*~* HAAHUT viikko 47 *~*
[b][size=3][color=purple]Haahuilijat [/color][/size][/b]
[b][color=blue] Haahuilijat on keskenmenon kokeneiden kuumeilijoiden oma ryhmä. [/color][/b]
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[color=blue][size=1][b]77mm[/b] 1.9.2006 rv 11+1 todettiin ultrassa sikiö jonka sydän ei lyönyt ja koko vastasi rv 8. Tehtiin lääkkeellinen tyhjennys. Jälkitarkastuksessa kaikki oli ok ja nyt on vuotokin loppunut. Uutta raskautta toivotaan pian. Meillä on ennestään yksi poika, syntynyt 07/05. Ikää itselläni on viikkoa vaille 29 v.
[b]Adette[/b] Minä 27 ja mies 27 ja esikoisen yritys aloitettu 9/05. Terolutit ja clomit avuksi 4/06. Alkuraskauden keskenmeno 8/06.
[b]apuh[/b] olen 29v (vm77) ja mieheni on 32v (vm74). Meillä on elokuussa 2005 syntynyt tytär. Ennen häntä mulla oli neljä alkuraskauden km:a ja hänen jälkeensä on ollut jo kaksi. Viimeisin nyt lokakuussa.
[b]carpel[/b] Itse olen 27-vuotias, mies 32. Lapsia ei ole ja sen ensimmäisen yritys aloitettu 06/06. Keskenmeno 07/06 rv 7+2.
[b]Elisabeth72[/b] Olen 33-vee ja mieheni on 29. Meillä on kaksi tyttöä 03/03 & 08/04. Asumme ruotsissa....Elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen keskenmenon sain joulukuussa -05. Kemiallinen raskaus 07/06.
[b]Helga76[/b] Mies ja Mä molemmat 30v. Asutaan Etelä-Suomessa ja ensimmäistä lasta toivotaan saapuvaksi. Keskeytynyt keskenmeno 07/06. Minä olen tälläinen omituisen huumorintajun omaava blondi, jolla jopa toisinaan päänupissa syttyy " heureka" lamppu. Olen myös " super-tunteellinen" , välillä mennään korkealla ja kovaa, toisinaan ryömitään pohjamudissa.
[b]Irmeli72[/b] Ikä 34 ja mies 38. Lapsia kaksi 99 ja 02. Kolmatta kuumeillaan. Raskaudet alkaneet clomifenilla joka käytössä myös nyt. Kaksi tuulimuna raskautta 96 ja 08/06.
[b]Isotikru[/b] olen 37-v lähihoitsu pääkaupunkiseudulta ja mies on kahta vuotta vanhempi.
Lapsia on 4, poika vm-93, tytär-vm-96 ja kaksostytöt vm-00.
[b]Joululahja[/b] Minä 32v mies 39v, poika synt 12/04, keskeytynyt km 05/06 rv 12. Viikko sitten jätettiin ehkäisy pois mutta ei vielä mitään systemaattista yritystä.
[b]Leijonanhymy[/b] Olen 24-vuotta ja mies samoin, pohjoisemmassa Suomessa asutaan. Itselleni on tullut kaksi km tänä vuonna. Ensimmäinen riipaisi kesäkuussa, rv 12 uä:ssä todettiin alkio kuolleeksi rv8 eli keskeytynyt km ja kaavintaan siitä sitten.
[b]levinia[/b] ite oon 37, mies 40, ollaan asuttu taalla n. hmmm italian leveysasteilla pian jo 15 vuotta! Tytot ovat 14 .10 .7 ja 3-vuotiaita. Viidennen yrityksia aloitettiin 2/06 kierukan poistosta ja siina sitten tasaisin valiajoin noita ' ongelmia' ; eli tm 3/06; ja kaks' kaavintaa 6/06 ja 10/06.
[b]Liliane[/b] Minä ja mies molemmat 24-vuotiaita ja asumme Lounais-Suomessa. Toiveissa oleva pienokainen olisi mulle toinen (tyttö 5/01) ja miehelle eka. Spontaani keskenmeno 01/2006 rv 7+2, odotin ilmeisesti kaksosia.
[b]Menier[/b] eka km rv5-6 1/06. Uutta yritystä ekojen kuukautisten jälkeen, plussa 6/06 joka meni kesken nyt 10/06 rv 19+6. Luultavasti yritystä jatketaan...
[b]Moila[/b] Olen 26-vuotias, mies 28. Meillä on 1,5-vuotias poika. Toukokuussa annoimme toiselle luvan tulla. Heinäkuussa sain plussa. Viime tiistaina kävin yksityisellä rv9+0. Sikiön todettiin kuolleen rv8+4. Torstaina mulla oli kaavinta. Putosin kovaa ja korkealta, vaikka osasin olla varuillani.
[b]Moment[/b] Olen 29 v. reilu 1 vuotiaan ihanan taaperon äippä, mieheni on 30 v. Olemme yrittäneet pikkukakkosta lähes siitä asti, kuin esikko syntyi. Aktiivisemmin viime huhti-toukokuulta. Toiveena on ollut lapset pienellä ikäerolla. Vihdoin loppukesästä sitten tärppäsi ja iloitsimme raskaudesta jo täysillä, -tietenkin kerrottiin heti sukulaisille ja kaikille. Niinpä sit kävi, että 7+5 rvk:lla tuli spontaani keskenmeno, kyseessä ilmeisesti oli tuulimuna. Nyt olen hissukseen toipunut keskenmenosta ja kovasti olemme orientoituneet uuteen yritykseen.
[b]nipsu-79[/b] olen 26 vuotias ja mieheni on 32. Minulla on kaksi lasta 3 ja 5 vuotiaat. nyt olemme yittäneet pikku kolmosta tän kierron jälkeen 8kk. Keskenmeno rv6 9/05. Viime kierrossa testasin plussaa joka muuttui kuitenkin tädin vierailuksi eli epäilen kemiallista km 12/05, km 01/06 ja km 06/06 rv5+.
[b]puhbear[/b] oma ikä 25v, mies pari vuotta nuorempi. Ensimmäistä toivotaan kovin hartaasti. Yritys alkoi 12/05. km 04/06.
[b]pumpsu[/b] Minä 24, Mies 26, Ensimmäistä lasta toivotaan, Spontaanit keskenmenot 4/06 ja 8/06 viikoilla 7-8.
[b]Sofia-77[/b] minä 29, mies 36, minulla t-96, t-99 ja tm-00. Miehellä p-97 ja t-99. Ensimmäinen yhteinen vauvamme siis keskeytys10/06 pahan sydänvian vuoksi rv 20+2.
[b]Tuutupii[/b] Olen 28 v kuumeilija, mieheni 31 v. Asumme Itä-Suomessa ja meillä on 1,5 v poika. Toisen lapsen yritys alkoi loppukesällä 06. Minulla todettiin tuulimunaraskaus vkolla 8+5 erinäisten ultrien jälkeen ja lääkkeellinen tyhjennys tehtiin tasan 2 vkoa sitten viikoilla 9+1.
[b]ÄIPPÄ_80[/b] minä 26v mies 28v, pojat 01 ja 04. Keskenmenot 02/06 ja 06/06. Molemmissa sikiö kuollut kohtuun. Ekassa viikolla 8 ja toisessa viikolla 5 tai 6.
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[size=2][color=red]ex-haahut eli jo plussanneet!! [/color][/size]
[b]Pirpula[/b] plussa ?, la ?
[b]marrasmamma[/b] plussa 29.3.2006, la ?
[b]maria80[/b] plussa 8.5.2006, la 20.1.2007
[b]memmuli24[/b] plussa 25.5.2006, la 1.2.2007
[b]Hannele-81[/b] plussa 14.6.2006, la 18.2.2007
[b]Enni-Maija[/b] plussa 22.6.2006, la 28.2.2007
[b]eka-vekara[/b] plussa 7.7.2006, la 18.3.2007
[b]titi75[/b] plussa 10.7.2006, la 16.3.2007
[b]Lizie[/b] plussa 14.7.2006, la 16.3.2007
[b]porkkana05[/b] plussa 17.7.2006, la ?
[b]limetti1[/b] plussa 25.8.2006, la 1.5.2007
[b]Pirpaliina[/b] plussa 8.9.2006, la 17.5.2007
[b]Juuliar74[/b] plussa 6.10.2006, la 12.6.2007
[b]sani-74[/b] plussa 17.10.2006, la 26.6.2007
[b]Koala-72[/b] plussa 19.10.2006, la 28.6.2007
[b]Pikkutiikeri76[/b] plussa ?, la ?
[b]DreamOne[/b] plussa 13.11.2006, la 25.7.2007
[b]katri72[/b] plussa 16.11.2006, la 16.7.2007
[b][color=purple]Laihduttavat haahuilijat [/color][/b]
[b]Nimimerkki:[/b]
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b]
[b]Ongelmakohdat:[/b]
[b]Keinot:[/b]
[b]Tavoite:[/b]
[/quote]
Kommentit (89)
Ajattelin sitä muistuttaa että päivystyksessähän voidaan näin sunnuntainakin ultralla tarkistaa tilanne?
halusin vain tulla kertomaan kuinka pahoillani olen! Voimia sinulle ja miehellesi tässä kamalassa koettelemuksessa! Muuta en osaa sanoa :' (
Olet ajatuksissani, Rakkaudella Sofia
DreamOnelle piti sanomani kiitokset onnitteluista! Nyt jo innolla odotan tädin kaikkoamista, jotta päästäis yrittämään... :)) Sain juuri pitää rakasta pikkuvauvaa syykyssä kun oli tuttuja käymässä. Kyllä se tuhina on niin ihanaa!! Lapsetkin niin vauvoista tykkää. Miten sun vointi? Onko pahoinvointia? Voi että, tuliskohan meille loppukesän elovauva...
Katrille jaksamista ja voimia halauksien kera,
Sofia
Kaupungilla kun pyörähdin niin jokapuolella vauvamahoja!!! Kyllä ajattelin että aloitetaan uusi yritys heti kun menkat on historiaa. Kauanko teillä muilla on kuume ehtiny vaivata ennenku plussa on tullu? Mulla keskenmenon ja uuden raskauden välillä ehti tulla kolmet kuukautiset. Sama sopis taasen...
Katri: Tekee joka kerta tänne tullessa mieli lähettää sulle halauksia. Voi kun saisi oikeesti rutistaa!!
Menier: Vauvamasuja tosiaan jokapuolella. Oltiin uimahallissa, siellä tuntui siltä, että ainakin joka kolmas odotti... Tuskin niin moni, mutta siltä se tuntui. Ja viimeksi kun oltiin uimassa syyslomalla odotin vielä itsekin.
Meillä meni maaliskuisen km: jälkeen kolmisen kk ennenkuin saatiin kaikki tulokset ja ns. " lupa" yritykseen. Kuume alkoi jo keväällä, mutta pakko oli odotella. Nyt km:sta on vasta kolme viikkoa ja kuume on ihan mahdoton. Eka viikko meni niin, että halusin luovuttaa. Varmaan muistatkin, kun pyysin jo Katria poistamaan mut listoiltakin. Yritys alkanee heti kun todetaan, että kohtu tyhjentynyt ja menkat tulee ekan kerran.
NIIN, jos mies suostuu heti... Sanoi eilen, että jos odoteltaisiin muutama kuukausi... että olisin varmasti kunnossa. Heh mikä vitsi, ihankun 37v suostuisi odottamaan yhtään enempää kuin on pakko.
DremOne: Oksupoksu taitaa olla voitettu, ei se vielä ole muihin tarttunut. Kuopuskin toipui tosi nopeasti. Oma vatsa oli eilen outo, mutta ei mitään eritteitä tullut. Samoin isommat tytöt valittevat eilen illalla huonoa oloa, mutta ei kukaan yrjöillyt. No, vielä tässä tietty ehtii... Ensi yönä varmaan iskee...
Nauti nyt olostasi ja usko siihen, että tällä kertaa kaikki menee hyvin. Niitä oireita ei tarvitse kytätä, mulla on onnistuneissakin raskauksissa oireet olleet aika vähäisiä. Enkä silloin edes osannut epäillä, että onko kaikki kunnossa. Vasta km:n kokeneena sitä alkaa liikaa tarkkailemaan itseään ja turhaa epäilee, meneekö kaikki ok. Ajattele positiivisesti!!
Kaikille muillekin haleja ja iloisia hetkiä. Mun pitää lopettaa kun letut kutsuvat keittiöön. Mies ahkeroi tyttöjen kanssa...
Kohta meillä kaikilla siis yritys voi alkaa! Vielä kun vm saa kohdun kuntoon ja kuukautiset alkaa... Voi että mikä vauvan kaipuu!! Aivan järjetöntä miten ihminen voi kaivata! Vaikka mulla on ihana perhe ja maailman ihanimmat lapset, niin rakkautta riittää jaettavaksi! Nyt on vaan niin paljon kaikenlaisia pelkoja... mitäs jos en raskaaksi tuukkaan... Aina olen helposti raskautunut, mutta mitäs jos?? Kauheeta ajatella, että täti tulis TAAS vierailulle. Miksi ei voi rauhassa olla tjot menetelmällä... :-(( Mustakin tuntuu, että vauvamasuja on joka paikassa. On niin ihanan näköstä, kun mieskin niin sitä tuttava-vauvaa hellii ja suukottelee! Haluaisin niin " antaa" hänelle meidän oman vauvan. Ekan kerran näin mieheni kunnolla itkevän, kun Enkelimme menetettiin. Voi että, pakko ajatella jotain valoisampaa välillä.
Taidan alkaa iltasuihku-iltapala-rumban, ettei totuus unohdu =)
Voikaa kaikki hyvin, rakkaat haahulit!
Sofia: Kiitos kysymästä, olo on aika jännä. Toisaalta kroppa kertoo että jotain tapahtuu, toisaalta taas toivoo kovempia oireita. Kun edes kerran oksentaisi, olisi varmempi fiilis. Mutta ehkä raskaudet vaan on niin erilaisia, toisilla ei mikään pysy sisällä ja toiset ovat elämänsä kunnossa. Ja sitähän sanotaan, että viikolla 6-8 pahoinvointi on pahimmillaan, eli saas nähdä.
Kyllä ne vauvat on ihania todellakin! Kuten Menier ja veeämmä totesivatkin, joka puolella näkyy vauvamahoja ja varsinkin pieniä vauvoja kantokopissaan. Äskenkin kun käytiin sunnuntaikaupoilla, oli joka toisella pieni vauva. Äidit varmaan pitää mua ihan hulluna kun tuijottelen silmät kiiluen jokaista pienokaista, heh :)
VM69: Kiitos kannustavista sanoista! Yritän ajatella positiivisesti, sillä pelkään että negatiivinen ajattelu vaikuttaa jotenkin tähän olotilaan ja km:n saamiseen. Tai ennemminkin neutraali ajattelu on tällä hetkellä vallalla tässä perheessä. Olet niin oikeassa, että nämä keskenmenot saavat aikaan näitä pelkoja ja ajatuksia. Mikäli tämä olisi ensimmäinen raskauteni, ajattelisin vain että onpas mukavaa kun ei ole tarvinnut vielä oksentaa. Toivon sydämestäni että kaikki on ok ja näen sykkeen kahden viikon päästä ultrassa!
Minulla on nyt muutaman viikon ollut todella vaikeaa miehen lähteminen takas opiskeluihin näin sunnuntaisin. Vaikka olemme eläneet näin jo kauan ja tämä on meille rutiinia, jostain syystä nyt on pari kertaa tuntunut niin pahalta. Itkuttaa kovasti. Kyllä tässä taitaa hormonitkin olla aika sekaisin, huh huh! Onneksi kohta alkaa molemmilla pitkä joululoma ja päästään viettämään kunnolla yhteistä aikaa. Toinen kumma juttu joka sattui tänään, oli epätoivoinen farkkujen pukemisepisodini. Eli millään eivät farkut menneet enää jalkaan. Vyönlenkkikin meni siinä äheltäessä ja puheltaessa rikki. En vaan voi uskoa (ts. myöntää) että olisin syönyt niin paljon, ettei farkut enää mahdu :D Voisikohan oikeasti tuo johtua kasvaneesta masusta, onpas outoa. Tai sitten siellä on kaksoset :D
Illanjatkoja toivottelee DreamOne
PS. Katri, olet ajatuksissani.
Kiitos vielä kaikille, Sofia, vm69, DreamOne ja kaikki muut. Olette te ihania. =)
Onneksi tuo vatsan arkuuskin alkaa hellittää. Sitten vielä kun tuo vuoto joskus loppuisi, niin olisi parempi. Pikku hiljaa tässä toivutaan. Ne kovemmat itkut on itketty, mutta jatkuvasti ne ajatukset tässä pyörii. Onneksi mies on kuitenkin läsnä. Nyt ei tosin enää jatkuvasti kysele mun vointia, mutta on tietysti nähny itsekin etten ole enää niin tuskainen kuin aiemmin. On se tuossa vähän yrittäny leikkiä laskea ja saada mua piristymään. Tulipa siinä sitten vähän naurettuakin, kun keksi niin hauskan jutun.
Meidän koirakin on ollu apeana. Sekin ymmärtänyt että kaikki ei ole hyvin. Sitten kun tuossa nauroin, kuten mieskin, niin tuli häntä iloisesti heiluen luokse ja näytti sekin tyytyväistä ilmettä... mainio koiruus.
Ehkä tässä jaksaa vielä yrittää, mutta ensin on toipumisen aika.
Illanjatkoja kaikille!
Voi Katri kun koko eilisen illan pyörit mielessäni! Inhottavaa, todellakin. Toivottavasti et ole ihan masentunut, tai no, olethan sinä tottakai. Mikään ei nyt tällä hetkellä lohduta, aivan sama mitä sanotaan. Muuta en osaa sanoa kuin että voimia ja halauksia sinulle!
Tuutupii: Aivan samat sanat kuin Menierille, eli ihan normaalia saattaavat tuollaiset tauot olla. Tiedän kuinka tuskallista kierron normalisoitumisen odottaminen on :(
Sofia: Onnea tädin kaahailuista, mahtavaa! Nyt vaan uskoa seuraavaan kiertoon, jippii :)
Rouvavauva: Olen pahoillani menetyksestäsi. Tämä on niin paras paikka näille tuntojen purkamisille, täällä saa vaikka huutaa ääneen mikäli siltä tuntuu. Aivan varmasti jokainen täällä ymmärtää. Ja tämä helpottaa kotitilannettakin, miehen ei tarvitse kuunnella kaikkia surkutuksia ihan koko ajan. Tänne vaan kaikki pahat mielet!
vm69: Harmi että teidän perheeseen iski oksupoksu. Toivottavasti alkaa pahin jo helpottaa. Oksentelevat lapset on kyllä ehkä pahinta mitä vaan voi tietää :D
ON: Katrin tilanne on saanut kyllä mielen niin mustaksi ja kauhukuvat ovat alkaneet pyöriä omassakin päässä. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin ennallaan. Rinnat ovat niin kipeät, että toissayönä heräsin kun nukuin vatsallani ja sattui niin vietävästi. Mitään tosi pahaa oloa ei ole vieläkään ollut, kuvotusta vain silloin tällöin. Välillä tuntuukin, että ei tuolla masussa mitään ole, pitäisi varmaan olla kovemmat oireet. Kahden viikon päästä on ultra ja sen jälkeen olen viisaampi. Tuntuu, että mikäli sieltä ei syjettä löydy, ei se ole niin mullistavaa kuin aiempina kertoina. En sano itseäni pessimistiksi, vaan realistiksi. Tuntuu että nyt tämä kolmas kerta olisi helpompi käsiteltävä kuin edelliset menetykset. Kauheita nämä ajatukset, mutta ei näille vaan mitään voi. Yritän vain keskittyä muihin asioihin nyt niin kauan kun saa varmuuden suuntaan tai toiseen.
Haleja teille kaikille haahuilijoille
toivottaa sekavatunteinen DreamOne rv 5+4