmettelee kun en ole esitellyt melko pitkäaikaista kumppania naamatusten hänelle enkä ole avoin tulevaisuuden suunnitelmista tai siitä onko meillä edes sellaisia. Eipä pääse hän häpeämään tai pettymään verisesti enää milloinkaan siihen että hänen lapsensa eroaa ja hän itsekin joutuu kokemaan erotuskaa.
Minun äitini oli samanlainen, kun erosin kihlatustani. Huusi minulle, että enkö ymmärrä, millaisen häpeän tuotan hänelle?? Ei lohduttavaa sanaa minulle, vain hänen tunteitaan oli loukattu. Sen jälkeen olen ollut kahdesti naimisissa ja eron hetkellä hän on kommentoinut vain sitä, kuinka TAAS jätin hyvän miehen ja kuinka en koskaan osaa arvostaa sitä, mitä minulla on. Nämä sanat muistan aina ja kun nyt olen itse kahdelta lapseltani saanut puhelun, jossa kertoivat erostaan, tiesin kyllä tarkkaan, mitä sanoja välttää! Tarjoan lohtua ja olkapäätä tarvittaessa, en hauku entistä puolisoa, mutta en missään nimessä myöskään kohota jalustalle, vaikka ihan mukavia ihmisiä ovatkin.
Kyllä se lasten ero vanhempiakin koskettaa, minusta pitää olla aikamoisen tunteeton ihminen, jossei oman lapsen suru ja paha olo kosketa! Juuri nyt kärvistelen itse samassa tilanteessa, lapsi eroamassa ja tunnen sen melkein fyysisenä kipuna itsessänikin, vaikken sitä tietenkään hänelle kerro/näytä. Tuleva pelottaa niin lapsen kuin lapsenlastenkin puolesta.
Juuri tuollaisen ylimittaisen reaktion takia meni maku omaan äitiin silloin kun itse ilmoitin erosta. Hän ei varsinaisesti osannut olla tukena vaan rivien välistä syytti minua ja mietti oliko kasvatuksessa muka jotain vikana. Ikään kuin hänelle henkilökohtaisesti olisi luvattu joku loppuelämän suhde papin aamenen kanssa. Kauhea kaiho jäi hänellä exääni kohtaan vaikka eivät mielestäni kyllä koskaan kovin kummoisissa lämpimissä väleissä olleet.
Nyt sitten ihmettelee kun en ole esitellyt melko pitkäaikaista kumppania naamatusten hänelle enkä ole avoin tulevaisuuden suunnitelmista tai siitä onko meillä edes sellaisia. Eipä pääse hän häpeämään tai pettymään verisesti enää milloinkaan siihen että hänen lapsensa eroaa ja hän itsekin joutuu kokemaan erotuskaa.