Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäiset, kenelle te puratte sydäntänne?
11.02.2023 |
Minulla ei ole ketään, joka olisi kiinnostunut kuuntelemaan.
Ystäviä on muutama, mutta yhteydenpito toimii niin, että minä olen se, joka ottaa yhteyttä. Joskus harvoin joku soittaa minulle, mutta silloin hänellä on tarve kertoa omia murheitaan ( minulle on usein kerrottu, että olen hyvä ja luotettava kuuntelija).
Puhelu loppuu heti, kun ystävä saa sydäntään purettua, minun kuulumisiani ei kysytä.
Aika karulta tuntuu, tajusin, että kukaan ei ole koskaan ottanut yhteyttä kysyäkseen miten jaksan.
Onko olemassa jokin foorumi, missä voisi jutella vastavuoroisesti? Täällä taitaa tulla vain ilkeilyä niskaan.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
En kellekkään odotan vain että se menee ohi joskus riittää päivä tai kaksi toisinaan kestää muutaman kuukauden
Mahdotontahan se onkin purkaa sydäntään kenellekään, kun ei ole ketään kenelle puhua edes niin että saisi edes "yy, joo, niin "-tasoisia ynähdyksiä vastaukseksi. Toki sitä voi jutella yksinään tai vaikka puille lenkillä ollessaan, mutta ei se kyllä ihmeemmin tilannetta muuksi muuta.
Ajan kanssa siihen vaan jotenkin tottuu ja turtuu ettei ne omat tuntemukset ja ilot, surut tai edes ajatukset ole tärkeitä eikä tarpeellisia. Sitä tulee aika tunteettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalle lapselleni ja miehelleni. Yksi ystäväkin löytyy, mutta en halua purkaa sydäntäni, eikä hän halua kuunnella. Joskus jos on oikeasti kova tilanne niin silloin kyllä kuunnellaan ja auetaan puolin ja toisin.
Ja kyllä, koen olevani yksinäinen, vaikka minulla onkin aikuinen lapsi ja vies.
Vierailija kirjoitti:
Meinasin juuri tehdä aloituksen yksinäisyydestä. Minulla mies ja lapsia, mutta vain muutama ystävä. Tänään taas harmitti, kun mies lähti lasten kanssa vanhemmilleen yökylään ja yritin soitella ja laittaa viestiä ystäville mutta eipä ollut heillä aikaa tai eivät ollenkaan vastanneet. Olisi ollut kiva vain puhua vaikka vaan puhelimessa ja vaihtaa kuulumisia tai jopa nähdä mutta taas vaihteeksi istun yksin kotona vailla seuraa.
Mies totesi lasten kanssa lähtiessään vielä, että antaa minulle nyt aikaa ja rauhaa nähdä kavereita. Jep siis mitä kavereita/ystäviä...
Ai että ystävän pitää olla sillä siunaamalla käytettävissäsi kun soitat hänelle, tai muuten tulee yksinäisyydestä suru puseroon? Onki sinulla milloin tahansa ystävän soittaessa mahdollisuus lähteä hänen seurakseen kun hän on yksin kotona? Niinpä.
Olen lähdössä käymään nyt vanhempieni luona, ja sen jälkeen käyn kaupassa, koska huomenna olen sopinut lähteväni kaverin kanssa laavulle makkaraa paistamaan. Jos siis laitat minulle nyt viestin että nähdäänkö tunnin päästä, olen yksinäibnen juuri nyt ja kaipaan heti nyt seuraa, niin en jätä käymättä vanhemmillani, kaupassa enkä ,menemättä aikaisin nukkumaan kun huomisaamulle on sovittua menoa.
Terapeutille lähinnä.. Minulla on ystävä, mutta en halua vuodattaa ja purkaa sydäntäni ja pahaa oloa hälle niin usein kun ehkä haluaisin ja tarvitsisin. Jos terapeutti tai tämä ystävä ei ole sillä hetkellä saatavilla kun minulla on sellanen vuodatusolo, niin sitten kirjoitan tunteeni päivyriin.
On ainakin pois mielestä kaikki se paha hetken aikaa.
Mulle soitetaan vaan silloin kun joko tarvittaisiin baariseuraa eikä kukaan muu lähde tai sitten vedetään kalsarikännejä kotona ja kaivataan juttuseuraa tai oikeammin sitä kännimonologin kuuntelijaa.
Mulle ei yleensä edes vastata kun soitan ja jos vastataan niin silloinkin äänessä on lähinnä se kenelle soitin ja aiheena jokin hänen elämäänsä liittyvä ilo tai suru. Tai ihan vaan joku mulle uppo-outo työkaveri joka teki/sanoi jotain väärää tai typerää. Sitten onkin jo kiire ja täytyy lopetella eikä oikeasti toinen edes kysy mitä mulle kuuluu tai vaikka kysyykin niin silti äkkiä aihepiiri vaihtuu vaikka hintojen nousuun tai palaa kaveriin itseensä ja siihen kuinka hän taas sortui ostamaan sitä ja tätä kun halvalla sai..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin juuri tehdä aloituksen yksinäisyydestä. Minulla mies ja lapsia, mutta vain muutama ystävä. Tänään taas harmitti, kun mies lähti lasten kanssa vanhemmilleen yökylään ja yritin soitella ja laittaa viestiä ystäville mutta eipä ollut heillä aikaa tai eivät ollenkaan vastanneet. Olisi ollut kiva vain puhua vaikka vaan puhelimessa ja vaihtaa kuulumisia tai jopa nähdä mutta taas vaihteeksi istun yksin kotona vailla seuraa.
Mies totesi lasten kanssa lähtiessään vielä, että antaa minulle nyt aikaa ja rauhaa nähdä kavereita. Jep siis mitä kavereita/ystäviä...Ai että ystävän pitää olla sillä siunaamalla käytettävissäsi kun soitat hänelle, tai muuten tulee yksinäisyydestä suru puseroon? Onki sinulla milloin tahansa ystävän soittaessa mahdollisuus lähteä hänen seurakseen kun hän on yksin kotona? Niinpä.
Olen lähdössä käymään nyt vanhempieni luona, ja sen jälkeen käyn kaupassa, koska huomenna olen sopinut lähteväni kaverin kanssa laavulle makkaraa paistamaan. Jos siis laitat minulle nyt viestin että nähdäänkö tunnin päästä, olen yksinäibnen juuri nyt ja kaipaan heti nyt seuraa, niin en jätä käymättä vanhemmillani, kaupassa enkä ,menemättä aikaisin nukkumaan kun huomisaamulle on sovittua menoa.
Anteeksi, jäi aiemmasta viesteistä mainitsematta, että yritin jo alkuviikosta kysellä viestien ja soitella että olisiko aikaa kum mies lähtee lasten kanssa vanhemmilleen. Aivan se ja sama vaikka kysyisin kuukauden etukäteen ja itse yritän pitåå aktiivisesti yhteyttä ilman vasta kaikua. Mutta hienoa että sinulla on ystäviä, en kyllä ymmärrä mitä helvettiä teet tässä keskustelussa aukomassa päätäsi sosiaalisella elämälläsi.
Mulla on onnekseni pari sellaista työkaveria, joiden kanssa tunteminen pikku hiljaa syventynyt ja pystytään puhumaan melkein mistä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kenelle sitä purkaa kun ei ole ketään? Sitä se yksinäisyys on, että ei tosiaankaan ole ketään kenen kanssa jutella yhtään mistään eikä ketään kenen kanssa tehdä edes joskus jotain yhdessä.
Sitä on ihan oikeasti yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kenelläkään. Itsellä on myös pari ns ystävää. Toinen ei edes vastaa viesteihin jos kyseessä on minun asiani, aktivoituu vain jos hänellä on kerrottavaa tai tqrvitsee jotain. Toinen kyllä vastaa puhelimeen mutta ei tajua että jos minä soitan niin ehkä toivoisin että hän kuunteleisi minun asioitani myös. Hänellä on tapana täyttää kaikki tila omalla puheellan ja sitten yhtäkkiä "nyt pitää mennä kun sitä ja tätä, jutellaan myöhemmin lisää". Välille en kerkeä sanomaan mitään koko puhelun aikana. Joten, en pura kellekään.
En kenellekkään. Arki menee nopeasti kun käyn töissä ja menen aikaisin nukkumaan. Viikonloput täytän dopamiinia vapauttavilla aktiviteetteja harrastamalla, sillä peitän yksinäisyyteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kenellekään. Vanhemmille en halua avautua asioistani ja tuottaa heille murhetta. Ainoan sisarukseni kanssa meillä ei ole kovinkaan hyvää yhteyttä, pinnallista diipadaapaa lähinnä meidän keskustelut. Ystäviä on joskus ollut, mutta tässä lähivuosina on nekin paljastuneet valheellisiksi ja epäaidoiksi kukin tavallaan. Yhdellekään miehelle en ole koskaan kelvannut. Tuntuu, että kukaan tässä maailmassa ei tunne mua oikeasti eikä kukaan myöskään oikeasti välitä. Yksinäisyys on hirveintä mitä tiedän.
Vierailija kirjoitti:
En kenelläkään. Itsellä on myös pari ns ystävää. Toinen ei edes vastaa viesteihin jos kyseessä on minun asiani, aktivoituu vain jos hänellä on kerrottavaa tai tqrvitsee jotain. Toinen kyllä vastaa puhelimeen mutta ei tajua että jos minä soitan niin ehkä toivoisin että hän kuunteleisi minun asioitani myös. Hänellä on tapana täyttää kaikki tila omalla puheellan ja sitten yhtäkkiä "nyt pitää mennä kun sitä ja tätä, jutellaan myöhemmin lisää". Välille en kerkeä sanomaan mitään koko puhelun aikana. Joten, en pura kellekään.
Kaikkein eniten vtuttaa juurikin nuo vain omissa asioissaan aktivoitujat. Ole aina ottamassa - älä koskaan antamassa! Loukkaa ihan hirvittävästi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kenelläkään. Itsellä on myös pari ns ystävää. Toinen ei edes vastaa viesteihin jos kyseessä on minun asiani, aktivoituu vain jos hänellä on kerrottavaa tai tqrvitsee jotain. Toinen kyllä vastaa puhelimeen mutta ei tajua että jos minä soitan niin ehkä toivoisin että hän kuunteleisi minun asioitani myös. Hänellä on tapana täyttää kaikki tila omalla puheellan ja sitten yhtäkkiä "nyt pitää mennä kun sitä ja tätä, jutellaan myöhemmin lisää". Välille en kerkeä sanomaan mitään koko puhelun aikana. Joten, en pura kellekään.
Kaikkein eniten vtuttaa juurikin nuo vain omissa asioissaan aktivoitujat. Ole aina ottamassa - älä koskaan antamassa! Loukkaa ihan hirvittävästi!
Ja näitäpä löytyy, tadaa, uskovaisista! Minäminäminäminäminä!
Äitille. Välillä pikkusiskolle myös. Jotkin asiat pidän sisälläni ja puran pahaa mieltä esim kuuntelemalla musiikkia ja lähtemällä pitkälle lenkille. Toisinaan vajoan sängyn pohjalle kokonaan.
Jos en pelkäisi kuolemaa, niin varmaan olisin jo tappanyt itseni.
N29
Menen viinakauppaan ja ostan pullon viinaa -siinäpä siinä on jätkälle terapeuttia. Pullo kuuntelee kyllä ja lohduttaa..
Alue: Aihe vapaa
Meinasin juuri tehdä aloituksen yksinäisyydestä. Minulla mies ja lapsia, mutta vain muutama ystävä. Tänään taas harmitti, kun mies lähti lasten kanssa vanhemmilleen yökylään ja yritin soitella ja laittaa viestiä ystäville mutta eipä ollut heillä aikaa tai eivät ollenkaan vastanneet. Olisi ollut kiva vain puhua vaikka vaan puhelimessa ja vaihtaa kuulumisia tai jopa nähdä mutta taas vaihteeksi istun yksin kotona vailla seuraa.
Mies totesi lasten kanssa lähtiessään vielä, että antaa minulle nyt aikaa ja rauhaa nähdä kavereita. Jep siis mitä kavereita/ystäviä...