Lue keskustelun säännöt.
Oletko ollut koskaan ambulanssissa potilaana?
Kommentit (63)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kymmeniä kertoja. Miten niin? Onko siinä jotain ihmeellistä?
Näköjään ambulanssissakin olemisella voi kehua.
En. Ainoastaan olen teippiä pyytänyt.
Mut on kerran viety sairaalaan ihan järkyn migreenikohtauksen aikana. Jokainen auton heilahdus sai aikaan räjähdyksen päässä ja sitä seurasi yökkäys ja oksennus. Olin kiinni vöillä siinä paareilla selälläni ja oksennuspurkaus tuntui ihan hirveältä, kun pelkäsin tukehtuvani. Eihän se vaara tietenkään todellinen ollut, koska vieressä oli ensihoitaja, mutta se tunne. Sairaalaan päästyä mulle laitettiin nestetiputus ja siihen lääkitys. En tiedä, mitä lääkettä sain, mutta jo puolen tunnin päästä olin kuin olisin saanut elämäni takaisin ja päänsärky oli vain pieni muisto. Sen jälkeen mulla onkin ollut käytössä kotona annosteltava kohtauslääkitys. On pysynyt hyvin hallinnassa sellaisen injektiokynän avulla. Onneksi ei tapahdu montaa kertaa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran kolarin jälkeen tajuttomana, joten ei muistikuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole milloinkaan edes nähnyt ambulanssin potilasosaston sisuskaluja livenä vaikka ikä lähestyy viittäkymppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran mut on siirretty ambulanssilla toiseen sairaalaan. Olin syöpäpotilas tuolloin.
En. Lapsen saattajana olen kerran ollut, onneksi sekin jäi siihen yhteen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Migreenikohtauksen takia. Tuli halvaantumisoireita ja en pystynyt puhumaan kun sanat katosivat.
Toisella kerralla istukkaverenvuodon takia keskiraskaudessa.
Olen kerran, lähes 20 vuotta sitten. Siirrettiin voimakkaiden vatsakipujen vuoksi päivystyksestä sairaalaan. Itse matkasta muistan vain, että ihmettelin mistä oikein ajoimme. Vaikka kaupunki oli tuttu kotikaupunki, en tunnistanut reittiä siinä maatessa. Jossain shokissa olin, kun en sairaalan ensiavustakaan muista muuta kuin että kipu oli lähes tainnuttava, lääkärin jotenkin tiuskivat kysymykset ja kummallisen metalliseinän jota tuijotin siinä maatessani ja jotenkin että minua siirrettiin vauhdilla paikasta toiseen, kun makasin sairaalasängyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran olin, 5-vuotiaana kun jäin auton alle ja minut vietiin ambulanssilla sairaalaan eikä ollut varmaa, että jäänkö edes henkiin.
Vierailija kirjoitti:
Kerran olin, 5-vuotiaana kun jäin auton alle ja minut vietiin ambulanssilla sairaalaan eikä ollut varmaa, että jäänkö edes henkiin.
No jäitkö sinä henkiin?
Olen kerran ollut, aikuisena kun liukastuin ja loukkaannuin.
Harmittaa etten muista mikä sana oli kyseessä millä minua kutsuttiin kun päästiin sairaalalle. Se tyyppi kuka oli ambulanssia vastassa kysyi mun kanssa olleelta ensihoitajalta "onko se titityy" tai mikä sana lie olikaan. Hoitaja vaan vaivaantuneena sanoi hiljaisuuden jälkeen että ei. Oletan että se olisi jotain sairaalaslangia mikä tarkoittaa esim hullua tai humalaista, mutta kun en muista sanaa, en voi tarkistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmeniä kertoja. Miten niin? Onko siinä jotain ihmeellistä?
Näköjään ambulanssissakin olemisella voi kehua.
Siis jos kysyy onko siinä jotain ihmeellistä niin se on kehumista? Tämä selvä. Palstalta oppii aina uutta.
En olo ollut ambulanssin potilaana. Ainoastaan lääkärin ja hoitajan
Kymmeniä kertoja. Miten niin? Onko siinä jotain ihmeellistä?