Lue keskustelun säännöt.
Vetipä työhaastattelu taas mielen matalaksi
10.02.2023 |
Työ, jonka todellakin haluaisin. Valmistauduin, mietin esiintymistä, harjoittelin peilin edessä jne. Sitten kun menen paikalle, niin se jännitys iskee yhtäkkiä. Kun pitää kertoa itsestä jotain, niin kerrot, mutta jälkeenpäin huomaat, että unohdit vaikka mitä. Käykö muille aina näin? En koe olleeni yhtään oma itseni. Tai en kovin monessa haastattelussa ole ollut, mutta onpahan vaan voimia vievää kun ensin hiot työhakemuksen, odotat vastausta, iloitset haastattelukutsusta, valmistaudut, menet paikalle ja sinä ITSE pilaat kaiken.
Millaisia työhaastattelukokemuksia teillä on ollut, miten on käynyt? Te, jotka jännitätte paljon, niin miten pääsette siitä jännityksestä eroon? Hitsi pitäisikö vaan hakea ihan yhdentekeviinkin paikkoihin ja ottaa mahdolliset työhaastattelut kokemuksina...
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pääsee valinnassa eteenpäin ja ns. testeihin, niin sieltä kun tulee, on henkisesti ihan loppu. Haastattelut on ihan lastenleikkiä testeihin verrattuna. Itse olen ollut neljä kertaa testattavana. Kolme kertaa on ollut koko päivän kestävät testit ja kerran oli kahden päivän testit.
Ilmeisesti olen pärjännyt niissä hyvin, kun aina olen paikan saanut.Siis missä ihmeen testeissä?
No vähän vaativimpiin tehtäviin järjestetään soveltuvuustestit, missä testataan työtehtävässä vaadittavia ominaisuuksia.
Hyvin monessa paikassa kustaan purkkiin eli huumetestataan, ei se ole mikään merkki siitä että olet "vaativammissa tehtävissä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen harjoittelua työhaastattelua varten ?
Jos sinne pitää opetella jotkut vuorosanat ulkoa, ei sua sinne ikinä oteta.Viimeksi kun kävin haastattelussa divisioonapäällikön hommaan pörssiyhtiössä, siellä oli toimari ja hallituksen puheenjohtaja haastattelemassa.
CVt sun muut dokkarit oli luonnollisesti heille lähetetty luettavaksi edellisellä viikolla.
Pari sanaa työasioista, loppuaika juteltiin perheestä, kalastuksesta ja autoista. Kahvit juotiin ja lopuksi käteltiin, aloita maanantaiaamuna klo 7.
M40
No toi nyt vaan kuulostaa siltä, ettei divisioonapääliköltä paljoa vaadita.
Meriitit, verkostot ja referenssit puhuu puolestaan, se haastattelu on vain muotoseikka. Moni kompastuukin siihen ajattelumalliin, että kaiken ratkaisee se haastatteluhetki. Eli sen hetken kun osaat vetää maaliin niin paikka on sun.
Ei mene näin.
Ainakin isommissa pesteissä se rekrytointivalinta on jo firman hallituksella hyväksytetty alustavasti, haastattelu järjestetään vain vahvistamaan päätöstä.
Tietty jossain marketin kassan haastatteluprosessissa, jonka suorittaa joku ylimielinen koulukiusaaja taustan omaava tiimiesimiesmerkonomi, voidaan ihmisiä kyykyttää ja hyppyyttää, tulee se vallan tunne kun kerrankin saa päättää jostain.
M40
Työhaastatteluissa on ihan kivaa ja ilmeisesti teen jotain oikein, kun mut halutaan lähes aina palkata. Treffeillä tulos on puolestaan päinvastainen. En ymmärrä miten treffeillä voi onnistua.
Ääh, mitä lammastelua koko ketju, ihan väärä asenne. Ei ne haastattelijat ole teitä kummempia. Lopettakaa tuo matelu ja nöyristely!
Vierailija kirjoitti:
Ääh, mitä lammastelua koko ketju, ihan väärä asenne. Ei ne haastattelijat ole teitä kummempia. Lopettakaa tuo matelu ja nöyristely!
Kyllä ne ovat kummempia siinä mielessä, että niillä on valta palkata, työtä hakevalla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä valmistautunut mitenkään. On töitä löytynyt silti hyvin. Sinne vaan höpöttelemään ja vastaamaan kysymyksiin. Tottakai se vaikuttaa kuulustelulta. Eihän he tunne yleensä sinua. Maailma ei kaadu, jos töitä ei saa. Menee sossuun eli kelaan suoraan sieltä, jos ei tule toimeen.
Vaikeinta on päästä haastatteluun. Suurin osa hakemuksista menee silppuriin.
Äänitän kaikki haastattelut ja on aika masentavaa, kuinka paljon kysytään muun muassa lisääntymisestä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun kannattais tehdä videohakemus? Siinä ne sitten näkis millainen sä oikeesti olet ilman jännittämistä?
Aloittajalla on liian suuret miellyttämistarpeet suhteessa mahdolliseen työnantajaan. Se nyt vain menee niin, että jos vaikutat siltä, että teet mitä vain saadaksesi ko. työn ja olet epävarma tsestäsi "auktoriteettina" pitämäsi kuolevaisen edessä, et työtä tule saamaan. Hlö joka on rento, itsevarma, tajuaa tilanteen absurdiuden ja naurettavuuden ja antaa haastattelijalle ääneen sanomattoman vaikutelman siitä, että elämä ja oma psyykkinen hyvinvointi ei ole tästä työpaikasta kiinni, saa paikan helpommin, kuin sellainen joka koirana sitä paikkaa kaikenlaisilla tempuillaan kerjää. Jos sinä et ole sopiva esim. pärstäkertoimesi vuoksi haastattelijalle, se on voivoi ja elämä jatkuu. Katsos kun Vesalla ei ole rintsikoita ja siks Vesa myy :D Työnhaku on pelkää valehtelua ja sosiaalista teatteria, perseennuolentaa ja itsensä halventamista. Jos et sitä jaksa tai halua, on parempi jäädä työttömäksi ja etsiä pimeitä hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pääsee valinnassa eteenpäin ja ns. testeihin, niin sieltä kun tulee, on henkisesti ihan loppu. Haastattelut on ihan lastenleikkiä testeihin verrattuna. Itse olen ollut neljä kertaa testattavana. Kolme kertaa on ollut koko päivän kestävät testit ja kerran oli kahden päivän testit.
Ilmeisesti olen pärjännyt niissä hyvin, kun aina olen paikan saanut.Siis missä ihmeen testeissä?
No vähän vaativimpiin tehtäviin järjestetään soveltuvuustestit, missä testataan työtehtävässä vaadittavia ominaisuuksia.
Mitä ihmettä? Mä olen tehnyt uraa jonkun verran: ollut business puolella ja teollisuuslaitoksessa työntekijästä, toimihenkilöön ja ylempään toimihenkilöön ja junioritasosta senioritasoon. Tällä hetkellä olen keskijohdossa, neljännessa portaassa alimmasta (organisaatiossamme on kuusi kerrosta eli emme ole pieni organisaatio) ja ei ole ikinä ollut mitään testejä. Joskus ehkä tein sellaisen loogisen ajattelun testin, mutta ei se koko päivää vie ja se oli junior-tason toimihenkilötehtäviin. En tiedä, että miten vaativiin tehtäviin tai ylös organisaatioportaassa pitää nousta, että pääsee tekemään noita testejä?
Pyydän itse aina hr-puolta pitämään mahdollisimman yksinkertaiset rekrytoinnit. Mun aika on niin kallista, että ei kiinnosta haastatella yhtä ihmistä montaa kertaa ja työntekijän osaamisen ja sopeutumisen työyhteisöön näkyy vasta keskimäärin puolivuotta palveluun tulosta. Eli mun alaisuuteen saattaa olla helppo päästä, mutta työn jatkumiseen täytyy oikeasti tehdä töitä. Haastateltavalla on siis kerta minun kanssa ja kerta mun tiimin kanssa. Toki saan hr-puolelta tästä välillä sanomista, mutta mikäpä he on mun toimintatapoja muuttamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen harjoittelua työhaastattelua varten ?
Jos sinne pitää opetella jotkut vuorosanat ulkoa, ei sua sinne ikinä oteta.Viimeksi kun kävin haastattelussa divisioonapäällikön hommaan pörssiyhtiössä, siellä oli toimari ja hallituksen puheenjohtaja haastattelemassa.
CVt sun muut dokkarit oli luonnollisesti heille lähetetty luettavaksi edellisellä viikolla.
Pari sanaa työasioista, loppuaika juteltiin perheestä, kalastuksesta ja autoista. Kahvit juotiin ja lopuksi käteltiin, aloita maanantaiaamuna klo 7.
M40
No toi nyt vaan kuulostaa siltä, ettei divisioonapääliköltä paljoa vaadita.
Meriitit, verkostot ja referenssit puhuu puolestaan, se haastattelu on vain muotoseikka. Moni kompastuukin siihen ajattelumalliin, että kaiken ratkaisee se haastatteluhetki. Eli sen hetken kun osaat vetää maaliin niin paikka on sun.
Ei mene näin.
Ainakin isommissa pesteissä se rekrytointivalinta on jo firman hallituksella hyväksytetty alustavasti, haastattelu järjestetään vain vahvistamaan päätöstä.
Tietty jossain marketin kassan haastatteluprosessissa, jonka suorittaa joku ylimielinen koulukiusaaja taustan omaava tiimiesimiesmerkonomi, voidaan ihmisiä kyykyttää ja hyppyyttää, tulee se vallan tunne kun kerrankin saa päättää jostain.
M40
No sulla ei ainakaan ole ollut sitten kilpailijakieltoa, ei irtisanomisaikaa edellisestä pestistä, ei haastattelukierrosta esimerkiksi liiton ihmisten kanssa, ei oikeastaan mitään. Mistä kortistosta näin päteviä ihmisiä divisioonan johtoon?
Meillä ainakin tuollaiseen positioon vaatii kolme eri haastattelua, ensimmäinen johtokunnan kanssa, seuraava hallituksen kanssa ja viimeisin työntekijöiden edustajien kanssa eli yleensä liiton edustajien kanssa. Lisäksi on otettava huomioon kilpailukielto, joka on omassa tapauksessani kuusi kuukautta ja tänä aikana en siis saa mennä töihin kilpaileviin tai samalla alalla oleviin yrityksiin. Meidän alalla ei muutenkaan aloiteta tuosta noin vain seuraavana maanantaina töitä (varsinkaan klo 7), vaan siitä tulee pörssitiedoite ja siitä ilmoitetaan ensin yksikölle. Lisäksi ensimmäiset työpäivät alkavat vasta klo 9-10 ja tämän jälkeen 247 työssäololla, ei todellakaan kuten jollain duunarilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen harjoittelua työhaastattelua varten ?
Jos sinne pitää opetella jotkut vuorosanat ulkoa, ei sua sinne ikinä oteta.Viimeksi kun kävin haastattelussa divisioonapäällikön hommaan pörssiyhtiössä, siellä oli toimari ja hallituksen puheenjohtaja haastattelemassa.
CVt sun muut dokkarit oli luonnollisesti heille lähetetty luettavaksi edellisellä viikolla.
Pari sanaa työasioista, loppuaika juteltiin perheestä, kalastuksesta ja autoista. Kahvit juotiin ja lopuksi käteltiin, aloita maanantaiaamuna klo 7.
M40
No toi nyt vaan kuulostaa siltä, ettei divisioonapääliköltä paljoa vaadita.
Meriitit, verkostot ja referenssit puhuu puolestaan, se haastattelu on vain muotoseikka. Moni kompastuukin siihen ajattelumalliin, että kaiken ratkaisee se haastatteluhetki. Eli sen hetken kun osaat vetää maaliin niin paikka on sun.
Ei mene näin.
Ainakin isommissa pesteissä se rekrytointivalinta on jo firman hallituksella hyväksytetty alustavasti, haastattelu järjestetään vain vahvistamaan päätöstä.
Tietty jossain marketin kassan haastatteluprosessissa, jonka suorittaa joku ylimielinen koulukiusaaja taustan omaava tiimiesimiesmerkonomi, voidaan ihmisiä kyykyttää ja hyppyyttää, tulee se vallan tunne kun kerrankin saa päättää jostain.
M40No sulla ei ainakaan ole ollut sitten kilpailijakieltoa, ei irtisanomisaikaa edellisestä pestistä, ei haastattelukierrosta esimerkiksi liiton ihmisten kanssa, ei oikeastaan mitään. Mistä kortistosta näin päteviä ihmisiä divisioonan johtoon?
Meillä ainakin tuollaiseen positioon vaatii kolme eri haastattelua, ensimmäinen johtokunnan kanssa, seuraava hallituksen kanssa ja viimeisin työntekijöiden edustajien kanssa eli yleensä liiton edustajien kanssa. Lisäksi on otettava huomioon kilpailukielto, joka on omassa tapauksessani kuusi kuukautta ja tänä aikana en siis saa mennä töihin kilpaileviin tai samalla alalla oleviin yrityksiin. Meidän alalla ei muutenkaan aloiteta tuosta noin vain seuraavana maanantaina töitä (varsinkaan klo 7), vaan siitä tulee pörssitiedoite ja siitä ilmoitetaan ensin yksikölle. Lisäksi ensimmäiset työpäivät alkavat vasta klo 9-10 ja tämän jälkeen 247 työssäololla, ei todellakaan kuten jollain duunarilla.
Tietenkin tuo lainaamasi viesti kuulostaa oudolta kun on täysin tuulesta tempaistu tarina kaverilta. Totuushan on, että kyseinen "divisioonan johtaja" on toimeentulotuella elävä pitkäaikaistyötön Mika 48v Juupajoelta.
Vastavalmistuneena kävin useissa haastatteluissa. Jännitin tosi paljon ja olin arka enkä oikein osannut sanoa mitään. Tätä lisäsi se, että en oikeasti edes uskonut saavani paikkaa. Välillä odotustilassa jopa oli samaan aikaan henkilö, joka oli ollut jo pari vuotta talossa sijaisena, ja oli päivänselvää, että hänelle se paikka menisi. Tuntui aika turhalta edes mennä haastatteluun, mutta otin sen harjoitteluna ja ajattelin, että ainahan voin jäädä haastattelijalle mieleen niin, että kun joku jossain kysyy työntekijää, hän ehkä muistaa minut ja vinkkaa asiasta.
Sitten pääsin töihin syrjäkylälle susirajan taakse. Parin vuoden työkokemuksella sain paikan keskisuuresta kaupungista. Sitten siirryin kaupungin sisällä paremmin palkattuun työhön toiseen yksikköön. Parikymmentä vuotta työkokemusta, oman osaamisen kehittämistä ja työn iloa. Siitä syntyi niin rautainen itsetunto työn saralla, että kun viime syksynä hain uutta työpaikkaa, lähdin siitä, kyseinen pulju saa kiittää onneaan, jos saavat minut työläisekseen. Minä yksinkertaisesti puhuin haastattelussa niin, että "kun minä tulen teille töihin" ja "saisinko nähdä tulevan työpisteeni" ja "haluan saada uuden laitteen itselleni, en vanhaa, koska uusi on nopeampi eikä ole heti matkalla korjaamoon tai akunvaihtoon".
Sanoisin siis, että oma asenne on aika tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äänitän kaikki haastattelut ja on aika masentavaa, kuinka paljon kysytään muun muassa lisääntymisestä yms.
Samoin rekrytoijana äänitän ne kaikki, koska ihmiset valehtelevat niin paljon haastatteluissa, osaamisestaan, sitoutumisestaan, kaikesta. On ollut silloin tällöin hyötyä, että on kaivettu äänite esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pääsee valinnassa eteenpäin ja ns. testeihin, niin sieltä kun tulee, on henkisesti ihan loppu. Haastattelut on ihan lastenleikkiä testeihin verrattuna. Itse olen ollut neljä kertaa testattavana. Kolme kertaa on ollut koko päivän kestävät testit ja kerran oli kahden päivän testit.
Ilmeisesti olen pärjännyt niissä hyvin, kun aina olen paikan saanut.Siis missä ihmeen testeissä?
No vähän vaativimpiin tehtäviin järjestetään soveltuvuustestit, missä testataan työtehtävässä vaadittavia ominaisuuksia.
Mitä ihmettä? Mä olen tehnyt uraa jonkun verran: ollut business puolella ja teollisuuslaitoksessa työntekijästä, toimihenkilöön ja ylempään toimihenkilöön ja junioritasosta senioritasoon. Tällä hetkellä olen keskijohdossa, neljännessa portaassa alimmasta (organisaatiossamme on kuusi kerrosta eli emme ole pieni organisaatio) ja ei ole ikinä ollut mitään testejä. Joskus ehkä tein sellaisen loogisen ajattelun testin, mutta ei se koko päivää vie ja se oli junior-tason toimihenkilötehtäviin. En tiedä, että miten vaativiin tehtäviin tai ylös organisaatioportaassa pitää nousta, että pääsee tekemään noita testejä?
Pyydän itse aina hr-puolta pitämään mahdollisimman yksinkertaiset rekrytoinnit. Mun aika on niin kallista, että ei kiinnosta haastatella yhtä ihmistä montaa kertaa ja työntekijän osaamisen ja sopeutumisen työyhteisöön näkyy vasta keskimäärin puolivuotta palveluun tulosta. Eli mun alaisuuteen saattaa olla helppo päästä, mutta työn jatkumiseen täytyy oikeasti tehdä töitä. Haastateltavalla on siis kerta minun kanssa ja kerta mun tiimin kanssa. Toki saan hr-puolelta tästä välillä sanomista, mutta mikäpä he on mun toimintatapoja muuttamaan?
Minua on testattu valtionhallinnossa, kahdessa yliopistossa ja erityisen tarkasti puolustusvoimissa, missä erilaiset tehtävät ja haastattelut eri kokoonpanoilla vuorottelivat koko päivän ajan. Toisaalta taas olen kävellyt samoihin töihin yliopistolle tilanteessa, jossa minulle luotiin työpaikka edes kyselemättä keneltäkään muulta. Juttutuokio pidettiin, mutta minun palkkaamisestani oli päätetty jo ennen kuin minulle kerrottiin.
Rekrytoimistapojaon paljon, sääntöjä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äänitän kaikki haastattelut ja on aika masentavaa, kuinka paljon kysytään muun muassa lisääntymisestä yms.
Samoin rekrytoijana äänitän ne kaikki, koska ihmiset valehtelevat niin paljon haastatteluissa, osaamisestaan, sitoutumisestaan, kaikesta. On ollut silloin tällöin hyötyä, että on kaivettu äänite esille.
Käytännössä miten? Soitatte tallenteeen ja sanotte, että kato kun valehtelit, ja sitten annatte potkut tai palkanalennuksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen harjoittelua työhaastattelua varten ?
Jos sinne pitää opetella jotkut vuorosanat ulkoa, ei sua sinne ikinä oteta.Viimeksi kun kävin haastattelussa divisioonapäällikön hommaan pörssiyhtiössä, siellä oli toimari ja hallituksen puheenjohtaja haastattelemassa.
CVt sun muut dokkarit oli luonnollisesti heille lähetetty luettavaksi edellisellä viikolla.
Pari sanaa työasioista, loppuaika juteltiin perheestä, kalastuksesta ja autoista. Kahvit juotiin ja lopuksi käteltiin, aloita maanantaiaamuna klo 7.
M40
Sama täällä. En ole ikinä ollut haastattelussa, niin että en olisi tullut palkatuksi. En tiedä mitä sitten teen oikein. Koitan olla mahdollisimman paljon oma itseni, koska jos esitän, niin he eivät palkkaa minua vaan henkilön, jota esitin.
Haet liian helppoihin paikkoihin.
Jos paikkakunnalla järjestetään jotain rekrytointitilaisuuksia niin niissä on hyvä käydä harjoittelemassa. Vaikka yritykset tai siellä rekryttävät työt eivät olisi aivan sopivia omiin uratavoitteisiin. Siellä voi oppia juttelemaan small-talkia rekrytoijien kanssa.
Aika paljon riippuu myös alasta ja työtehtävistä kuinka paljon painoarvoa on työhaastattelulla ja sitten taas niillä muilla meriiteillä. Esim joku myynti/markkinointi versus joku it-nörtti.
Kerran oli hauska kun haastattelin jotain tätiä joka kovasti hehkutti verkostoitumistaan. Täti ei kuitenkaan osannut vastata yhteenkään tekniseen kysymykseen. Ei saanut täti töitä :D
Sanoin työhaastattelussa että olen nobody kukaan ei pidä minusta. Ei ole vanhempia, ystäviä eikä harrastuksia. Elämäni on tyhjä taulu ja olen epäonnistunut elämässä.