Lue keskustelun säännöt.
Elänkö jossain kuplassa, jos en ole havainnut yhteiskuntaluokkia Suomessa?
12.02.2023 |
Ihmettelen sitä, että Hesarissa on ollut viime vuosina usein juttua luokkanoususta ja Suomen yhteiskuntaluokista.
Olen syntynyt 70-luvulla pienellä paikkakunnalla ja nyt asun pääkaupunkiseudulla ja olen asiantuntijatyössä. Tuttavapiiriini kuuluu kaikenlaisia ihmisiä sairaseläkeläisistä ja tehdastyöläisistä yritysjohtajiin ja kulttuuri-ihmisiin, ja loppupelissä aika samanlaista elämää kaikki elävät. Kenelläkään ei ole mitään kartanoita, eikä palvelijoita. Kertokaa mulle esimerkkejä näistä luokkaeroista, joita en ole itse havainnut.
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurintutkijan mandaatilla sanon, että Suomessa yhteiskuntaluokka ei määräydy käytettävän varallisuuden perusteella vaan sivistyksen.
Yhtäällä on asioista perillä olevat ihmiset, jotka tutkii asioita (siis selvittää kuka nyt sitten mistäkin on kiinnostunut). He hoitavat tai ainakin yrittävät hoitaa asiansa, asioivat asiallisesti, oppivat virheistään, elävät sellaista normaalia elämää.
Sitten on sellaiset sivistymättömät apinat, jotka sössivät kaikki asiansa ja kaikki on aina jonkun muun (keskiluokka, rikkaat, yhteiskunta) vika. Minkään opettelu ei kiinnosta eikä mitään suostuta edes yrittämään sen oman elämänsä parantamiseksi. Huutaminen, kiroilu ja uhriutuminen ovat ne keinot, millä yritetään saada asiat selvitettyä.
Perhetausta tai varallisuus ei vaikuta siihen kumpaan luokkaan ihminen kuuluu. Joku rikas on aivan kädetön apina ja joku köyhä taas hyvinkin taitava luovimaan tässä elämässä.
Olen samaa mieltä. Sivistys sen luokan määrittää, ei raha.
Olen täysin eri mieltä. Työväenluokkainen voi olla paljon sivistyneempi kuin ylempään keskiluokkaan kuuluva. Vai yläluokan ja alaluokan voi jollain tavalla määritellä sivistyksellä.
Mistä olitkaan eri mieltä?
Juurihan sanoimme, että se on sivistys joka määrittää luokan. Eli duunari voi olla sivistyneempi kuin akateeminen.
Eli puhut jostain ihan eri jaottelusta? Luokkajaottelu on työväenluokka, keskiluokka jne. Siitä puhutaan tässä keskustelussa. Jos sivistys määräisi luokan, työväenluokkainen ei voisi olla keskiluokkaista sivistyneempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurintutkijan mandaatilla sanon, että Suomessa yhteiskuntaluokka ei määräydy käytettävän varallisuuden perusteella vaan sivistyksen.
Yhtäällä on asioista perillä olevat ihmiset, jotka tutkii asioita (siis selvittää kuka nyt sitten mistäkin on kiinnostunut). He hoitavat tai ainakin yrittävät hoitaa asiansa, asioivat asiallisesti, oppivat virheistään, elävät sellaista normaalia elämää.
Sitten on sellaiset sivistymättömät apinat, jotka sössivät kaikki asiansa ja kaikki on aina jonkun muun (keskiluokka, rikkaat, yhteiskunta) vika. Minkään opettelu ei kiinnosta eikä mitään suostuta edes yrittämään sen oman elämänsä parantamiseksi. Huutaminen, kiroilu ja uhriutuminen ovat ne keinot, millä yritetään saada asiat selvitettyä.
Perhetausta tai varallisuus ei vaikuta siihen kumpaan luokkaan ihminen kuuluu. Joku rikas on aivan kädetön apina ja joku köyhä taas hyvinkin taitava luovimaan tässä elämässä.
Olen samaa mieltä. Sivistys sen luokan määrittää, ei raha.
Sitten seuraa kysymys, kuka sen sivistyksen määrittää.
Te olette sujuvasti määrittäneet itse itsenne sivistyneiksi ja paremmiksi ihmisiksi, mutta ette ole ymmärtäneet miten jäävejä olette, ja miten teistä oikein paistaa, että ette todellakaan ole mitään sivistyneitä ihmisiä.
Teillä on tasan tarkkaan ne rahat mitkä olette saaneet vanhempienne avulla, ja mitään muuta teillä ei ole.
Paitsi aika paljon keltaista nestettä päässä, ja kyvyttömyys itsereflektioon.
Sivistys on eri asia kuin raha. Kumpaakin voi hankkia lisää. Sivistystä jopa helpommin.
Kyllä sen äkkiä ihmisistä näkee onko sitä sivistystä ja käytöstapoja vai ei. Luultavasti dinäkin tunnista moukan sellaisen kohdatessasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurintutkijan mandaatilla sanon, että Suomessa yhteiskuntaluokka ei määräydy käytettävän varallisuuden perusteella vaan sivistyksen.
Yhtäällä on asioista perillä olevat ihmiset, jotka tutkii asioita (siis selvittää kuka nyt sitten mistäkin on kiinnostunut). He hoitavat tai ainakin yrittävät hoitaa asiansa, asioivat asiallisesti, oppivat virheistään, elävät sellaista normaalia elämää.
Sitten on sellaiset sivistymättömät apinat, jotka sössivät kaikki asiansa ja kaikki on aina jonkun muun (keskiluokka, rikkaat, yhteiskunta) vika. Minkään opettelu ei kiinnosta eikä mitään suostuta edes yrittämään sen oman elämänsä parantamiseksi. Huutaminen, kiroilu ja uhriutuminen ovat ne keinot, millä yritetään saada asiat selvitettyä.
Perhetausta tai varallisuus ei vaikuta siihen kumpaan luokkaan ihminen kuuluu. Joku rikas on aivan kädetön apina ja joku köyhä taas hyvinkin taitava luovimaan tässä elämässä.
Olen samaa mieltä. Sivistys sen luokan määrittää, ei raha.
Sitten seuraa kysymys, kuka sen sivistyksen määrittää.
Te olette sujuvasti määrittäneet itse itsenne sivistyneiksi ja paremmiksi ihmisiksi, mutta ette ole ymmärtäneet miten jäävejä olette, ja miten teistä oikein paistaa, että ette todellakaan ole mitään sivistyneitä ihmisiä.
Teillä on tasan tarkkaan ne rahat mitkä olette saaneet vanhempienne avulla, ja mitään muuta teillä ei ole.
Paitsi aika paljon keltaista nestettä päässä, ja kyvyttömyys itsereflektioon.
Sivistys on eri asia kuin raha. Kumpaakin voi hankkia lisää. Sivistystä jopa helpommin.
Kyllä sen äkkiä ihmisistä näkee onko sitä sivistystä ja käytöstapoja vai ei. Luultavasti dinäkin tunnista moukan sellaisen kohdatessasi.
Kyllä, olen samaa mieltä. Mutta millä perusteella ihminen kuuluu esimerkiksi työväenluokkaan tai keskiluokkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurintutkijan mandaatilla sanon, että Suomessa yhteiskuntaluokka ei määräydy käytettävän varallisuuden perusteella vaan sivistyksen.
Yhtäällä on asioista perillä olevat ihmiset, jotka tutkii asioita (siis selvittää kuka nyt sitten mistäkin on kiinnostunut). He hoitavat tai ainakin yrittävät hoitaa asiansa, asioivat asiallisesti, oppivat virheistään, elävät sellaista normaalia elämää.
Sitten on sellaiset sivistymättömät apinat, jotka sössivät kaikki asiansa ja kaikki on aina jonkun muun (keskiluokka, rikkaat, yhteiskunta) vika. Minkään opettelu ei kiinnosta eikä mitään suostuta edes yrittämään sen oman elämänsä parantamiseksi. Huutaminen, kiroilu ja uhriutuminen ovat ne keinot, millä yritetään saada asiat selvitettyä.
Perhetausta tai varallisuus ei vaikuta siihen kumpaan luokkaan ihminen kuuluu. Joku rikas on aivan kädetön apina ja joku köyhä taas hyvinkin taitava luovimaan tässä elämässä.
Olen samaa mieltä. Sivistys sen luokan määrittää, ei raha.
Sitten seuraa kysymys, kuka sen sivistyksen määrittää.
Te olette sujuvasti määrittäneet itse itsenne sivistyneiksi ja paremmiksi ihmisiksi, mutta ette ole ymmärtäneet miten jäävejä olette, ja miten teistä oikein paistaa, että ette todellakaan ole mitään sivistyneitä ihmisiä.
Teillä on tasan tarkkaan ne rahat mitkä olette saaneet vanhempienne avulla, ja mitään muuta teillä ei ole.
Paitsi aika paljon keltaista nestettä päässä, ja kyvyttömyys itsereflektioon.
Sivistys on eri asia kuin raha. Kumpaakin voi hankkia lisää. Sivistystä jopa helpommin.
Kyllä sen äkkiä ihmisistä näkee onko sitä sivistystä ja käytöstapoja vai ei. Luultavasti dinäkin tunnista moukan sellaisen kohdatessasi.
Mutta tunnistaako moukka toista kaltaistaan?
Montako pulsua ja narkkia tunnet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurintutkijan mandaatilla sanon, että Suomessa yhteiskuntaluokka ei määräydy käytettävän varallisuuden perusteella vaan sivistyksen.
Yhtäällä on asioista perillä olevat ihmiset, jotka tutkii asioita (siis selvittää kuka nyt sitten mistäkin on kiinnostunut). He hoitavat tai ainakin yrittävät hoitaa asiansa, asioivat asiallisesti, oppivat virheistään, elävät sellaista normaalia elämää.
Sitten on sellaiset sivistymättömät apinat, jotka sössivät kaikki asiansa ja kaikki on aina jonkun muun (keskiluokka, rikkaat, yhteiskunta) vika. Minkään opettelu ei kiinnosta eikä mitään suostuta edes yrittämään sen oman elämänsä parantamiseksi. Huutaminen, kiroilu ja uhriutuminen ovat ne keinot, millä yritetään saada asiat selvitettyä.
Perhetausta tai varallisuus ei vaikuta siihen kumpaan luokkaan ihminen kuuluu. Joku rikas on aivan kädetön apina ja joku köyhä taas hyvinkin taitava luovimaan tässä elämässä.
Olen samaa mieltä. Sivistys sen luokan määrittää, ei raha.
Sitten seuraa kysymys, kuka sen sivistyksen määrittää.
Te olette sujuvasti määrittäneet itse itsenne sivistyneiksi ja paremmiksi ihmisiksi, mutta ette ole ymmärtäneet miten jäävejä olette, ja miten teistä oikein paistaa, että ette todellakaan ole mitään sivistyneitä ihmisiä.
Teillä on tasan tarkkaan ne rahat mitkä olette saaneet vanhempienne avulla, ja mitään muuta teillä ei ole.
Paitsi aika paljon keltaista nestettä päässä, ja kyvyttömyys itsereflektioon.
Sivistys on eri asia kuin raha. Kumpaakin voi hankkia lisää. Sivistystä jopa helpommin.
Kyllä sen äkkiä ihmisistä näkee onko sitä sivistystä ja käytöstapoja vai ei. Luultavasti dinäkin tunnista moukan sellaisen kohdatessasi.Kyllä, olen samaa mieltä. Mutta millä perusteella ihminen kuuluu esimerkiksi työväenluokkaan tai keskiluokkaan?
Varmaan työstä. Mielestäni jako keskiluokkaan ja työväenluokkaan on vanhentunut ainakin Suomessa. Varallisuus on samaa tasoa kummassakin (jos siis mietitään vanhalla ajatustyö vs käsityö jaolla). Mielestäni sivistys olisi ihan hyvä mittari, jos luokkia nyt ylipäänsä pitää mitata. Sellainen normaalielämä vs whitetrash-elämä, jos haluaa jotain konkreettista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurintutkijan mandaatilla sanon, että Suomessa yhteiskuntaluokka ei määräydy käytettävän varallisuuden perusteella vaan sivistyksen.
Yhtäällä on asioista perillä olevat ihmiset, jotka tutkii asioita (siis selvittää kuka nyt sitten mistäkin on kiinnostunut). He hoitavat tai ainakin yrittävät hoitaa asiansa, asioivat asiallisesti, oppivat virheistään, elävät sellaista normaalia elämää.
Sitten on sellaiset sivistymättömät apinat, jotka sössivät kaikki asiansa ja kaikki on aina jonkun muun (keskiluokka, rikkaat, yhteiskunta) vika. Minkään opettelu ei kiinnosta eikä mitään suostuta edes yrittämään sen oman elämänsä parantamiseksi. Huutaminen, kiroilu ja uhriutuminen ovat ne keinot, millä yritetään saada asiat selvitettyä.
Perhetausta tai varallisuus ei vaikuta siihen kumpaan luokkaan ihminen kuuluu. Joku rikas on aivan kädetön apina ja joku köyhä taas hyvinkin taitava luovimaan tässä elämässä.
Olen samaa mieltä. Sivistys sen luokan määrittää, ei raha.
Sitten seuraa kysymys, kuka sen sivistyksen määrittää.
Te olette sujuvasti määrittäneet itse itsenne sivistyneiksi ja paremmiksi ihmisiksi, mutta ette ole ymmärtäneet miten jäävejä olette, ja miten teistä oikein paistaa, että ette todellakaan ole mitään sivistyneitä ihmisiä.
Teillä on tasan tarkkaan ne rahat mitkä olette saaneet vanhempienne avulla, ja mitään muuta teillä ei ole.
Paitsi aika paljon keltaista nestettä päässä, ja kyvyttömyys itsereflektioon.
Sivistys on eri asia kuin raha. Kumpaakin voi hankkia lisää. Sivistystä jopa helpommin.
Kyllä sen äkkiä ihmisistä näkee onko sitä sivistystä ja käytöstapoja vai ei. Luultavasti dinäkin tunnista moukan sellaisen kohdatessasi.Mutta tunnistaako moukka toista kaltaistaan?
En tiedä. Kun kaksi moukkaa kohtaa, niin ehkä ne kokee jotain yhteenkuuluvuutta ja sympatiaa tms? ;D Samaa yhteiskuntaluokkaa ehkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurintutkijan mandaatilla sanon, että Suomessa yhteiskuntaluokka ei määräydy käytettävän varallisuuden perusteella vaan sivistyksen.
Yhtäällä on asioista perillä olevat ihmiset, jotka tutkii asioita (siis selvittää kuka nyt sitten mistäkin on kiinnostunut). He hoitavat tai ainakin yrittävät hoitaa asiansa, asioivat asiallisesti, oppivat virheistään, elävät sellaista normaalia elämää.
Sitten on sellaiset sivistymättömät apinat, jotka sössivät kaikki asiansa ja kaikki on aina jonkun muun (keskiluokka, rikkaat, yhteiskunta) vika. Minkään opettelu ei kiinnosta eikä mitään suostuta edes yrittämään sen oman elämänsä parantamiseksi. Huutaminen, kiroilu ja uhriutuminen ovat ne keinot, millä yritetään saada asiat selvitettyä.
Perhetausta tai varallisuus ei vaikuta siihen kumpaan luokkaan ihminen kuuluu. Joku rikas on aivan kädetön apina ja joku köyhä taas hyvinkin taitava luovimaan tässä elämässä.
Et ole kummoinen tutkija tuon viimeisen kappaleesi perusteella. Tuolla tavoinko sinä teet yliopistossa sitä tutkimustyötä?
Väität ettei perhetausta tai varallisuus vaikuta mitään, koska on jotain poikkeuksia olemassa. Ja ne nyt kumoaa kaiken?
Oliko sinulla myös joku sukulainen joka poltti tupakkaa, eikä silti kuollut keuhkosyöpään?
Ei sinulla ole mitään "kulttuuritutkijan mandaattia" jos jossain kesäyliopistossa tai kansanopistossa tutustut kulttuuriin.
No vaikuttaahan se siinä mielessä, että laiskimusten lapset oppii laiskoiksi. Toki monet hyödyntää Suomen tarjoaman mahdollisuuden hoitaa asiansa kunnolla.
Sitten ahkerissa perheissä taas on niitä lapsia, jotka ei enää näe paljonko vanhemmat painaa duunia sen elintason eteen.
Suurin osa päättää kuitenkin elää muulla kuin Kelan tuilla jos vain mahdollista. Aika harvassa on ne, jotka vain lepäilee laakereillaan odottamassa että kaikki tuodaan eteen valmiina.
Ja tosiaan olen tutkijana. Tämä vauva ei vain anna laatia mitään satojen sivujen post docia aiheesta, joten on pakko oikoa.
Satojen sivujen post doc??? Nyt oikeasti alkaa kuulostaa omituiselta. Mikä ihme tuo on? Meillä päin post doc on esim pätkä työskentelyä ulkomaalaisessa tutkimuslaitoksessa. Ja väitöskirjan jäljeen julkaisut ovat vain julkaisuja.
No olen nyt eri, mutta post doc on väikkärin jälkeinen uusi tutkimusprojekti, koska ei samasta tieteestä voi saada toista tohtorinarvoa. Post doc ei siis tarkoita mitään ulkomaan pätkää, vaan on laajempi tutkimus. Kyse on kansaivälisestä käytännöstä. Pohjoismaatkin jättivät jo vuosituhannen vaiheessa lisensiaattitutkinnot, hyväksyivät PhD:n sen tilalle ja ovat vähentäneet niiden entisaikaisten mustahattutohtoreiden tuotantoa (Dr.Phil./ habilitointi), koska se on turhan pitkä tie tutkimukseen. Näiden lyhyempien PhD-väikkäreiden jälkeen ehtii sitten tekemään muutaman vuoden postdocceja. Kysyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurintutkijan mandaatilla sanon, että Suomessa yhteiskuntaluokka ei määräydy käytettävän varallisuuden perusteella vaan sivistyksen.
Yhtäällä on asioista perillä olevat ihmiset, jotka tutkii asioita (siis selvittää kuka nyt sitten mistäkin on kiinnostunut). He hoitavat tai ainakin yrittävät hoitaa asiansa, asioivat asiallisesti, oppivat virheistään, elävät sellaista normaalia elämää.
Sitten on sellaiset sivistymättömät apinat, jotka sössivät kaikki asiansa ja kaikki on aina jonkun muun (keskiluokka, rikkaat, yhteiskunta) vika. Minkään opettelu ei kiinnosta eikä mitään suostuta edes yrittämään sen oman elämänsä parantamiseksi. Huutaminen, kiroilu ja uhriutuminen ovat ne keinot, millä yritetään saada asiat selvitettyä.
Perhetausta tai varallisuus ei vaikuta siihen kumpaan luokkaan ihminen kuuluu. Joku rikas on aivan kädetön apina ja joku köyhä taas hyvinkin taitava luovimaan tässä elämässä.
Olen samaa mieltä. Sivistys sen luokan määrittää, ei raha.
Sitten seuraa kysymys, kuka sen sivistyksen määrittää.
Te olette sujuvasti määrittäneet itse itsenne sivistyneiksi ja paremmiksi ihmisiksi, mutta ette ole ymmärtäneet miten jäävejä olette, ja miten teistä oikein paistaa, että ette todellakaan ole mitään sivistyneitä ihmisiä.
Teillä on tasan tarkkaan ne rahat mitkä olette saaneet vanhempienne avulla, ja mitään muuta teillä ei ole.
Paitsi aika paljon keltaista nestettä päässä, ja kyvyttömyys itsereflektioon.
Sivistys on eri asia kuin raha. Kumpaakin voi hankkia lisää. Sivistystä jopa helpommin.
Kyllä sen äkkiä ihmisistä näkee onko sitä sivistystä ja käytöstapoja vai ei. Luultavasti dinäkin tunnista moukan sellaisen kohdatessasi.Kyllä, olen samaa mieltä. Mutta millä perusteella ihminen kuuluu esimerkiksi työväenluokkaan tai keskiluokkaan?
Varmaan työstä. Mielestäni jako keskiluokkaan ja työväenluokkaan on vanhentunut ainakin Suomessa. Varallisuus on samaa tasoa kummassakin (jos siis mietitään vanhalla ajatustyö vs käsityö jaolla). Mielestäni sivistys olisi ihan hyvä mittari, jos luokkia nyt ylipäänsä pitää mitata. Sellainen normaalielämä vs whitetrash-elämä, jos haluaa jotain konkreettista.
Se on hyvä mittari. Jos kannatat kirjarovioita, olet alempaa kastia. Samoin jos ihan periaatteesta haluat olla kaikille auktoriteeteille hankala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen miettinyt samaa, kuin aloittaja. Onko muka Suomessa luokkaeroja? Onko ilmiö vain helsinkiläinen keksintö? Hesarista olen tästä lukenut, en ole omassa elämässäni huomannut.
Korkeakoulututkinto, asuinpaikka P-Pohjanmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurintutkijan mandaatilla sanon, että Suomessa yhteiskuntaluokka ei määräydy käytettävän varallisuuden perusteella vaan sivistyksen.
Yhtäällä on asioista perillä olevat ihmiset, jotka tutkii asioita (siis selvittää kuka nyt sitten mistäkin on kiinnostunut). He hoitavat tai ainakin yrittävät hoitaa asiansa, asioivat asiallisesti, oppivat virheistään, elävät sellaista normaalia elämää.
Sitten on sellaiset sivistymättömät apinat, jotka sössivät kaikki asiansa ja kaikki on aina jonkun muun (keskiluokka, rikkaat, yhteiskunta) vika. Minkään opettelu ei kiinnosta eikä mitään suostuta edes yrittämään sen oman elämänsä parantamiseksi. Huutaminen, kiroilu ja uhriutuminen ovat ne keinot, millä yritetään saada asiat selvitettyä.
Perhetausta tai varallisuus ei vaikuta siihen kumpaan luokkaan ihminen kuuluu. Joku rikas on aivan kädetön apina ja joku köyhä taas hyvinkin taitava luovimaan tässä elämässä.
Et ole kummoinen tutkija tuon viimeisen kappaleesi perusteella. Tuolla tavoinko sinä teet yliopistossa sitä tutkimustyötä?
Väität ettei perhetausta tai varallisuus vaikuta mitään, koska on jotain poikkeuksia olemassa. Ja ne nyt kumoaa kaiken?
Oliko sinulla myös joku sukulainen joka poltti tupakkaa, eikä silti kuollut keuhkosyöpään?
Ei sinulla ole mitään "kulttuuritutkijan mandaattia" jos jossain kesäyliopistossa tai kansanopistossa tutustut kulttuuriin.
No vaikuttaahan se siinä mielessä, että laiskimusten lapset oppii laiskoiksi. Toki monet hyödyntää Suomen tarjoaman mahdollisuuden hoitaa asiansa kunnolla.
Sitten ahkerissa perheissä taas on niitä lapsia, jotka ei enää näe paljonko vanhemmat painaa duunia sen elintason eteen.
Suurin osa päättää kuitenkin elää muulla kuin Kelan tuilla jos vain mahdollista. Aika harvassa on ne, jotka vain lepäilee laakereillaan odottamassa että kaikki tuodaan eteen valmiina.
Ja tosiaan olen tutkijana. Tämä vauva ei vain anna laatia mitään satojen sivujen post docia aiheesta, joten on pakko oikoa.
Satojen sivujen post doc??? Nyt oikeasti alkaa kuulostaa omituiselta. Mikä ihme tuo on? Meillä päin post doc on esim pätkä työskentelyä ulkomaalaisessa tutkimuslaitoksessa. Ja väitöskirjan jäljeen julkaisut ovat vain julkaisuja.
No olen nyt eri, mutta post doc on väikkärin jälkeinen uusi tutkimusprojekti, koska ei samasta tieteestä voi saada toista tohtorinarvoa. Post doc ei siis tarkoita mitään ulkomaan pätkää, vaan on laajempi tutkimus. Kyse on kansaivälisestä käytännöstä. Pohjoismaatkin jättivät jo vuosituhannen vaiheessa lisensiaattitutkinnot, hyväksyivät PhD:n sen tilalle ja ovat vähentäneet niiden entisaikaisten mustahattutohtoreiden tuotantoa (Dr.Phil./ habilitointi), koska se on turhan pitkä tie tutkimukseen. Näiden lyhyempien PhD-väikkäreiden jälkeen ehtii sitten tekemään muutaman vuoden postdocceja. Kysyttävää?
Miksi piti tulla pätemään, kun sulta ei kysytty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivän HS kertoo, että älykkyydellä ja palkalla on selvä korrelaatio, mutta kaikkein suurituloisimmat eivät ole älykkäimpiä. Samassa jutussa mainitaan: "Britanniassa luokkayhteiskunta elää vahvempana kuin Pohjoismaissa". Eivät yhteiskuntaluokat Suomestakaan ole kadonneet, mutta niiden väliset rajat ovat matalampia ja epäselvempiä kuin vaikkapa juuri Britanniassa.
Minusta yhteiskuntaluokat voisivat olla vaikkapa alaluokka, työväenluokka, alempi ja ylempi keskiluokka, yläluokka. Koulutus, kotitausta, ammatti, varallisuus ja tulot, harrastukset, asenteet ja ajattelutapa ovat keskeisimmät tekijät, kun mietitään luokkien eroja.
Alaluokkaan kuuluu todennäköisimmin, jos elää suurelta osin muun yhteiskunnan ulkopuolella. Siihen kuuluvat esimerkiksi rikoksilla itsensä elättävät tai varta vasten yhteiskunnan tukien varassa elävät.
Työväenluokka on nykyään aika pieni. Siihen kuuluu todennäköisimmin, jos tekee fyysistä työtä ja koulutus rajoittuu korkeintaan ammattikouluun. Työ tehdään muiden ohjauksessa.
Alempi keskiluokka on ehkä suurin. Todennäköisimmin siihen kuuluu, jos on ammatti-, opisto- tai ammattikorkeakoulututkinto ja tekee fyysistä työtä tai pääosin rutiininomaista toimistotyötä, mutta työntekijällä selvästi omaakin päätösvaltaa. Tähän luokkaan voi kuulua, vaikka työ olisi hyvin itsenäistä ja osaamista vaativaa.
Ylempi keskiluokka on myös suuri. Siihen kuuluu todennäköisimmin, jos on vähintään ylempi korkeakoulututkinto ja tekee työtä, jonka tekeminen vaatii itsenäistä ajattelua tai erityistä osaamista. Esimerkiksi lääkärit, opettajat, tutkijat ja johtavissa tehtävissä toimivat kuuluvat yleensä tähän luokkaan. Erityisen taitavat käsityöläiset ja taiteilijat ovat myös ylempää keskiluokkaa.
Yläluokkaan kuuluu hyvin pieni joukko suomalaisista. Luokkaan voi kuulua hyvinkin monella tavalla. Yläluokkaan ei pääse pelkästään suurilla tuloilla tai korkealla asemalla. Jokainen professori ei kuulu yläluokkaan. Yläluokkaan kuuluminen edellyttää usein jotain sukupolvet ylittävää, kuten perittyä varallisuutta, kuulumista sukuun, jossa ollaan oltu arvostetuissa ammateissa useiden sukupolvien ajan (professoreja, johtavia poliitikkoja, pitkäikäisten perheyritysten omistajia, jne) tai jotain muuta vastaavaa.
Luokkien rajat eivät ole mitenkään tiukkoja ja helposti määriteltäviä. On aivan mahdollista olla tavallinen duunari ja kuulua yläluokkaan tai vaihtoehtoisesti voi olla vauras ja vaikutusvaltainen yrittäjä, joka kuitenkin on selvästi työväenluokkaa. Tuollainen iso luokkaero eri ominaisuuksien välillä on harvinainen, mutta pienemmät luokkapoikkeamat ovat yleisiä. Ei ole mitenkään tavatonta, että vaikkapa alempaan keskiluokkaan työnsä ja koulutuksensa puolesta kuuluva ihminen harrastaa mahdollisuuksien mukaan asioita, jotka ovat tyypillisempiä vaikkapa ylemmälle keskiluokalle tai työväenluokalle.
Kiinnostava ilmiö on se, että aika usein ihmiset yrittävät esittää kuuluvansa ylempään luokkaan kuin mihin he oikeasti kuuluvat. Aivan ylimmissä luokissa se ei ole niin tavallista, koska asialla ei ole suurta merkitystä, mutta alemmissa luokissa on melko tyypillistä esitellä menestystä näyttävillä vaurauden merkeillä (varallisuuteen nähden turhan kallis auto, kalliit lomat, kallis viihde-elektroniikka jne). Ylemmissä luokissa painottuu enemmän huomaamattomampi laatu, jossa tuotemerkki ei ole yhtä näkyvästi esillä. Rannekelloja käytetään aiempaa vähemmän, mutta jos vaikkapa vaurastunut työväenluokan tai alemman keskiluokan ihminen hankkii Rolexin, ylemmässä keskiluokassa tai yläluokassa sitä pidetään vähän rahvaanomaisena. Niihin kuuluvat hankkivat jonkin vähän vähemmän tunnetun merkkikellon tai sitten laadukkaan peruskellon.
Vierailija kirjoitti:
Päivän HS kertoo, että älykkyydellä ja palkalla on selvä korrelaatio, mutta kaikkein suurituloisimmat eivät ole älykkäimpiä. Samassa jutussa mainitaan: "Britanniassa luokkayhteiskunta elää vahvempana kuin Pohjoismaissa". Eivät yhteiskuntaluokat Suomestakaan ole kadonneet, mutta niiden väliset rajat ovat matalampia ja epäselvempiä kuin vaikkapa juuri Britanniassa.
Minusta yhteiskuntaluokat voisivat olla vaikkapa alaluokka, työväenluokka, alempi ja ylempi keskiluokka, yläluokka. Koulutus, kotitausta, ammatti, varallisuus ja tulot, harrastukset, asenteet ja ajattelutapa ovat keskeisimmät tekijät, kun mietitään luokkien eroja.
Alaluokkaan kuuluu todennäköisimmin, jos elää suurelta osin muun yhteiskunnan ulkopuolella. Siihen kuuluvat esimerkiksi rikoksilla itsensä elättävät tai varta vasten yhteiskunnan tukien varassa elävät.
Työväenluokka on nykyään aika pieni. Siihen kuuluu todennäköisimmin, jos tekee fyysistä työtä ja koulutus rajoittuu korkeintaan ammattikouluun. Työ tehdään muiden ohjauksessa.
Alempi keskiluokka on ehkä suurin. Todennäköisimmin siihen kuuluu, jos on ammatti-, opisto- tai ammattikorkeakoulututkinto ja tekee fyysistä työtä tai pääosin rutiininomaista toimistotyötä, mutta työntekijällä selvästi omaakin päätösvaltaa. Tähän luokkaan voi kuulua, vaikka työ olisi hyvin itsenäistä ja osaamista vaativaa.
Ylempi keskiluokka on myös suuri. Siihen kuuluu todennäköisimmin, jos on vähintään ylempi korkeakoulututkinto ja tekee työtä, jonka tekeminen vaatii itsenäistä ajattelua tai erityistä osaamista. Esimerkiksi lääkärit, opettajat, tutkijat ja johtavissa tehtävissä toimivat kuuluvat yleensä tähän luokkaan. Erityisen taitavat käsityöläiset ja taiteilijat ovat myös ylempää keskiluokkaa.
Yläluokkaan kuuluu hyvin pieni joukko suomalaisista. Luokkaan voi kuulua hyvinkin monella tavalla. Yläluokkaan ei pääse pelkästään suurilla tuloilla tai korkealla asemalla. Jokainen professori ei kuulu yläluokkaan. Yläluokkaan kuuluminen edellyttää usein jotain sukupolvet ylittävää, kuten perittyä varallisuutta, kuulumista sukuun, jossa ollaan oltu arvostetuissa ammateissa useiden sukupolvien ajan (professoreja, johtavia poliitikkoja, pitkäikäisten perheyritysten omistajia, jne) tai jotain muuta vastaavaa.
Luokkien rajat eivät ole mitenkään tiukkoja ja helposti määriteltäviä. On aivan mahdollista olla tavallinen duunari ja kuulua yläluokkaan tai vaihtoehtoisesti voi olla vauras ja vaikutusvaltainen yrittäjä, joka kuitenkin on selvästi työväenluokkaa. Tuollainen iso luokkaero eri ominaisuuksien välillä on harvinainen, mutta pienemmät luokkapoikkeamat ovat yleisiä. Ei ole mitenkään tavatonta, että vaikkapa alempaan keskiluokkaan työnsä ja koulutuksensa puolesta kuuluva ihminen harrastaa mahdollisuuksien mukaan asioita, jotka ovat tyypillisempiä vaikkapa ylemmälle keskiluokalle tai työväenluokalle.
Kiinnostava ilmiö on se, että aika usein ihmiset yrittävät esittää kuuluvansa ylempään luokkaan kuin mihin he oikeasti kuuluvat. Aivan ylimmissä luokissa se ei ole niin tavallista, koska asialla ei ole suurta merkitystä, mutta alemmissa luokissa on melko tyypillistä esitellä menestystä näyttävillä vaurauden merkeillä (varallisuuteen nähden turhan kallis auto, kalliit lomat, kallis viihde-elektroniikka jne). Ylemmissä luokissa painottuu enemmän huomaamattomampi laatu, jossa tuotemerkki ei ole yhtä näkyvästi esillä. Rannekelloja käytetään aiempaa vähemmän, mutta jos vaikkapa vaurastunut työväenluokan tai alemman keskiluokan ihminen hankkii Rolexin, ylemmässä keskiluokassa tai yläluokassa sitä pidetään vähän rahvaanomaisena. Niihin kuuluvat hankkivat jonkin vähän vähemmän tunnetun merkkikellon tai sitten laadukkaan peruskellon.
Perinteisesti luokkajaossa otetaan huomioon myös vaikutusmahdollisuudet omaan elämään ja ympäröivään yhteiskuntaan. Yläluokalla on valtava vaikutus muihin. Se Nalle Wahlroosin kaltainen tyyppi voi tehdä yrityskauppoja jotka mullistava ei vain oman yrityksen henkilöstöä vaan myös koko sektorin muodostumia. Samalla hän yhteiskunnallisena puhujana vaikuttaa poliitikkoihin ja tiedemiehenä myös tutkimukseen, tieteeseen. Sen sijaan sen kaupan kassan vaikutusmahdollisuudet koskevat lähinnä häntä itseään, omaa perhettään. Siellä omassa työpaikassaankin hän on vaihdettavissa toiseen ja tekee työnsä tiukasti annettujen ohjeiden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on nepotismista, eikä mistään yhteiskuntaluokista. Siinä vaiheessa, kun (piilo)nepotismismi säädetään rikoslailla rangaistavaksi teoksi ja siitä saa elinkautisen vankeusrangaistuksen, niin todennäköisesti myös ns. luokkaerot katoavat. Joten sitä odotellessa.
No ei ole nepotismi Suomessa mikään suuri ongelma. Minä sain yhden siivousduunin lukiolaisena setäni kautta, mutta muuten kaikki ihan omilla avuillani ja itse luomillani kontakteilla. Tienaan nykyään ylimmässä 5%:ssa palkansaajana (en siis itse ole yrittäjä).
Tiedän paljon yritysmaailmassa menestyneitä ihmisiä, mutta hyvin harva on saanut asemansa sukunsa suhteilla. Vain omistajat, ja siinä en näe mitään väärää, että firman omistajasukuun kuuluva osallistuu myös firman toiminnan pyöritykseen.
Nepotismi on leivottu syvälle yhteiskunnan normeihin, rakenteisiin ja asenteisiin, eikä se ole näkyvää, koska ihmiset pitävät sitän normaalina toimintana.
Höpö höpö. Ekan kesätyön saa suhteilla, sitten on omillaan.
Kyllä se sukutausta painaa vielä aikuisempanakin työpaikkojen saannissa. Ja ainakin pienillä paikkakunnilla "hyvän perheen" lapsi saa huokeampaa lainaa paikallisesta pankista.
Et ole sidottu pieneen paikkaan tai paikallispankkiin. Eikä se ole nepotismiä pankin tietää että jossakin suvuissa on 100 v laskut maksettu ajallaan, ja toisessa käydään välillä lusimassa ja saadaan potkuja. Se on riskianalyysia.
Kun taas pelkällä muuttamisella yhteiskuntaluokka ei muutu, yhden paikkakunnan moniongelmainen pitkäaikaistyötön on sitä samaa muuton jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole luokkayhteiskuntaa. Tällä kaikille on sanat mahdollisuudet. Luokkayhteiskunnassa ei ole mahdollisuuksia.
Toki Suomessa on sukupolvien yli kulkevia ongelmia päihteiden ja mielenterveysongelmien vuoksi, mutta se on syrjäytymistä, ei luokkayhteiskuntaa. Ihmisillä on myös erilaisia arvoja elämässä. Toisille se on opiskelu, mutta kaikki eivät arvosta. Se ei tee luokkayhteiskuntaa. Ei ole sellaista jakoa kuin duunarit ja akateemiset. Se on valinta, ei pakko.
Suomessa koulutus periytyy vahvasti. Eli vaikka teoriassa mahdollisuudet olisivat samat, käytännössä näin ei ole. Tämä kertoo luokkayhteiskunnasta.
Ja vaikka työläistaustalla kyllä pääsee opiskelemaan kaikkialle, se ei tarkoita että työllistyt yhtä hyvin tai kelpaat parisuhteeseen ylempiluokkalaisen kanssa.
Myös opiskeluvalinnat ovat usein luokkasidonnaisia. Työväenluokasta yliopistoon pyrkivä valitsee usein turvallisia aloja, lähdetään lukemaan opettajaksi ta dippainssiksi. Maakuntayliopistokin käy. Humanistit ja ylipäätään Helsingin yliopistoon tulevat tulevat muualta kuin työväenluokasta.
Humanistiksihän on kaikista helpoin päästä. Lääkikseen mukaan luettuna psyka ja dippa-inssiksi vaikein. Oikis siltä väliltä. Olen alle 30v. opiskelija. En tiedä onko joskus ollut toisin.
Varmaan juuri tuo vaikuttaa, ettei luokkanousua tarvitse tehdä verenmaku suussa. Voi opiskella sitä mitä haluaa, ei sitä mikä tuo statuksen. Myös monella perheen tuen suoma väljyys tukee "idealistista" alavalintaa, ei tarvitse mennä palkan ja aseman mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on nepotismista, eikä mistään yhteiskuntaluokista. Siinä vaiheessa, kun (piilo)nepotismismi säädetään rikoslailla rangaistavaksi teoksi ja siitä saa elinkautisen vankeusrangaistuksen, niin todennäköisesti myös ns. luokkaerot katoavat. Joten sitä odotellessa.
No ei ole nepotismi Suomessa mikään suuri ongelma. Minä sain yhden siivousduunin lukiolaisena setäni kautta, mutta muuten kaikki ihan omilla avuillani ja itse luomillani kontakteilla. Tienaan nykyään ylimmässä 5%:ssa palkansaajana (en siis itse ole yrittäjä).
Tiedän paljon yritysmaailmassa menestyneitä ihmisiä, mutta hyvin harva on saanut asemansa sukunsa suhteilla. Vain omistajat, ja siinä en näe mitään väärää, että firman omistajasukuun kuuluva osallistuu myös firman toiminnan pyöritykseen.
Nepotismi on leivottu syvälle yhteiskunnan normeihin, rakenteisiin ja asenteisiin, eikä se ole näkyvää, koska ihmiset pitävät sitän normaalina toimintana.
Höpö höpö. Ekan kesätyön saa suhteilla, sitten on omillaan.
Kyllä se sukutausta painaa vielä aikuisempanakin työpaikkojen saannissa. Ja ainakin pienillä paikkakunnilla "hyvän perheen" lapsi saa huokeampaa lainaa paikallisesta pankista.
Et ole sidottu pieneen paikkaan tai paikallispankkiin. Eikä se ole nepotismiä pankin tietää että jossakin suvuissa on 100 v laskut maksettu ajallaan, ja toisessa käydään välillä lusimassa ja saadaan potkuja. Se on riskianalyysia.
Kun taas pelkällä muuttamisella yhteiskuntaluokka ei muutu, yhden paikkakunnan moniongelmainen pitkäaikaistyötön on sitä samaa muuton jälkeenkin.
Kyllä siinä juuri se paikka ja tiedetty asema siellä vaikuttaa. Moni on yrittänyt saada lainaa uudelta, isommalta paikkakunnalta ja hämmästys onkin suuri, kun riskianalyysi perustuu nimenomaan omaan tilanteeseen, eikä vanhempien asioiden hoitoon. Sitten mennään hakemaan sama laina synnyinkunnan pienestä haarakonttorista. Kappas, oliko sillä taustalla merkitystä vai ei? Ja sitten on porukka, jolla ei ole tällaista taustan tuomaa mahdollisuutta, laina jää saamatta, kuten meinsi käydä edellisillekin ilman taustan tuomaa apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole luokkayhteiskuntaa. Tällä kaikille on sanat mahdollisuudet. Luokkayhteiskunnassa ei ole mahdollisuuksia.
Toki Suomessa on sukupolvien yli kulkevia ongelmia päihteiden ja mielenterveysongelmien vuoksi, mutta se on syrjäytymistä, ei luokkayhteiskuntaa. Ihmisillä on myös erilaisia arvoja elämässä. Toisille se on opiskelu, mutta kaikki eivät arvosta. Se ei tee luokkayhteiskuntaa. Ei ole sellaista jakoa kuin duunarit ja akateemiset. Se on valinta, ei pakko.
Suomessa koulutus periytyy vahvasti. Eli vaikka teoriassa mahdollisuudet olisivat samat, käytännössä näin ei ole. Tämä kertoo luokkayhteiskunnasta.
Ja vaikka työläistaustalla kyllä pääsee opiskelemaan kaikkialle, se ei tarkoita että työllistyt yhtä hyvin tai kelpaat parisuhteeseen ylempiluokkalaisen kanssa.
Myös opiskeluvalinnat ovat usein luokkasidonnaisia. Työväenluokasta yliopistoon pyrkivä valitsee usein turvallisia aloja, lähdetään lukemaan opettajaksi ta dippainssiksi. Maakuntayliopistokin käy. Humanistit ja ylipäätään Helsingin yliopistoon tulevat tulevat muualta kuin työväenluokasta.
Humanistiksihän on kaikista helpoin päästä. Lääkikseen mukaan luettuna psyka ja dippa-inssiksi vaikein. Oikis siltä väliltä. Olen alle 30v. opiskelija. En tiedä onko joskus ollut toisin.
Varmaan juuri tuo vaikuttaa, ettei luokkanousua tarvitse tehdä verenmaku suussa. Voi opiskella sitä mitä haluaa, ei sitä mikä tuo statuksen. Myös monella perheen tuen suoma väljyys tukee "idealistista" alavalintaa, ei tarvitse mennä palkan ja aseman mukaan.
Kyse ei myöskään ole siitä onko minne kuinka helppoa tai vaikeaa päästä. Ihmiselle joka haluaa opiskelemaan vaikkapa antropologiaa sillä ei ole merkitystä, koska yliopistotutkinto pelkkänä tutkintona ei ole se kiinnostava osa vaan itse antropologia tieteenä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani työväenluokkaiset harrastavat esimerkiksi klassista laulua ja opettavat lapsilleen perinteisiä käsitöitä. Keskiluokka hankkii kalliita autoja ja käy taidenäyttelyissä, jotta saisi kivoja statuskuvia instagramiin. Yläluokkaisia en tunne. Se siitä sivistyksestä.
He siis havittelevat lapsilleen luokkanousua. Se ei tee heistä itsestään keskiluokkaa, mutta jos lapset lähtevät korkeampiin opintoihin, heillä on jo vähän kulttuurista pääomaa. Ei kovin paljon, mutta alku sekin. Perinteiset käsityöt on hyvin työväenluokkaista, jossa arvostetaan käden taitoja.
Vierailija kirjoitti:
Elät. Mikä on ihan normaalia, ja Suomessa aika helppoa, koska meillä keskiluokka on erittäin laaja. Duunareilla on meillä ammatillinen koulutus ja palkkaerot pieniä, joten työväenluokka meillä on kansainvälisesti katsottuna keskiluokkaa. Toisaalta eliitin palkat ovat Suomessa melko pienet, joten vaikka ylemmän ja alemman keskiluokan välillä on kulttuurieroja, ei mitään ylittämätöntä kuilua tähän muodostu. Sen sijaan kun työskentelee nuorten kanssa, näkee, että tämän laajan keskiluokan reunojen molemmilta puolilta löytyy vielä jotain. Löytyy se syrjäytyneiden maailma, mistä on oikeasti vaikea ponnistaa, ja toki myös se oikea eliitti, joka elää hyvin kansainvälistä elämää.
Tämä oli viisaasti ja kattavasti kirjoitettu, kiitos!
Tuntemani työväenluokkaiset harrastavat esimerkiksi klassista laulua ja opettavat lapsilleen perinteisiä käsitöitä. Keskiluokka hankkii kalliita autoja ja käy taidenäyttelyissä, jotta saisi kivoja statuskuvia instagramiin. Yläluokkaisia en tunne. Se siitä sivistyksestä.