Toksisin työpaikka, jossa olet työkennellyt

Turun jokirannassa sijaitseva kahvila-perheyritys Cafe Manuela. Äiti perustanut aikanaan, nykyään tyttäret pyörittävät. Tästä on lähes kymmenen vuotta aikaa, mutta silti muistelen kokemusta kauhulla. Olin tuossa vaiheessa työskennellyt useita vuosia vuoropäällikkönä eräässä pääkaupunkiseudun suosituimmissa kahviloista, mutta aloittaessani kyseisessä kahvilassa, kävi pian ilmi, että olin ilmeisesti aina tehnyt kaiken kahvilatyössä aivan väärin. Kahvilalla oli uskomattoman tympeä ilmapiiri, jossa työntekijää kytättiin, lytättiin ja välillä läksytettiin kovaäänisesti asiakkaiden edessä. Yksin vuorossa ollessani sain haukut käytyäni 3 min vessareissulla - tällä välin omistaja oli tullut paikalle ja huusi minulle, ettenkö helvetti tajua asiakkaiden joutuvan odottamaan, kun vitkuttelen. Työpaikalle olisi pitänyt saapua vähintään 15 min ennen vuoron alkua valmistautumaan javaihtamaan vaatteita, palkatta toki. Omistajasiskot purkivat pahaa oloaan ja sterssiään työntekijöihin, palkka oli minimitasolla ja työntekijä saatettiin lähettää kotiin kesken viikonloppuvuoron, jos asiakkaita ei ollut tarpeeksi. Ruokataukoja ei voinut pitää, eikä esimerkiksi vanhaksi meneviä kahvilatuotteita saanut ostaa henkilökuntahintaan, vaan kaikki oli kipattava roskiin illan päätteeksi. Toinen omistajasisko harmitteli useita kertoja, että heillä oli ollut huono tuuri työntekijöiden suhteen, kaikki olivat joutuneet lopettamaan juuri kun olivat aloittaneet. Työpaikkana tämä kahvila oli suoraan helvetistä ja lopetinkin suosiolla kesäkauden jälkeen.

Yksi pieni vaatekauppa. Omistaja ja myyjä bestiksiä jotka käyttivät minua, työharjoittelijaa lähinnä siivoojana. Kun olin jotain myymässä, tulivat väliin nolosti ja hoitivat kaupat loppuun vaikka itse olen ennen liiketalouden opintoja toiminut pitkään vaatemyyjänä. 

Eräs Abc. Surkea perehdytys jossa ei opetettu isoa osaa asioista joita tarvitsin työhön, kun kysyi pidettiin idioottina ja pantanttiin tietoja. Kauhea kiire koko ajan, ympäriinsä juoksemista marketin puolelta ravintolan puolelle, siitä kassoille, sieltä pakasteisiin, sieltä tarjoilemaan, sieltä saliin, sinne ja tänne,  ja koko ajan ilmaantui uusia asioita jotka olisi 'pitänyt jo tietää' vaikka kukaan ei ollut niistä maininnut. Mikromanagerointia ja huutamista. 

Aikanaan (80-luvulla) Enso-Gutzeit osakeyhtiön (= Stora Enson edeltäjä) eräässä kartonkitehtaassa ns. liuosasemalla harjoittelijana  .

Siellä valmistettiin (rikkiä ja soodaa yhdistämällä puunkäsittelyliuosta lähetettäväksi putkia myöten tehtaan muille osastoille jossa prosessia jatkettiin eteenpäin (kohti valmista kartonkia siis) .

Rikin katkua ja soodalipeän hajua oli jatkuvasti ilmassa joista monilla vanhemmilla työntekijöillä olikin jo ammattitautinsa, (oli kroonista keuhkoputkentulehdusta ja eräällä jopa kurkkusyöpä)

Onneksi älysin ottaa silloin jo muutaman kuukauden päästä kyseisestä hommasta loparit, joten tässäpä olen vieläkin terveempänä kuin yksikään silloisista (vielä hengissä olevista ) työtovereistani.

Eli joskushan siinä  ns. nuoruuden hölmöydessään saattaakin päätyä (näin jälkeenpäin katsottuna) jopa ihan viisaaseen lopputulokseen kuitenkin.

Toksiinien,eli myrkyllisten ainesosien välttämiseen siis ainakin...

Seurakunta saa äänen täälläkin... Tosin vain yksi työntekijä siellä, mutta riittää tämä yksi mätämuna, koska hän myrkyttää koko seurakuntaa pelkällä olemassa olollaan. Kyseinen henkilö on ollut 25 vuotta siellä töissä ja käytös kuulemma vakinaistamisesta saakka ollut samanlaista.

Tämä henkilö puhuu suoranaisesti paskaa kaikista heti kun selkänsä "asianosainen" kääntää, lyttää, mollaa, ihan fyysisesti ahdistelee kesätyöntekijöitä ja harjoittelijoita, samalla vakinaisille nuorten tekemisiä valittaen, "supisee" toisten henkilökohtaisiakin asioita äänekkäästi kaikille ulkopuolisillekin, keksii juttuja joilla yrittää saada eripuraa aikaiseksi työntekijöiden välille ("x sanoi susta näin ja noin, minä kyllä yritin puolustaa"), on ihan kaikkia muutoksia ja ihmisiä vastaan, juoruaa seurakunnan salassapitovelvollisia asioita päivittäin pitkin maita ja mantuja, on saanut kirkkoherrankin kerran jos toisen itkemään, käy lähes päivittäin parin tunnin kahvi- ja ruokatauoilla kotonaan, varast... anteeksi, "lainaa" työpaikan omaisuutta kotiin ja tuo takaisin vasta, kun ihmetellään missä mikäkin on ja syyttää sitten tavaroiden rikkomisesta jotain kesätyöntekijää tmv., keksii milloin minkäkin syyn ettei jotain tarvitse tehdä tai jopa lähtee "työasioille" tarpeen vaatiessa. Samaan aikaan tietysti jaksaa kovaan ääneen valittaa, kun hänellä on rankkaa työmäärän takia ja on hyvä hetki pitää etätöitä, vaikka etätyötä hänellä ei edes ole. Siis todella toksinen henkilö, ja ihan päivittäin, vaikka ei edes 8h päivässä paikalla olekaan usein.

Vähän väliä meillä on palavereita, joissa mukana myös luottamusmies, missä käsitellään ko. ihmisen käytöstä, vaan silti ei sitä jostain syystä saada pihalle? "Asiakkaatkaan" eivät ole ikinä hänestä pitäneet. Seurakunnalle annan siinä mielessä kuitenkin kiitokset, että säännöllisesti on henkilökohtaisia tapaamisia, joissa kysytään miten on sujunut ja siinä samassa vähän saa avata, kuinka tämän yhden törpön kanssa on pärjätty.

Kaikista tragikoomisinta on se, että samaan aikaan henkilö kehuu itseään ihan jatkuvasti ja kuinka ylivoimainen hän on aivan kaikessa tekemisissään. Työntekijöiden vaihtuvuus on tosi kova tämän nimenomaisen henkilön vuoksi, josta syystä paljon tehtäviä on jouduttu ihan ulkoistamaan ja lisäämään olemassa olevien työtaakkaa, koska hän ei vaan saa aikaiseksi mitään. Kyllä on tämä henkilö kalliiksi tullut talolle! Vielä olisi tällä henkilöllä 8v. eläkkeelle, mutta voin sanoa että sitä odottaa kaikki kuin kuuta nousevaa. 

Vierailija kirjoitti:

Savonlinnan seurakunta tulee ekana mieleen

Eikä ole ensimmäinen seurakunta, Kyllä jaksan ihmetellä tätä lähimmäisenrakkauden määrää! Tosin eihän siellä kaikki varmaan uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi töissä ole.

Vierailija kirjoitti:

Niin Sellon Prisma. Järkyttävä ilmapiiri missä haukutaan toisia työntekijöitä ja kaikki luulevat olevansa toistaan parempia/tietävät kaiken. Se kenestä pidetään päätetään pärstäkertoimen perusteella ja saavat myös parempia työvuoroja eli näin ollen enemmän rahaa kuin muut.. Juoruillaan selkien takana ja vasten kasvoja ollaan muka niin ystävällisiä että.

-Oho, oon ollut siellä asiakkaana, kunnes vaihdoin paikkaa koska koin jo asiakkaana jotenkin huonon ilmapiirin sillä kaupalla. :D eriskummallisia myyjiä, esim kalatiskin miehet jotenkin töykeitä jotkut, ja yks venäläinen vanhempi nainen syytti mua melkein varkaaksi, lol, ym, ja myyjät mulkoilee ihmeellisesti, vaihdoin siihen cittariin koska huomasin heti että tässä paikassa on jotain vikaa. xD

Yleistä Prismoissa

Yks persehieromo

Helvetti

Vierailija kirjoitti:

Helvetti

Oliko Milton

Vierailija kirjoitti:

Oululainen raskaankaluston korjaamo.

Kieroutunut, sisäsiittoinen, juoruileva ja selkäänpuukottava työyhteisö.

Samaa sarjaa eräs muovifirma Tampereella. Työntekijät koneilla ihan huipputyyppejä, mutta pomot eli omistajaveljekset henkisesri auvan pimeitä. Simputuksen määrää ei voi sanoin kuvailla. Lisäksi valehdeltiin palkasta, myytiin kassan ohi ym. Toisella pomolla oli tapana käydä huutamassa tehdassalin puolella, jos joku asia ei ollut mennyt niinkuin hän olisi halunnut. Ja vika oli totta kai aina työntekijässä. Perehdytys surkeaa ja veljeskaksikon lisänä ylimielinen toimistotyöntekijä. Ei ikinä enää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös miten meillä voi olla niin paljon koulu ja työpaikkakiusaamista. Toki kaikki ulottuu myös nettiin ja someen. Meidän olematon ja epäkohtelias käytöskulttuuriko sen tekee? Kaamosaika, pimeys, kylmyys? Yleisesti ottaen suomalaiset on niin ujoa kansaa mutta kyllä sitten yhteisöissä uskalletaan nälviä ja kiusata..

Ei osata eurooppalaisia käytöstapoja. Sivistyneissä maissa kaikkia ihmisiä, oli näistä mitä mieltä tahansa, tervehditään ja heidän kanssaan voidaan ystävällisesti vaihtaa muutama sana, ilman että se tarkoittaa sitä että halutaan olla toisen paras kaveri tai jotain palveluksia. Suomessa kyräillään ja suhtaudutaan vieraisiin epäluuloisesti, ja se myös näytetään eikä aleta edes feikkaamaan ystävällistä, ettei toiselle vaan tulisi luuloja että tämä olisi jotenkin merkittävä tai tärkeä ihminen. Näytetään uudelle tulokkaalle tämän paikka. Ajatellaan se oma hymy tai huomenen sanominen jonakin arvokkaana omaisuutena, jota jaellaan vain omille sisäpiiriläisille.

Tämän ketjun kokemuksiin sopii hyvin Janten laki:

Älä luule, että sinä olet jotain.

Älä luule, että olet yhtä hyvä kuin me.

Älä luule, että olet viisaampi kuin me.

Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.

Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.

Älä luule, että olet enemmän kuin me.

Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.

Älä naura meille.

Älä luule, että kukaan välittää sinusta.

Älä luule, että voisit opettaa meille jotakin.

Tässä se on, suomalainen työpaikkakulttuuri pähkinänkuoressa.

Ja poliitikoille, jotka haluaa kaikki suomalaiset töihin: korjatkaa tää ensin. Ihmiset tekee kyllä mielellään töitä, mutta kukaan ei halua tulla paskasti kohdelluksi.

Yksi valtion virasto Keski-Suomessa. Siellä n*itiin ristiinrastiin ja naiset olivat tietyissä kuppikunnissa ja "armon" niihin kuulumiseen sai vain harvat ja valitut. Kuvaus sopinee kyllä aika moneen valtion virastoon... Ja muuhunkin paikkaan toki.

Vierailija kirjoitti:

Savonlinnan seurakunta tulee ekana mieleen

Kerro lisää! En itse ole tekemisissä ko. srk:n kanssa, joten nou hätä, mutta muutama tuttu on :-(

Meilahden sairaala. Olin duunari. Tuli mieleen se John Lennonin biisi: They hate you if youre clever and despise a fool

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Savonlinnan seurakunta tulee ekana mieleen

Kerro lisää! En itse ole tekemisissä ko. srk:n kanssa, joten nou hätä, mutta muutama tuttu on :-(

Marko Ruuskanen on Savonlinnan seurakunnan mahtavin ihminen! Muut ei sitten niinkään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme valittajia. Keskittykää työhönne mikroaggressioiden ja toksisuuksien sijaan tai pysykää kotona.

Oletko esimies vai miksi sulle on epäselvää, että ilmapiiri on tärkeä osa työssä viihtymistä ja viihtyminen taas aika usein ratkaisee jääkö ko paikkaan töihin vai ei.

Puhumattakaan siitä, miten paljon työilmapiiri vaikuttaa työn tuottavuuteen. Se huono työilmapiiri erityisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuilo. Pitää työntekijöitä orjina ja kiusaa tahallaan. Simputusjärjestelmä käytössä. Olin kipeän lapsen kanssa pari päivää kotona, niin kostoksi seuraavat 3kk tein vuoroviikoin 10-18+la ja 12-20 +su. En siis ikinä aamua eikä ikinä viikonloppuja vapaana. Hyvä ettei mennyt avioliittokin tuona syksynä. Lähdinkin heti kun mahdollista pois tuon syksyn jälkeen.

Muutoin puhelimen päässä piti olla koko ajan, vapaapäivinä ja lomilla soitettiin jatkuvasti, kesälomaa ei saanut pitää kuin max 2vko kerrallaan jne. Siinä eli työlleen kyllä 100%.

Muuten olisin sympannut, mutta koska vedit heti esiin kipeän lapsen, niin loppui symppaus siihen. Te pienten lasten vanhemmat olette niin paljon milloin milläkin tekosyyllä pois töistä. Ja lomat pitää aina saada parhaaseen aikaan sekä juhlapyhät vapaiksi. Olen lopen kyllästynyt tuohon vinkumiseen. Alaan ja työpaikkaan katsomatta.

Oletko vähä-älyinen? Meinaatko ettei sairaan lapsen kanssa jäädä kotiin töistä? 

Kaikenlaisia täällä kommentoimassa..

Senkus jäätte, mutta ilman palkkaa. Oma sairaus on eri asia kuin lapsen sairaus. Silloin hommataan toinen vanhempi, isovanhempi tai joku muu hoitamaan sairasta pentua.

Niinkö sinun vanhempasi tekivät kun olit pentu?

Vierailija kirjoitti:

Turun jokirannassa sijaitseva kahvila-perheyritys Cafe Manuela. Äiti perustanut aikanaan, nykyään tyttäret pyörittävät. Tästä on lähes kymmenen vuotta aikaa, mutta silti muistelen kokemusta kauhulla. Olin tuossa vaiheessa työskennellyt useita vuosia vuoropäällikkönä eräässä pääkaupunkiseudun suosituimmissa kahviloista, mutta aloittaessani kyseisessä kahvilassa, kävi pian ilmi, että olin ilmeisesti aina tehnyt kaiken kahvilatyössä aivan väärin. Kahvilalla oli uskomattoman tympeä ilmapiiri, jossa työntekijää kytättiin, lytättiin ja välillä läksytettiin kovaäänisesti asiakkaiden edessä. Yksin vuorossa ollessani sain haukut käytyäni 3 min vessareissulla - tällä välin omistaja oli tullut paikalle ja huusi minulle, ettenkö helvetti tajua asiakkaiden joutuvan odottamaan, kun vitkuttelen. Työpaikalle olisi pitänyt saapua vähintään 15 min ennen vuoron alkua valmistautumaan javaihtamaan vaatteita, palkatta toki. Omistajasiskot purkivat pahaa oloaan ja sterssiään työntekijöihin, palkka oli minimitasolla ja työntekijä saatettiin lähettää kotiin kesken viikonloppuvuoron, jos asiakkaita ei ollut tarpeeksi. Ruokataukoja ei voinut pitää, eikä esimerkiksi vanhaksi meneviä kahvilatuotteita saanut ostaa henkilökuntahintaan, vaan kaikki oli kipattava roskiin illan päätteeksi. Toinen omistajasisko harmitteli useita kertoja, että heillä oli ollut huono tuuri työntekijöiden suhteen, kaikki olivat joutuneet lopettamaan juuri kun olivat aloittaneet. Työpaikkana tämä kahvila oli suoraan helvetistä ja lopetinkin suosiolla kesäkauden jälkeen.

Näitä yrittäjiä on Suomessa paljon, joilla on ollut "huono tuuri, kun kaikki joutuvat lopettamaan heti kun ovat aloittaneet"🤭. Kannattaa se peili pestä pölystä ennen kuin siihen katsoo. Moni yrittäjä ei tajua olevansa itse se syypää siihen että työntekijät lähtee ja uusia ei saa. Eräskin lopetti pizzeriansa kun ei nuoria kiinnosta työnteko. Aikuista ei tietenkään voinut palkata kun eihän ne osaa. Itse on kyllä keski-ikäinen. Uusi aloitti heti perään samoissa tiloissa ja sai heti työntekijät, nuoria kaikki. Edelleenkään ei ymmärrä missä vika oli.

Yle