Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäiset, kenelle te puratte sydäntänne?
11.02.2023 |
Minulla ei ole ketään, joka olisi kiinnostunut kuuntelemaan.
Ystäviä on muutama, mutta yhteydenpito toimii niin, että minä olen se, joka ottaa yhteyttä. Joskus harvoin joku soittaa minulle, mutta silloin hänellä on tarve kertoa omia murheitaan ( minulle on usein kerrottu, että olen hyvä ja luotettava kuuntelija).
Puhelu loppuu heti, kun ystävä saa sydäntään purettua, minun kuulumisiani ei kysytä.
Aika karulta tuntuu, tajusin, että kukaan ei ole koskaan ottanut yhteyttä kysyäkseen miten jaksan.
Onko olemassa jokin foorumi, missä voisi jutella vastavuoroisesti? Täällä taitaa tulla vain ilkeilyä niskaan.
Kommentit (48)
Juttelen autolle. Se ei tuomitse ja jaksaa kuunnella. Eipä ketään ihmistä ole kiinnostanut kuunnella murheitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on asunnossa seiniä. Kyllä ne kuuntelee.
Tangon sanoin muista Seinillä korvat on Seinät hyviä kuuntelijoita, etteivät juorua kuulemaansa eteenpäin
Minä juttelen mielikuvituskaverille! Joskus se sanoo, että älä nyt hupsuttele aikuinen nainen! Tänään kerroin sydänsurusta, jonka sain ihan itsekseni aikaiseksi! Joten kyllä yksinäinen nainen voi ihastua, ja tietysti ihan vain yksipuolisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kellekkään odotan vain että se menee ohi joskus riittää päivä tai kaksi toisinaan kestää muutaman kuukauden
Mahdotontahan se onkin purkaa sydäntään kenellekään, kun ei ole ketään kenelle puhua edes niin että saisi edes "yy, joo, niin "-tasoisia ynähdyksiä vastaukseksi. Toki sitä voi jutella yksinään tai vaikka puille lenkillä ollessaan, mutta ei se kyllä ihmeemmin tilannetta muuksi muuta.
Ajan kanssa siihen vaan jotenkin tottuu ja turtuu ettei ne omat tuntemukset ja ilot, surut tai edes ajatukset ole tärkeitä eikä tarpeellisia. Sitä tulee aika tunteettomaksi.
Tuo on totta ettei jossain vaiheessa enää tunne juurikaan mitään eikä esim muista koska olisi viimeksi purskahtanut nauruun. Tai olisi nauranut, hymyillyt tai ollut edes iloinen. Onnellisuudesta puhumattakaan. Sitä vaan on ja ainoa mikä elämässä on, on pelkkää vastoinkäymistä tai jotain ongelmaa/murhetta, jonka kanssa pitää yksinään selviytyä ja pärjätä eikä mitään asiaa voi pohtia eikä puntaroida kenenkään kanssa jotta siihen saisi toisenlaistakin näkökulmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin juuri tehdä aloituksen yksinäisyydestä. Minulla mies ja lapsia, mutta vain muutama ystävä. Tänään taas harmitti, kun mies lähti lasten kanssa vanhemmilleen yökylään ja yritin soitella ja laittaa viestiä ystäville mutta eipä ollut heillä aikaa tai eivät ollenkaan vastanneet. Olisi ollut kiva vain puhua vaikka vaan puhelimessa ja vaihtaa kuulumisia tai jopa nähdä mutta taas vaihteeksi istun yksin kotona vailla seuraa.
Mies totesi lasten kanssa lähtiessään vielä, että antaa minulle nyt aikaa ja rauhaa nähdä kavereita. Jep siis mitä kavereita/ystäviä...Ai että ystävän pitää olla sillä siunaamalla käytettävissäsi kun soitat hänelle, tai muuten tulee yksinäisyydestä suru puseroon? Onki sinulla milloin tahansa ystävän soittaessa mahdollisuus lähteä hänen seurakseen kun hän on yksin kotona? Niinpä.
Olen lähdössä käymään nyt vanhempieni luona, ja sen jälkeen käyn kaupassa, koska huomenna olen sopinut lähteväni kaverin kanssa laavulle makkaraa paistamaan. Jos siis laitat minulle nyt viestin että nähdäänkö tunnin päästä, olen yksinäibnen juuri nyt ja kaipaan heti nyt seuraa, niin en jätä käymättä vanhemmillani, kaupassa enkä ,menemättä aikaisin nukkumaan kun huomisaamulle on sovittua menoa.
Anteeksi, jäi aiemmasta viesteistä mainitsematta, että yritin jo alkuviikosta kysellä viestien ja soitella että olisiko aikaa kum mies lähtee lasten kanssa vanhemmilleen. Aivan se ja sama vaikka kysyisin kuukauden etukäteen ja itse yritän pitåå aktiivisesti yhteyttä ilman vasta kaikua. Mutta hienoa että sinulla on ystäviä, en kyllä ymmärrä mitä helvettiä teet tässä keskustelussa aukomassa päätäsi sosiaalisella elämälläsi.
En ihmettele että kaverisi eivät halua nähdä sinua kun kirjoitat jo tuntemattomalle netissäkin noin rumasti ja ikävään sävyyn. Mene itseesi, sieltä se syy löytyy "yksinäisyyteesi"
Alue: Aihe vapaa
Samoin 😅 Minä sairastan, ja päivät menevät usein sängyssä. Fatiikki tekee uupuneeksi ja muisti prakaa. Olen huonoa seuraa, ja täällä on helpompi jutella ja hölistä edes hetkittäin.