Mitä sinä muistat omasta penkkaripäivästäsi?

Yliarvostettu juttu.

Päivä alkoi koulun keskusradion piratisoinnilla. Jonkin aikaa sai lähettää omaa karnevalistista abiohjelmaa, kunnes joku opettaja lopetti ilottelun. En tiedä, oliko näistä sovittu etukäteen. Sitten kokoonnuimme aulaan laulamaan kullekin opettajalle omistetun laulun, jotka olimme sanoittaneet musatunneilla. Päivään kuului tietenkin myös penkkariajelu kuorma-auton lavalla, ja kai siinä jotain julisteitakin oli, mitä oli kuvistunneilla askarreltu.

Kylmyyttä moni muistelee, niin minäkin. Pakkasta oli n. 20 astetta, mutta meillä oli yllä aidot saamelaisasut eli gaktit. Se oli silloin (1970-80-luvuilla) tapana ainakin muutamassa Lapin kunnassa, ja se puku oli todella lämmin ja mukava siihen säähän. Olen muuttanut kauan sitten pois noilta seuduilta enkä tiedä varmasti, mutta oletettavasti tuo perinne on jossain vaiheessa lopetettu, enkä tiedä millaisia pukuja nyt siellä käytetään. Siihen aikaan asiaa ei hoksattu kyseenalaistaa, ja kaikilla oli joku ystävä, tuttu tai vanhempien työkaveri, joka lainasi oman, usein itse tehdyn pukunsa. En ole koskaan kuullut, että kenenkään puku olisi juhlinnan aikana mitenkään vahingoittunut, ja toivottavasti näin ei ole koskaan käynytkään.

Illalla sitten mentiin paikalliseen ravintolaan, nyt jo tavallisissa vaatteissa, kuuntelemaan vanhojen meistä tekemiä lauluja. Siinä sitten sai kuulla kunniansa. Suurin osa jäi kai sinne ravintolaan viettämään iltaa, mutta minä olin vielä alle 18 v, eikä ravintolassa hengailu muutenkaan kiinnostanut, joten lähdin sieltä sitten "virallisen osuuden" jälkeen kotiin katsomaan telkkaria (sieltä taisi tulla joku länkkäri, jonka halusin nähdä). Ihan kivat penkkarit, ja nautin niiden jälkeisestä vapaasta keväästä, eikä yhtään tullut ikävä koulua (pitihän siellä kuitenkin käydä vielä ne kirjoitukset hoitamassa sekä lakitukset.)

Meteliä ja paljon erilaisia asuja. Joku ruiskutti psykologian opettajan päälle etikkaliuosta, opettaja sai kovan raivarin. Luokissa kiertelyä. Oli vaikea päästä kuorma-auton lavalle ja sieltä pois. Aika kylmä. Paljon ihmisiä katujen varsilla.

Eniten minua jännitti se osuus, kun kakkosluokkalaisten piti kantaa meidät "ulos", eli koulun ovelta kuorma-autolle. Olin mielestäni liian lihava, vaikka siihen aikaan taisin painaa jotain 56-57 kg. Odottelin viimeisten joukossa vuoroani, ja sitten siihen tuli porukan kaksi lyhyintä poikaa. Pelotti kyllä, mutta ihan hyvinhän se meni, ja kuvaan tallentui kolme hymyilevää nuorta ihmistä, joten hyvin taisivat voimat riittää. Yksi abi, joka oli sekä pitkä että aika leveäkin, käveli ihan oma-aloitteisesti autoon ennen kuin kukaan edes yritti häntä kantaa - oli aika selvää, ettei siitä olisi tullut mitään. Mutta tästä ei tehty mitään numeroa, kaikki sujui ihan sutjakkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vedin yhtä lukio pelleä suoraan käkättimeen nimittäin tuli minun työpaikan pihalle kuseksimaan.

Täällä on tehty OIKEITA TÖITÄ teinistä asti eikä KOSKAAN ole lukio homoilua tarvittu.

Väkevää todistusta

Sen, että oli todella kylmä päivä. 

Kivaa oli. Meidän luokalla ei ollut "suosittuja" mutta muutamat kiinteämmin seurustelevat, lähinnä meikatut ja "aikuisesti käyttäytyvät" tytöt tietysti enemmän pyörivät poikastensa kanssa. Meillä muilla oli hauskaa, jatkettiin sitten vielä abireissulle. Minulla oli aikaisemmasta koukusta kiusaustaustaa joten kesti pitkään tajuta että tässä koulussa ei ollut tapana kiusata. Kesti hetken ennenkuin opin itse olemaan ystävällinen.  Muistan kaiken kuin eilisen koska en juuri juonut. 

Vierailija kirjoitti:

Vuosi oli 1983. Olin pukeutunut intiaaniksi. Kun kerroin tästä omalle abipojalleni, hän oli aivan järkytyksissään, millaista kulttuurista omimista olinkaan harrastanut.

Hehe, mä olin myös pukeutunut intiaaniksi paljon tuota myöhemmin. Tänään just ajattelin, et ei taitais olla hyvä juttu enää nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Pukeuduin Kleopatraksi. Ei varmaan enää tänä päivänä olisi ok.

Sama! Paitsi jotenkin muunnuin Kata Kärkkäiseksi 😁

Vierailija kirjoitti:

Olen amis. En mennyt lukioon tuhlaamaan aikaani.

Mitä sinä amish tähän ketjuun sitten tuhlaat aikaasi?

Penkkarit oli -86. 

Ja kaikki olimme siellä selvinpäin, miten muutenkaan? Olimme maalais-kirkonkylän lukiossa ja penkkareiden jälkeen useimmat läksi koulubussilla kotiinsa, jotkut jopa navettahommiin isän ja äidin avuksi.

Eikä ne "joutilaat" kirkonkyläläisetkään, jotka asuivat kävelymatkan päästä koululta, ilenneet esiintyä humalassa vanhempiensa edessä.

.Ja ihmettelen kyllä nytkin monien muistelua kännäämisestä keskellä päivää. Kertokaa minulle eikö teillä kotona yhtään ihmetelty tai paheksuttu?

Menee  vähän off  -topiciksi mutta tosiaan haluaisin tietää.

Vierailija kirjoitti:

Penkkarit oli -86. 

Ja kaikki olimme siellä selvinpäin, miten muutenkaan? Olimme maalais-kirkonkylän lukiossa ja penkkareiden jälkeen useimmat läksi koulubussilla kotiinsa, jotkut jopa navettahommiin isän ja äidin avuksi.

Eikä ne "joutilaat" kirkonkyläläisetkään, jotka asuivat kävelymatkan päästä koululta, ilenneet esiintyä humalassa vanhempiensa edessä.

.Ja ihmettelen kyllä nytkin monien muistelua kännäämisestä keskellä päivää. Kertokaa minulle eikö teillä kotona yhtään ihmetelty tai paheksuttu?

Menee  vähän off  -topiciksi mutta tosiaan haluaisin tietää.

Kyllä meillä ainakin vanhemmat olivat vihaisia, haistoivathan he heti.

Illalla ei sitten ollutkaan asiaa iltajuhliin. No eipä kyllä sieltä syrjäkylältä olisi ollut kyytiäkään.

Muuten äiti olisi vienyt, mutta tuumasi, että olen jo juhlani juhlinut.

Kyllä meilläkin tuli huutoa ja asiasta muistutettiin vielä viikkojen päästä.

Ei todellakaan ollut sallittua esiintyä humalassa keskellä (koulu)päivää.

En osallistunut lainkaan. Kävin neljä vuotta lukiota joten en jäänyt lukulomalle silloin kuin muut "luokkalaiseni". Näin muistaakseni vietin sen päivän ihan tavallisesti koulussa vai lintsasinko kuitenkin? En vaan muista tätä. Neljännen vuoden keväällä taas olin jo itsekin niin vähän koulussa enää niin jäi ainakin tuo päivä välistä. En toki olisi enää tahtonut niiden abien kanssa mennä. Olin itse toista ikäluokkaa ja neljännellä vuodella. Ihme kyllä kuinka vähän mielikuvia tästä kaikesta en jäänyt. En millään muista edes tuota oikeaa  kolmannen vuoden penkkaripäivää. Taisin lintsata sen kokonaan.

Olin itse yksinäinen. Oikeastaan vaan pari ryhmäläisistä puhui minulle. Muuten olin aina yksin. Minua myös kiusattiin. Pilkattiin monista jutuista. En olisi halunnut edes osallistua. Tuossa alussa joku hyvin kertoi kuinka joku lukion suosittu poika puhui hänelle ensimmäistä kertaa siellä auton lavalla koko lukioaikana. Tämä toi ajatuksia mieleen. Minullekin moni puhui vaan muutamia kertoja. Osa ei lainkaan. Ja tämä ihan ns omaa ryhmää koskien. Vaan pakosta puhuttiin. Näin olisi ollut ihan tyhmää edes yrittää osallistua penlkareihin. Hyvin samankaltaista mitä monilla näyttää olleen. 

Aamupäivällä kierrettiin luokissa laulamassa opettajille itsetekemiä lauluja heistä. Puolenpäivän jälkeen penkkariajot. Illalla takaisin kouluun, missä opettajat olivat järjestäneet juhlat. Opettajat esittivät myös ohjelmaa, tarjoilivat ruokaa, tansittiin ym. Kekkerit kestivät koko yön. 70-luvun alussa Alppilan yhteislyseo. Tämä oli ollut traditio monta vuotta. Hauska ja ikuisesti mieleenjäänyt tapa loppui . Me olimme viimeiset, jotka saimme kokea tämän.

Jäin ahdistuksen takia pois koko bileistä. Penkkariasu roikkuu edelleen yli 10 vuotta myöhemmin kaapissa käyttämättömänä.. minut oli painostettu suosittujen oppilaiden toimesta lavaesitykseen näkyvään rooliin jota en todellakaan olisi halunnut. En tiedä onko tuollaisia esityksiä edes enää tai jos on niin varmaan aika rankasti rajoitetaan mitä siellä saa esittää.

Muistikuvia alkoi tulvia, vaikka penkkareistani on kohta puoli vuosisataa (vuosi oli siis 1975).

Siihen aikaan ainakin pikkukaupungissa penkkarit olivat päihteettömät, siisti juhla. Eikä silloin vielä pukeuduttu mihinkään naamiaisasuihin, ihan omissa vaatteissa oltiin.

Ensin kokoonnuttiin opettajanhuoneessa, jossa reksi nauratti muita opettajia lukemalla ääneen meidän abien eka luokalla kirjoittamia aineita. Siis oppikoulun ekalla, jolloin olimme 10-11-vuotiaita.

Sitten juhlasalissa kuunneltiin lauluesityksiä. Nuoremmat lukiolaiset olivat tehneet jokaiselle abille oman laulun, jossa tämän elämää ruodittiin.

Penkkariajelulla paleli hirveästi, varpaat jäätyivät ja karkit loppuivat kesken matkan, kun alussa tuli heiteltyä niitä kourakaupalla.

Ihana päivä silti oli ja ihanat muistot kouluajoilta.

t. Mummo 68 v.

Omalla kohdalla penkkarikulkue kiellettiin koronan takia 🤦🏻vituttaa vieläkin

En osallistunut penkkareihin koska olin ja olen vieläkin tylsä, sisältä kuollut ja ulkopuolinen. Opiskelin päivänä normaalisti. 

Yksi hyvä muisto jäi kun keräsin erään luokan lattialta sinne heitetyt karkit. Niitä riitti melkein kahdeksi viikoksi.

Ihmettelen tuota humalassa oloa keskellä päivää? Eikö opettajatkaan huomauttaneet?