Onko lupa luovuttaa ja ns. hylätä lapsi tässä tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka mä olisin kuinka katkera exälle, en voisi ikinä lapselta kieltää toista vanhempaa. Todella itsekästä käytöstä. Lapsella pitäisi aina olla mahdollisuus luoda suhde molempiin vanhempiinsa, eikä se ole lapselta pois jos exällä olisi jo uusi parisuhde, exän nykyinen voi ollakin hyvä tyyppi ja yksi turvallinen ihminen lisää lapsen elämään. Mitään bestiksiä ei tarvitse olla kuitenkaan, mutta toimeen on järkevä tulla lapsen vuoksi! Riitaisissa eroissa monesti lapsi syyttää itseään vanhempien erosta, senkin takia olisi parempi pysyä edes jonkinlaisissa väleissä.

Oman turhautumisen ei tulisi mitenkään rajoittaa lasta, lapsen oikeutta vanhempaansa. Kun ikää tulee, lapsi voi itse siinä vaiheessa tehdä päätöksen haluaako olla väleissä vai ei. 

Mä en voisi koskaan satuttaa omaa lastani noin ja oon todella pahoillani, että ootte tossa tilanteessa. Toivottavasti lapsen äidille joskus tulee sen verran järkeä päähän, että ymmärtää mikä on parasta lapselle. 

Siis ap:ltahan tässä järki puuttuu päästä ihan täysin. Ja ap suunnittelee lapsen toisen vanhemman puolesta tuon lapsen hylkäämistä.

Olet tulkinnut kirjoituksen eri tavalla kuin moni muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen nainen ja äiti tahallaan tuhoaa lapsensa suhteen omaan isään? Vaikka olisi millainen katkeruus ja viha toista vanhempaa kohtaan eron jälkeen, niin lastaan rakastava ja lapsen parasta ajatteleva vanhempi ei käytä lasta vallankäytön, kyykyttämisen ja vihan välikappaleena. Ja täällä vielä ihmiset ymmärtää ja kannustaa, ilmeisesti koska kyseessä on äiti joka noin tekee. Jos mies tekisi vastaavalla tavalla, olisi hän automaattisesti narsisti ja psykopaatti, mutta nainen vastaavalla käytöksellä on vain väsynyt äiti.

Ihmiset ovat todella sokeita naisten väkivaltaiselle ja häiriintyneelle käytökselle. Ja olen itse nainen ja vauvan äiti, mutta ei tulisi ikinä mieleenkään torpedoida lapseni ja hänen isänsä suhdetta, koska työni kautta (lastensuojelu) tiedän mitä isän puuttuminen ja huoltokiusaaminen tekee lapselle ja hänen psyykeelleen. Lapsen elämää ei ole äidinkään oikeus pilata, ei vaikka olisi petetty ja jätetty. Ne asiat hoidetaan terapiassa ja lapsi jätetään niiden ulkopuolelle. Tai niin toimii rakastava ja tasapainoinen vanhempi.

Tässä kuviossa nyt on sen isän nykyinen vaimo mukana. En mäkään pientä vauvaa (enkä edes pri vuotiasta) päästäisi tapaamisiin isän uuden naisen perheen luokse kovin heppoisesti.

Juurikin näin. Pienen lapsen tapaamiset tapahtuu niin että isä menee lapsen ja hänen äitinsä luo.

Exän ei tietenkään ole pakko päästää miestä enää sisälle kotiinsa.  Jotain rajaa ihmiset.

Luultavammin niin että väliin tunkenut nyksä ei uskalla pääatää miestä lähelle eksää tapaamaan lastansa vaikkei se ex miestä enää takaisin huolisikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, tulin katsomaan mitä ketjulle kuuluu. Ja huh huh.. eipä muuta voi sanoa. Ihan tämmöisiä vastauksia ei olisi odottanut aikuisilta ihmisiltä.

Siis mies ja ex olivat eronneet kun me tavattiin. Ex jätti miehen koska mies olisi toivonut hetken hengähdystaukoa kaikesta. Mies oli mm. varannut matkan ystäviensä kanssa ja osittain jo maksanutkin sen (kolmen viikon reissu ja varausmaksu lähes 400 e). Mies siis oli pyörittänyt arkea ilman lomia töistä lähes koko vuoden. Yhden reissun mies oli tehnyt exän kanssa mutta se oli mennyt pilalle exän pahoinvoinnin takia. Ex oli vain maannut ja mies oli joutunut palvelemaan ja hakemaan yöllä ruokaa jne. Mies sitten perui matkan ja menetti rahat. Alunperin tuo matka sopi exälle ja sitten ei sopinutkaan. Tästä oli käynnistynyt eroprosessi ja sen jälkeen vasta tapasimme.

Tämmöistä venkslaamista ollut koko ajan. Ja loukkaantumista jos ei voida ottaa lasta remontin takia tai jos meillä on ollut jotain, vaikkapa illanistujaisiin kutsuja aikuisten kesken tms. Myös me olemme oikeutettuja kahdenkeskiseen aikaan joskus. Sitten on ollut näitä jokusen kerran että yhtäkkiä soitetaan illalla että lapsi on satuttanut itsensä tai sairastunut ja pitäisi päästä lääkäriin/päivystykseen. Exällä ei ole autoa mutta täälläpäin kulkee joukkoliikenne ihan jatkuvasti. Tai ex on sairastunut ja joudutaan perumaan mökkeilyt ja hakemaan lapsi. Eli ei mitään muuta kuin yritys pompottaa ja hallita ajankäyttöämme. Ja siis tällaiset ovat tulleet kuin salama kirkkaalta taivaalta.Kerran ex jopa sylkäisi mieheni päälle kun pidimme kiinni reissustamme. Kävimme katsomassa exän tilanteen ja hän oli hyvinkin terveen oloinen.

Huutamista, syyllistämistä, haukkumista, kiroilua. Tätä on elämämme ollut nyt kolmisen vuotta. Tervettä? Ei ole.

Ap

Tämän täytyy olla provo. Mies vaikuttaa hirviöltä, ja ap käsittämättömältä. Omaa lasta ei voi päästää kotiinsa, kun on remontti tai illanistujaiset? Mies lähtisi kolmen viikon matkalle vaikka vauva tulossa? Valittaa siitä, että auttaa oman lapsensa äitiä raskauspahoinvoinnissa? Voi kuvotus. Mutta joo, vaikka isä on ilmiselvästi todella ikävä tyyppi, lapsella on oikeus hänet tuntea, eikä oman lapsen suhteen saa luovuttaa. Ja ap, älä hanki lapsia.

Ap vaikuttaa provolta, sillä hän on sitä. Palstan vakiotrolli, jonka hieman töksähtelevä kirjoitustyyli on helppo tunnistaa, samoin tarinoiden aiheet... Hupinsa kullakin!

Tarina kuitenkin on uskottava, sellaista tapahtuu oikeasti. Osa meistä on kohdannut näitä tilanteita omassa elämässä tai  tuttavan elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Minkäs takia olet ottanut miehen, jolla on exä ja lapsia ja vielä heti eron jälkeen edes selvittämättä taustoja. Miksi et ottanut miestä, jolla ei ole exän exää saati lapsia?

Mikäs niissä muille naisille lapsia siittäneissä niin kiehtoo?

Aika monilla nyt vain on exä ja lapsi. Jos ollaan  kolmekymppisiä tai vanhempia, niin tottakai ihmisellä on menneisyyttä. Osa ihmisistä myös vieroksuu niitä, jotka eivät ole koskaan asuneet jonkun kanssa parisuhteessa. Ikäänkuin uskotaan, että näissä ihmisissä on joku kauhea vika.

Kannattaa ottaa ero miehestä ja sekopäisestä tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä lainkaan miestä, joka tuoreen eron ja pienen vauvan kanssa alkaa ihan vaan perustella uutta perhettä hoitamatta ensin sen viattoman vauvan asioita kuntoon, eroaan rehellisesti ja asiallisesti loppuun ja niin, että sen vauvan hyvinvoinnin takia tukee myös sitä lapsensa äitiä.

En ymmärrä myöskään naista, joka tuohon rakoon tunkee itsensä ja änkeää naimisiin ja laittaa heti uuden lapsen tulille, kun isä ei ole huolehtinut edellisestäkään.

Jep. Kuulostaa kyllä juurikin tapaukselta missä sekä mies että Ap saavat juurikin sitä, mitä ovat tilanneet.

Sen todistaa myös esim heidän tehtailemat, aiheettomiksi todetut lasuilmoitukset.

Tiedän yhden tällaisen tapauksen, aivan kahelia touhua aikuisilta ihmisiltä. Mies kohtuu pitkässä avioliitossa, missä lasta yritetty pitkään kun se sitten kai enää totisemmin yrittämättä siunaantuikin. Hups, ei mies enää niin vanhana suunnitellut elävänsä pienen lapsen rytmin mukaan vaan oli suunnitellut siinä vaiheessa kokevansa uusia seikkailuja. Onneksi vastaan tuli epävakaa nainen, joka rakastui ensimmäistä kertaa elämässään. Hyvästi vaimo ja vauva. Isä meni pikana naimisiin. Yllätyksenä 40+ morsian tulikin raskaaksi ja hänenkin kanssaan piti alkaa elää sitä vauva-arkea. Epävakaa vaimo ei kuitenkaan handlannut vauvavuotta, miestä kyllästytti jo valmiiksi. Uusi vaimo koitti kyllä vedellä kaikista naruista, mutta lopulta asuvat kaikki eri paikkakunnilla ja lapsilla on mm. aika pahoja käytösongelmia.

Minkälainen nainen ottaa heti miehen joka jättää perheensä jossa pieni vauva? Taitaa tehdä sulle samoin heti kun ei enää huvita.

Mutta surkea provo, keksin itse kohta paremman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äijä jättää pienen vauvansa ja tämän äidin pärjäämään yksin, kun itse huoripukkeilee ympäri kyliä. Ja löytyy vielä nainen, jolle tilanne on ok. En antaisi minäkään ikinä anteeksi.

Naisen komentti, miehen vika aina.

-Nainen oli varmaan täydellinen prrinsessa ja mies tarinan susi, tämä on naisille aina niin helppoa, miesvihaa, jota ette itse edes tiedosta, mutta sitä tämä on.

Samaa mieltä että selvää miesvihaa, koska mies automaattisesti syyllinen.

T:Mies.

Onko tässä joku muukin rikkonut vastasyntyneen perheen panetuksen vuoksi?

Teinä luovuttaisin ja antaa sitten lapsen ottaa aikuisena yhteyttä jos se haluaa. Ensimmäisen suhteen loppuminen tuollaiseen katkeruuteen että halutaan lapsella kostaa sen suhteen loppumista niin on säälittävintä mutta jos tämmöiseen suhteeseen on joutunut niin jossain kohtaa pitäisi se riita lopettaa vaikka se tietäisi sitä että suhde loppuu siihen lapseen. Älkää väkisin yrittäkö. Jos se jätetty ihminen on niin katkera ettei pysty siitä selviytymään ihan heti vaan vie kauan aikaa. Aika tekee tehtävänsä jos on tehdäkseen. 

Jossain vaiheessa pitää luovuttaa jos se sairastuttaa ihmisen. Ei ihmisen virheistä tarvitse koko ikää kärsiä jos on sellaisia tehnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Biologiselle äidille haluan sanoa: et voi tietää mitä elämässä tapahtuu. Entä jos jäät auton alle ja joudut sairaalaan? Silloin on hienoa, jos lapsesi tuntee isän (ja myös  isän perheen) ja voi olla heillä (tutussa paikassa)  kunnes sinä taas olet terveenä.

Se isä oli jo kiukutellut biologisen äidin sairastumisesta ja piti sitä pompotteluna. Ei tykkää siitäkään että lapsi sairastuu yllättäen ja äiti pyytää apua sairaan lapsen lääkärissä käyttämiseen.

Sairastumiset pitäisi vissiin sopia etukäteen. Ja silloinkin käyttää julkisia sairaalaan menemiseen.

Siitäkin mies suuttui kuin vaimolla oli ollut pahoinvointia lomamatkalla. Miehen mielestä vaimo pilasi loman olemalla sairaana. Ilmeisesti hyvityksenä siitä miehen olisi pitänyt saada 3 viikon loma miesporukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, tulin katsomaan mitä ketjulle kuuluu. Ja huh huh.. eipä muuta voi sanoa. Ihan tämmöisiä vastauksia ei olisi odottanut aikuisilta ihmisiltä.

Siis mies ja ex olivat eronneet kun me tavattiin. Ex jätti miehen koska mies olisi toivonut hetken hengähdystaukoa kaikesta. Mies oli mm. varannut matkan ystäviensä kanssa ja osittain jo maksanutkin sen (kolmen viikon reissu ja varausmaksu lähes 400 e). Mies siis oli pyörittänyt arkea ilman lomia töistä lähes koko vuoden. Yhden reissun mies oli tehnyt exän kanssa mutta se oli mennyt pilalle exän pahoinvoinnin takia. Ex oli vain maannut ja mies oli joutunut palvelemaan ja hakemaan yöllä ruokaa jne. Mies sitten perui matkan ja menetti rahat. Alunperin tuo matka sopi exälle ja sitten ei sopinutkaan. Tästä oli käynnistynyt eroprosessi ja sen jälkeen vasta tapasimme.

Tämmöistä venkslaamista ollut koko ajan. Ja loukkaantumista jos ei voida ottaa lasta remontin takia tai jos meillä on ollut jotain, vaikkapa illanistujaisiin kutsuja aikuisten kesken tms. Myös me olemme oikeutettuja kahdenkeskiseen aikaan joskus. Sitten on ollut näitä jokusen kerran että yhtäkkiä soitetaan illalla että lapsi on satuttanut itsensä tai sairastunut ja pitäisi päästä lääkäriin/päivystykseen. Exällä ei ole autoa mutta täälläpäin kulkee joukkoliikenne ihan jatkuvasti. Tai ex on sairastunut ja joudutaan perumaan mökkeilyt ja hakemaan lapsi. Eli ei mitään muuta kuin yritys pompottaa ja hallita ajankäyttöämme. Ja siis tällaiset ovat tulleet kuin salama kirkkaalta taivaalta.Kerran ex jopa sylkäisi mieheni päälle kun pidimme kiinni reissustamme. Kävimme katsomassa exän tilanteen ja hän oli hyvinkin terveen oloinen.

Huutamista, syyllistämistä, haukkumista, kiroilua. Tätä on elämämme ollut nyt kolmisen vuotta. Tervettä? Ei ole.

Ap

Tämän täytyy olla provo. Mies vaikuttaa hirviöltä, ja ap käsittämättömältä. Omaa lasta ei voi päästää kotiinsa, kun on remontti tai illanistujaiset? Mies lähtisi kolmen viikon matkalle vaikka vauva tulossa? Valittaa siitä, että auttaa oman lapsensa äitiä raskauspahoinvoinnissa? Voi kuvotus. Mutta joo, vaikka isä on ilmiselvästi todella ikävä tyyppi, lapsella on oikeus hänet tuntea, eikä oman lapsen suhteen saa luovuttaa. Ja ap, älä hanki lapsia.

Ap vaikuttaa provolta, sillä hän on sitä. Palstan vakiotrolli, jonka hieman töksähtelevä kirjoitustyyli on helppo tunnistaa, samoin tarinoiden aiheet... Hupinsa kullakin!

Tarina kuitenkin on uskottava, sellaista tapahtuu oikeasti. Osa meistä on kohdannut näitä tilanteita omassa elämässä tai  tuttavan elämässä.

Itseasiassa aika moni on kohdannut elämässään. Aika puusilmä täytyy olla ellei ole jonkun elämänpiirissään olevan ihmisen kohdalla ollut lapsen tapaamisen estämistä tai vaikeuttamista. Vaikea asiahan on tunnustaa jos sattuu olemaan se vaikeuttaja itse.

Joku kysyi kirjallisuudesta. Hyvin monta kirjaa, juttua ja jopa oikeudenkäyntejä on ollut kun toinen vanhempi yrittää vieraannuttaa lasta toisesta vänhemmasta. Ihan tuttu ilmiö on asiantuntijoille niinkuin adianomaisillekin.

Tälle ilmiölle on ihan oma nimikin, se on lapsen vieraannuttaminen vanhemmastaan.

Voi olla ettei äiti vain pysty antamaan pientä lasta tottumattomien hoidettavaksi. En minäkään olisi vastaavassa tilanteessa suostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, tulin katsomaan mitä ketjulle kuuluu. Ja huh huh.. eipä muuta voi sanoa. Ihan tämmöisiä vastauksia ei olisi odottanut aikuisilta ihmisiltä.

Siis mies ja ex olivat eronneet kun me tavattiin. Ex jätti miehen koska mies olisi toivonut hetken hengähdystaukoa kaikesta. Mies oli mm. varannut matkan ystäviensä kanssa ja osittain jo maksanutkin sen (kolmen viikon reissu ja varausmaksu lähes 400 e). Mies siis oli pyörittänyt arkea ilman lomia töistä lähes koko vuoden. Yhden reissun mies oli tehnyt exän kanssa mutta se oli mennyt pilalle exän pahoinvoinnin takia. Ex oli vain maannut ja mies oli joutunut palvelemaan ja hakemaan yöllä ruokaa jne. Mies sitten perui matkan ja menetti rahat. Alunperin tuo matka sopi exälle ja sitten ei sopinutkaan. Tästä oli käynnistynyt eroprosessi ja sen jälkeen vasta tapasimme.

Tämmöistä venkslaamista ollut koko ajan. Ja loukkaantumista jos ei voida ottaa lasta remontin takia tai jos meillä on ollut jotain, vaikkapa illanistujaisiin kutsuja aikuisten kesken tms. Myös me olemme oikeutettuja kahdenkeskiseen aikaan joskus. Sitten on ollut näitä jokusen kerran että yhtäkkiä soitetaan illalla että lapsi on satuttanut itsensä tai sairastunut ja pitäisi päästä lääkäriin/päivystykseen. Exällä ei ole autoa mutta täälläpäin kulkee joukkoliikenne ihan jatkuvasti. Tai ex on sairastunut ja joudutaan perumaan mökkeilyt ja hakemaan lapsi. Eli ei mitään muuta kuin yritys pompottaa ja hallita ajankäyttöämme. Ja siis tällaiset ovat tulleet kuin salama kirkkaalta taivaalta.Kerran ex jopa sylkäisi mieheni päälle kun pidimme kiinni reissustamme. Kävimme katsomassa exän tilanteen ja hän oli hyvinkin terveen oloinen.

Huutamista, syyllistämistä, haukkumista, kiroilua. Tätä on elämämme ollut nyt kolmisen vuotta. Tervettä? Ei ole.

Ap

Tämän täytyy olla provo. Mies vaikuttaa hirviöltä, ja ap käsittämättömältä. Omaa lasta ei voi päästää kotiinsa, kun on remontti tai illanistujaiset? Mies lähtisi kolmen viikon matkalle vaikka vauva tulossa? Valittaa siitä, että auttaa oman lapsensa äitiä raskauspahoinvoinnissa? Voi kuvotus. Mutta joo, vaikka isä on ilmiselvästi todella ikävä tyyppi, lapsella on oikeus hänet tuntea, eikä oman lapsen suhteen saa luovuttaa. Ja ap, älä hanki lapsia.

Ap vaikuttaa provolta, sillä hän on sitä. Palstan vakiotrolli, jonka hieman töksähtelevä kirjoitustyyli on helppo tunnistaa, samoin tarinoiden aiheet... Hupinsa kullakin!

Tarina kuitenkin on uskottava, sellaista tapahtuu oikeasti. Osa meistä on kohdannut näitä tilanteita omassa elämässä tai  tuttavan elämässä.

Itseasiassa aika moni on kohdannut elämässään. Aika puusilmä täytyy olla ellei ole jonkun elämänpiirissään olevan ihmisen kohdalla ollut lapsen tapaamisen estämistä tai vaikeuttamista. Vaikea asiahan on tunnustaa jos sattuu olemaan se vaikeuttaja itse.

Joku kysyi kirjallisuudesta. Hyvin monta kirjaa, juttua ja jopa oikeudenkäyntejä on ollut kun toinen vanhempi yrittää vieraannuttaa lasta toisesta vänhemmasta. Ihan tuttu ilmiö on asiantuntijoille niinkuin adianomaisillekin.

Tälle ilmiölle on ihan oma nimikin, se on lapsen vieraannuttaminen vanhemmastaan.

Tässä tämä isä mm kieltäytyy auttamasta lastaan lääkäriin, tapaamiset eivät sovi ja kun hän remontoi, lapsi ei voi tulla hänen luokseen.

Ja isän kylkiäisenä mukana on aggressiivinen biatch, joka isän kanssa räyhää ja vainoaa.

En ihan pysty näkemään isää uhrina - varsinkin kun hän hylkäsi lapsensa jo ensimmäisiä kertoja kun lapsi ei ollut edes syntynyt.

Eikö tapaamisasioita ole sovittu lastenvalvojalla?

Ehdottomasti. Ei kyseessä edes ole miehen lapsi, kerran ei ole sitä vuosikausia kasvattanut. Ihan sairasta koittaa ryöstää jonkun toisen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äijä jättää pienen vauvansa ja tämän äidin pärjäämään yksin, kun itse huoripukkeilee ympäri kyliä. Ja löytyy vielä nainen, jolle tilanne on ok. En antaisi minäkään ikinä anteeksi.

Naisen komentti, miehen vika aina.

-Nainen oli varmaan täydellinen prrinsessa ja mies tarinan susi, tämä on naisille aina niin helppoa, miesvihaa, jota ette itse edes tiedosta, mutta sitä tämä on.

Samaa mieltä että selvää miesvihaa, koska mies automaattisesti syyllinen.

T:Mies.

Onko tässä joku muukin rikkonut vastasyntyneen perheen panetuksen vuoksi?

IHMISHIRVIÖ ÄITI AJOI MIEHEN POIS KÄYTÖKSELLÄÄN JA TE KUVITTELETTE TÄÄLLÄ TITÄVÄNNE PAREMMIN, ETTÄ ON AINA MIEHEN SYY?

-NAINEN VALITSI TÄMÄN MIEHEN, MIKSI EI PITÄNYT SIITÄ KIINNI, VAAN AJOI POIS?

ETTE TIEDÄ PERHEEN TILANTEESTA MITÄÄN.

ps KALTAISESI NAINEN EI SAA MIESTÄ PIDETTYÄ, SIKSI KIUKUTTELET TÄÄLLÄ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, tulin katsomaan mitä ketjulle kuuluu. Ja huh huh.. eipä muuta voi sanoa. Ihan tämmöisiä vastauksia ei olisi odottanut aikuisilta ihmisiltä.

Siis mies ja ex olivat eronneet kun me tavattiin. Ex jätti miehen koska mies olisi toivonut hetken hengähdystaukoa kaikesta. Mies oli mm. varannut matkan ystäviensä kanssa ja osittain jo maksanutkin sen (kolmen viikon reissu ja varausmaksu lähes 400 e). Mies siis oli pyörittänyt arkea ilman lomia töistä lähes koko vuoden. Yhden reissun mies oli tehnyt exän kanssa mutta se oli mennyt pilalle exän pahoinvoinnin takia. Ex oli vain maannut ja mies oli joutunut palvelemaan ja hakemaan yöllä ruokaa jne. Mies sitten perui matkan ja menetti rahat. Alunperin tuo matka sopi exälle ja sitten ei sopinutkaan. Tästä oli käynnistynyt eroprosessi ja sen jälkeen vasta tapasimme.

Tämmöistä venkslaamista ollut koko ajan. Ja loukkaantumista jos ei voida ottaa lasta remontin takia tai jos meillä on ollut jotain, vaikkapa illanistujaisiin kutsuja aikuisten kesken tms. Myös me olemme oikeutettuja kahdenkeskiseen aikaan joskus. Sitten on ollut näitä jokusen kerran että yhtäkkiä soitetaan illalla että lapsi on satuttanut itsensä tai sairastunut ja pitäisi päästä lääkäriin/päivystykseen. Exällä ei ole autoa mutta täälläpäin kulkee joukkoliikenne ihan jatkuvasti. Tai ex on sairastunut ja joudutaan perumaan mökkeilyt ja hakemaan lapsi. Eli ei mitään muuta kuin yritys pompottaa ja hallita ajankäyttöämme. Ja siis tällaiset ovat tulleet kuin salama kirkkaalta taivaalta.Kerran ex jopa sylkäisi mieheni päälle kun pidimme kiinni reissustamme. Kävimme katsomassa exän tilanteen ja hän oli hyvinkin terveen oloinen.

Huutamista, syyllistämistä, haukkumista, kiroilua. Tätä on elämämme ollut nyt kolmisen vuotta. Tervettä? Ei ole.

Ap

Tämän täytyy olla provo. Mies vaikuttaa hirviöltä, ja ap käsittämättömältä. Omaa lasta ei voi päästää kotiinsa, kun on remontti tai illanistujaiset? Mies lähtisi kolmen viikon matkalle vaikka vauva tulossa? Valittaa siitä, että auttaa oman lapsensa äitiä raskauspahoinvoinnissa? Voi kuvotus. Mutta joo, vaikka isä on ilmiselvästi todella ikävä tyyppi, lapsella on oikeus hänet tuntea, eikä oman lapsen suhteen saa luovuttaa. Ja ap, älä hanki lapsia.

Ap vaikuttaa provolta, sillä hän on sitä. Palstan vakiotrolli, jonka hieman töksähtelevä kirjoitustyyli on helppo tunnistaa, samoin tarinoiden aiheet... Hupinsa kullakin!

Tarina kuitenkin on uskottava, sellaista tapahtuu oikeasti. Osa meistä on kohdannut näitä tilanteita omassa elämässä tai  tuttavan elämässä.

Itseasiassa aika moni on kohdannut elämässään. Aika puusilmä täytyy olla ellei ole jonkun elämänpiirissään olevan ihmisen kohdalla ollut lapsen tapaamisen estämistä tai vaikeuttamista. Vaikea asiahan on tunnustaa jos sattuu olemaan se vaikeuttaja itse.

Joku kysyi kirjallisuudesta. Hyvin monta kirjaa, juttua ja jopa oikeudenkäyntejä on ollut kun toinen vanhempi yrittää vieraannuttaa lasta toisesta vänhemmasta. Ihan tuttu ilmiö on asiantuntijoille niinkuin adianomaisillekin.

Tälle ilmiölle on ihan oma nimikin, se on lapsen vieraannuttaminen vanhemmastaan.

Tässä tämä isä mm kieltäytyy auttamasta lastaan lääkäriin, tapaamiset eivät sovi ja kun hän remontoi, lapsi ei voi tulla hänen luokseen.

Ja isän kylkiäisenä mukana on aggressiivinen biatch, joka isän kanssa räyhää ja vainoaa.

En ihan pysty näkemään isää uhrina - varsinkin kun hän hylkäsi lapsensa jo ensimmäisiä kertoja kun lapsi ei ollut edes syntynyt.

Ei ole lapsen hylkäämistä, jos eroaa ÄIDISTÄ, piste.

-Äitihän tässä estää tapaamiset ja toisaalta tunkee lasta miehelle silloin kun ei ole sovittua tapaamista, eli äidin tahallaan teettämiä ongelmia nuo kaikki.

EIkä remonttityömaalla saa olla lapsia, ilman suojavarusteita ja ensiapua, jos asiat hoidetaan oikein.

-Äidille tietenkään mikään ei sovi, hankala ihminen.

AP:lle voimia palstan yh:den ruikutuksesta huolimatta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äijä jättää pienen vauvansa ja tämän äidin pärjäämään yksin, kun itse huoripukkeilee ympäri kyliä. Ja löytyy vielä nainen, jolle tilanne on ok. En antaisi minäkään ikinä anteeksi.

Naisen komentti, miehen vika aina.

-Nainen oli varmaan täydellinen prrinsessa ja mies tarinan susi, tämä on naisille aina niin helppoa, miesvihaa, jota ette itse edes tiedosta, mutta sitä tämä on.

Samaa mieltä että selvää miesvihaa, koska mies automaattisesti syyllinen.

T:Mies.

Onko tässä joku muukin rikkonut vastasyntyneen perheen panetuksen vuoksi?

IHMISHIRVIÖ ÄITI AJOI MIEHEN POIS KÄYTÖKSELLÄÄN JA TE KUVITTELETTE TÄÄLLÄ TITÄVÄNNE PAREMMIN, ETTÄ ON AINA MIEHEN SYY?

-NAINEN VALITSI TÄMÄN MIEHEN, MIKSI EI PITÄNYT SIITÄ KIINNI, VAAN AJOI POIS?

ETTE TIEDÄ PERHEEN TILANTEESTA MITÄÄN.

ps KALTAISESI NAINEN EI SAA MIESTÄ PIDETTYÄ, SIKSI KIUKUTTELET TÄÄLLÄ.

Jos lapsen äiti on niin kamala, niin miten kummasti isä kuitenkin näkee lastaan max. joka toinen viikonloppu ja tämä (oi, niin kamala!) äiti hoitaa yksin lapsen arjen? Niinpä. Totuus on, että nuo miehet, jotka on mukamas äidin käytöksellä ulos ajettu, ei ole edes yrittäneet luoda sidettä lapseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua, mitä se isän uusi vaimo ottaa jonkin roolin koko asiassa. Isän ja äidin pitäisi sopia lastaan koskevat asiat, eikä sotkea siihen päsmäröimään ulkopuolisia.

Enkä hyväksy sitä että uusi lapsikin on hankittu, vaikkei edellistäkään ole hoidettu kuntoon.

Joo, vaikka tuo nainen käyttäytyy kuvauksen perusteella epäkypsästi ja huonosti niin en suoraan sanottuna yhtään ihmettele, että pää sekoaa tuommoisessa tilanteessa. Isä lähtee vauva-aikana, ottaa lennosta uuden ja sitten se uusi vielä tunkee nokkansa tapaamisasioihin. Juu ei, ap:n ois paras vetäytyä ja antaa miehen sopia lapsensa äidin kanssa tapaamiset keskenään. Äiti varmaan toki tarvis jonkin sortin terapiaa. Hyvin vaikea kyllä ymmärtää naista joka viitsii tuommoiseen soppaan itsensä tunkea, eronnut pikkuvauvan isä ja siihen saman tien uutta perhettä perustamaan, mitä hemmettiä? Selvähän se että ongelmia on tiedossa.

Aloituksesta tulee käsitys, että mies on yrittänyt sopia lapsen tapaamisia, mutta ex-vaimolle ei koskaan sovi silloin. Itse näen asian niin, että pienelle vauvalle on turvallisempaa, jos isän luona on paikalla myös nainen (uusi puoliso), kun vauva tulee kylään.  Ajattelen tätä siltä kannalta, että monilla naisilla on edes jotain kokemusta lapsista.  Ehkä nainen on  ollut joskus lapsenvahtina.  Mahdollisessa hätätilanteessa toinen aikuinen pitää vauvaa sylissä ja toinen soittaa ambulanssia jne.  -Tässä tulee mieleen että isä voi pyytää valvottua tapaamista, hän näkisi vauvaa muutaman tunnin ajan ja paikalla on joku neutraali henkilö. Mieluummin tämä vaihtoehto kuin lapsen hylkääminen. Kun lapsi tulee isoksi, hänellä on  oma mielipide tapaamisista. Biologiselle äidille haluan sanoa: et voi tietää mitä elämässä tapahtuu. Entä jos jäät auton alle ja joudut sairaalaan? Silloin on hienoa, jos lapsesi tuntee isän (ja myös  isän perheen) ja voi olla heillä (tutussa paikassa)  kunnes sinä taas olet terveenä.

Nykyään ei ole tapana panna minkään ikäisiä lapsia vahtimaan lapsia, joten oli uusi puoliso mies tai nainen, hän joko pärjää lapsen kanssa tai ei pärjää, sukupuolesta riippumatta.

Toki joku vaan ihminen on lapselle parempi kuin ei ihmisseuraa ollenkaan, mutta riippuu paljon lapsen temperamentista ja tilanteesta että onko se isin uusi puoliso myönteinen tuttavuus vai ei.

Ja sekin muuttuu ajan myötä. Esimerkiksi oman lapsen isän uusi puoliso oli lähtöjään oikein sympaattisen oloinen "jätskipäivi", mutta pallo onkin sittemmin pudotettu ja pahasti.

"Jätskipäiville" terkkuja vaan jos satut tätä lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mies joutuu kuitenkin maksamaan elareita siihen asti kunnes lapsi on 18-vuotias. Kyllä minua ainakin kyrsisi, jos minä joutuisin maksamaan esim. 200€/kk vuosien ajan lapsesta, jota en saisi edes nähdä.

Vaan 200 €/kk. Eihän sillä saa mitään.

Mutta 500 eurolla jo saakin, kun otetaan huomioon myös äidin osuus 200e ja lapsilisä 100e. Harva lapsi kuluttaa edes sitä kuussa.