Onko lupa luovuttaa ja ns. hylätä lapsi tässä tilanteessa?

En nyt ap haluaisi masentaa sinua, mutta sama kohtalo tod näk odottaa sinuakin. Miehellä selkeästi taipumus vaihtaa lennosta uuteen välittämättä siitä onko lapsensa napanuora vielä äidissä kiinni. Odota vain. Kohta olet itsekin "hankala eksä" miehesi ja hänen uuden naisensa silmissä.

Eräälle tutulleni kävi noin. Valitettavasti hatkahti mieheen, jolla tuollainen tapa toimia. Siinä sitten olikin lisä shokkia, kun silmänsä aukesi millaisen kanssa oli kodin perustanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittakaa kirje lapselle, ja ottakaa siitä kuva todisteeksi jonka voitte näyttää lapselle sitten myöhemmin. Kirjatkaa siihen syyt miksi lasta ei voida tavata (eli äiti), ja eritelkää kirjeessä tarkasti mitkä asiat tähän johtivat teidän kannaltanne. Sitten annatte kirjeen äidille, ja sanotte että kirjeestä on kopio kyllä joka lapselle annetaan myöhemmin myös. 

On täysin turhaa alkaa taisetlemaan äidin kostonhimon ja katkeruuden takia, sitähän se nainen haluaa. HÄn ajattelee olevansa tilanteeessa jossa HÄN ei voi hävitä, lapsesta viis, lapsihan häviää äidin vuoksi joka tapauksessa. Jos ette taistele oikeudessa on äiti onnellinen marttyyri, kun HÄN joutuu IHAN YKSIN hoitamaan moisen miehen lasta, ja jos menette oikeuteen, äiti saa hyvän mielen siitä kun pääsee kiusaamaan teitä (ja lastaan samalla).

Moni äiti on valmis aiheuttamaan vaikka miten isoa vahinkoa lapselleen kunhan vain saa oman tahtonsa läpi. Teidän kannattaa luovuttaa, näin suojelette myös lasta, kun kerran lasuilmot eivät ole tuottanet tulosta.

Sepä olisikin hauska kirje.

-Ei voitu tavata kun Juusolla oli bileet eikä sinne voinut ottaa lapsia.

-Ei voitu tavata kun haluttiin mennä mökille

-3 viikkoon ei voitu tavata kun oltiin kavereiden kanssa matkoilla.

-Ei voitu tavata kun tehtiin remonttia.

-Ei voitu tavata koska haluttiin omaa aikaa.

Ymmärräthän rakas lapseni, että tapaamiset peruuntuivat koska äitisi on hirviö joka estää tapaamisia.

Isi ei voinut tavata sinua, rakas lapseni, elämäsi ensimmäiseen puoleen vuoteen koska olin mieluummin naisissa. Sen jälkeen ei voitu tavata koska olisit hankaloittanut keskittymistä toisiimme ja toistemme huomiomista. Sen jälkeen ei voitu tavata äitisi ei suostunut tuomaan sinua mummolle kanssamme jouluksi. Sen jälkeen ei voitu tavata koska ostimme yhteisen kodin 400 km matkan päästä eivätkä ehdottamamme tunnin vierailut eivät sopineet äidillesi emmekä voineet ottaa pientä lasta hoitoomme pidemmäksi aikaa remontin keskelle. Sen jälkeen kaikki on ollut aina vain omaa etuaan ajatelleen katkeran ja kateellisen äitisi syytä. Tiedä se. Toivon sydämestäsi, ettet kanna kaunaa isällesi. Hyvästi lapseni! Ei muistella pahalla. Muista rakastaa isääsi.

Ei kuulosta fiksujen ihmisten touhulta tämä.

Ensinnäkin minkälainen mies hyppää uuden naisen kelkkaan siinä kohtaa kun on pienen lapsen isä? Miksei hän hoitanut sitä kuviota kuntoon ennen naimisiin menemistä uuden naisen kanssa?

Ja minkälainen nainen lähtee tuollaiseen kuvioon mukaan! Haloo... Ja oliko tällä uudella parillakin jo lapsi? Se kertoo kyllä oikeastaan kaiken tarvittavan. Aika isosti on mokattu.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä lainkaan miestä, joka tuoreen eron ja pienen vauvan kanssa alkaa ihan vaan perustella uutta perhettä hoitamatta ensin sen viattoman vauvan asioita kuntoon, eroaan rehellisesti ja asiallisesti loppuun ja niin, että sen vauvan hyvinvoinnin takia tukee myös sitä lapsensa äitiä.

En ymmärrä myöskään naista, joka tuohon rakoon tunkee itsensä ja änkeää naimisiin ja laittaa heti uuden lapsen tulille, kun isä ei ole huolehtinut edellisestäkään.

Minulle jäi epäselväksi asuiko mies vielä vaimonsa ja vauvansa kanssa, kun aloitti suhteen uuden naisen kanssa. Vai oliko perhe-elämä päättynyt ennen uutta suhdetta? Ulkopuolisena mietin oliko vauvan syntymä miehelle "shokki". Eikö mies ollut valmis ottamaan vastuuta perheestä aikuisen tavoin? Kun pitempi parisuhde loppuu, eronneen henkilön pitäisi ehdottomasti asua jonkin aikaa yksin ja pohtia mikä meni pieleen parisuhteessa. Jos ei tee niin, ongelmat seuraavat mukana uuteen suhteeseen. Tästä on olemassa esimerkkejä. Puolituttu mies kertoi toisella vanhemmallaan olleen lukuisia avioliittoja ja niiden myötä oli ollut konflikteja exien ja eri-ikäisten lasten kanssa. Exät olivat sitten tutustuneet ja olivat jopa eräänlaisia ystäviä. Joskus käy noin. Toivottavasti aloittajan perheessä tilanne kohenee. Miehen lapselle voi olla hvyin haitallista psyykkisesti, jos lapsi on monta vuotta alussa kuivaillun tilanteen keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua, mitä se isän uusi vaimo ottaa jonkin roolin koko asiassa. Isän ja äidin pitäisi sopia lastaan koskevat asiat, eikä sotkea siihen päsmäröimään ulkopuolisia.

Enkä hyväksy sitä että uusi lapsikin on hankittu, vaikkei edellistäkään ole hoidettu kuntoon.

Joo, vaikka tuo nainen käyttäytyy kuvauksen perusteella epäkypsästi ja huonosti niin en suoraan sanottuna yhtään ihmettele, että pää sekoaa tuommoisessa tilanteessa. Isä lähtee vauva-aikana, ottaa lennosta uuden ja sitten se uusi vielä tunkee nokkansa tapaamisasioihin. Juu ei, ap:n ois paras vetäytyä ja antaa miehen sopia lapsensa äidin kanssa tapaamiset keskenään. Äiti varmaan toki tarvis jonkin sortin terapiaa. Hyvin vaikea kyllä ymmärtää naista joka viitsii tuommoiseen soppaan itsensä tunkea, eronnut pikkuvauvan isä ja siihen saman tien uutta perhettä perustamaan, mitä hemmettiä? Selvähän se että ongelmia on tiedossa.

Aloituksesta tulee käsitys, että mies on yrittänyt sopia lapsen tapaamisia, mutta ex-vaimolle ei koskaan sovi silloin. Itse näen asian niin, että pienelle vauvalle on turvallisempaa, jos isän luona on paikalla myös nainen (uusi puoliso), kun vauva tulee kylään.  Ajattelen tätä siltä kannalta, että monilla naisilla on edes jotain kokemusta lapsista.  Ehkä nainen on  ollut joskus lapsenvahtina.  Mahdollisessa hätätilanteessa toinen aikuinen pitää vauvaa sylissä ja toinen soittaa ambulanssia jne.  -Tässä tulee mieleen että isä voi pyytää valvottua tapaamista, hän näkisi vauvaa muutaman tunnin ajan ja paikalla on joku neutraali henkilö. Mieluummin tämä vaihtoehto kuin lapsen hylkääminen. Kun lapsi tulee isoksi, hänellä on  oma mielipide tapaamisista. Biologiselle äidille haluan sanoa: et voi tietää mitä elämässä tapahtuu. Entä jos jäät auton alle ja joudut sairaalaan? Silloin on hienoa, jos lapsesi tuntee isän (ja myös  isän perheen) ja voi olla heillä (tutussa paikassa)  kunnes sinä taas olet terveenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä ei kannata kysyä mitään. Saa pa....niskaan.

Ihminen on julma ihmiselle.

Kaikista pahin!!!!!!!

No, näillä tiedoilla asia kyllä antaa ap:n miehen toiminnasta kelvottoman kuvan. Kuten täällä on moneen kertaan todettu, mies olisi voinut odottaa ainakin vuoden, pari, ennen kuin ryhtyy uutta onneaan rakentamaan eksän silmien edessä. Tuon ajan hän olisi voinut auttaa eksäänsä ja tutustua lapseensa, vaikka ero olisi tullutkin. Mikä tässä on pas kan heittoa?

Jos hän näin olisi tehnyt, hänellä olisi suhde lapseensa. En tiedä, tykkäisikö ap siitä.

Minun täytyy sanoa, että jos mieheni olisi jättänyt minut yksin esikoisen kanssa, olisi tuntunut hirmu raskaalta lähettää oma lapsi sen mieheni vieneen naisen hoiviin viikonlopuksi tms. Kyllä se vaatii paljon joustoa, noin varhaisessa vaiheessa.

Tuollaisen tilanteen läpieläneenä voin kertoa että tuon kestäminen kunnialla oli isoimpia asioita mitä olen henkisesti käsitellyt.

Alusta asti päätin että lapseen on mahdollisimman vähän negatiivisia vaikutuksia.

Paljon sain niellä ja pitää fokuksen tavoitteessa. Jossain vaiheessa lapsi "ihastui" tuohon uuteen naiseen, niin kuin lapset tekee, ja otti se sydämestä kuunnella lapsen kehuja tuosta naisesta ja itse myötäillä. Hoin vaan itselleni että mitä useampi aikuinen lasta rakastaa, sen parempi. Olipahan sekin aikaa!

Ajatus, että lapselle on hyvä, kun moni aikuinen rakastaa häntä, se on kaunis ajatus. Hienoa, että joku on osannut ajatella niin. Ollessani aviossa ulkomailla luin kirjan, jossa uusperheiden jäsenet kertoivat hyvistä ja huonoista kokemuksista. Eräs "äitipuoli" kertoi, että oli helppoa jutella vaikeista aiheista siipan teinin kanssa, koska hän ei itse ollut lapsen äiti. Ehkä teinikin koki, että voi kertoa asioita aikuiselle, joka ei ole liian läheinen.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun ap on perheenrikkojaämmä, joka koettaa oikeuttaa nyt senkin, että saa isän täysin hylkäämään lapsensa.

Emme tiedä mistä syystä miehen ensimmäinen avioliitto päättyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua, mitä se isän uusi vaimo ottaa jonkin roolin koko asiassa. Isän ja äidin pitäisi sopia lastaan koskevat asiat, eikä sotkea siihen päsmäröimään ulkopuolisia.

Enkä hyväksy sitä että uusi lapsikin on hankittu, vaikkei edellistäkään ole hoidettu kuntoon.

Joo, vaikka tuo nainen käyttäytyy kuvauksen perusteella epäkypsästi ja huonosti niin en suoraan sanottuna yhtään ihmettele, että pää sekoaa tuommoisessa tilanteessa. Isä lähtee vauva-aikana, ottaa lennosta uuden ja sitten se uusi vielä tunkee nokkansa tapaamisasioihin. Juu ei, ap:n ois paras vetäytyä ja antaa miehen sopia lapsensa äidin kanssa tapaamiset keskenään. Äiti varmaan toki tarvis jonkin sortin terapiaa. Hyvin vaikea kyllä ymmärtää naista joka viitsii tuommoiseen soppaan itsensä tunkea, eronnut pikkuvauvan isä ja siihen saman tien uutta perhettä perustamaan, mitä hemmettiä? Selvähän se että ongelmia on tiedossa.

Aloituksesta tulee käsitys, että mies on yrittänyt sopia lapsen tapaamisia, mutta ex-vaimolle ei koskaan sovi silloin. Itse näen asian niin, että pienelle vauvalle on turvallisempaa, jos isän luona on paikalla myös nainen (uusi puoliso), kun vauva tulee kylään.  Ajattelen tätä siltä kannalta, että monilla naisilla on edes jotain kokemusta lapsista.  Ehkä nainen on  ollut joskus lapsenvahtina.  Mahdollisessa hätätilanteessa toinen aikuinen pitää vauvaa sylissä ja toinen soittaa ambulanssia jne.  -Tässä tulee mieleen että isä voi pyytää valvottua tapaamista, hän näkisi vauvaa muutaman tunnin ajan ja paikalla on joku neutraali henkilö. Mieluummin tämä vaihtoehto kuin lapsen hylkääminen. Kun lapsi tulee isoksi, hänellä on  oma mielipide tapaamisista. Biologiselle äidille haluan sanoa: et voi tietää mitä elämässä tapahtuu. Entä jos jäät auton alle ja joudut sairaalaan? Silloin on hienoa, jos lapsesi tuntee isän (ja myös  isän perheen) ja voi olla heillä (tutussa paikassa)  kunnes sinä taas olet terveenä.

Eli mies on hankkinut lapsen, haluaa tämän ihan pienenä luokseen, muttei osaa hoitaa hetkeäkään sitä itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen nainen ja äiti tahallaan tuhoaa lapsensa suhteen omaan isään? Vaikka olisi millainen katkeruus ja viha toista vanhempaa kohtaan eron jälkeen, niin lastaan rakastava ja lapsen parasta ajatteleva vanhempi ei käytä lasta vallankäytön, kyykyttämisen ja vihan välikappaleena. Ja täällä vielä ihmiset ymmärtää ja kannustaa, ilmeisesti koska kyseessä on äiti joka noin tekee. Jos mies tekisi vastaavalla tavalla, olisi hän automaattisesti narsisti ja psykopaatti, mutta nainen vastaavalla käytöksellä on vain väsynyt äiti.

Ihmiset ovat todella sokeita naisten väkivaltaiselle ja häiriintyneelle käytökselle. Ja olen itse nainen ja vauvan äiti, mutta ei tulisi ikinä mieleenkään torpedoida lapseni ja hänen isänsä suhdetta, koska työni kautta (lastensuojelu) tiedän mitä isän puuttuminen ja huoltokiusaaminen tekee lapselle ja hänen psyykeelleen. Lapsen elämää ei ole äidinkään oikeus pilata, ei vaikka olisi petetty ja jätetty. Ne asiat hoidetaan terapiassa ja lapsi jätetään niiden ulkopuolelle. Tai niin toimii rakastava ja tasapainoinen vanhempi.

Tässä kuviossa nyt on sen isän nykyinen vaimo mukana. En mäkään pientä vauvaa (enkä edes pri vuotiasta) päästäisi tapaamisiin isän uuden naisen perheen luokse kovin heppoisesti.

Juurikin näin. Pienen lapsen tapaamiset tapahtuu niin että isä menee lapsen ja hänen äitinsä luo.

Exän ei tietenkään ole pakko päästää miestä enää sisälle kotiinsa.  Jotain rajaa ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nennu26 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omilla vanhemmillani on käynyt niin, että isälläni oli toinen perhe, joka paljastui äidilleni ollessani 7-vuotias.

Oli siis toinen nainen ja 2 lastakin kerinnyt syntymään.

Alku oli tietysti shokki äidilleni ja ei halunnut olla missään tekemisissä isäni kanssa enkä minäkään sitten ollut. Toki olin sen verran jo "iso" , että isä lähetti kortteja/kirjeitä ja soitti kyselläkseen kuulumisia.

Pikkuhiljaa tästä päästiin eteenpäin ja kävin isälläni pidempiä pätkiä lomilla ja myöhemmin sitten itsenäisesti.

Ja lopulta vanhempani pystyivät istumaan, jopa saman pöydän ääressä ja joulujakin vietettiin yhdessä.

Varmasti vie aikaa, mutta siitä voi myös toipua.

Siis eli kaksoiselämää about vuosikymmenen? Miten tuo käytännössä onnistui? Olen kuullut näitä maailmalta, mutten vielä Suomesta, jossa piirit on pienet jne.

Voi kuule, tuo on tosi tavallista. Tiedän omasta elämästäni kaksi eri perhettä jossa näin. Lapsuuden luokkakaverille selvisi joskus ala-asteella että onkin serkuksia kavereidensa kanssa. Ja oman sisaruksen puolisolle selvisi aikuisena että isällä oli ollut samassa kaupungissa toinen perhe koko ajan. Suomalaisia pikkukaupunkeja. Ihmiselämä on tarua ihmeellisempää.

Tosi tavallista? Kyllä sitä varmasti tapahtuu, tai on tapahtunut, nyt globaalina someaikana vaikeampaa, mutta ei se nyt mitään tosi tavallista silti ole ikinä ollut.

Työkaveri joutui sairaslomalle, kun aviomiehen salasuhde paljastui. Se oli kestänyt jotain 10 vuotta, koska suhteesta oli iso lapsi.

Tälläistä sotkua tulee kun ihmiset eivät eroa rauhassa vaan hyppivät suhteista toisiin ja jokaisen kanssa tehdään jälkikasvua.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän äitiäkin. Imeväisikäistä ei mielellään sysää tuntemattoman naisen haltuun varsinkin jos tämä tehtailee lasuja.

Muutenkin äidinvaistot ovat kovimmillaan juuri imeväisaikana. Vaikka se lapsi olisi kuinka rasittava, niin sitä tulee kauhea ikävä, jos siitä joutuu eroamaan vuorokaudeksikin. Olo on levoton ja sitä miettii tuhatta ja sataa asiaa. Ei kykene keskittymään mihinkään.

Jos lapsi on nyt alle vuoden vanha, niin ehdottaisin neljän tunnin tapaamista kerran viikossa. Jos lapsi on pulloruokinnassa, niin 6-7 tuntia. Äiti saisi silloin pienen vapaahetken ja isä ehtii vähäsen tutustua lapseensa.  Kun lapsi kasvaa, tapaamisaikaa voi pidentää. Äiti ei ehkä tajua sitä nyt, mutta kaikilla pikkulapsen vahemmilla ei ole sitä toista vanhempaa, jonka luo lapsi voi mennä. Itselläni oli niin isomman lapsen kohdalla. Ei ollut sukulaisiakaan, kun asuttiin kaukana kotimaasta.  Joskus harvoin hyvät ystävät suostuivat lapsenvahdiksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän mielestä oikein että miehen ex SYLKEE miehen pääle siksi ettei mies pysty ottaan lasta luokseen??

Ei tietenkään ole.

Oikein olisi että tuollaiset "miehet" syötettäis susille.

Kastroida pitäis vähintään ettei guonot geenit sen enempää valloilleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän äitiäkin. Imeväisikäistä ei mielellään sysää tuntemattoman naisen haltuun varsinkin jos tämä tehtailee lasuja.

Muutenkin äidinvaistot ovat kovimmillaan juuri imeväisaikana. Vaikka se lapsi olisi kuinka rasittava, niin sitä tulee kauhea ikävä, jos siitä joutuu eroamaan vuorokaudeksikin. Olo on levoton ja sitä miettii tuhatta ja sataa asiaa. Ei kykene keskittymään mihinkään.

Jos lapsi on nyt alle vuoden vanha, niin ehdottaisin neljän tunnin tapaamista kerran viikossa. Jos lapsi on pulloruokinnassa, niin 6-7 tuntia. Äiti saisi silloin pienen vapaahetken ja isä ehtii vähäsen tutustua lapseensa.  Kun lapsi kasvaa, tapaamisaikaa voi pidentää. Äiti ei ehkä tajua sitä nyt, mutta kaikilla pikkulapsen vahemmilla ei ole sitä toista vanhempaa, jonka luo lapsi voi mennä. Itselläni oli niin isomman lapsen kohdalla. Ei ollut sukulaisiakaan, kun asuttiin kaukana kotimaasta.  Joskus harvoin hyvät ystävät suostuivat lapsenvahdiksi.

Tuo eksän nyksä on ylimääräinen myrkyllinen lisä tähän soppaan. Tapaamiset pitäisi olla ilman häntä.

Lapsenvahteja kyllä saa, se ei ole mikään syy roikkua rääkättävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä annoin aikoinaan periksi lapseni äidille. En jaksanut sitä mustamaalausta ja asioiden hankaloittamista. Nykyään lapsi on täysi-ikäinen ja kun otin yhteyttä ensimmäiset sanat olivat ettei ikinä anna anteeksi sitä mitä tein äidille. Kysyin että mitä olin tehnyt niin ei osannut kertoa. Kerroin vain että rakkaudesta hänetkin on aikoinaan tähän maailmaan tehty ja lopetin itse yhteydenpidon. Ajattelin vain että ei minun tarvitse uudestaan käydä läpi sitä tuskaa jonka aikoinaan kävin. Mutta näitä tarinoita on varmasti Suomi pullollaan.

Mut aattele, mun veli ei antanut periksi. Hällä oli lapsi jonka äidin kanssa erosivat jo raskausaikana. Aluksi kaikki sujui hyvin, tapaamisista sovittiin ja veli näki lastaan. Sitten äiti löysi uuden miehen ja ongelmat alkoivat ja lopulta ne kärjistyivät kun pariskunta sai yhteisen lapsen. Äiti ilmoitti ykskaks veljelleni, että he ovat nyt ydinperhe, uusi mies on myös veljeni lapsen isä ja veli voi poistua kuviosta. Tapaamisia ei ole eikä tule. 

Veljeni otti yhteyttä lastenvalvojaan ja lopulta mentiin käräjille kun äidille ei mikään kompromissi sopinut. Oikeudessakin väitettiin vaikka mitä ja vastustettiin tapaamisia. Melkoisia syytöksiä lenteli. Mutta käräjät päätti tapaamiset ja yhteishuoltajuuden veljelleni antaa. Lapsi on nyt jo teini ja hällä on oikein hyvä suhde isäänsä ja tämän sukuun. Ei olis, jos veljeni olis ollut kaltaisesi nahjus. Ei ihme, että lapsesi ei halua sinuun pitää yhteyttä. Oma mukavuus sulle on aina ollut tärkeintä.

Edellinen kirjoittaja on todellisuudessa saattanut ajatella lapsensa parasta, kun antoi periksi hankalalle exälle ja jätti lapsen kokonaan exän hoiviin. On väärin kutsua häntä nahjukseksi.  Nimittäin monta vuotta jatkuva ristiriitainen tunnelma on kasvavalle lapselle hyvin haitallinen. Näitä lapsia hoidetaan murrosiässä tai aikuisena jopa psykiatrisessa hoidossa. Vaihtoehtoisesti  lapsi ei myöhemmin aikuisena jaksa olla työelämässä. Vanhemman ei koskaan kuulu aiheuttaa tahallaan haittaa omalle lapselle tai lapsen toiselle  vanhemmalle. Kaikissa perheissä tapahtuu,  että joskus lähivanhemman (tai etävanhemman) omat suunnitelmat muuttuvat satunnaisesti, jolloin yksittäinen ennalta sovittu tapaaminen peruuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se sitten on kun ei yhtään mietitä kehen tutustutaan, tehdään lapsia ja leikitään kotia.

Sitten tajutaan että puolisosta ei tykätä yhtään ja vaihdetaan puoliso toiseen kuin sukat. Ja lapset kärsii.

Ei ole mitään niin typerää kuin uusioperhe. Ennen tuo oli halveksittavaa ja on edelleen, harmi vaan että on niin yleistä nykyään. Yleisyys ei tee kuitenkaan asiasta mitenkään normaalia tai hyväksyttävää.

Kyllä ensin pitäisi miettiä kenen kanssa lapsia tekee, ja kun niitä tehdään pitäisi osata elää äitinä ja isänä lapselle seuraavat 18 vuotta riitelemättä ja eroamatta.

Avioeroja on ollut jo vanhan testamentin aikana, joten se ei ole mikään uusi ilmiö. Ennen 1900-lukua paljon ihmisiä kuoli sairauksien, sotien tai onnettomuuksien seurauksena. Jäivätkö kaikki lesket yksinäisiksi? Eivät jääneet vaan he solmivat uuden avioliiton.

Sinulle on ok luovuttaa, mulla millainen HIRVIÖ hylkää oman lapsensa noin helposti? Haluatko olla sellaisen miehen kanssa?

Lapsi ei ole sinun, joten voit tehdä ihan mitä haluat. Miehesi sen sijaan on lapsen ainoa isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se sitten on kun ei yhtään mietitä kehen tutustutaan, tehdään lapsia ja leikitään kotia.

Sitten tajutaan että puolisosta ei tykätä yhtään ja vaihdetaan puoliso toiseen kuin sukat. Ja lapset kärsii.

Ei ole mitään niin typerää kuin uusioperhe. Ennen tuo oli halveksittavaa ja on edelleen, harmi vaan että on niin yleistä nykyään. Yleisyys ei tee kuitenkaan asiasta mitenkään normaalia tai hyväksyttävää.

Kyllä ensin pitäisi miettiä kenen kanssa lapsia tekee, ja kun niitä tehdään pitäisi osata elää äitinä ja isänä lapselle seuraavat 18 vuotta riitelemättä ja eroamatta.

Avioeroja on ollut jo vanhan testamentin aikana, joten se ei ole mikään uusi ilmiö. Ennen 1900-lukua paljon ihmisiä kuoli sairauksien, sotien tai onnettomuuksien seurauksena. Jäivätkö kaikki lesket yksinäisiksi? Eivät jääneet vaan he solmivat uuden avioliiton.

On vähän eri asia jäädä leskeksi kuin raskautua jonkun kanssa tajuamatta mitä tekee, häippästä ja hankkia välittömästi uusi perhe.

Ja vaikka joku oliis joskus toimintu noin, se on edelleen törkeää silti. Ei se että joku muukin on murhannut tee murhastakaan hyväksyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Hölmö isä kun ei hoida ensin ekan lapsensa asioita kuntoon vaan lähtee heti perustamaan uutta perhettä. Ja hölmö on nainenkin joka tähän suostuu eikä pidä outona.

No kun ei jaksa sitä edellistä tavata silloin kun sen äiti haluaa että tapaisi. Tämä äiti on hankala ihminen ja aloittajaakin pelottaa kun ei voi sanella, milloin miehelle sopii nähdä lasta ja hänkin haluaa leikkiä kotia vähän aikaa. No hylätään se lapsi ja tehdään uusi, niin ei tarvitse noudattaa mitään tapaamisaikoja kun toiset ei päätä milloin leikitään kotia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua, mitä se isän uusi vaimo ottaa jonkin roolin koko asiassa. Isän ja äidin pitäisi sopia lastaan koskevat asiat, eikä sotkea siihen päsmäröimään ulkopuolisia.

Enkä hyväksy sitä että uusi lapsikin on hankittu, vaikkei edellistäkään ole hoidettu kuntoon.

Joo, vaikka tuo nainen käyttäytyy kuvauksen perusteella epäkypsästi ja huonosti niin en suoraan sanottuna yhtään ihmettele, että pää sekoaa tuommoisessa tilanteessa. Isä lähtee vauva-aikana, ottaa lennosta uuden ja sitten se uusi vielä tunkee nokkansa tapaamisasioihin. Juu ei, ap:n ois paras vetäytyä ja antaa miehen sopia lapsensa äidin kanssa tapaamiset keskenään. Äiti varmaan toki tarvis jonkin sortin terapiaa. Hyvin vaikea kyllä ymmärtää naista joka viitsii tuommoiseen soppaan itsensä tunkea, eronnut pikkuvauvan isä ja siihen saman tien uutta perhettä perustamaan, mitä hemmettiä? Selvähän se että ongelmia on tiedossa.

Aloituksesta tulee käsitys, että mies on yrittänyt sopia lapsen tapaamisia, mutta ex-vaimolle ei koskaan sovi silloin. Itse näen asian niin, että pienelle vauvalle on turvallisempaa, jos isän luona on paikalla myös nainen (uusi puoliso), kun vauva tulee kylään.  Ajattelen tätä siltä kannalta, että monilla naisilla on edes jotain kokemusta lapsista.  Ehkä nainen on  ollut joskus lapsenvahtina.  Mahdollisessa hätätilanteessa toinen aikuinen pitää vauvaa sylissä ja toinen soittaa ambulanssia jne.  -Tässä tulee mieleen että isä voi pyytää valvottua tapaamista, hän näkisi vauvaa muutaman tunnin ajan ja paikalla on joku neutraali henkilö. Mieluummin tämä vaihtoehto kuin lapsen hylkääminen. Kun lapsi tulee isoksi, hänellä on  oma mielipide tapaamisista. Biologiselle äidille haluan sanoa: et voi tietää mitä elämässä tapahtuu. Entä jos jäät auton alle ja joudut sairaalaan? Silloin on hienoa, jos lapsesi tuntee isän (ja myös  isän perheen) ja voi olla heillä (tutussa paikassa)  kunnes sinä taas olet terveenä.

Aaaaaa.... eli isä ajatteli vain vauvan parasta hyppäämällä suhteeseen ja naimalla heti toisen naisen lapsen synnyttyä. Vieras aikuinen on sentään usein hyvä lastenhoitaja ja vauvalle on tosi hyvä saada vähän vaihtelua hoitopaikoista. Eeeeeiku..