Mitä sinä muistat omasta penkkaripäivästäsi?
Muistan sen helpotuksen tunteen, kun lukuloma oli alkamassa ja kirjoitusten jälkeen ei tarvitsisi nähdä enää tuttuja lukiolaisia. Olin yksinäinen pikkukaupungissa ja kaipasin todella paljon pois.
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Kylmä pakkaspäivä. Penkkarirekkaan ei sattunut yhtään lähimmistä kavereistani (rekkaan mentiin sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä).
Toi on ihan reilu systeemi, kaikille tasapuolinen.
Neutraaleja muistoja. Minusta ei oikein pidetty joten luokkakaverit jääneet etäisiksi muutamaa lukuunottamatta. Ehkä vähän ankea olo tulee kun muistelee noita aikoja.
Perse oli montapäivää hellänä ja sit piti hakee tohtorilta sankkeri lääkettä.
Oli tosi hauska päivä. Päiviä ennen jo oli hauskaa tehdä porukalla tekstejä ja kuvia rekan kylkeen. Ennen ajeluita meitä oli vessa täynnä tyttöjä viimeistelemässä asuja ja juotiin tietenkin salaa siideriä. Rekassa oli kylmä, yritin hörppiä vähän lämmintä olutta hirveässä pissahädässä. Pojat, ne onnekkaat, kusi tyhjiin pulloihin siellä. Oli hauskaa ja hyvä yhteishenki. Illalla mentiin keskustan baariin mutta sieltä moni jatkoi aika ajoissa omiin porukoihin.
Oli kylmä, nolotti asut ja sloganit. Karkit loppui kesken ajon. Ajo oli tökkiväistä. -2/10 kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Kylmä pakkaspäivä. Penkkarirekkaan ei sattunut yhtään lähimmistä kavereistani (rekkaan mentiin sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä).
Olitko varma ettet ollut demareiden vaalikiertueella?
Meinaan et on ollut yhtä kylmää kyytiä kansalle viime vuodet.
En muista esim. penkkarilakanoiden teksteistä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olen amis. En mennyt lukioon tuhlaamaan aikaani.
Pois tästä ketjusta, amis!
Olin etukäteen järkeilyt, että kannattaa ottaa paikka kuorma-auton lavan oikeasta reunasta, niin on aina jalkakäytävän puolella ja näkee ihmisiä. Jossain vaiheessa luokan inhottavat tytöt, jotka olivat typeryyttään menneet vasemmalle puolelle, alkoivat vaatia, että vaihdetaan paikkaa ja heidän pitää päästä myös oikealle puolelle. En antanut paikkaani, enkä ollut kuulevinaankaan, vaan ajattelin, että haistakaa p, nyt ei enää kiinnosta teidän mielipiteet.
Ai että oli ihanaa päästä eroon siitä porukasta.
Vierailija kirjoitti:
Olin etukäteen järkeilyt, että kannattaa ottaa paikka kuorma-auton lavan oikeasta reunasta, niin on aina jalkakäytävän puolella ja näkee ihmisiä. Jossain vaiheessa luokan inhottavat tytöt, jotka olivat typeryyttään menneet vasemmalle puolelle, alkoivat vaatia, että vaihdetaan paikkaa ja heidän pitää päästä myös oikealle puolelle. En antanut paikkaani, enkä ollut kuulevinaankaan, vaan ajattelin, että haistakaa p, nyt ei enää kiinnosta teidän mielipiteet.
Ai että oli ihanaa päästä eroon siitä porukasta.
Oikein!
Nuo inhat tytöt ovat nyt luultavasti asianajajia ja lääkäreitä. Sinä et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin etukäteen järkeilyt, että kannattaa ottaa paikka kuorma-auton lavan oikeasta reunasta, niin on aina jalkakäytävän puolella ja näkee ihmisiä. Jossain vaiheessa luokan inhottavat tytöt, jotka olivat typeryyttään menneet vasemmalle puolelle, alkoivat vaatia, että vaihdetaan paikkaa ja heidän pitää päästä myös oikealle puolelle. En antanut paikkaani, enkä ollut kuulevinaankaan, vaan ajattelin, että haistakaa p, nyt ei enää kiinnosta teidän mielipiteet.
Ai että oli ihanaa päästä eroon siitä porukasta.
Oikein!
Nuo inhat tytöt ovat nyt luultavasti asianajajia ja lääkäreitä. Sinä et.
Itseasiassa juuri toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Olen amis. En mennyt lukioon tuhlaamaan aikaani.
Opiskelu ei ole koskaan ajanhukkaa.
Töitä ehtii tehdä kymmeniä vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Oli kylmä, nolotti asut ja sloganit. Karkit loppui kesken ajon. Ajo oli tökkiväistä. -2/10 kokemus.
Sinä taidat olla sellanen lasi on puoliksi tyhjä-tyyppi. Koskaan ei ole hyvin ja kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen, miten tuo päivä oli pienen insideporukan juhla, vaikka lukiossa vuosikurssillamme oli yli 120 oppilasta. Suositut jakoivat toisilleen abipalkintoja, tyyliin "hottis abi", "bileabi" jne. Yksi hiljaisempi oppilas taidettiin palkita jollain "eräjorma-abi" -palkinnolla, kun hän viihtyi paljon luonnossa ja haaveili urasta armeijassa.
Toivon todella, että nykyisin nuo juhlat olisivat enemmän suunnattu koko porukalle eikä kyse olisi pienen porukan jutusta.
Tota samaa se on nytkin. Lukiossamme on viisi rinnakkaisluokkaa. Viiteen autoon ei menty luokittain, vaan inside-porukka ekaan omaan, seuraava kakkosautoon Viidennessä oli sitten hiljaiset hissukat ja muut, jotka ei muihin autoihin pääseeet.
Miksi tuollaista nykyään sallitaan? Luokittain tai aakkosten mukaan vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Penkkaripäivään satsattiin paljon vähemmän kuin nykyään. Monilla oli kotikutoiset naamiaisasut ja karkkiakin oli väin vähän. Minä olin varannut pussillisen hopeatoffeeta heitettäväksi. Enkä todellakaan hytissyt rekan lavalla naamiaisasussa, vaan puin päälle paksun toppatakin.
Kyl muistan, että vuonna 1989 käytiin ostaa kääreellisiä irtokarkkeja kilo. Onko se paljon vai vähän nykyiseen verrattuna, en osaa sanoa.
Vähän. Lapsellani, vuoden 2019 abilla, oli karkkia 3 kiloa. Jollain kavereillaan oli jopa 5 kg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pukeuduimme kaikki yhtenäiseen, yhdessä päätettyyn asuun: KKK- kaapuun ja huippuun! Kuka lie keksi moisen teeman. Hiukan hävettää vieläkin, vaikka tuosta on kohta neljäkymmentä vuotta.
Meidän kylällä oli myös jonain vuonna 80-luvulla tuo asuvalinta. Minulla on kuvia! :) Melko helppo asu, voisin kuvitella.
Idea oli kai siinä, että olemme tunnistamattomia. Hauskempi töillä siten Nyt kun tarkemmin muistelen, niin idean lienee keksinyt jenkeistä viimeiseksi vuodeksi kouluumme tullut abi. Ei silloin oltu niin tiedostavia. Maaseudulla ainoat tummaihoiset olivat romaneja.
Ihan superihana päivä. Olin saanut lukiosta ihania ystäviä ja meillä oli hauskaa yhdessä, tietysti myös penkkaripäivänä. Pukeuduttiin yhtenäisesti, oltiin ihan pienessä huppelissa, oli sellanen maailman paras fiilis siinä ystävien kanssa, koulu loppumassa, elämä oli alkamassa, eräs ihana abi-poika oli kiinnostunut minusta ja koko päivä oli yhtä hauskaa ja juhlaa aamusta iltaan. Olin onnellinen ja hauskaa oli.
Vierailija kirjoitti:
Lukiossani ei ollut suurta abikulttuuria, vaikka lukio oli ollut pitkään toiminnassa. Abiristeilystä ei haaveillut kukaan, vaikka silloin ne olivat muualla jo iso juttu. Penkkarirekkojakaan ei tullut katsomaan juuri kukaan, vaikka ei ollut mikään pieni kaupunki kyseessä ja tuo oli kaupungin ainoa lukio.
Jos kaupungissa on yksi lukio niin kyllä, se on pieni kaupunki.
Auton kyydissä oli kylmä ja joku oli käynyt pöllimässä karkit abeille varatusta pukukopista aamupäivän aikana.
Kylmä pakkaspäivä. Penkkarirekkaan ei sattunut yhtään lähimmistä kavereistani (rekkaan mentiin sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä).