Toksisin työpaikka, jossa olet työkennellyt

Vierailija kirjoitti:

Kustaankartanon vanhainkoti, oulunkylä. Hesassa. Sitä kyykytystä ja maalittamista.

Kustaanko siellä silmään, saako siellä paskantaakin tauolla?

Käpylän peruskoulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä teidän tarinoita lukiessa tulee jotenkin niin surullinen olo. Meidän työelämä Suomessa on ihan rikki. Miten ihmeessä tällaisten toksisten esihenkilöidenkin vaan annetaan jatkaa vuodesta toiseen? Tai työpaikkakiusaamisen? Mulla on sellainen kutina, että osa ihmisistä on työttömänä vaan koska eivät enää jaksa tätä työelämää. Saataisiinko työllisyys nousuun jos ihmiset kokisivat enemmän että sinne työpaikalle on oikeasti ihan kiva tulla? Jopa niin että vaikka työ itsessään olisi raskasta tai tylsää, mutta kivat työkaverit ja hyvä työyhteisö paikkaisivat sitä.

Tuntuu, että aivan liian monessa paikassa nimenomaan se ilmapiiri on niin huono ettei ihmiset vaan yksinkertaisesti jaksa. Mielenterveyshäiriöt siinä vaan lisääntyy. Miksi ylipäätään ihmisten pitää olla niin paskoja toisilleen?

Jotain tälle asialle pitäisi tehdä ja työpaikoista tehdä reilummat ja kiusaamisvapaat alueet. Usein se vaan jää sanahelinäksi johdon tasolla.

Kyse voi olla suurelta osin myös siitä, ettei monet vain kestä työelämää eikä edes ihan normaalia työhön liittyvää (myös sosiaalista) kuormaa. Tällainen herkkähipiäisyys vaikuttaa olevan kovasti yleistymään päin.

Tämä herkkähipiäisyydestä syyttäminen on myös osa ongelmaa. Johto ei puutu kiusaamiseen vaan syyttele uhria kun on liian herkkä. Kyllähän tämänkin ketjun kertomuksista tulee selkeästi ilmi ettei useimmiten kyse ole siitä vaan työpaikan toksisesta ilmapiiristä.

Jo pelkkä sanan "toksinen" käyttö viittaa vahvasti erikoisherkkähipiäisyyteen. 😂 Mitäs teet esimiehenä, kun joku kokee kaiken omaan työhönsä kohdistuvan keskustelun kiusaamisena. Sitten kun kukaan ei uskalla enää ammattivalittajalle sanoa yhtään mitään, niin sekin on kiusaamista. Jatkuva uhriutuminenkin voi olla eräänlaista koko työyhteisön myrkyttävää vallankäyttöä.

Ja sinun ensimmäinen lause itkunauruhymiöllä viittaa vahvasti epäpätevään esihenkilöön. Juuri tällaisen asenteen omaavia on valitettavan paljon. Toivottavasti tulevaisuudessa panostetaan enemmän johtamiskoulutukseen ja vaaditaan muutakin kuin oman alan osaamista esimiestyöhön.

Onneksi en elänyt pääosaa työurastani ajassa, jossa höpistään toksisuuksista ja inklusiivisuuksista. Olen alkanut kaipaamaan Suomeen Amerikkalaistyylistä työelämää, jossa ongelmavyyhdit voi irtisanoa helposti sen sijaan, että tuhlataan työaikaa mielensäpahoittajien tunteiden vatvomiseen. Päätinkin juuri äänestää ensi kerta elämässäni Kokoomusta, jospa se veisi edes hieman tuohon suuntaan.

Ääni kykypuolue sekoomukselle on ääni SDP:lle ja vihervasemmistolle. Vaan globaalia eläintarhaahan työ haluattekin.

Keskustan Esko Aho halusi halpatyöluokkaa jo 90-luvulla kun EU-kiima poltteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä teidän tarinoita lukiessa tulee jotenkin niin surullinen olo. Meidän työelämä Suomessa on ihan rikki. Miten ihmeessä tällaisten toksisten esihenkilöidenkin vaan annetaan jatkaa vuodesta toiseen? Tai työpaikkakiusaamisen? Mulla on sellainen kutina, että osa ihmisistä on työttömänä vaan koska eivät enää jaksa tätä työelämää. Saataisiinko työllisyys nousuun jos ihmiset kokisivat enemmän että sinne työpaikalle on oikeasti ihan kiva tulla? Jopa niin että vaikka työ itsessään olisi raskasta tai tylsää, mutta kivat työkaverit ja hyvä työyhteisö paikkaisivat sitä.

Tuntuu, että aivan liian monessa paikassa nimenomaan se ilmapiiri on niin huono ettei ihmiset vaan yksinkertaisesti jaksa. Mielenterveyshäiriöt siinä vaan lisääntyy. Miksi ylipäätään ihmisten pitää olla niin paskoja toisilleen?

Jotain tälle asialle pitäisi tehdä ja työpaikoista tehdä reilummat ja kiusaamisvapaat alueet. Usein se vaan jää sanahelinäksi johdon tasolla.

Kyse voi olla suurelta osin myös siitä, ettei monet vain kestä työelämää eikä edes ihan normaalia työhön liittyvää (myös sosiaalista) kuormaa. Tällainen herkkähipiäisyys vaikuttaa olevan kovasti yleistymään päin.

Tämä herkkähipiäisyydestä syyttäminen on myös osa ongelmaa. Johto ei puutu kiusaamiseen vaan syyttele uhria kun on liian herkkä. Kyllähän tämänkin ketjun kertomuksista tulee selkeästi ilmi ettei useimmiten kyse ole siitä vaan työpaikan toksisesta ilmapiiristä.

Väitätkö, ettei mainitsemani kaltaisia herkkähipiäisiä tai jopa henkisesti epävakaita henkilöitä ole työelämässä? Henkilöitä, jotka kokevat sellaisia tilanteita kiusaamiseksi, joissa muille se ei tulisi edes mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kustaankartanon vanhainkoti, oulunkylä. Hesassa. Sitä kyykytystä ja maalittamista.

Kustaanko siellä silmään, saako siellä paskantaakin tauolla?

Henkilökunta saa paskoja jos on pakko, asiakkaat vain vaippoihin.

Herttoniemen kirjasto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kustaankartanon vanhainkoti, oulunkylä. Hesassa. Sitä kyykytystä ja maalittamista.

Kustaanko siellä silmään, saako siellä paskantaakin tauolla?

Henkilökunta saa paskoja jos on pakko, asiakkaat vain vaippoihin.

*paskoa, tekstinkorjaaja on xxxx

Vierailija kirjoitti:

Nuclear power plant t.Homer Simpson

Hohhoijaa kun on tylsä vuoro... mitähän tästä vivusta tapahtuu... oho hups, ydinjätettä alkoi ruiskuta kaupungin kaduille... nnnngghh... vipu ei mene takaisin... äkkiä tauolle pakoon ettei pomo huomaa!!

Kontulan vanhustenkeskus. Hirvittävä liukuhihnapaikka. Huono hoito vanhuksilla, kiire, outo työilmapiiri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä teidän tarinoita lukiessa tulee jotenkin niin surullinen olo. Meidän työelämä Suomessa on ihan rikki. Miten ihmeessä tällaisten toksisten esihenkilöidenkin vaan annetaan jatkaa vuodesta toiseen? Tai työpaikkakiusaamisen? Mulla on sellainen kutina, että osa ihmisistä on työttömänä vaan koska eivät enää jaksa tätä työelämää. Saataisiinko työllisyys nousuun jos ihmiset kokisivat enemmän että sinne työpaikalle on oikeasti ihan kiva tulla? Jopa niin että vaikka työ itsessään olisi raskasta tai tylsää, mutta kivat työkaverit ja hyvä työyhteisö paikkaisivat sitä.

Tuntuu, että aivan liian monessa paikassa nimenomaan se ilmapiiri on niin huono ettei ihmiset vaan yksinkertaisesti jaksa. Mielenterveyshäiriöt siinä vaan lisääntyy. Miksi ylipäätään ihmisten pitää olla niin paskoja toisilleen?

Jotain tälle asialle pitäisi tehdä ja työpaikoista tehdä reilummat ja kiusaamisvapaat alueet. Usein se vaan jää sanahelinäksi johdon tasolla.

Kyse voi olla suurelta osin myös siitä, ettei monet vain kestä työelämää eikä edes ihan normaalia työhön liittyvää (myös sosiaalista) kuormaa. Tällainen herkkähipiäisyys vaikuttaa olevan kovasti yleistymään päin.

Tämä herkkähipiäisyydestä syyttäminen on myös osa ongelmaa. Johto ei puutu kiusaamiseen vaan syyttele uhria kun on liian herkkä. Kyllähän tämänkin ketjun kertomuksista tulee selkeästi ilmi ettei useimmiten kyse ole siitä vaan työpaikan toksisesta ilmapiiristä.

Jo pelkkä sanan "toksinen" käyttö viittaa vahvasti erikoisherkkähipiäisyyteen. 😂 Mitäs teet esimiehenä, kun joku kokee kaiken omaan työhönsä kohdistuvan keskustelun kiusaamisena. Sitten kun kukaan ei uskalla enää ammattivalittajalle sanoa yhtään mitään, niin sekin on kiusaamista. Jatkuva uhriutuminenkin voi olla eräänlaista koko työyhteisön myrkyttävää vallankäyttöä.

Ja sinun ensimmäinen lause itkunauruhymiöllä viittaa vahvasti epäpätevään esihenkilöön. Juuri tällaisen asenteen omaavia on valitettavan paljon. Toivottavasti tulevaisuudessa panostetaan enemmän johtamiskoulutukseen ja vaaditaan muutakin kuin oman alan osaamista esimiestyöhön.

Onneksi en elänyt pääosaa työurastani ajassa, jossa höpistään toksisuuksista ja inklusiivisuuksista. Olen alkanut kaipaamaan Suomeen Amerikkalaistyylistä työelämää, jossa ongelmavyyhdit voi irtisanoa helposti sen sijaan, että tuhlataan työaikaa mielensäpahoittajien tunteiden vatvomiseen. Päätinkin juuri äänestää ensi kerta elämässäni Kokoomusta, jospa se veisi edes hieman tuohon suuntaan.

Ääni kykypuolue sekoomukselle on ääni SDP:lle ja vihervasemmistolle. Vaan globaalia eläintarhaahan työ haluattekin.

Keskustan Esko Aho halusi halpatyöluokkaa jo 90-luvulla kun EU-kiima poltteli.

Miksi EU palkitsee tällaisesta toiminnasta, periaatteessa maanpetoksesta? Haluammeko kuulua tällaiseen, näin moraalittomaan järjestöön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä teidän tarinoita lukiessa tulee jotenkin niin surullinen olo. Meidän työelämä Suomessa on ihan rikki. Miten ihmeessä tällaisten toksisten esihenkilöidenkin vaan annetaan jatkaa vuodesta toiseen? Tai työpaikkakiusaamisen? Mulla on sellainen kutina, että osa ihmisistä on työttömänä vaan koska eivät enää jaksa tätä työelämää. Saataisiinko työllisyys nousuun jos ihmiset kokisivat enemmän että sinne työpaikalle on oikeasti ihan kiva tulla? Jopa niin että vaikka työ itsessään olisi raskasta tai tylsää, mutta kivat työkaverit ja hyvä työyhteisö paikkaisivat sitä.

Tuntuu, että aivan liian monessa paikassa nimenomaan se ilmapiiri on niin huono ettei ihmiset vaan yksinkertaisesti jaksa. Mielenterveyshäiriöt siinä vaan lisääntyy. Miksi ylipäätään ihmisten pitää olla niin paskoja toisilleen?

Jotain tälle asialle pitäisi tehdä ja työpaikoista tehdä reilummat ja kiusaamisvapaat alueet. Usein se vaan jää sanahelinäksi johdon tasolla.

Kyse voi olla suurelta osin myös siitä, ettei monet vain kestä työelämää eikä edes ihan normaalia työhön liittyvää (myös sosiaalista) kuormaa. Tällainen herkkähipiäisyys vaikuttaa olevan kovasti yleistymään päin.

Tämä herkkähipiäisyydestä syyttäminen on myös osa ongelmaa. Johto ei puutu kiusaamiseen vaan syyttele uhria kun on liian herkkä. Kyllähän tämänkin ketjun kertomuksista tulee selkeästi ilmi ettei useimmiten kyse ole siitä vaan työpaikan toksisesta ilmapiiristä.

Kun joku syyttää muita kiusaamisesta, nuo syytökset ovat aina mielestäsi aiheellisia joihin "johdon pitää puuttua"?

Jos joku tuo johdon tietoon kiusaamista, johdolla/esihenkilöllä on lain mukaan velvollisuus puuttua asiaan. Eli käydä keskustelua asianosaisten kanssa erikseen ja sitten kolmistaan. Työterveys tai työsuojelu mukaan tarvittaessa.

Toinen osapuoli tai vaikka pomo itsekin voi kelata, että aiheettomia syytöksiä, mutta asia täytyy selvittää. Hyvin usein näin ei toimita ja kiusaamista kokenutta syytetään herkkänahkaisuudesta tai väärinymmärryksestä.

Usein esihenkilö on liian kiireinen tai mukavuudenhaluinen, eikä jaksa puuttua asiaan. Silloin tulee kiusaus vaan kohauttaa olkiaan ja juurikin käskeä laittamaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Välillä kiusaaja on jo jotenkin liemessä ja esihenkilö ei halua joutua raportoimaan tämän tekemisiä minnekään. Itselläni oli yksi työkaveri, joka sai jotain kännisekoilukohtauksia töissä ja käyttäytyi aivan sekopäisesti, tämä haluttiin vaieta kuoliaaksi. Oli tiedossa, ettei jätkällä oo varaa enää pelleillä, mutta oli kuitenkin johtoporukan suosikki, niin asiaan ei raaskittu puuttua. Haukkui muita, puhui pskaa, mustamaalasi, tästä oli ihan mustaa valkoisella. Esihenkilö naureskeli että ei nyt tommosesta kannata välittää.

Tossa kohtaa kun on sana sanaa vastaan niin on aika heikoilla.

Länsimetro

Lidli

Vantaan palvelutalo, Suopursu. Hirvittävä kiire, ei mitäään opastusta. Juostaan hulluna ns. " hoitamassa" asukkaita. Ei mitään järkeä koko touhussa. Karmea paikka.

Sosiaalitoimisto pohjoisessa Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä teidän tarinoita lukiessa tulee jotenkin niin surullinen olo. Meidän työelämä Suomessa on ihan rikki. Miten ihmeessä tällaisten toksisten esihenkilöidenkin vaan annetaan jatkaa vuodesta toiseen? Tai työpaikkakiusaamisen? Mulla on sellainen kutina, että osa ihmisistä on työttömänä vaan koska eivät enää jaksa tätä työelämää. Saataisiinko työllisyys nousuun jos ihmiset kokisivat enemmän että sinne työpaikalle on oikeasti ihan kiva tulla? Jopa niin että vaikka työ itsessään olisi raskasta tai tylsää, mutta kivat työkaverit ja hyvä työyhteisö paikkaisivat sitä.

Tuntuu, että aivan liian monessa paikassa nimenomaan se ilmapiiri on niin huono ettei ihmiset vaan yksinkertaisesti jaksa. Mielenterveyshäiriöt siinä vaan lisääntyy. Miksi ylipäätään ihmisten pitää olla niin paskoja toisilleen?

Jotain tälle asialle pitäisi tehdä ja työpaikoista tehdä reilummat ja kiusaamisvapaat alueet. Usein se vaan jää sanahelinäksi johdon tasolla.

Kyse voi olla suurelta osin myös siitä, ettei monet vain kestä työelämää eikä edes ihan normaalia työhön liittyvää (myös sosiaalista) kuormaa. Tällainen herkkähipiäisyys vaikuttaa olevan kovasti yleistymään päin.

Tämä herkkähipiäisyydestä syyttäminen on myös osa ongelmaa. Johto ei puutu kiusaamiseen vaan syyttele uhria kun on liian herkkä. Kyllähän tämänkin ketjun kertomuksista tulee selkeästi ilmi ettei useimmiten kyse ole siitä vaan työpaikan toksisesta ilmapiiristä.

Väitätkö, ettei mainitsemani kaltaisia herkkähipiäisiä tai jopa henkisesti epävakaita henkilöitä ole työelämässä? Henkilöitä, jotka kokevat sellaisia tilanteita kiusaamiseksi, joissa muille se ei tulisi edes mieleen?

Aivan varmasti näitäkin tapauksia löytyy, mutta valtaosalla ihmisistä on aika iso kynnys lähteä ylipäätään viemään kiusaamista eteenpäin. Joten väitän että näitä mainitsemiasi herkkähipiäisiä on aivan murto-osa kiusaajista.

McDonald's Lahti, Laune ja Trio ysärillä.

Olisi pitänyt kiertää helvetin kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen firma kuin Ve., jota ei kyllä enää olekaan. Vaikeavammaisille tarjosi asumispalveluita ja vähän muutakin, kuten kuntoutusta.

Työssä kiire koko ajan. Jos aamussa on 3 hoitotyössä ja autettavia sillä hetkellä talossa 15, niin puolet asukkaista on kahden autettavia. Miten ne saat kaikki autettua ylös sängystä klo 7-9 välillä, kun käsipareja tekemässä vain kolme. Ei se ihan riitä, että nosturilla pyörätuoliin nostetaan. Pitää vaihtaa vaipat, tarvittaessa pestäkin, auttaa pukeutumisessa, hampaiden pesussa jne. Se on asiakasryhmä, jolla on avannetta ja katetria ja peg-letkuruokintaa. Jokainen ymmärtää, ettei ketään saa sängyssä makuuttaa enää klo 10.30, mutta jos ei ehdi niin mitäpä teet. Pitää antaa aamupalat, syöttääkin osalle, antaa lääkkeet jne.

Hienosti esitteissä luvattiin kaikenlaista, joka ei toteudu, kun ei ehdi. Pissapyykkiä kuskaat pesuun, välillä juokset kuivausrumpuun laittamaan. Viriketuokiot on pakotettu liian tiukkaan ohjelmaan. Joka aamupäivä pari suihkutusta vähintään, osa pesulavetilla kahden auttamana. Jopa tunti menee yhden asukkaan suihkutuksessa kaikkine riisumisine, rasvauksine ja pukemisineen. Lounasruoka painaa päälle. Asukkaat on tyytymättömiä, jos ei ehdi virikkeenä kuin jonkin 15 min. pallopelin vetää tai lukea sanomalehteä ääneen. Kun ei ehdi. Kova paine ehtiä viedä asukkaita ulos vuoron vaihteessa, kun joku firmassa mennyt sopimuksissa lupaamaan ulkoilua.

Omaisille pitää sanoa sitä sun tätä. Missään nimessä ei saa sanoa kiire syyksi yhtään mihinkään. Jos on porukkaa sairaana ja hyvä jos jotain keikkalaisia saatu ja siksi jää lauantaina sauna lämmittämättä eikä asukkaat pääse saunaan, ei saa omaisille sanoa oikeaa syytä. Olen itse ollut vieressä, kun on valehdeltu omaiselle, että asukkaat ei halunneet saunaan. Kysyikö heiltä kukaan. Eihän silloin ollut tarpeeksi hoitajia paikalla, että se saunotus olisi voitu toteuttaa.

Ja omaiset myös haukkui turhasta, välillä täysin syyttä. Äidin lakanoita ei ole vaihdettu kahteen viikkoon, huudettiin minullekin. Mutta kun minä itse vaihdoin lakanat eilen. Ei uskota, huudetaan vaan ja tiedetään paremmin, minkä väriset lakanat on minäkin päivänä ollut ja mikä tahra niissä on ollut. Yllätys, yllätys: kaikki tahrat ei lähde edes pesussa, jos raahaatte 50 vuotta vanhoja lakanoita tänne.

Toinen omainen huusi naama kirkkaanpunaisena, kun en tullut heti ulko-ovea avaamaan illalla klo 20. Me teemme silloin hattu hiessä töitä. Pestään, puetaan yöpukua, siirretään asukkaita sänkyyn, vaihdetaan vaippaa , annetaan inhaloitavaa lääkettä. Ja mitä teki johto: pahoitteli tälle omaiselle, että hän joutui odottamaan 10 minuuttia ulkona iltatoimien aikaan. Pahoitteli sitä, että me oltiin kiireisiä. Se ei ole työntekijöiden vika eikä sitä pidä pahoitella. Kyllä ne asukkaatkin joutuu odottamaan sen 10 minuuttia jopa vessaan pääsyä, jos ei ehditä. Ei pidä pahoitella, jos turhasta joku alkaa huutaa.

Ai kamala! Tuo on mullekin jossain määrin tuttua. Työpaikasta teki ihan todella tokaisen noin viiden asiakkaan omaiset. Ikääntyneiden yksikössä. Muut omaiset oli ihan normaaleja.

Yksi hullu tytär kävi säännöllisesti tarkastuskäynneillä. Syytti hoitajia varkaaksi, väitti meidän myrkyttävän hänen äitinsä, sanoi ettei totella lääkärin ohjeita. Etenkään minä en totellut, sairaanhoitaja on kaikkein ikävin tyyppi. Hoitoneuvottelu oli aina samaa jankkaamista. Hänen äitinsä asiat olivat kuulemma täydellisesti ennen kuin joutui meidän kynsiin.

Toinen omainen otti minut silmätikuksi, koska olin raskaana! Kyllä, pelkästään siitä syystä. Minä en tämän omaisen mukaan vienyt hänen rakasta vanhempaansa pissalle, kun en raskaana ollessani muka jaksanut, enkä antanut käyttää kännykkää, koska pelkäsin säteilyä kun olin raskaana. Tällaisia mielipuolisia valituksia hän tehtaili, vanhempiensa lellipentu ikänsä ollut, elänyt isin ja äidin rahoilla, joten ei löytynyt muuta kuin moitittavaa perheellisestä, pienipalkkaisesta sairaanhoitajasta, joka oli raskaana. Hän oli kirjoittanut jopa ylemmälle johdolle viestin, etten tee työtäni huolellisesti.

Kolmas omainen oli vanha nainen, joka kävi valittamassa miehensä hoidosta. Jaaritteli aina vähintään tunnin. Loukkaantui, jos sanoin, että palataanko tähän myöhemmin, kun nyt ei olisi aikaa. Ei tajunnut, että se hänen valituksensa on asiakastyöstä pois. Ennen oli asiat hyvin, nyt huonosti ja hän haluaa tehdä muistutuksen. Tekisit pliis pomolle eikä sh:lle.

Raskas työpaikka kaikkinensa.

Eräs huippututkimusta tekevä organisaatio.

2(!) eri henkilöä yritti ottaa mut silmätikukseen, vaikka mua ei ole koskaan edes koulussa onnistuttu kiusaamaan. Eikä muissa duuneissa edes yritetty.

Onneksi pesti oli väliaikainen.

Tosin taitaa olla helpompi puolustaa itseään nuoria laumakiusaajia vastaan kuin pers-häiriöisiä stressaantuneita aikuisia, jotka on organisaatiossa ylempänä/tärkeämpiä kuin sinä?

Oih, tuollaisen takia oma yritys on kiva.