Toksisin työpaikka, jossa olet työkennellyt

Lasitehdas Tampereella, toisen osaston perceennuolijat kellottavat oman osastosi kahvitaukoja ja kertoilevat niitä linjoilta esimiehiksi nostetuille kouluttamattomille tolloille. Työnkuvaa ei anneta edes suullisesti saati kirjallisesti ja osastosi päällikkö valittaa palkkaansa alaisilleen eikä suostu allekirjoittamaan tuntipalkkalaiselle kuuluvia ulkomaanmatka- ym lisiä, perusteluna ettei hänkään niitä saa koska on ylempi toimihenkilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä teidän tarinoita lukiessa tulee jotenkin niin surullinen olo. Meidän työelämä Suomessa on ihan rikki. Miten ihmeessä tällaisten toksisten esihenkilöidenkin vaan annetaan jatkaa vuodesta toiseen? Tai työpaikkakiusaamisen? Mulla on sellainen kutina, että osa ihmisistä on työttömänä vaan koska eivät enää jaksa tätä työelämää. Saataisiinko työllisyys nousuun jos ihmiset kokisivat enemmän että sinne työpaikalle on oikeasti ihan kiva tulla? Jopa niin että vaikka työ itsessään olisi raskasta tai tylsää, mutta kivat työkaverit ja hyvä työyhteisö paikkaisivat sitä.

Tuntuu, että aivan liian monessa paikassa nimenomaan se ilmapiiri on niin huono ettei ihmiset vaan yksinkertaisesti jaksa. Mielenterveyshäiriöt siinä vaan lisääntyy. Miksi ylipäätään ihmisten pitää olla niin paskoja toisilleen?

Jotain tälle asialle pitäisi tehdä ja työpaikoista tehdä reilummat ja kiusaamisvapaat alueet. Usein se vaan jää sanahelinäksi johdon tasolla.

Kyse voi olla suurelta osin myös siitä, ettei monet vain kestä työelämää eikä edes ihan normaalia työhön liittyvää (myös sosiaalista) kuormaa. Tällainen herkkähipiäisyys vaikuttaa olevan kovasti yleistymään päin.

Tämä herkkähipiäisyydestä syyttäminen on myös osa ongelmaa. Johto ei puutu kiusaamiseen vaan syyttele uhria kun on liian herkkä. Kyllähän tämänkin ketjun kertomuksista tulee selkeästi ilmi ettei useimmiten kyse ole siitä vaan työpaikan toksisesta ilmapiiristä.

Jo pelkkä sanan "toksinen" käyttö viittaa vahvasti erikoisherkkähipiäisyyteen. 😂 Mitäs teet esimiehenä, kun joku kokee kaiken omaan työhönsä kohdistuvan keskustelun kiusaamisena. Sitten kun kukaan ei uskalla enää ammattivalittajalle sanoa yhtään mitään, niin sekin on kiusaamista. Jatkuva uhriutuminenkin voi olla eräänlaista koko työyhteisön myrkyttävää vallankäyttöä.

Ja sinun ensimmäinen lause itkunauruhymiöllä viittaa vahvasti epäpätevään esihenkilöön. Juuri tällaisen asenteen omaavia on valitettavan paljon. Toivottavasti tulevaisuudessa panostetaan enemmän johtamiskoulutukseen ja vaaditaan muutakin kuin oman alan osaamista esimiestyöhön.

Jorvi. Tänne tunkee kaikki virolaiset elämän koululaiset pätemään ja potemaan ja kertomaan kuinka työt pitää tehä ja elämä elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi pohjoisempi ammattikorkeakoulu. Kilpailua, mitätöintiä, työsuojelu huonoa ja vaikka mitä

Ollaankohan oltu samassa työpaikassa? Ammattikorkeakoulu on mullakin ja tämä on idässä ja pohjoisessa. Työhyvinvointia ei ole ja sairauslomilla esimiehet lähettelee viestejä ja kehottaa olemaan töissä (etänäkin voi tehdä töitä -huomautukset, kun ilmoittaa olevansa sairas). Opiskelijoita dissataan ja ne jotka haluaisi tehdä hyvin työnsä, ei anneta siihen resursseja. Lisäksi kaikki selkäänpuukottamiset, kilpailut ja epäkollegiaalisuus. Sairaslomia ihmisillä paljon, uupumusta ja moni tekee ilmaiseksi isoja määriä ylitöitä, ja tietenkin niitä työntekijöitä pidetään hyvinä. Palavereissa ei ihmiset uskalla sanoa mitään, kun kovaääniset melskaa ja johtajat paistattelee erinomaisuudessaan. Onneksi sain uuden työpaikan ja vaihdoin uuteen.

Lappi, Oulu vai Kainuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä teidän tarinoita lukiessa tulee jotenkin niin surullinen olo. Meidän työelämä Suomessa on ihan rikki. Miten ihmeessä tällaisten toksisten esihenkilöidenkin vaan annetaan jatkaa vuodesta toiseen? Tai työpaikkakiusaamisen? Mulla on sellainen kutina, että osa ihmisistä on työttömänä vaan koska eivät enää jaksa tätä työelämää. Saataisiinko työllisyys nousuun jos ihmiset kokisivat enemmän että sinne työpaikalle on oikeasti ihan kiva tulla? Jopa niin että vaikka työ itsessään olisi raskasta tai tylsää, mutta kivat työkaverit ja hyvä työyhteisö paikkaisivat sitä.

Tuntuu, että aivan liian monessa paikassa nimenomaan se ilmapiiri on niin huono ettei ihmiset vaan yksinkertaisesti jaksa. Mielenterveyshäiriöt siinä vaan lisääntyy. Miksi ylipäätään ihmisten pitää olla niin paskoja toisilleen?

Jotain tälle asialle pitäisi tehdä ja työpaikoista tehdä reilummat ja kiusaamisvapaat alueet. Usein se vaan jää sanahelinäksi johdon tasolla.

Kyse voi olla suurelta osin myös siitä, ettei monet vain kestä työelämää eikä edes ihan normaalia työhön liittyvää (myös sosiaalista) kuormaa. Tällainen herkkähipiäisyys vaikuttaa olevan kovasti yleistymään päin.

Tämä herkkähipiäisyydestä syyttäminen on myös osa ongelmaa. Johto ei puutu kiusaamiseen vaan syyttele uhria kun on liian herkkä. Kyllähän tämänkin ketjun kertomuksista tulee selkeästi ilmi ettei useimmiten kyse ole siitä vaan työpaikan toksisesta ilmapiiristä.

Nuo omissa työpaikoissa vuosien varrella sattuneet tapaukset ovat olleet sellaisia, että jos johto olisi "puuttunut", niin se olisi ollut oikeusmurha niiden "syytettyjen" kannalta. Työelämässä olevilla ihmisillä on oikeasti melko paljon esimerkiksi psyykkisiä ongelmia, ja ne saattavat joskus näyttäytyä esim. varsin kummallisina syytöksinä ja reagointina tavanomaiseen työtehtäviin liittyvään kanssakäymiseen. Esimies ei tietenkään voi kuitata asiaa toteamalla, että valittajalla viiraa päässä, mutta ei hän voi myöskään altistaa muita työntekijöitä aiheettomille syytöksille ja näiden absurdien syytösten puimiselle.

Kyllä ne kiusaajatkin purkavat heikkoa mielenterveyttään muihin.

Helsingin kaupunkitilat. Selkäänpuukottamista, leväperästä johtamista, lusmuja työkavereita ja kyyliä sidosryhmiä sekä ihmeellistä ulkoistamista.

Itä-Helsingissä Forexin piste. Yksi työntekijöistä otti johtajan roolin ja muun muassa itse jouduin kiusatuksi. Mykkäkoulua, suoranaista kiusaamista viestittelyn muodossa yhteisessä ryhmässä, porukan ulkopuolelle jättämistä. Konttorin esimies oli aivan sokea toiminnalle. Lähimmälle esimiehelle kerroin asiasta, hän selkeästi vähän pelkäsi asian esille ottamista. Muuten oli erittäin pätevä työssään ja häntä lämmöllä muistelen.

Kyseinen henkilö oli selvästi itselleni kateellinen ja päätin katkaista kaikki välit lopullisesti tähän kyseiseen henkilöön kun työn puolesta meidän ei tarvinnut enää tekemisissä olla. Onneksi asiat ovat olleet tämän jälkeen paljon paremmin ja kyseinen paikka on ainut missä olen kohdannut kiusaamista joka on kohdistunut itseeni. En kertakaikkisesti pysty sietämään epäoikeudenmukaisuutta ja siksi tämän kokemuksen ansiosta olen entistä vahvempi ja esimiehenä en pelkää hankalienkaan asioiden esille ottamista. Hyviksien puolella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä teidän tarinoita lukiessa tulee jotenkin niin surullinen olo. Meidän työelämä Suomessa on ihan rikki. Miten ihmeessä tällaisten toksisten esihenkilöidenkin vaan annetaan jatkaa vuodesta toiseen? Tai työpaikkakiusaamisen? Mulla on sellainen kutina, että osa ihmisistä on työttömänä vaan koska eivät enää jaksa tätä työelämää. Saataisiinko työllisyys nousuun jos ihmiset kokisivat enemmän että sinne työpaikalle on oikeasti ihan kiva tulla? Jopa niin että vaikka työ itsessään olisi raskasta tai tylsää, mutta kivat työkaverit ja hyvä työyhteisö paikkaisivat sitä.

Tuntuu, että aivan liian monessa paikassa nimenomaan se ilmapiiri on niin huono ettei ihmiset vaan yksinkertaisesti jaksa. Mielenterveyshäiriöt siinä vaan lisääntyy. Miksi ylipäätään ihmisten pitää olla niin paskoja toisilleen?

Jotain tälle asialle pitäisi tehdä ja työpaikoista tehdä reilummat ja kiusaamisvapaat alueet. Usein se vaan jää sanahelinäksi johdon tasolla.

Kyse voi olla suurelta osin myös siitä, ettei monet vain kestä työelämää eikä edes ihan normaalia työhön liittyvää (myös sosiaalista) kuormaa. Tällainen herkkähipiäisyys vaikuttaa olevan kovasti yleistymään päin.

Tämä herkkähipiäisyydestä syyttäminen on myös osa ongelmaa. Johto ei puutu kiusaamiseen vaan syyttele uhria kun on liian herkkä. Kyllähän tämänkin ketjun kertomuksista tulee selkeästi ilmi ettei useimmiten kyse ole siitä vaan työpaikan toksisesta ilmapiiristä.

Nuo omissa työpaikoissa vuosien varrella sattuneet tapaukset ovat olleet sellaisia, että jos johto olisi "puuttunut", niin se olisi ollut oikeusmurha niiden "syytettyjen" kannalta. Työelämässä olevilla ihmisillä on oikeasti melko paljon esimerkiksi psyykkisiä ongelmia, ja ne saattavat joskus näyttäytyä esim. varsin kummallisina syytöksinä ja reagointina tavanomaiseen työtehtäviin liittyvään kanssakäymiseen. Esimies ei tietenkään voi kuitata asiaa toteamalla, että valittajalla viiraa päässä, mutta ei hän voi myöskään altistaa muita työntekijöitä aiheettomille syytöksille ja näiden absurdien syytösten puimiselle.

Kyllä ne kiusaajatkin purkavat heikkoa mielenterveyttään muihin.

Ne nimenomaan. Terve, aikuinen ihminen jolla on omatunto, ei kiusaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä teidän tarinoita lukiessa tulee jotenkin niin surullinen olo. Meidän työelämä Suomessa on ihan rikki. Miten ihmeessä tällaisten toksisten esihenkilöidenkin vaan annetaan jatkaa vuodesta toiseen? Tai työpaikkakiusaamisen? Mulla on sellainen kutina, että osa ihmisistä on työttömänä vaan koska eivät enää jaksa tätä työelämää. Saataisiinko työllisyys nousuun jos ihmiset kokisivat enemmän että sinne työpaikalle on oikeasti ihan kiva tulla? Jopa niin että vaikka työ itsessään olisi raskasta tai tylsää, mutta kivat työkaverit ja hyvä työyhteisö paikkaisivat sitä.

Tuntuu, että aivan liian monessa paikassa nimenomaan se ilmapiiri on niin huono ettei ihmiset vaan yksinkertaisesti jaksa. Mielenterveyshäiriöt siinä vaan lisääntyy. Miksi ylipäätään ihmisten pitää olla niin paskoja toisilleen?

Jotain tälle asialle pitäisi tehdä ja työpaikoista tehdä reilummat ja kiusaamisvapaat alueet. Usein se vaan jää sanahelinäksi johdon tasolla.

Kyse voi olla suurelta osin myös siitä, ettei monet vain kestä työelämää eikä edes ihan normaalia työhön liittyvää (myös sosiaalista) kuormaa. Tällainen herkkähipiäisyys vaikuttaa olevan kovasti yleistymään päin.

Tämä herkkähipiäisyydestä syyttäminen on myös osa ongelmaa. Johto ei puutu kiusaamiseen vaan syyttele uhria kun on liian herkkä. Kyllähän tämänkin ketjun kertomuksista tulee selkeästi ilmi ettei useimmiten kyse ole siitä vaan työpaikan toksisesta ilmapiiristä.

Jo pelkkä sanan "toksinen" käyttö viittaa vahvasti erikoisherkkähipiäisyyteen. 😂 Mitäs teet esimiehenä, kun joku kokee kaiken omaan työhönsä kohdistuvan keskustelun kiusaamisena. Sitten kun kukaan ei uskalla enää ammattivalittajalle sanoa yhtään mitään, niin sekin on kiusaamista. Jatkuva uhriutuminenkin voi olla eräänlaista koko työyhteisön myrkyttävää vallankäyttöä.

Ja sinun ensimmäinen lause itkunauruhymiöllä viittaa vahvasti epäpätevään esihenkilöön. Juuri tällaisen asenteen omaavia on valitettavan paljon. Toivottavasti tulevaisuudessa panostetaan enemmän johtamiskoulutukseen ja vaaditaan muutakin kuin oman alan osaamista esimiestyöhön.

Onneksi en elänyt pääosaa työurastani ajassa, jossa höpistään toksisuuksista ja inklusiivisuuksista. Olen alkanut kaipaamaan Suomeen Amerikkalaistyylistä työelämää, jossa ongelmavyyhdit voi irtisanoa helposti sen sijaan, että tuhlataan työaikaa mielensäpahoittajien tunteiden vatvomiseen. Päätinkin juuri äänestää ensi kerta elämässäni Kokoomusta, jospa se veisi edes hieman tuohon suuntaan.

Missään ei ole hyvä ja joka paikassa kiusataan. Eiköhän ole parempi kun pysytte vaan kotona.

Eräs K-Market jossa työntekijöiden kiusaamista katsottiin läpi sormien ja lopulta minut passitettiin pihalle koska en sellaista hyväksynyt. Ei myöskään perehdytetty kunnolla tehtäviin, mutta silti vaadittiin täyttä osaamista vaikka työhaastattelussa toisin luvattiin eikä vaadittu aikaisempaa kokemusta.

Avarn. En uskalla "avautua" tämän enempää. Pitää varoa mitä näkee ja unohtaa näkemänsä. Kamalat vuorot ja kurja pohjapalkka. Ja siis kiusaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä teidän tarinoita lukiessa tulee jotenkin niin surullinen olo. Meidän työelämä Suomessa on ihan rikki. Miten ihmeessä tällaisten toksisten esihenkilöidenkin vaan annetaan jatkaa vuodesta toiseen? Tai työpaikkakiusaamisen? Mulla on sellainen kutina, että osa ihmisistä on työttömänä vaan koska eivät enää jaksa tätä työelämää. Saataisiinko työllisyys nousuun jos ihmiset kokisivat enemmän että sinne työpaikalle on oikeasti ihan kiva tulla? Jopa niin että vaikka työ itsessään olisi raskasta tai tylsää, mutta kivat työkaverit ja hyvä työyhteisö paikkaisivat sitä.

Tuntuu, että aivan liian monessa paikassa nimenomaan se ilmapiiri on niin huono ettei ihmiset vaan yksinkertaisesti jaksa. Mielenterveyshäiriöt siinä vaan lisääntyy. Miksi ylipäätään ihmisten pitää olla niin paskoja toisilleen?

Jotain tälle asialle pitäisi tehdä ja työpaikoista tehdä reilummat ja kiusaamisvapaat alueet. Usein se vaan jää sanahelinäksi johdon tasolla.

Kyse voi olla suurelta osin myös siitä, ettei monet vain kestä työelämää eikä edes ihan normaalia työhön liittyvää (myös sosiaalista) kuormaa. Tällainen herkkähipiäisyys vaikuttaa olevan kovasti yleistymään päin.

Tämä herkkähipiäisyydestä syyttäminen on myös osa ongelmaa. Johto ei puutu kiusaamiseen vaan syyttele uhria kun on liian herkkä. Kyllähän tämänkin ketjun kertomuksista tulee selkeästi ilmi ettei useimmiten kyse ole siitä vaan työpaikan toksisesta ilmapiiristä.

Kun joku syyttää muita kiusaamisesta, nuo syytökset ovat aina mielestäsi aiheellisia joihin "johdon pitää puuttua"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä teidän tarinoita lukiessa tulee jotenkin niin surullinen olo. Meidän työelämä Suomessa on ihan rikki. Miten ihmeessä tällaisten toksisten esihenkilöidenkin vaan annetaan jatkaa vuodesta toiseen? Tai työpaikkakiusaamisen? Mulla on sellainen kutina, että osa ihmisistä on työttömänä vaan koska eivät enää jaksa tätä työelämää. Saataisiinko työllisyys nousuun jos ihmiset kokisivat enemmän että sinne työpaikalle on oikeasti ihan kiva tulla? Jopa niin että vaikka työ itsessään olisi raskasta tai tylsää, mutta kivat työkaverit ja hyvä työyhteisö paikkaisivat sitä.

Tuntuu, että aivan liian monessa paikassa nimenomaan se ilmapiiri on niin huono ettei ihmiset vaan yksinkertaisesti jaksa. Mielenterveyshäiriöt siinä vaan lisääntyy. Miksi ylipäätään ihmisten pitää olla niin paskoja toisilleen?

Jotain tälle asialle pitäisi tehdä ja työpaikoista tehdä reilummat ja kiusaamisvapaat alueet. Usein se vaan jää sanahelinäksi johdon tasolla.

Kyse voi olla suurelta osin myös siitä, ettei monet vain kestä työelämää eikä edes ihan normaalia työhön liittyvää (myös sosiaalista) kuormaa. Tällainen herkkähipiäisyys vaikuttaa olevan kovasti yleistymään päin.

Tämä herkkähipiäisyydestä syyttäminen on myös osa ongelmaa. Johto ei puutu kiusaamiseen vaan syyttele uhria kun on liian herkkä. Kyllähän tämänkin ketjun kertomuksista tulee selkeästi ilmi ettei useimmiten kyse ole siitä vaan työpaikan toksisesta ilmapiiristä.

Jo pelkkä sanan "toksinen" käyttö viittaa vahvasti erikoisherkkähipiäisyyteen. 😂 Mitäs teet esimiehenä, kun joku kokee kaiken omaan työhönsä kohdistuvan keskustelun kiusaamisena. Sitten kun kukaan ei uskalla enää ammattivalittajalle sanoa yhtään mitään, niin sekin on kiusaamista. Jatkuva uhriutuminenkin voi olla eräänlaista koko työyhteisön myrkyttävää vallankäyttöä.

Ja sinun ensimmäinen lause itkunauruhymiöllä viittaa vahvasti epäpätevään esihenkilöön. Juuri tällaisen asenteen omaavia on valitettavan paljon. Toivottavasti tulevaisuudessa panostetaan enemmän johtamiskoulutukseen ja vaaditaan muutakin kuin oman alan osaamista esimiestyöhön.

Onneksi en elänyt pääosaa työurastani ajassa, jossa höpistään toksisuuksista ja inklusiivisuuksista. Olen alkanut kaipaamaan Suomeen Amerikkalaistyylistä työelämää, jossa ongelmavyyhdit voi irtisanoa helposti sen sijaan, että tuhlataan työaikaa mielensäpahoittajien tunteiden vatvomiseen. Päätinkin juuri äänestää ensi kerta elämässäni Kokoomusta, jospa se veisi edes hieman tuohon suuntaan.

Ääni kykypuolue sekoomukselle on ääni SDP:lle ja vihervasemmistolle. Vaan globaalia eläintarhaahan työ haluattekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä teidän tarinoita lukiessa tulee jotenkin niin surullinen olo. Meidän työelämä Suomessa on ihan rikki. Miten ihmeessä tällaisten toksisten esihenkilöidenkin vaan annetaan jatkaa vuodesta toiseen? Tai työpaikkakiusaamisen? Mulla on sellainen kutina, että osa ihmisistä on työttömänä vaan koska eivät enää jaksa tätä työelämää. Saataisiinko työllisyys nousuun jos ihmiset kokisivat enemmän että sinne työpaikalle on oikeasti ihan kiva tulla? Jopa niin että vaikka työ itsessään olisi raskasta tai tylsää, mutta kivat työkaverit ja hyvä työyhteisö paikkaisivat sitä.

Tuntuu, että aivan liian monessa paikassa nimenomaan se ilmapiiri on niin huono ettei ihmiset vaan yksinkertaisesti jaksa. Mielenterveyshäiriöt siinä vaan lisääntyy. Miksi ylipäätään ihmisten pitää olla niin paskoja toisilleen?

Jotain tälle asialle pitäisi tehdä ja työpaikoista tehdä reilummat ja kiusaamisvapaat alueet. Usein se vaan jää sanahelinäksi johdon tasolla.

Kyse voi olla suurelta osin myös siitä, ettei monet vain kestä työelämää eikä edes ihan normaalia työhön liittyvää (myös sosiaalista) kuormaa. Tällainen herkkähipiäisyys vaikuttaa olevan kovasti yleistymään päin.

Tämä herkkähipiäisyydestä syyttäminen on myös osa ongelmaa. Johto ei puutu kiusaamiseen vaan syyttele uhria kun on liian herkkä. Kyllähän tämänkin ketjun kertomuksista tulee selkeästi ilmi ettei useimmiten kyse ole siitä vaan työpaikan toksisesta ilmapiiristä.

Jo pelkkä sanan "toksinen" käyttö viittaa vahvasti erikoisherkkähipiäisyyteen. 😂 Mitäs teet esimiehenä, kun joku kokee kaiken omaan työhönsä kohdistuvan keskustelun kiusaamisena. Sitten kun kukaan ei uskalla enää ammattivalittajalle sanoa yhtään mitään, niin sekin on kiusaamista. Jatkuva uhriutuminenkin voi olla eräänlaista koko työyhteisön myrkyttävää vallankäyttöä.

Ja sinun ensimmäinen lause itkunauruhymiöllä viittaa vahvasti epäpätevään esihenkilöön. Juuri tällaisen asenteen omaavia on valitettavan paljon. Toivottavasti tulevaisuudessa panostetaan enemmän johtamiskoulutukseen ja vaaditaan muutakin kuin oman alan osaamista esimiestyöhön.

Onneksi en elänyt pääosaa työurastani ajassa, jossa höpistään toksisuuksista ja inklusiivisuuksista. Olen alkanut kaipaamaan Suomeen Amerikkalaistyylistä työelämää, jossa ongelmavyyhdit voi irtisanoa helposti sen sijaan, että tuhlataan työaikaa mielensäpahoittajien tunteiden vatvomiseen. Päätinkin juuri äänestää ensi kerta elämässäni Kokoomusta, jospa se veisi edes hieman tuohon suuntaan.

Lähde mieluummin itse sinne Amerikkaan, että saat sen amerikkalaistyylisen työelämäsi ihan ilman jäljittelyä, mutta älä sitten itke, jos totuus on karumpi kuin kuvitelmasi.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä teidän tarinoita lukiessa tulee jotenkin niin surullinen olo. Meidän työelämä Suomessa on ihan rikki. Miten ihmeessä tällaisten toksisten esihenkilöidenkin vaan annetaan jatkaa vuodesta toiseen? Tai työpaikkakiusaamisen? Mulla on sellainen kutina, että osa ihmisistä on työttömänä vaan koska eivät enää jaksa tätä työelämää. Saataisiinko työllisyys nousuun jos ihmiset kokisivat enemmän että sinne työpaikalle on oikeasti ihan kiva tulla? Jopa niin että vaikka työ itsessään olisi raskasta tai tylsää, mutta kivat työkaverit ja hyvä työyhteisö paikkaisivat sitä.

Tuntuu, että aivan liian monessa paikassa nimenomaan se ilmapiiri on niin huono ettei ihmiset vaan yksinkertaisesti jaksa. Mielenterveyshäiriöt siinä vaan lisääntyy. Miksi ylipäätään ihmisten pitää olla niin paskoja toisilleen?

Jotain tälle asialle pitäisi tehdä ja työpaikoista tehdä reilummat ja kiusaamisvapaat alueet. Usein se vaan jää sanahelinäksi johdon tasolla.

Kyse voi olla suurelta osin myös siitä, ettei monet vain kestä työelämää eikä edes ihan normaalia työhön liittyvää (myös sosiaalista) kuormaa. Tällainen herkkähipiäisyys vaikuttaa olevan kovasti yleistymään päin.

Tämä herkkähipiäisyydestä syyttäminen on myös osa ongelmaa. Johto ei puutu kiusaamiseen vaan syyttele uhria kun on liian herkkä. Kyllähän tämänkin ketjun kertomuksista tulee selkeästi ilmi ettei useimmiten kyse ole siitä vaan työpaikan toksisesta ilmapiiristä.

Jo pelkkä sanan "toksinen" käyttö viittaa vahvasti erikoisherkkähipiäisyyteen. 😂 Mitäs teet esimiehenä, kun joku kokee kaiken omaan työhönsä kohdistuvan keskustelun kiusaamisena. Sitten kun kukaan ei uskalla enää ammattivalittajalle sanoa yhtään mitään, niin sekin on kiusaamista. Jatkuva uhriutuminenkin voi olla eräänlaista koko työyhteisön myrkyttävää vallankäyttöä.

Ja sinun ensimmäinen lause itkunauruhymiöllä viittaa vahvasti epäpätevään esihenkilöön. Juuri tällaisen asenteen omaavia on valitettavan paljon. Toivottavasti tulevaisuudessa panostetaan enemmän johtamiskoulutukseen ja vaaditaan muutakin kuin oman alan osaamista esimiestyöhön.

Onneksi en elänyt pääosaa työurastani ajassa, jossa höpistään toksisuuksista ja inklusiivisuuksista. Olen alkanut kaipaamaan Suomeen Amerikkalaistyylistä työelämää, jossa ongelmavyyhdit voi irtisanoa helposti sen sijaan, että tuhlataan työaikaa mielensäpahoittajien tunteiden vatvomiseen. Päätinkin juuri äänestää ensi kerta elämässäni Kokoomusta, jospa se veisi edes hieman tuohon suuntaan.

Ääni kykypuolue sekoomukselle on ääni SDP:lle ja vihervasemmistolle. Vaan globaalia eläintarhaahan työ haluattekin.

Tuo oli nyt kyllä hirveän toksista, kiusaamista suorastaan. 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä teidän tarinoita lukiessa tulee jotenkin niin surullinen olo. Meidän työelämä Suomessa on ihan rikki. Miten ihmeessä tällaisten toksisten esihenkilöidenkin vaan annetaan jatkaa vuodesta toiseen? Tai työpaikkakiusaamisen? Mulla on sellainen kutina, että osa ihmisistä on työttömänä vaan koska eivät enää jaksa tätä työelämää. Saataisiinko työllisyys nousuun jos ihmiset kokisivat enemmän että sinne työpaikalle on oikeasti ihan kiva tulla? Jopa niin että vaikka työ itsessään olisi raskasta tai tylsää, mutta kivat työkaverit ja hyvä työyhteisö paikkaisivat sitä.

Tuntuu, että aivan liian monessa paikassa nimenomaan se ilmapiiri on niin huono ettei ihmiset vaan yksinkertaisesti jaksa. Mielenterveyshäiriöt siinä vaan lisääntyy. Miksi ylipäätään ihmisten pitää olla niin paskoja toisilleen?

Jotain tälle asialle pitäisi tehdä ja työpaikoista tehdä reilummat ja kiusaamisvapaat alueet. Usein se vaan jää sanahelinäksi johdon tasolla.

Kyse voi olla suurelta osin myös siitä, ettei monet vain kestä työelämää eikä edes ihan normaalia työhön liittyvää (myös sosiaalista) kuormaa. Tällainen herkkähipiäisyys vaikuttaa olevan kovasti yleistymään päin.

Tämä herkkähipiäisyydestä syyttäminen on myös osa ongelmaa. Johto ei puutu kiusaamiseen vaan syyttele uhria kun on liian herkkä. Kyllähän tämänkin ketjun kertomuksista tulee selkeästi ilmi ettei useimmiten kyse ole siitä vaan työpaikan toksisesta ilmapiiristä.

Jo pelkkä sanan "toksinen" käyttö viittaa vahvasti erikoisherkkähipiäisyyteen. 😂 Mitäs teet esimiehenä, kun joku kokee kaiken omaan työhönsä kohdistuvan keskustelun kiusaamisena. Sitten kun kukaan ei uskalla enää ammattivalittajalle sanoa yhtään mitään, niin sekin on kiusaamista. Jatkuva uhriutuminenkin voi olla eräänlaista koko työyhteisön myrkyttävää vallankäyttöä.

Ja sinun ensimmäinen lause itkunauruhymiöllä viittaa vahvasti epäpätevään esihenkilöön. Juuri tällaisen asenteen omaavia on valitettavan paljon. Toivottavasti tulevaisuudessa panostetaan enemmän johtamiskoulutukseen ja vaaditaan muutakin kuin oman alan osaamista esimiestyöhön.

Onneksi en elänyt pääosaa työurastani ajassa, jossa höpistään toksisuuksista ja inklusiivisuuksista. Olen alkanut kaipaamaan Suomeen Amerikkalaistyylistä työelämää, jossa ongelmavyyhdit voi irtisanoa helposti sen sijaan, että tuhlataan työaikaa mielensäpahoittajien tunteiden vatvomiseen. Päätinkin juuri äänestää ensi kerta elämässäni Kokoomusta, jospa se veisi edes hieman tuohon suuntaan.

Lähde mieluummin itse sinne Amerikkaan, että saat sen amerikkalaistyylisen työelämäsi ihan ilman jäljittelyä, mutta älä sitten itke, jos totuus on karumpi kuin kuvitelmasi.

Eri

No en taida, ei minulla ole mitään ongelmaa suomalaisessakaan työelämässä, toisin kuin 90% ketjun uhriutujista.

Hysteerikkojen kokoontumisajot 😂

Turussa yksi asianajotoimisto. Osasivat kyllä hommansa mutta lakisihteeriä nöyryytettiin niin paljon että nuoremmat yritteliäät tulivat töihin aamulla ja hävisivät ovesta lounasaikaan mennessä.

Minut nakitettiin heidän duuniinsa ja itse isokenkä laittoi mulle kerran postitustehtävän. Kaksi pinkkaa papereita. Painotti että NÄMÄ kantajalle ja NÄMÄ vastaajalle. Postita. Tein tarkan merkinnän koska olen postihommissa hyvä. Meni päivä, meni toinen. Isokenkä juoksee kuumakallena työpöytäni eteen. Minä siinä ettämitähä.

"OLET POSTITTANUT VÄÄRÄT LIPPULAPPUSET VÄÄRÄÄN OSOITTEESEEN!! Nyt vastapuolella on tärkeää informaatiota meistä!!"

Minä osoitin merkintöihin jotka olin tehnyt hänen pyynnöistään mutta se oli yhdentekevää. Sain kunnon huudot ja sadattelut.

Myöhemmin kahvitauolla hänen yhtiökumppaninsa, järkevä nainen sanoi minulle: "Tiedän että teit säntillistä työtä, tuolla on tapana sekoittaa asioita. Kyllä sinä isäsi tunnet. Älä välitä."

Hyvä neuvo muuten myöhemmissäkin tilanteissa.

Mitä ilmeisimmin naisvaltaisten työpaikkojen ongelmia.