Mitä sinä muistat omasta penkkaripäivästäsi?

Muistan sen, miten tuo päivä oli pienen insideporukan juhla, vaikka lukiossa vuosikurssillamme oli yli 120 oppilasta. Suositut jakoivat toisilleen abipalkintoja, tyyliin "hottis abi", "bileabi" jne. Yksi hiljaisempi oppilas taidettiin palkita jollain "eräjorma-abi" -palkinnolla, kun hän viihtyi paljon luonnossa ja haaveili urasta armeijassa.

Toivon todella, että nykyisin nuo juhlat olisivat enemmän suunnattu koko porukalle eikä kyse olisi pienen porukan jutusta.

Vierailija kirjoitti:

En osallistunut.

Sama, kuten en osallistunut vanhojen tansseihin, enkä abi-risteilylle, enkä muihinkaan kissanristiäisiin. Yhtä tylsä olen nyt nelikymppisenä, eikä harmita yhtään, sillä näköjään tykkään olla tylsä.

Lukiomme pihaan ajoi 3 penkkarirekkaa. Kaksi ensimmäistä tuli aivan täyteen porukkaa ja he olivat kuin sillit suolassa. Viimeisessä penkkarirekassa oli kanssani vain kourallinen muita abeja. Olisi ehkä kannattanut miettiä tuo jako vähän paremmin. Nimimerkillä oli vähän kylmä, kun ei ollut ympärillä juuri ketään.

Pukeuduin Kleopatraksi. Ei varmaan enää tänä päivänä olisi ok.

En päässyt omiin penkkareihini enkä potkiaisiini, koska loukkasin selkäni liukastuessani kadulla juuri niitä ennen. Makasin ensimmäisen lukuviikon olohuoneen sohvalla ja katsoin Sarajevon olympialaisia.

Ei minua mitenkään harmittanut pakollinen poisjääntini, kylmä siellä autonlavalla olisi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen, miten tuo päivä oli pienen insideporukan juhla, vaikka lukiossa vuosikurssillamme oli yli 120 oppilasta. Suositut jakoivat toisilleen abipalkintoja, tyyliin "hottis abi", "bileabi" jne. Yksi hiljaisempi oppilas taidettiin palkita jollain "eräjorma-abi" -palkinnolla, kun hän viihtyi paljon luonnossa ja haaveili urasta armeijassa.

Toivon todella, että nykyisin nuo juhlat olisivat enemmän suunnattu koko porukalle eikä kyse olisi pienen porukan jutusta.

Mutta tuohan on koko Suomi pienoiskoossa. Pienet piirit jakavat toisilleen suosituimmuus-palkintoja (Emmat, Venlat, Vuoden Urheilija ja vastaavat), suojatyöpaikkoja, linnanjuhlia ja muuta sellaista. Joku hiljainen saa joskus syrjäytyneisyydestään tai omituisesta harrastuksestaan tms. kertovan media-uutisen. 

Juhlat eivät ikinä ole suunnattu koko porukalle.

Muistan ihmeen vähän. Ei siksi, että olisin ollut humalassa, vaan ei yksinkertaisesti ollut omasta näkökulmastani mikään maailman tärkein päivä.

Vierailija kirjoitti:

Lukiomme pihaan ajoi 3 penkkarirekkaa. Kaksi ensimmäistä tuli aivan täyteen porukkaa ja he olivat kuin sillit suolassa. Viimeisessä penkkarirekassa oli kanssani vain kourallinen muita abeja. Olisi ehkä kannattanut miettiä tuo jako vähän paremmin. Nimimerkillä oli vähän kylmä, kun ei ollut ympärillä juuri ketään.

Aatella että jotkut on pystyneet keskittymään tämmöisiin asioihin kuin kylmyyteen! Siis ihan normaaleja asioita, siksi hämmästelenkin. Itellä oli niin kamalaa.

Penkkaripäivään satsattiin paljon vähemmän kuin nykyään. Monilla oli kotikutoiset naamiaisasut ja karkkiakin oli väin vähän. Minä olin varannut pussillisen hopeatoffeeta heitettäväksi. Enkä todellakaan hytissyt rekan lavalla naamiaisasussa, vaan puin päälle paksun toppatakin.

En varsinaisesti osallistunut penkkareihin, vaan kävin ainoastaan hetken aikaa heittelemässä vähän karkkeja koulun käytävillä muiden kanssa ja sitten lähdin kotiin. Vanhojen tanssitkin jäi tanssimatta. Muistan kyllä ihanan huojennuksen tunteen, kun lukion loppu alkoi häämöttää.

Yksi hauskimpia päiviä elämässäni. Abi-show koulussa, puvut, hauska ja rento päivä. Karkkeja oli hauska heitellä lapsille ja penkkariajelu Helsingin keskustassa, valtava letka rekkoja täynnä abeja, se meteli, ihmiset kadun varsilla katsomassa ja keräilemässä karkkia.

Maalattiin penkkarirekkaan lakanoita ja taidettiin saada niistäkin joku riita aikaiseksi. Penkkarityöryhmään kuului yksi todella temperamenttinen tyttö, joka sai kilarit jos kaikki ei mennyt hänen mielensä mukaan...

Luokkiin meno oli kielletty tuntien aikana vaikka aiempina vuosina oli ollut sallittua. Siispä mentiin luokkiin häiritsemään opetusta ja jakamaan karkkia 1. ja 2. luokan oppilaille.

Alkoholin juominen oli tietenkin kielletty. Siispä likimain jokainen oli enemmän tai vähemmän huppelissa.

Koulun käytävät yms. sotkettiin todella perusteellisesti pinoamalla penkkejä, teippaamalla, serpentiinillä, opettajia herjaavilla julisteilla jne. ja tämä oli 100% sallittua(!)

Penkkariajelulla huudettiin äänet käheiksi ja heitettiin lapsille tonnikaupalla karkkia. Meillä oli todella fiksu oppilaskunta ja rahaa karkkiin(kin) täysin älyttömästi.

Sitten lähialueen meille varattuun yökerhoon bailaamaan. Päädyin samaan pöytään istumaan tytön kanssa, jonka perään olin salaa huokaillut 2 vuotta. Viunan rohkaisemana sai ujo nörttipoika tehtyä elämänsä ensimmäisen aloitteen ikinä ja siitä palkintoa pari slovaria ja suudelma.

Tämä 80-luvun lopulla.

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen, miten tuo päivä oli pienen insideporukan juhla, vaikka lukiossa vuosikurssillamme oli yli 120 oppilasta. Suositut jakoivat toisilleen abipalkintoja, tyyliin "hottis abi", "bileabi" jne. Yksi hiljaisempi oppilas taidettiin palkita jollain "eräjorma-abi" -palkinnolla, kun hän viihtyi paljon luonnossa ja haaveili urasta armeijassa.

Toivon todella, että nykyisin nuo juhlat olisivat enemmän suunnattu koko porukalle eikä kyse olisi pienen porukan jutusta.

Samansuuntaisia muistoja. Penkkareiden yhteinen osuus oli selkeästi vain suosittujen oppilaiden omaa hehkutusta.

Muutenkin päivä on jäänyt mieleen aivan kamalana. Paras (ja ainoa) ystäväni oli alkanut kesällä seurustelemaan, joten hän toi poikakaverinsa koko päiväksi kouluun mukaan. Olin sitten kolmantena pyöränä sen päivän, enkä mennyt illalla mihinkään juhliin. Muistan kävelleeni koululta pois itku kurkussa. Itkettää itse asiassa vieläkin, kun tätä muistelen.

Abi-98

Oli hauskaa. Olin osallistunut rekka-bannerien tekemiseen ja olimme kaveriporukan kanssa samassa rekassa, jonka bannereista pidin erityisesti.

Käytiin vanhan ala-asteeni pihassa ja lapset juoksivat karkkien perässä kuin varpuset. Näin vanhan suosikkiopeni ja tervehdin häntä. Ope ainakin väitti muistavansa minut, liekö totta vai ei.

Olin varannut pikkusiskolleni oman karkkipussin, jonka heitin hänelle yläasteen pihalla. Sisko oli mielissään, kun sai erityisen paljon karkkia.

Kaupungilla kaverini kertoivat, että isäni oli katsomassa rekkoja ja ehdin vilkuttaa hänelle, ennen kuin ajoimme ohi. Meillä oli piilopullot mukana ja huikkailimme minttuviinaa lämpimiksemme, koska oli aika kylmä.

Ehkä ainoana miinuksena eräs jätkä kusi humalassa rekan lavalle, mikä oli aika inhaa.

-Ylioppilas vuodelta 2007

Aamuseiskalta kokoonnuttiin yhden luokkakaverin omakotitaloon saunomaan ja juomaan. Takseilla jurrissa koulun pihaan. Toisessa vesipyssyssä valkosipulivettä (joka jumalan oppilas haisi luokissa valkosipulille) ja toisessa viinaa (omaan päähän laukoen). Täyttöpullot oli liikuntasalissa jemmassa.

-1993-

Söin salaa muille tarkoitettuja nameja ja meinasin nauraessa tukehtua Julia konvehtiin. Karman laki.

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen, miten tuo päivä oli pienen insideporukan juhla, vaikka lukiossa vuosikurssillamme oli yli 120 oppilasta. Suositut jakoivat toisilleen abipalkintoja, tyyliin "hottis abi", "bileabi" jne. Yksi hiljaisempi oppilas taidettiin palkita jollain "eräjorma-abi" -palkinnolla, kun hän viihtyi paljon luonnossa ja haaveili urasta armeijassa.

Toivon todella, että nykyisin nuo juhlat olisivat enemmän suunnattu koko porukalle eikä kyse olisi pienen porukan jutusta.

Tuota samaa se tosiaan oli koko kouluajan ja koskaan en kuulunut sisäpiireihin. Yliopistossa oli onneksi vähemmän kuppikuntaisuutta ja vapaampi hengittää.

Opettaja suuteli penistäni.

Muistan vaan, että siellä kuorma-auton lavalla oli hirveän kylmä. Mutta siitä on jo 50 vuotta!