Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia puolison psykoosista?
10.02.2023 |
Hei. Olo on toivoton, ja kaipaisin vertaistukea tai tietämystä asiasta. Puolisoni on siis psykoosissa, ja on nyt osastohoidossa. Oireistoon kuului vainoamisen kokemus, koki että minä ja kaikki muut olemme häntä vastaan ja häntä yritetään tehdä hulluksi mitä erikoisimmin keinoin. Soitin hänelle apua, ja nyt on minulle vihainen kun kokee että on syytäni että hän on osastolla. Pommittaa viestein, haukkuu ja työntää pois. Sanoo suhteemme olevan ohi. Välillä estää joka paikassa, välillä estot pois mutta ei vastaa.
Olen pysynyt rauhallisena, kertonut rakastavani ja pysyväni rinnallaan. Olen kuitenkin aivan rikki. Häntä ei saa mennä tapaamaan. Haluaisin kuulla kokemuksia vastaavasta. Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta ja puoliso kuitenkin toivuttuaan halunnut jatkaa suhdetta? Itsellekin tulee jo tunne että oli virhe soittaa hänelle apua, jos menetän hänet tämän vuoksi.. järjellä tietenkin ymmärrän että oli oikein soittaa apua, mutta silti itsesyytökset ovat vahvoja. En saa syötyä enkä huolehdittua itsestänikään, kun ajatukset ovat vain rakkaimmassa ja jatkuvasti kyttään puhelinta että josko vastaisi minulle.
Kommentit (58)
Nuorempana tapailin skitsofreniaa sairastavaa miestä jonkin aikaa. Loppuaikoina alkoi jälleen mennä psykoosiiin, ei sillä kertaa ehtinyt joutua osastolle, ja lopulta teki itsemurhan. Tämä on todella rumasti sanottu, mutta näin jälkeenpäin kun asiaa ajattelen, väistin luodin. Ei enää ikinä tuollaista mulle, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tällaista syyttelevää, harhaluuloista puolisoa jaksaa? Ei ole vaarallinen, joten pakkohoitoon tuskin ottavat. Jutut on outoja ja kaikki tekemiseni tulkitaan pahantahtoisesti ym.
Tulee mieleen tää nykyajan koirahumppa kun väkisin pidetään mitä sekopäisempiä rakkeja koska sellainen nyt vaan _kuuluu_ olla koska somekulissit ym. Sit itketään kun käy huonosti.
Ikävä sanoa, mutta sinun olisi syytä jatkaa elämääsi ja lopettaa tämä parisuhde. Se sairastuttaa lopulta sinutkin tavalla tai toisella. Suhde vakavista mielenterveysongelmista kärsivän kanssa on jotain mitä ei voi suositella kenellekään eikä missään tapauksessa.
On ikävää että mielenterveysongelmista on niin voimakkaita ennakkoluuloja monilla. Ei kukaan voi yleistää että ap:n pitäisi lopettaa suhde. Vakavakaan mielenterveyden häiriö ei ole jokaisella samanlainen kuten vaikka syöpäkään ei ole. Omalla puolisollani on psykoosisairaus ja minulle raskainta on ollut etten voi puhua asiasta esim. vanhemmilleni. Jos ovat ennakkoluuloisia, voisivat saada väärän kuvan miehestäni ja sitä en halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni. Ikävä kertoa että ei parantunut ikinä. Sairaudelle ominaista, hyvät kaudet ja huonot kaudet vuorottelevat, välillä lähes normaali ja välillä todella sairas. Lopulta yli 70 vuotiaana sairastui Alzheimeriin ja kolmen vuoden päästä kuoli. Psyykkinen sairaus nostaa riskiä sairastua Alzheimeriin ja hänellä oli myös sukualttius siihen.
Teit oikein. Minulla on kokemus, mutta en uskaltanut soittaa apua tai kertoa kuin omille ystävilleni. Erosimme lopulta, psykoosi uusiutui. Onneksi olen itse hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä vastaava tilanne . Kumppani katos täysin omaan kuplaansa. Eenen osastolle joutumista puheet oli outoi ja syyttäviä. Nyt pelkään että lääkket tms kadittaa hänen tunteensa tai hän kokee ettei ole raukkauden arvoinen tms. Että taas tulee jätetyksi . Itse olen luvannut viesteissä pysyä rinnalla.
Harvat viestit häneltä on tällä hetkellä on vaan:
ok , ymmärrän, öitä tuntuu tosi kolkolta .
Mikä sinun puolison tilanne nyt on? Puolisoni on samassa tilanteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkkinä: Jahka puolisosi toipuu taas realiteetteihin, niin kannattaa ottaa apua vastaan, eikä jäädä pelkkien lääkkeiden varaan. Itselläni oli psykoosi, joka siis alkoi ihan varoittamatta, kuin veitsellä leikaten ja se hoidettiin lääkkeillä, mikä tietysti oli oikein, mutta muuta apua en saanut. Masennus seurasi vuosikausia ja vasta monen, monen vuoden kuluttua selvisi, että mulla oli jäänyt siitä sairastumisesta pptsd. Siihen kun kiinnitettiin huomiota, niin parantuminen alkoi. Itse asiassa eniten mua auttoi yhden hoitajan toteamus, että koska mun psykoosista on yli kymmenen vuotta, niin uusiutumisriski on sama kuin terveellä. Niin pienestä voi asiat olla kiinni.
Tässä hetkessä sun on ehkä turha yrittää saada henkistä yhteyttä puolisoosi, koska hän on sairas. Sen aika on sitten, kun hän palaa tälle planeetalle.
Taitaa itselläni olla vastaava tilanne. Miten se psykoosi oli todettu? Täälläkin ollaan käsittämättömän vainoharhaisia ja sekoillaan koko ajan jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap oli soittanut apua? Mistä? Minulle sanottiin, etten voi pyytää apua koska se ei tule itselleni. Ei ole kuulemma mahdollista pyytää apua toisen puolesta. Ihmettelin kyllä, että miten ihmeessä asia noin voi olla.
Psykoosiin voi joutua monestakin syystä. Vaikka jos ei nuku pitkään aikaan. Ja vakava traumat (PTSD) Voi myös laukaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan seurustelukumppanin useita psykooseja ja osastohoitoja vierestä nähneenä voin todeta ettei koskaan enää. Se miten huonosti hän kohteli läheisiään, syytteli osastolle joutumisesta ja se sairaudentunnottomuus oli henkisesti todella raskasta. Ihan sama vaikka olikin sairaudesta kyse, en antaisi enää ikinä kenenkään kohdella itseäni sillä tavoin kun hän kohteli.
Juu sanoisin myös niille jotka alkavat huomaamaan läheisissään gaslightaamien merkkejä, kauhua silmissä, diagnosointia tai vihjailua siitä että tarvitsisi apua, kannattaa pelastaa itsensä ennen kuin homma eskaloituu tähän pisteeseen.
On hyvin todennäköistä että vaistot ovat oikeassa, ja sen vuoksi onkin viisaampaa lähteä ja ottaa etäisyyttä gaslightaajaan kuin antaa tämän tuhota oma mielenterveys ja maine. Huomionarvoista myös, että gaslightaaja jää elämään itsekseen niiden vahingollisten ajatusmalliensa kanssa, siinä missä vainon kohteeksi joutuva saa perusoikeuksiensa puitteissa jatkaa normaaila elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Ap oli soittanut apua? Mistä? Minulle sanottiin, etten voi pyytää apua koska se ei tule itselleni. Ei ole kuulemma mahdollista pyytää apua toisen puolesta. Ihmettelin kyllä, että miten ihmeessä asia noin voi olla.
Vaikka siksi että huolikiusaaminen on yksi väkivallan muoto. Luuletteko, että olette jotenkin ensimmäisiä ihmiskunnassa, jotka ovat sulkeneet hankalat ja ikävät kumppaninsa laitokseen?
Huomaa että kärsit itse samasta sairaudesta kun et näe sitä puolta tässä kuinka se on rakkauden teko kun hakee puolisolle apua. Puolisoni on ollut 2 eri kertaa osastolla samankaltaisesta tilasta johtuen. Toisella kertaa meni todella pahaksi vainoharhat ja kävi jopa väkivaltaiseksi kun pelkäsi niin. Ja joka kerta kun psykoosi tulee päälle se tuhoaa aivoja vähän enemmän ja edes auttaa sitä että seuraava psykoosi tulee herkemmin päälle. Näin miehelläni ainakin kävi ja hän pystyi salaamaan tilansa hyvin pitkän aikaa muilta ihmisiltä. Kun me läheiset huomasimme sitten vihdoin että mikä on tilanne niin vainoharhat olivat jo todella pahat ja salaliiton todella pitkälle kehitetty tarina. Toivoton olo oli. Soitti kanssa osastolta ja uhkaili kuinka kostaa sen. Hän on edelleen katkera minulle siitä että hommasin hänet hoitoon ja pilasin hänen elämänsä
Vierailija kirjoitti:
Huomaa että kärsit itse samasta sairaudesta kun et näe sitä puolta tässä kuinka se on rakkauden teko kun hakee puolisolle apua. Puolisoni on ollut 2 eri kertaa osastolla samankaltaisesta tilasta johtuen. Toisella kertaa meni todella pahaksi vainoharhat ja kävi jopa väkivaltaiseksi kun pelkäsi niin. Ja joka kerta kun psykoosi tulee päälle se tuhoaa aivoja vähän enemmän ja edes auttaa sitä että seuraava psykoosi tulee herkemmin päälle. Näin miehelläni ainakin kävi ja hän pystyi salaamaan tilansa hyvin pitkän aikaa muilta ihmisiltä. Kun me läheiset huomasimme sitten vihdoin että mikä on tilanne niin vainoharhat olivat jo todella pahat ja salaliiton todella pitkälle kehitetty tarina. Toivoton olo oli. Soitti kanssa osastolta ja uhkaili kuinka kostaa sen. Hän on edelleen katkera minulle siitä että hommasin hänet hoitoon ja pilasin hänen elämänsä
Oletteko yhä yhdessä? Pystyykö hänen kanssaan normaaliin elämään? Onko hänellä sairaudentuntoa?
Minun ex ei enää tullut tolkkuihinsa, vaan minusta tuli lopulta suunnilleen kaikkien hänen ongelmiensa syy ja olin maailman kieroin valehtelija. Erohan siitä tuli.
Aikoinaan seurustelukumppanin useita psykooseja ja osastohoitoja vierestä nähneenä voin todeta ettei koskaan enää. Se miten huonosti hän kohteli läheisiään, syytteli osastolle joutumisesta ja se sairaudentunnottomuus oli henkisesti todella raskasta. Ihan sama vaikka olikin sairaudesta kyse, en antaisi enää ikinä kenenkään kohdella itseäni sillä tavoin kun hän kohteli.