Onko köyhyys Suomessa pääsääntöisesti omaa syytä?

Jos itse satun joskus harvoin pääsemään haastatteluun niin aina kummastellaan täynnä reikiä olevaa ceeveetäni. No ne aukot on esim mielisairaalareissuja ja määräaikaisia eläkkeitä psykoottisen masennuksen vuoksi. Haluaisin silti tehdä töitä mutta kun pitäisi olla täysin terve ja toimintakykyinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole. Ei kukaan halua olla köyhä. Jokainen tekee parhaansa niillä korteilla mitä elämä antaa. Usein se on ihan tuurista kiinni. Työpaikkoja ei riitä kaikille, ja mitä pidempään on työttömänä, sitä hankalampi on saada työpaikka, vaikka olisi miten hyvä työntekijä, työnantajat vaan ei luota siihen jos on pitkä työttömyys. 

Jostain syystä se tuuri osuu aina samanlaisille ihmisille, ei esimerkiksi koskaan niille, joiden mielestä työnteko on typeryyttä ja sossu tarjoaa kaiken tarpeellisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole. Ei kukaan halua olla köyhä. Jokainen tekee parhaansa niillä korteilla mitä elämä antaa. Usein se on ihan tuurista kiinni. Työpaikkoja ei riitä kaikille, ja mitä pidempään on työttömänä, sitä hankalampi on saada työpaikka, vaikka olisi miten hyvä työntekijä, työnantajat vaan ei luota siihen jos on pitkä työttömyys. 

Jostain syystä se tuuri osuu aina samanlaisille ihmisille, ei esimerkiksi koskaan niille, joiden mielestä työnteko on typeryyttä ja sossu tarjoaa kaiken tarpeellisen.

Jälkimmäisiä ei ole olemassa kuin sinun päässäsi, siinä syy tollo.

Omalla kohdallani toteutui monta riskitekijää: olen köyhästä, monilapsisesta yksinhuoltajaperheestä jossa elämää varjosti myös vanhemman alkoholismi. Kaiken tämän seurauksena sairastuin itse psyykkisesti jonka seurauksena olen työkyvytön ja köyhä loppuelämäni. Minun kohdallani on toteutunut se karu tosiasia että vaikka kaikilla on periaatteessa samat mahdollisuudet, tausta määrittää elämää kohtuuttoman paljon.

Olen myös nähnyt omalla kohdallani sen kuinka tehottomia yhteiskunnan tukijärjestelmät ovat. Ihmisten annetaan syrjäytyä kun kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa ja vastuuta asiakkaan kokonaistilanteesta. Ihan sydäntä särkee kun tiedän että moni nuori syrjäytyy vielä tänä päivänäkin niinkuin itsekin aikoinaan syrjäydyin. Auttaminen on liian pirstaloitunutta, riittämätöntä ja ammattitaidotonta. Suomi eriarvoistuu entisestään jos oikeisto pääsee vaalien jälkeen valtaan. Siihen tällä maalla ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, ovatko esimerkiksi oppimisvaikeudet omaa syytä? On ihan merkittävä määrä ihmisiä, jotka eivät pärjää oikein missään töissä, heikkojen kognitiivisten kykyjen vuoksi. Ennen heillekin oli enemmän töitä, mutta nykyään riittävän yksinkertaisia suorittavia töitä on yhä vähemmän ja niissäkin on kova työtahti.

Itselläkin pahat oppimisvaikeudet ja olen epäillyt olevani jopa ns. heikkolahjainen (nykyään sitä kutsutaan laaja-alaisiksi oppimisvaikeuksiksi, mutta samasta asiasta on kyse). Ei minulla ole paljon asiaa nykyisille työmarkkinoille, olen kyllä töissä, mutta palkalla pärjään juuri ja juuri, kädestä suuhun eläen, ja paljon mitään eläkettähän tästä palkasta ei kerry joten leipäjonot kutsuvat sitten kun olen vanha.

 

Tämä! Tätä on ihan tutkittu, että laaja-alaiset oppimisvaikeudet vaikeuttavat ihmisen elämää yhteiskunnassa monin ta

Juuri näin.

Minulla on diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet, jonka sain yläasteella psykologin huomatessa erilaiset tulokset verrattuna viidennen ja kuudennen luokan testituloksiin, jotka olivat kahden eri yksikön psykologin tekemiä testejä. Onhan sitä kaikenlaista häikkää ollut ja diagnosoitu, mutta nyt laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja autismi ovat ensisijaiset diagnoosit.

On ihan faktaa ja vielä karukin sellainen, että en koskaan voi nousta huipulle. En koskaan pärjäisi teoreettisella alalla johtuen heikosta luetun ymmärtämisestä ja kapeasta sanavarastosta, joka on tullut ilmi niin virallisesta psykologin testistä kuin kuntoutusyksikön psykologin teettämästä nettitestistä sekä ammatillisen erityisopettajan teettämästä lukitestistä. Matematiikka myös takkuaa. Jos opiskelisin lähihoitajaksi, niin lääkelaskuissa ei rautalankakaan auttaisi ja minun takia voisi tulla ruumiita. Onneksi edes merkonomiksi voin opiskella ja peruslaskutaidolla pärjää ok, kunhan ei suuntaudu taloushallinnon merkonomiksi.

Nyt näin jälkikäteen nauran nuoruuden aikaisille haaveilleni: pääsisin aikuisena pois köyhyydestä löytäen hyvätuloisen puolison asuen omistusasunnossa, omistaisin auton ja minulla olisi vakituinen työpaikka. Todellisuudessa olen työttömyysetuudella opiskeleva opiskelija. Sitä ennen opiskelin ravintola-alaa ja alan töitä tein säännöllisesti extrana viisi vuotta. Tiesin pitkään, että lähden ravintola-alalta, ennemmin tai myöhemmin. Voisihan sitä tehdä OnlyFansin, sillä naisen älyllä ei ole väliä, vaan ulkoisella olemuksella. Tämä sitten oli vitsi ja tiedän, että vitsailuni menee välillä synkän humoristiseksi.

Harmillista vain, kun en halua omaksua köyhän identiteettiä ja koen itseni siihen liian "hienoksi", vaikken osta merkkivaatteita ja iPhonea. Ulkoisesti en halua näyttää likaisen työn raatajalta. En toki hullukaan ole, että yrittäisin havitella arkkitehdin tai lentäjän uraa. En voisi koskaan kuvitella olevani siivooja, koska en tykkää rasittaa itseäni. En halua pilata kroppaani ja ihoani. Näytänkin siltä, etten ole päivääkään nauttinut auringon alla olemisesta. En tajua, mistä tämä köyhä on tuollaisen persoonan omaksunut. Kaiken lisäksi minulle puhkeaisi atopia ja kädet olisivat punaisina kaikista kemikaaleista ja käsidesistä. Pölyynkin tukehdun ja silmät "tykkäävät" myös pölystä ja sinivalosta. Aika varhain olen tullutkin vaivaiseksi, kun nuorena aikuisena on diagnosoitu Sjögrenin oireyhtymä. Ihan jo sairauden takia rahan merkitys on korostunut, ja työn saaminen on vaikeaa aktiivisuudesta huolimatta. On vain rukoiltava, että saan edes kesätöitä kartuttaakseni taitoa.

Köyhyys johtuu osaksi huolettomuudesta, nuorena ei olisi osannut kuvitella kaikkea mitä kohtaa.  Selkäkivut, työkyvyn aleneminen, pelkotilat selviämisestä ym.

Jos olisin poliitikko tekisin lakialoitteen säästövelvoitteesta jokaiselle töissä käyvälle.  Hekin joilla ei ole varakkuutta eivät jäisi tyhjän päälle tilanteessa jossa moni on ikääntyneenä.

Lisään vielä kommentoijana nro. 225:nä

Olen hakenut viime vuonna aktiivisesti kesätöitä ja olen päivittänyt CV:ni tuoreimpien tutkinnon osien mukaisesti, mitä tulee suoritettujen näyttöjen arvosanoihin. CV:ssa on myös tiedot työkokeilusta, jossa olen nyt työssäoppimassakin, ja ensimmäisestä työpaikastani ja 17-vuotiaana tehdystä kesätyöstä. En saanut kutsua edes haastatteluun. Yhteen haastatteluun pääsin viime viikolla, ja kyseessä on kesätyö liikenneasemalla. 

Poden masennusta, kun ei ole varaa ostaa (vielä) kuukausipassia liikuntarannekkeeseen ja kaikki paikat ovat jumissa. Harrastaakin pitäisi, mutta passivoidun liikaa olemalla puhelimen ääressä. Uskon tähän syynä olevan juurikin työttömyys ja köyhyys. Tuttukaan ei voi palkata minua ja saan vain taskurahaa, jonka käytän ruokaan. Palkkatöitä en voi tehdä opintojen ohella, koska opiskeluni on työelämäpainotteista ja olen sairauden myötä väsymysherkkä, ellei huono fyysinen kunto aiheuta joitain oireita. Olisi pitänyt kartoittaa oppisopimuspaikan mahdollisuutta, mutta en usko nykyisellä työnantajalla olevan sellaisia resursseja ottaen huomioon kulujen (erityisesti sähkö ja vuokra) nousun.

Jos minulla olisi resursseja, loisin kesätyöni itse mutta ei ole niitä avuja, millä pärjätä, kun en osaa lukuja pyöritellä lukuun ottamatta kassan käyttöä, missä voi luottaa siihen että en sotke summia ja rahoja työssä. Tuon idean sain lukiessani joidenkin nuorten luoneen itse oman kesätyöpaikkansa. Huono-osaisuus on valitettavasti periytynyt minuun, mikä minua hävettää ja koen itseni pummiksi, jos  pitää muut laittaa maksumiehiksi, vaikkei sitä tapahdu usein. Kun sisareni selvittävät halvinta mahdollista arkkua, vaatetusta, pitopalvelua yms. kuolleelle isälleni ja koulutetumpi sisaruksistani totesi, ettei minun tarvitse osallistua kuluihin. Se oli varmasti ensimmäinen kerta elämässä, jolloin ajattelin olevani siivelläeläjä ja pummi. Olen vain tottunut siihen, että aikuinen ihminen maksaa omat kulunsa, eikä ole toisista riippuvainen. Varmaan myös se, että en lapsuudessa saanut kokemusta leivän tuomisesta pöytään, on aiheuttanut minulle työnarkomaniaa. Oli vain työttömäksi jäänyt yksinhuoltaja useiden sisarusten kanssa, mitä en kokenut itselleni sopivaksi naisen malliksi. Enemmän tosin samaistuin miehiin ja miehiä minun on helpompi ymmärtää. Olisin uranainen, jos voisin valita tieni. Lapsuus on todennäköisesti saanut minut tekemään jopa 12 tunnin mittaisia työpäiviä paremman palkan toivossa, enkä ole halunnut kuluttaa aikaani sosialisoiden. En tiedä, pystyisinkö enää tekemään 12 tunnin työpäiviä sairaudesta aiheutuneen väsymyksen ja valonarkuuden takia.

eihän olis rikkaita ilman köyhiä, se on ajatuksena mahdoton jos kaikki tienais saman verran. eihän täälä toimis mikään ilman siivoojia sun muita tuottavantyön tekijöitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole. Ei kukaan halua olla köyhä. Jokainen tekee parhaansa niillä korteilla mitä elämä antaa. Usein se on ihan tuurista kiinni. Työpaikkoja ei riitä kaikille, ja mitä pidempään on työttömänä, sitä hankalampi on saada työpaikka, vaikka olisi miten hyvä työntekijä, työnantajat vaan ei luota siihen jos on pitkä työttömyys. 

 

Jostain syystä se tuuri osuu aina samanlaisille ihmisille, ei esimerkiksi koskaan niille, joiden mielestä työnteko on typeryyttä ja sossu tarjoaa kaiken tarpeellisen.

tehän puhutte korkeentaan keskitulosesta joka käyttää 1/3osan elämästään jonkun muun unelman eteen. kyllä moni köyhäki töitä tekee

opiskelisko sitä 30v kynnykselle asti ja siirtyis siitä keskiluokkaan tekemällä 10vuotta töitä vai olisko vaan ja eläis elämänsä. kyse on siitä että kannattavuus näyttää todella heikolta jos ei ole lainoja maksettavaks tai lapsia elätettäväks.

Naisena se onkin helppoa, kun voi etsiä itselleen providerin. Köyhänä miehenä ei ole edes ihminen.

Kannattiko äänestää PS? Ennen sanottiin, että kepu pettää aina mutta se sanonta pätee hyvin Perussuomalaisiin nykyään.

Ei mutta rikkaus on. Jos kukaan ei tavoittele rikkautta, ei ole myöskään köyhyyttä. Näin olleen köyhyys on aina rikkaiden syytä.