Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia puolison psykoosista?
10.02.2023 |
Hei. Olo on toivoton, ja kaipaisin vertaistukea tai tietämystä asiasta. Puolisoni on siis psykoosissa, ja on nyt osastohoidossa. Oireistoon kuului vainoamisen kokemus, koki että minä ja kaikki muut olemme häntä vastaan ja häntä yritetään tehdä hulluksi mitä erikoisimmin keinoin. Soitin hänelle apua, ja nyt on minulle vihainen kun kokee että on syytäni että hän on osastolla. Pommittaa viestein, haukkuu ja työntää pois. Sanoo suhteemme olevan ohi. Välillä estää joka paikassa, välillä estot pois mutta ei vastaa.
Olen pysynyt rauhallisena, kertonut rakastavani ja pysyväni rinnallaan. Olen kuitenkin aivan rikki. Häntä ei saa mennä tapaamaan. Haluaisin kuulla kokemuksia vastaavasta. Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta ja puoliso kuitenkin toivuttuaan halunnut jatkaa suhdetta? Itsellekin tulee jo tunne että oli virhe soittaa hänelle apua, jos menetän hänet tämän vuoksi.. järjellä tietenkin ymmärrän että oli oikein soittaa apua, mutta silti itsesyytökset ovat vahvoja. En saa syötyä enkä huolehdittua itsestänikään, kun ajatukset ovat vain rakkaimmassa ja jatkuvasti kyttään puhelinta että josko vastaisi minulle.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Jestas sentään, miten jotkut haluavat elää. Kestetään kaikkea paskaa, kun se toinen on nyt vaan niiiin ihana, eikä tietenkään tarkoita mitään pahaa, kun on vain sairas päästään. Kai te nyt ymmärrätte, että on olemassa myös normaaleja, terveitä ihmisiä, jotka kohtelevat kunnioittavasti ja arvostavasti.
En tiedä tarkoititko tämän provoksi vain, mutta yleisesti ottaen psykoosissa ollut henkilö ei ole sellainen koko aikaa mikäli lääkkeensä ottaa. On olemassa myös "terveitä" ihmisiä jotka ovat väkivaltaisia eivätkä kohtele puolisoaan kunnioittavasti. En kestä kaikkea paskaa mutta eipä silti ole ajatuksissa jättää miestäni skitsofrenia diagnoosin takia. Se on vain diagnoosi se ei määritä ihmistä ja jokaisen sairastuneen tilanne on yksilöllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kokemusta puolisosta, mutta itse psykoosisairautta sairastavana psykoosin ollessa päällä olen syyttänyt puolisoa vaikka mistä, pettänyt ja jättänyt, varastanut ja tehnyt kaikkea ihan hullua.
Psykoosin jälkeen toipumiseen on mennyt kuukausia ja vuosia. Se häpeä ja ahdistus on valtava kun tavallisessa tilassa en voisi kuvitellakaan tekeväni moista. Psykoosin jälkeen masennus on ollut todella vaikeaa, osittain juuri sen sosiaalisen ahdistuksen vuoksi, itsemurha ei ole kaukana ollut sen syyllisyyden vuoksi. Vaikka kaikkea tekemääni en muista.
Syön mielelläni psykoosilääkkeet. Ja toivottavasti ne pitävät minut kunnossa koska kun se tulee päälle ei ole sairaudentuntoa ja lääkkeitähän ei koe tarvitsevan.
Suosittelen eroamaan, sinun vastuullasi ei ole toisen elämä. Sinulla on vastuu huolehtia omasta hyvinvoinnista, älä tuhlaa eläämääsi tämmöiseen, menee ihan vituiksi monessakin suhteessa. MT tapaukissa nämä sairastuneet pyrkivät naulaamaan ja sitomaan kumppaneita itseensä, joka mahdollistaa heidän sairauden ylläpidon ilman perushoitoa ts. eivät koe tarvitsevansa hoitoa, kun on nk. parisuhde, jossa toinen osapuoli hyysää ja kieltäytyy näkemästä ongelmia. Ota elämä omiin käsiin, äläkä tuhoa sitä sairaan ihmisen vuoksi piste.
Osan kommenteissa on liioittelua. Ei kukaan voi ap:n puolison tapausta tietämättä ja kristallipalloa omistamatta kertoa että pitäisi muka suoriltaan erota. Itse olen onnellisesti parisuhteessa skitsofreniaan sairastuneen kanssa (en tarkoita että ap:n puolisolla olisi skitsofrenia, sen diagnosoi ammattilaiset) eikä olisi tullut mieleenkään ottaa eroa yhden psykoosin tai pelkän diagnoosin perusteella. Jos arki menisi sietämättömäksi asia olisi toinen mutta se voi mennä sellaiseksi ihan "terveenkin" kanssa.
Tuntuu hassulta, että ihmiset kokevat elämäntehtävänään eheyttää sairaita puolisoitaan ja siinä ohessa unohtavat itsensä. Ei ole häpeä, että eroaa MT-ongelmaisesta puolisostaan,etenkin jos uhkana oma terveys tai henki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu hassulta, että ihmiset kokevat elämäntehtävänään eheyttää sairaita puolisoitaan ja siinä ohessa unohtavat itsensä. Ei ole häpeä, että eroaa MT-ongelmaisesta puolisostaan,etenkin jos uhkana oma terveys tai henki.
Aikamoista yleistystä. Ei ole häpeä erota jos siltä tuntuu mutta ei ole myöskään häpeä pysyä suhteessa. Minä en eheytä, hyysää tai hoida ketään vaikka puolisollani vakava psykoosisairaus onkin. Osaan huolehtia itsestäni ja raskaimpana asiana koen ennakkoluuloiset yleistävät asenteet.
Vierailija kirjoitti:
Osan kommenteissa on liioittelua. Ei kukaan voi ap:n puolison tapausta tietämättä ja kristallipalloa omistamatta kertoa että pitäisi muka suoriltaan erota. Itse olen onnellisesti parisuhteessa skitsofreniaan sairastuneen kanssa (en tarkoita että ap:n puolisolla olisi skitsofrenia, sen diagnosoi ammattilaiset) eikä olisi tullut mieleenkään ottaa eroa yhden psykoosin tai pelkän diagnoosin perusteella. Jos arki menisi sietämättömäksi asia olisi toinen mutta se voi mennä sellaiseksi ihan "terveenkin" kanssa.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen järkyttynyt! Elämänkumppanilla on ensimmäinen psykoosi, jonka syy ei varmaan ole tiedossa vielä, eikä ole mitään tietoa, minkälaista heidän elämänsä tulee olemaan tästä lähtien (tuon takana saattaa vaikka olla fyysinen sairaus, psykoosi saattaa jäädä ainoaksi koko elämän aikana tms.) ja täällä huudellaan jo jättämään puoliso eikä jäämään omaishoitajaksi. Jos nyt sentään ensin katsoisi vähän aikaa, että järjestyvätkö asiat ja sujuuko yhteiselämä... Ihan hirveitä ihmisiä on täällä. Te varmaan jätätte puolisonne silloinkin, jos tämä saa jonkun vakavan fyysisen sairauden, josta aiheutuu jotain haittoja ja vammoja.
Suhde on ohi. Älä roiku väkisin. Miksi hän haluaisi aina apua soittelevan kumppanin, jos ei ole hätää. Osalla ei ole psykoosi, voi olla harhaluuloisuus lääkkeen vuoksi tai alkoholin, tai ei sitäkään. Ellei savut tai stressi. Ihmisillä voi olla myös vahinkoluuloja nuorena, kun ei ole kokemusta asioista tai paniikkihäiriö. Nyt hänelle tuli virallinen diagnoosi ja paljon vaikeuksia vuoksesi. Sellaisesta diagnoosista ei pääse koskaan eroon, joku kyselee häneltä aina siitä kun hän asioi jossain, ei oteta tosissaan. Ero olisi tullut varmaan muutenkin, jos ei luottanut? Homma olisi hoitunut yksityisellä puolella muutamalla käynnillä, jos oikeasti olisi jotain, ei välttämättä tarvita sairaalahoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen järkyttynyt! Elämänkumppanilla on ensimmäinen psykoosi, jonka syy ei varmaan ole tiedossa vielä, eikä ole mitään tietoa, minkälaista heidän elämänsä tulee olemaan tästä lähtien (tuon takana saattaa vaikka olla fyysinen sairaus, psykoosi saattaa jäädä ainoaksi koko elämän aikana tms.) ja täällä huudellaan jo jättämään puoliso eikä jäämään omaishoitajaksi. Jos nyt sentään ensin katsoisi vähän aikaa, että järjestyvätkö asiat ja sujuuko yhteiselämä... Ihan hirveitä ihmisiä on täällä. Te varmaan jätätte puolisonne silloinkin, jos tämä saa jonkun vakavan fyysisen sairauden, josta aiheutuu jotain haittoja ja vammoja.
Veit sanat suustani. Olen myös järkyttynyt mikäli nuo eroa suosittelevien kommentit ovat totta. Jättävätköhän nämä muutamat puolisonsa heti myös fyysisen sairastumisen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen järkyttynyt! Elämänkumppanilla on ensimmäinen psykoosi, jonka syy ei varmaan ole tiedossa vielä, eikä ole mitään tietoa, minkälaista heidän elämänsä tulee olemaan tästä lähtien (tuon takana saattaa vaikka olla fyysinen sairaus, psykoosi saattaa jäädä ainoaksi koko elämän aikana tms.) ja täällä huudellaan jo jättämään puoliso eikä jäämään omaishoitajaksi. Jos nyt sentään ensin katsoisi vähän aikaa, että järjestyvätkö asiat ja sujuuko yhteiselämä... Ihan hirveitä ihmisiä on täällä. Te varmaan jätätte puolisonne silloinkin, jos tämä saa jonkun vakavan fyysisen sairauden, josta aiheutuu jotain haittoja ja vammoja.
Veit sanat suustani. Olen myös järkyttynyt mikäli nuo eroa suosittelevien kommentit ovat totta. Jättävätköhän nämä muutamat puolisonsa heti myös fyysisen sairastumisen vuoksi.
Ei jätetä.
Mutta kun vuositolkulla tehdään väärin. Jos haetaan apua, se on vain, jos ei auteta, niin se on väärin.
On sun vika,kun se on nyt osastolla taas ja on sun vikaa kun se ei sinne mene.
Harhaluulot ja hoitamaton sairaus on kaikkinensa hyvin kuluttavaa kumppanillekin, ja kun se sairas ei koe tarvitsevansa apua.
Mun ex oli vielä väkivaltainen ja sain turpiini milloin kenenkin miehen takia joiden kanssa ei ikinä ollut tapahtunut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen järkyttynyt! Elämänkumppanilla on ensimmäinen psykoosi, jonka syy ei varmaan ole tiedossa vielä, eikä ole mitään tietoa, minkälaista heidän elämänsä tulee olemaan tästä lähtien (tuon takana saattaa vaikka olla fyysinen sairaus, psykoosi saattaa jäädä ainoaksi koko elämän aikana tms.) ja täällä huudellaan jo jättämään puoliso eikä jäämään omaishoitajaksi. Jos nyt sentään ensin katsoisi vähän aikaa, että järjestyvätkö asiat ja sujuuko yhteiselämä... Ihan hirveitä ihmisiä on täällä. Te varmaan jätätte puolisonne silloinkin, jos tämä saa jonkun vakavan fyysisen sairauden, josta aiheutuu jotain haittoja ja vammoja.
Veit sanat suustani. Olen myös järkyttynyt mikäli nuo eroa suosittelevien kommentit ovat totta. Jättävätköhän nämä muutamat puolisonsa heti myös fyysisen sairastumisen vuoksi.
Ei jätetä.
Mutta kun vuositolkulla tehdään väärin. Jos haetaan apua, se on vain, jos ei auteta, niin se on väärin.
On sun vika,kun se on nyt osastolla taas ja on sun vikaa kun se ei sinne mene.
Harhaluulot ja hoitamaton sairaus on kaikkinensa hyvin kuluttavaa kumppanillekin, ja kun se sairas ei koe tarvitsevansa apua.
Mun ex oli vielä väkivaltainen ja sain turpiini milloin kenenkin miehen takia joiden kanssa ei ikinä ollut tapahtunut mitään.
Ap:n miehellä on ensimmäinen psykoosi joka voi jäädä ainoaksi laatuaan. Tapauksesi ei ole verrattavissa ap:n tilanteeseen ja silti useammat täällä eroa heti suosittelee. Pelkän yhden psykoosin perusteella. Tiedän että puolison harhat ovat kuluttavia koska olen itsekin kokenut puolison psykoosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen järkyttynyt! Elämänkumppanilla on ensimmäinen psykoosi, jonka syy ei varmaan ole tiedossa vielä, eikä ole mitään tietoa, minkälaista heidän elämänsä tulee olemaan tästä lähtien (tuon takana saattaa vaikka olla fyysinen sairaus, psykoosi saattaa jäädä ainoaksi koko elämän aikana tms.) ja täällä huudellaan jo jättämään puoliso eikä jäämään omaishoitajaksi. Jos nyt sentään ensin katsoisi vähän aikaa, että järjestyvätkö asiat ja sujuuko yhteiselämä... Ihan hirveitä ihmisiä on täällä. Te varmaan jätätte puolisonne silloinkin, jos tämä saa jonkun vakavan fyysisen sairauden, josta aiheutuu jotain haittoja ja vammoja.
Missä sanottiin että ensimmäinen? Ja kuinka usein ne on ainoita laatuaan?
Eikö se mies tuossa ole jättäjä...
Vierailija kirjoitti:
Olen järkyttynyt! Elämänkumppanilla on ensimmäinen psykoosi, jonka syy ei varmaan ole tiedossa vielä, eikä ole mitään tietoa, minkälaista heidän elämänsä tulee olemaan tästä lähtien (tuon takana saattaa vaikka olla fyysinen sairaus, psykoosi saattaa jäädä ainoaksi koko elämän aikana tms.) ja täällä huudellaan jo jättämään puoliso eikä jäämään omaishoitajaksi. Jos nyt sentään ensin katsoisi vähän aikaa, että järjestyvätkö asiat ja sujuuko yhteiselämä... Ihan hirveitä ihmisiä on täällä. Te varmaan jätätte puolisonne silloinkin, jos tämä saa jonkun vakavan fyysisen sairauden, josta aiheutuu jotain haittoja ja vammoja.
Mulle ainakin kumppanin psykoosi oli niin traumaattinen kokemus, etten olisi voinut kuvitella enää seurustelevani hänen kanssaan. Niin pahasti rikkoi mun rajoja psykoosin aikana. Se epäluulo, vainoharhaisuus ja eron jälkeen jatkunut vaino oli jotain ihan hirveää, varsinkin kun olin aika nuori. Psykoosi jatkui pitkään ja ilmeisesti on uusiutunut myöhemminkin. Toki kaikkien kokemus ei ole näin paha, ja kyllä itsekin yritin pitkään ymmärtää ja olla se "pelastava enkeli" suhteessa, joka oli siinä vaiheessa jotain ihan muuta kuin parisuhde. Ajattelin juuri kuten sinä, että enhän minä fyysisestä sairaudestakaan kärsivää ihmistä noin vain hylkäisi, ja viimeiseen asti yritin parhaani mukaan olla tukena, vaikka se lähes tuhosi oman elämäni. Joten kyllä minäkin neuvon olemaan aika tarkkana sen suhteen, ettei omakin mielenterveys ala järkkyä puolison psykoosin myötä.
Toisaalta ajattelen yhä, että lähtökohtaisesti parisuhteessa tuetaan toista vaikeinakin aikoina. Jos nykyinen puolisoni sairastuisi psykoosiin, en olisi häntäkään heti hylkäämässä, mutta toisaalta menneiden kokemusten myötä osaisin olla myös tarkempi sen suhteen, etten uhraisi omaa mielenterveyttäni ja elämääni prosessissa.
Vierailija kirjoitti:
Teit oikein, nyt on tärkeintä että hän saa hoitoa ja lääkityksen kohdalleen. Kestänee joitakin viikkoja että alkaa palailemaan reaalimaailmaan. Älä ahdistele suhdeasioilla sillä välin, koita vaan varmistaa, että puolisosi saa lepoa ja aikaa koostaa itseään. Sitten kun ollaan kasassa voi miettiä parisuhdeasioitakin.
Psykoosiin taipuvaisen kanssa voi elää ihanaa ja rakastavaa elämää sairaudesta huolimatta.
Isosti tsemppiä ja kaikkea hyvää!
Psykoosi on aivoille todella kuormittavaa, joten hän tarvitsee aikaa ja lepoa. Harhaluuloinen ei ole oma itsensä. Syytökset kannattaa jättää omaan arvoonsa, ja keskity huolehtimaan omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Psykoosiin hän saa varmasti hyvää hoitoa.
Psykoosiin sairastuttuani omat harhani loppuivat 1-2 viikon päästä lääkityksen aloittamisesta, minkä jälkeen olotila alkoi olla normaali. Väsymystä ja alakuloisuutta kesti pidempään. Psykoosin jälkeen tärkeää on keskittyä lepäämiseen ja välttää stressiä, joka on saattanut johtaa psykoosiin.
Vierailija kirjoitti:
Teit oikein, nyt on tärkeintä että hän saa hoitoa ja lääkityksen kohdalleen. Kestänee joitakin viikkoja että alkaa palailemaan reaalimaailmaan. Älä ahdistele suhdeasioilla sillä välin, koita vaan varmistaa, että puolisosi saa lepoa ja aikaa koostaa itseään. Sitten kun ollaan kasassa voi miettiä parisuhdeasioitakin.
Psykoosiin taipuvaisen kanssa voi elää ihanaa ja rakastavaa elämää sairaudesta huolimatta.
Isosti tsemppiä ja kaikkea hyvää!
Niin hyviä kommentteja tässä, kiitokset!
Olen kokenut samaa ja olisin kipeästi kaivannut vertaistukea. Tosin sitä sainkin puolisoni omalta hoitajalta, hän ymmärsi tilanteen ja rauhoitteli. Meillä on elettyä avioliittoa jo pian 20v. ja haluan muistaa, että suurin osa siitä on ollut ihanaa ja rakastavaa. Mutkia matkaan on toki tullut, mutta tervettä aikaa on kuitenkin paljon enemmän kuin sairasta. Osastojaksot olen ottanut ihan levon kannalta, ja sieltä se puoliso on aina tullut rakkaana ja terveempänä takaisin.
Kärsivällisyys kannattaa, joten tsemppiä ap:lle ja kaikille samassa tilanteessa oleville!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen järkyttynyt! Elämänkumppanilla on ensimmäinen psykoosi, jonka syy ei varmaan ole tiedossa vielä, eikä ole mitään tietoa, minkälaista heidän elämänsä tulee olemaan tästä lähtien (tuon takana saattaa vaikka olla fyysinen sairaus, psykoosi saattaa jäädä ainoaksi koko elämän aikana tms.) ja täällä huudellaan jo jättämään puoliso eikä jäämään omaishoitajaksi. Jos nyt sentään ensin katsoisi vähän aikaa, että järjestyvätkö asiat ja sujuuko yhteiselämä... Ihan hirveitä ihmisiä on täällä. Te varmaan jätätte puolisonne silloinkin, jos tämä saa jonkun vakavan fyysisen sairauden, josta aiheutuu jotain haittoja ja vammoja.
Veit sanat suustani. Olen myös järkyttynyt mikäli nuo eroa suosittelevien kommentit ovat totta. Jättävätköhän nämä muutamat puolisonsa heti myös fyysisen sairastumisen vuoksi.
Kyllä jättävät ihan pinimmistäkin syistä. Erotilastot kertovat karua kieltään minä-minä mentaliteetista. Mottona heillä "jätä se sika"!
Vanha viestiketju jo, mutta jätän oman kokemukseni vertaistueksi myös jos joku myöhemmin näitä lukee. Ja kiinnostaa myös ap mikä tilanne on nyt?
Minulla kokemusta puolison psykoosista, aikaa tapauksesta kulunut nyt kolme vuotta ja toistaiseksi ainakin jäänyt viimeiseksi.
Toivottomuus kuvasi oloa itsellänikin, olisin vain halunnut tietää syyn ja miten siitä selvitään. Meillä oli pieni lapsi myös, joten sekin toi lisähuolta ja rasitusta arkeen. Samoja syytöksiä ja haukkuja tuli osastolta mieheltäni myös minulle, mutta pahoitteli niitä yleensä seuraavana päivänä. Vastailin positiivisiin viesteihin neutraalisti, haukkuihin en vastannut. Kesti pitkään, n. 6viikkoa ennenkuin mies pääsi kotiutumaan ja harhat alkoivat helpottamaan. Syy psykoosiin ei koskaan selvinnyt, töissä oli edennyt hetki sitten esimiestehtäviin ja siitä aiheutava stressi, varsinkin kun firmaan oli tulossa yt-neuvottelut, oli epäilynä psykoosin puhkeamisen syyksi.
Suhteemme ei tähän kuitenkaan kaatunut, nyt vietämme taas normaalia perhe-elämää ja puolisoni syö lääkkeitä sekä lopetti esimiestehtävät ja vaihtoi "alemmalle tasolle", tänä vuonna aloitti täysipäiväisen työviikon, siihen asti teki 80% viikkoa.
Edelleen psykoosin uusiutuminen pelottaa, mutta uskon että nyt osaamme suhtautua asiaan helpommin ja toimia, lisäksi miehellä on hoitoyhteys nyt, joten osastolle pääsee helpommin.
Kaikkea hyvää psykoosiin sairastuneiden puolisolle ja voimia arkeen <3
Kyllä tämä minunkin puoliso on tavallisesti normaali, terve ihminen joka kohtelee kunnioittavasti ja arvostavasti. Mielenterveysongelmat ei katso aikaa ja paikkaa, eivätkä tule kello kaulassa. Itse en ainakaan läheistä hylkää heikolla hetkellä. En viitsinyt alkaa koko oireistoa aloitukseen kirjoittamaan, kun ei ole olennainen asia. Psykiatriseen tahdonvastaiseen hoitoon ottamiseen ei riitä omaisen huoli, vaan siinä kyllä käydään ihan useamman lääkärin arvioitavana.