Lue keskustelun säännöt.
Vetipä työhaastattelu taas mielen matalaksi
10.02.2023 |
Työ, jonka todellakin haluaisin. Valmistauduin, mietin esiintymistä, harjoittelin peilin edessä jne. Sitten kun menen paikalle, niin se jännitys iskee yhtäkkiä. Kun pitää kertoa itsestä jotain, niin kerrot, mutta jälkeenpäin huomaat, että unohdit vaikka mitä. Käykö muille aina näin? En koe olleeni yhtään oma itseni. Tai en kovin monessa haastattelussa ole ollut, mutta onpahan vaan voimia vievää kun ensin hiot työhakemuksen, odotat vastausta, iloitset haastattelukutsusta, valmistaudut, menet paikalle ja sinä ITSE pilaat kaiken.
Millaisia työhaastattelukokemuksia teillä on ollut, miten on käynyt? Te, jotka jännitätte paljon, niin miten pääsette siitä jännityksestä eroon? Hitsi pitäisikö vaan hakea ihan yhdentekeviinkin paikkoihin ja ottaa mahdolliset työhaastattelut kokemuksina...
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Kerran oli hauska kun haastattelin jotain tätiä joka kovasti hehkutti verkostoitumistaan. Täti ei kuitenkaan osannut vastata yhteenkään tekniseen kysymykseen. Ei saanut täti töitä :D
Olisitte laatineet sellaisen työpaikkailmoituksen, etteivät ihmiset hae teille turhan päiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen jännittäjä. Aina kun pitäisi esiintyä vähänkään isommalle tuntemattomalle porukalle jännitän ihan sikana ja ajatukset katoa päästä. Muutama vuosi sitten hain uutta työtä. Pääsin monesti haastatteluun asti. Vaikka en tullut valituksi, joka kerralta sain lisää itsevarmuutta ja opin lisää mitä kertoa itsestä, mitä kysyä firmasta ja mitä ei ainakaan pidä sanoa. Parhaiten meni haastattelu mistä meinasin myöhästyä. Muistan, kun vaan vauhdilla paikalle ja ajattelin, että "tuulta päin". Siitä hetkestä tuli itselle tsemppiä ja jotenkin rento hyvä olo. Haastattelijoiden kanssa syntyi heti keskusteluyhteys ja koin, että arvostivat kovasti sitä, että kyselin paljon ja olin kiinnostunut. Sain sen työn.
Huonosti meni tänään työhaastattelu, sattui huono päivä, jotenkin väsynyt, vetämätön ja rasittunut olo oli, jonkinlaista aivosumuakin etten tahtonut muistaa asioita mistä piti kertoa.
Ihan perciilleen meni, ei varmasti tehnyt mitään hyvää vaikutusta :/
En ihmettelisi jos tulen kipeäksi, puhti on ihan siihen malliin poissa.
Haitko vaativalle alalle asiantuntijaksi?
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä valmistautunut mitenkään. On töitä löytynyt silti hyvin. Sinne vaan höpöttelemään ja vastaamaan kysymyksiin. Tottakai se vaikuttaa kuulustelulta. Eihän he tunne yleensä sinua. Maailma ei kaadu, jos töitä ei saa. Menee sossuun eli kelaan suoraan sieltä, jos ei tule toimeen.
Vaikeinta on päästä haastatteluun. Suurin osa hakemuksista menee silppuriin.
Suomalaisilla ei ole mitenkään verissä höpöttää ylistyssanoja omasta työhistoriastaan ja luonteestaan. Monien pitää harjoitella sitä, jotta voisi sanoa edes jotain järkevän kuuloista. Kerran harjoittelemattomana kohdassa "Kerro jotain itsestäsi" sanoin vain öö ja tuijotin pöytää hiljaa 2 minuuttia. Haastattelija ei tehnyt jatkokysymyksiä vaan odotti koko sen ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivoimmat haastattelukokemukset ovat olleet ehdottomasti niitä, kun haastattelijoita on ollut vaan yksi. Siinä pystyy keskustelemaankin. Mutta viimeisin haastattelu oli sellainen, että oltiin isossa kokoushuoneessa, ison pöydän ääressä ja haastattelijoita oli neljä. Se oli kuumottavaa, ihan kuin olisi joku kuulustelu.
Vain neljä haastattelijaa? Minua haastatteli 7 ihmistä, ihan tavan toimistovirkailijan pestiin, eikä edes mitenkään hyväpalkkaiseen duuniin. Sain kyllä paikan mutta ihmettelin kovasti niin monen haastattelijan tarvetta.
Pääsit ap sentään haastatteluun asti. Mulle tulee joka hakuun tyly viesti kiitos-mutta-eikiitos. Sikäli kuin viitsivät minkäänlaista ponnistusta vastauksen lähettämiseksi tehdä.
Vähän pistää masentamaan. En taida päästä ikinä kunnon töihin :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivoimmat haastattelukokemukset ovat olleet ehdottomasti niitä, kun haastattelijoita on ollut vaan yksi. Siinä pystyy keskustelemaankin. Mutta viimeisin haastattelu oli sellainen, että oltiin isossa kokoushuoneessa, ison pöydän ääressä ja haastattelijoita oli neljä. Se oli kuumottavaa, ihan kuin olisi joku kuulustelu.
Kuulostaa ihan kidutukselta. Missä tuommoista jouduit kokemaan..
Kun miettii sitä palvelua, mitä monessa paikassa saa, hämmästyttää, että ko. työntekijät on valittu nykytyylisten mittavien haastattelukirrrosten ja testin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää nöyristelkö niissä haastatteluissa. Useimmat haastattelijat ovat täysiä tolloja.
Ja siksi työttömät ovat sitä mieltä, että heidän ei tarvitse töihin mennä.
En tiedä mikä auttaa, mutta jos haastattelu on työpaikalla niin ilmapiirillä voi olla vaikutusta. Yhtä haastattelua jännitin liikaa eikä minua valittu. Haastattelussa kysyttiin missä kaupunginosassa asun ja heti perään ai x:ssa, taisin asua siis huonolla alueella. Ja kysyttiin myös miksi olin muuttanut paikkakunnalle. Ehkä oli parempi myös itselleni, etten päässyt työpaikkaan, koska haastattelun jälkeen esimiehestä eli haastattelijasta jäi tunne ettei kaikki ollut kohdillaan. Sitä edellinen haastattelu missä olin ei jännittänyt yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivoimmat haastattelukokemukset ovat olleet ehdottomasti niitä, kun haastattelijoita on ollut vaan yksi. Siinä pystyy keskustelemaankin. Mutta viimeisin haastattelu oli sellainen, että oltiin isossa kokoushuoneessa, ison pöydän ääressä ja haastattelijoita oli neljä. Se oli kuumottavaa, ihan kuin olisi joku kuulustelu.
Mulla ennätys on muistaakseni kuusi haastattelijaa. Siinä tulee kyllä väkisinkin mieleen kysymys, eikö heillä tosiaankaan ole muuta tekemistä.
Menen aina haastatteluun hiukan humalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene kouluun!! Huutaa työkkärin akka.
Mikä siinä niin stressaa? Paljon mukavampi kasvotusten keskustella kuin tyyliin puhelimessa, jossa ei näe vastapuolta.
Minusta on ihan hauskaa esiintyä ja puhua omasta osaamisesta sekä miten osuisi yhteen työtehtävän kanssa. Sellaista leikkimielistä pelailuakin ilmassa. Jos ei nappaa puolin tai toisin, sitten ei. Se on elämää ja eteenpäin vain. Kivaa kun joku 4 ihmistä on kiinnostunut juuri sinusta tunnin ajan.
Tärkeintä on että menee ns voittaja-asenteella, eli siten että ihan sama vaikka paikkaa ei saisikaan. On rennompi ja luonnollisempi.
Siis missä ihmeen testeissä?[/quote]
No vähän vaativimpiin tehtäviin järjestetään soveltuvuustestit, missä testataan työtehtävässä vaadittavia ominaisuuksia.[/quote]
Mitä ihmettä? Mä olen tehnyt uraa jonkun verran: ollut business puolella ja teollisuuslaitoksessa työntekijästä, toimihenkilöön ja ylempään toimihenkilöön ja junioritasosta senioritasoon. Tällä hetkellä olen keskijohdossa, neljännessa portaassa alimmasta (organisaatiossamme on kuusi kerrosta eli emme ole pieni organisaatio) ja ei ole ikinä ollut mitään testejä. Joskus ehkä tein sellaisen loogisen ajattelun testin, mutta ei se koko päivää vie ja se oli junior-tason toimihenkilötehtäviin. En tiedä, että miten vaativiin tehtäviin tai ylös organisaatioportaassa pitää nousta, että pääsee tekemään noita testejä?
Pyydän itse aina hr-puolta pitämään mahdollisimman yksinkertaiset rekrytoinnit. Mun aika on niin kallista, että ei kiinnosta haastatella yhtä ihmistä montaa kertaa ja työntekijän osaamisen ja sopeutumisen työyhteisöön näkyy vasta keskimäärin puolivuotta palveluun tulosta. Eli mun alaisuuteen saattaa olla helppo päästä, mutta työn jatkumiseen täytyy oikeasti tehdä töitä. Haastateltavalla on siis kerta minun kanssa ja kerta mun tiimin kanssa. Toki saan hr-puolelta tästä välillä sanomista, mutta mikäpä he on mun toimintatapoja muuttamaan?[/quote]
Toion malli esimerkki yli-ikäisestä pöhöttyneestä organisaatiosta. Konsultti vaan korjaamaan organisaatiota ja vähintäin puolelle pomoista ja alaisista potkut jos ei ole kompetenssia opintojen kautta niin ulos vain puluja ruokkiin. Rekrytoinnissa sama osaaminen koulutuksen kautta ja hyväveli ja kaveri ym nepotistisesti haetut pois. Suosikit organisaatiossa on korruptiota myös.