Mitä helvetin järkeä on olla erakko?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa kivoja ihmisiä.

No ei ole kun paremmin tutustuu.

Pinnallisesti useimmat on kivoja, mutta kun sitä pintaa raaputtaa, niin sieltä paljastuu se totuus ja kaikkea mitä ei vaan jaksa.

Liikenneaseman täti on niin mukava. Se aina hymyilee iloisesti minulle. Se on niin kiva.

Oma vaimo on kamala, se pieree, on äkäinen, eikä ikinä hymyile.

Miksi on näin?

Vaimo oli niin kiva kun tavattiin. Hänkin töissä kioskilla, ja niin ystävällinen ja valoisa. Nyt ihan kärttymyrtty.

Pitäisikö vaitaa liikennemyymälän tätiin?

Minäki voisin alkaa erakoksi mutta siinä on yx pieni ongelma🤔en uskaltas olla yksin yöllä korvessa mökissäni.... Voisko olla osa-aika erakko tai ihan päiväerakko😂

Borssikeittoa? Kukaan?

Näin äärimmäisen introverttina ja misantrooppina luonteena koen, että erakoituminen tulee kohdallani olemaan lopulta ainoa oikea tapa elää.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa kivoja ihmisiä.

Wau ku nätisti sanottu😘mekin rakastetaan sinua😊

Enpä ole haitaksi kenellekään, kun olen yksin. En edes enää osaa olla seurassa, jos olen koskaan osannutkaan.

Erakolla on hyvä syy hankkia koira. Se nimittäin varoittaa hyvissä ajoin pedoista eli ihmisistä.

Suomalaiset ovat pääosin itsekkäitä, empatiakyvyttömiä, ylimielisiä, kateellisia ja vahingoniloisia.  Miksi haluaisin olla ihmisiin kontaktissa vapaaehtoisesti?

Mitä helvetin järkeä on kysellä internetistä että "mitä helvetin järkeä" kun asiaa voisi pohtia ja ehkä jopa päästä jonkinlaiseen päätelmään.

Se on välillä rauhoittavaa ja terapeuttista. Koko elämäksi en suosittele erakoitumaan. Ellei se ole todella sydämen kutsumus. Siinä tapauksessa ihan vapaasti.

Mitä enemmän olen tavannut ihmisiä ( ja olen tavannut heitä paljon) niin sitä enemmän haluan olla yksin ja oman perheeni seurassa.

Jos löytyisi samanhenkisiä ihmisiä ns. hengenheimolaisia niin mikäpä siinä. Harmi kun ei ole löytynyt.

Suurinosa on pinnallisia ja jotain ongelmia aina tulee kun ystävyys syvenee. Yksi ystävä lakkasi kuin salama kirkkaalta taivaalta puhumasta mitään asioitaan ja toisesta tuli oudon ylimielinen, jolla oli aina jokin naseva vastaus tai loistava ehdotus kaikkeen. Aivan kuin olisin pyytänyt neuvoja. Tärkeintä oli vain olla parempi kuin minä.

Mä en ymmärrä ihmissuhteita. En osaa niitä monimutkaisia koukeroita ja kiemuroita. Mulla saattaa olla jotain asprgeriin viittaavaa.

Olen itse aito, suora ja rehellinen. En osaa esittää mitään. Tämä kyllä karkottaa ihmiset nopeasti. Heitä kun pitäisi osaata mielistellä, soitella ja viestitellä turhanpäiväisiä ja olla muka kiinnostunut.

Olen liian kiinnostunut omasta sisäisestä maailmastani ja kehittämään itseäni ihmisenä , että täytyy olla tosi erityinen tyyppi jos saa mun mielenkiinnon kestämään.

Alkuun voi tosiaan olla pitkiäkin aikoja kun natsaa hyvin , mutta jossain kohtaa toistuu aina sama kaava: aletaan vaatimaan. Vaaditaan sitä tätä ja tuota.

Puoliso ja lapset riittä täyttämään sosiaaliset tarpeeni. Työ on etätyötä, mutta todella sosiaalista.

Hmm.. mä aloin erakoitumaan siinä 30 hujakoilla. Lapsena ja nuorena kaverit oli kaikki kaikessa. Ehkä se kuuluu siihen ikäkauteen?

Kun tuli lapsia ja oli pakko opetella olemaan enenevissä määrin yksin niin siihen tottui. Jopa liiankin hyvin.

Elämä näin on just mukavaa. Ei mitään turhaa draamaa, mikä valitettavan usein liittyy ihmissuhteisiin. Pari hyvää kaveria on joiden kanssa tavataan sopivan harvoin. Mutta aina löytyy seuraa, jos tekee mieli pari kertaa vuodessa keksiä jotain hauskaa.

Mutta se riittää mulle. Enempää en kaipaa.

Tuntuisi oudolta kahvitella jatkuvasti ja hölistå hoitavia tai rampata kylässä. En mä ehdi ja halua.

Jos ei työasioita ota huomioon, niin muissa asioissa joku sukulainen tai tuttu on ollut yhteyksissä viimeksi 20v sitten.

Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä on ihan h*lvetin tyhmiä lammas-apinoita, joten en yhtään ihmettele itse erakoitumista.

Muistan kun lapsena ajattelin, että aikuiset ovat jotenkin hirveän fiksuja. Hevon paskat, aniharva viitsii tai edes osaa ajatella omilla aivoillaan yhtään mitään. Mennään vaan lauman mukana, tärkeämpää on se kuka sanoo jotakin kuin se, onko siinä sisällöllisesti mitään järkeä. Muiden miellyttämiseen ja kaikkeen muuhun epämielekkyyteen haaskataan koko elämä, ja sitten kuolinvuoteella kadutaan koko paskaa. Todellakin ymmärrän erakoitumisen oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä on ihan h*lvetin tyhmiä lammas-apinoita, joten en yhtään ihmettele itse erakoitumista.

Muistan kun lapsena ajattelin, että aikuiset ovat jotenkin hirveän fiksuja. Hevon paskat, aniharva viitsii tai edes osaa ajatella omilla aivoillaan yhtään mitään. Mennään vaan lauman mukana, tärkeämpää on se kuka sanoo jotakin kuin se, onko siinä sisällöllisesti mitään järkeä. Muiden miellyttämiseen ja kaikkeen muuhun epämielekkyyteen haaskataan koko elämä, ja sitten kuolinvuoteella kadutaan koko paskaa. Todellakin ymmärrän erakoitumisen oikein hyvin.

Enkä nyt puhu mistään salaliittoteoreetikoista. Se vasta surkuhupaisaa on, kun jonkun random nettipaskan uskominen on jotain "itsenäistä ajattelua".

Sellainen ihminen joka on terve hekisesti ja fyysisestikin voi elää erakkona. Jos HALUAA.

Tarvittaessa voi lähteä keskustelemaan ihmisten kanssa jos haluaa.