Lue keskustelun säännöt.
Unettomuus
07.02.2023 |
Miten selviätte vakavan unettomuuden kanssa. Kun mielen täyttää ahdistus, pelko ja huono olo. Tuntuu, että on menettämässä järkensä. Jaetaanko tähän vertaistukea tai ihan mitä tahansa mieleen tulee.
Sekä lääkkeellisiä että lääkkeettömiä selviytymiskeinoja.
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on terapiakontakti ollut jo vuosikausia, silti kärsin unettomuudesta.
Ei voi pitää paikkaansa. Mikäli terapian tarkoituksena on ollut hoitaa unettomuutta ja tulosta ei synny, psykoterapeutin pitää lopettaa terapia toimimattomana. Tämä opetetaan psykologian perusopinnoissa.
Ei terapiaa määrätä unettomuuteen urpo. Ei ole olemassa sellaista kuin unettomuuteen määrätty terapia eikä esim. Kela sellaista korvaa.
Korvaa. Katso tarkemmin KäypäHoidosta https://www.kaypahoito.fi/hoi50067
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unettomuus alkoi mulla 17-vuotiaana, lukion toisella luokalla. Sittemmin se on ns. kroonistunut. Edelleen on tyypillisesti 2-3 yötä per viikko, kun unimäärä on joko täysin olematon tai sitten korkeintaan 2-3 h. Ihan uskomattoman raskastahan tämä on, ja ilmeisesti sukurasite vaikuttaa, sillä molemmilla äitini siskoilla on myös vastaavanlainen unettomuus. Ja tosiaan, eihän tähän auta muu kuin psykiatrin määräämät unilääkkeet sekä unta tukevat lääkkeet. Ihan kaikki meditoinnista psykoterapiaan ja ruokavalioon, vuorokausirytmin korjaamiseen, päiväunien välttämiseen ym. asti on kokeiltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaha, nyt on uus palstahullu, käypähoitohullu.
Nää on aina yhtä hauskoja nämä jotka ei voi uskoa toisen ihmisen kokemusten olevan totta.Usko onkin aina eri asia kuin tiede. Mikäli Jeesus käskee sinun syödä lääkkeitä, voit niin tehdä. Se on aina oma valinta.
Menisitkö "tieteilijä" pois keskustelusta levittämästä "tietoasi". Jos ihmisellä on jokin synnynnäinen ongelma, siihen voi olla sata muutakin syytä kuin että "genetiikka on pilattu lääkekokeilla". Tiedeyhteisön laajasti hyväksymät todisteet pöytään tai lakkaa levittämästä täällä disinformaatiotasi.
Vierailija kirjoitti:
Unettomuus alkoi mulla 17-vuotiaana, lukion toisella luokalla. Sittemmin se on ns. kroonistunut. Edelleen on tyypillisesti 2-3 yötä per viikko, kun unimäärä on joko täysin olematon tai sitten korkeintaan 2-3 h. Ihan uskomattoman raskastahan tämä on, ja ilmeisesti sukurasite vaikuttaa, sillä molemmilla äitini siskoilla on myös vastaavanlainen unettomuus. Ja tosiaan, eihän tähän auta muu kuin psykiatrin määräämät unilääkkeet sekä unta tukevat lääkkeet. Ihan kaikki meditoinnista psykoterapiaan ja ruokavalioon, vuorokausirytmin korjaamiseen, päiväunien välttämiseen ym. asti on kokeiltu.
Lisään vielä ennenkuin joku tulee pätemään, että pääasiallinen syy mainitsemalleni psykoterapialle ei lainkaan ole pelkkä unettomuus vaan minulla on traumaperäinen stressihäiriö minkä vuoksi pääasiassa käyn terapiassa.
Yleensähän stressi on syynä unettomuudessa. Pitäisi selvittää mistä johtuu, mutta apua löytyy kevyestä ulkoliikunnasta ja terveellisestä ruuasta. Itsellä auttoi jonkinverran kun etsin netistä rauhoittavat ruoka-aineet, löyty esim. kaurapuuro, kala, kana, sipuli, tummasuklaa yms. noita voisi kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt menen ensimmäistä kertaa lääkärille puhumaan unettomuudesta ja pyytämään reseptiä, mitä tulisi ottaa huomioon? Kannattaako feikata pitkäkestoisen unettomuuden lisäksi jotakin akuuttia kriisiä vai vaan kertoa, että ei ole nukkunut vuosikausiin kunnolla vaikka on tehnyt mitä (kofeiini pois, päivärytmit kunnossa, stressiä ei ole muista asioista, liikuntaa paljon...). Miten varmimmin saisin unta helpottavan lääkityksen? Vinkkejä?
Vierailija kirjoitti:
Yleensähän stressi on syynä unettomuudessa. Pitäisi selvittää mistä johtuu, mutta apua löytyy kevyestä ulkoliikunnasta ja terveellisestä ruuasta. Itsellä auttoi jonkinverran kun etsin netistä rauhoittavat ruoka-aineet, löyty esim. kaurapuuro, kala, kana, sipuli, tummasuklaa yms. noita voisi kokeilla.
Anteeksi vain, mutta nuo ohjeet ovat tietämättömän puhetta. Stressi (siis varsinainen rasitus) ei aina ole syynä unettomuuteen. Ja jos on todella kova pitkäkestoinen stressi, vaaditaan ihan toisen tason elämänmuutoksia kuin kaurapuuro ja kävely luonnossa.
Ja tiedoksi myös, että ei kaikissa kulttuureissa stressiä hoideta ensisijaisesti liikunnalla. Monessa maassa hyvinvoinnin ajatellan tulevan sosiaalisista suhteista ja yksin asumista pidetään hyvin traagisena. Ja ei se pakkasessa ja jäässä, pimeässä tarpominen mitään rentouttavaa ole useimmalle meistä. Suomalaiset vaan jostain syystä haluavat purra hammasta tämän(kin) asian suhteen. Jos on tosi huono olo, pitää pyrkiä tekemään aidosti kivoja asioita, välttämään suorittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en muuten saisi vakavasti unettomana toimivia lääkkeitä hakisin ne vaikka kadulta. Rotillehan on pystytty aiheuttamaan fibromyalgia (=keskushermoston paha herkistyminen yksinkertaistettuna) kun niitä on valvotettu tarpeeksi (juu sairasta, siis eläinkokeet.) Se fyysinenkin terveys menee jossain vaiheessa jos breikkiä kierteestä ei tule. Puhumattakaan nyt muusta inhimillisestä kärsimyksestä.
Lääkkeen puute ei ole koskaan unettomuuden syy. Syy on pään sisällä, eli psykologisesti hoidettavissa. Kaikki lääkkeet aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä. Tämän vuoksi hoitosuosituksia muutettiin. Narkomaanit toki suosivat lääkkeitä, sen ymmärtää.
Pitkäkestoisesta unettomuudesta on taatusti enemmän haittaa kuin mistään lääkkeen sivuvaikutuksesta, johan se on turvallisuusriski jos esimerkiksi joutuu jatkuvasti ajamaan väsyneenä. Puhumattakaan vaikutuksista kaikkeen muuhun elämään. Totta kai ensin täytyy miettiä löytyykö muita keinoja, mutta jokainen oikeasti unettomuudesta kärsivä on taatusti kokeillut moneen kertaan perinteiset lampaiden laskemiset, kahvin vähentämiset ja huoneen pimentämiset. Voi olla että syy onkin pään sisällä, niinhän on esimerkiksi masennuksessakin, mutta sitä voi silti olla vaikea korjata millään muulla kuin lääkkeellä.
Olet totaalisen väärässä. Ei KäypäHoitoa muutettu mututiedon perusteella, vaan faktatietojen perusteella. Unettomuuden syy ei ole lääkkeen puute. Eikä masennuksen. Molempiin paras ja tieteellisesti todistettu ratkaisu on psykoterapia. Ihmiset ovat vain niin laiskoja, ja tyhmiä, että haluavat parantaa itsensä ihmepillereillä, jota ei ole koskaan keksitty. Valinta ja vastuu on tietysti jokaisen oma. Jos haluaa syödä ketiapiinia tietäen, että se aiheuttaa diabetestä, lihomista, kutistaa aivojen massaa ym. niin siitä vaan.
Entäs jos on ihan vauvasta asti ollut uniongelmainen?
Todennäköisesti sekä genetiikka (epigenomi) että aivot on pilattu lääkekokeiluilla. Toivottavasti unettomuus tullaan hoitamaan uuden KäypäHoidon mukaisesti tulevaisuudessa, jotta kaltaisiltasi kohtaloilta vältytään.
Olen vauvasta asti syönyt lääkkeitä? Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensähän stressi on syynä unettomuudessa. Pitäisi selvittää mistä johtuu, mutta apua löytyy kevyestä ulkoliikunnasta ja terveellisestä ruuasta. Itsellä auttoi jonkinverran kun etsin netistä rauhoittavat ruoka-aineet, löyty esim. kaurapuuro, kala, kana, sipuli, tummasuklaa yms. noita voisi kokeilla.
Anteeksi vain, mutta nuo ohjeet ovat tietämättömän puhetta. Stressi (siis varsinainen rasitus) ei aina ole syynä unettomuuteen. Ja jos on todella kova pitkäkestoinen stressi, vaaditaan ihan toisen tason elämänmuutoksia kuin kaurapuuro ja kävely luonnossa.
Ja tiedoksi myös, että ei kaikissa kulttuureissa stressiä hoideta ensisijaisesti liikunnalla. Monessa maassa hyvinvoinnin ajatellan tulevan sosiaalisista suhteista ja yksin asumista pidetään hyvin traagisena. Ja ei se pakkasessa ja jäässä, pimeässä tarpominen mitään rentouttavaa ole useimmalle meistä. Suomalaiset vaan jostain syystä haluavat purra hammasta tämän(kin) asian suhteen. Jos on tosi huono olo, pitää pyrkiä tekemään aidosti kivoja asioita, välttämään suorittamista.
Puhuin vain mikä itellä auttoi, toki plaseboa suurinosa voi olla. Mut pääasia että auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unettomuus on maanpäällinen hel vetti. Ainoa joka mulla auttaa on Stilnoct mutta sitäkin pitäisi saada noin 2 kpl yössä johon lekurit eivät tietenkään suostu. Eli otan puolikkana illalla, nukahdan ehkä ja herään taas yöllä ja otan toisen puolikkaan, sitten en yleensä enää nukahdakaan kuin jotain mikrounta eli kauhee olo. Ilman napppia en nukkuisi silmäystäkään, tämä on todettu lukuisia kertoja.
JOS saisin ottaa kaksi, nukkuisin ja elämä olisi ihan supererilaista!
Mulla unettomuus aiheuttaa mm. niin kauhean ääniherkkyyden etten kestä. Koko päivä huonoilla unilla ja kaikki äänet kuulostavat aivan kauheilta!
En tajua miksi lekurit eivät vain kirjoita näitä nappeja, ovat halpoja ja parantavat ihmisen elämänlaatua aivan oleellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloudellinen huoli on pahimpia, päättäjämme osaavat täman huolen tuottaa, Rahan kylvämisen asemesta pitäisi antaa maksuvapautuksia eli armahtaa maksuista.
Mulla krooninen kipuoireyhtymä ja unettomuus. Huono yhdistelmä. Mitään helpottavaa lääkitystä en ole löytänyt kipuun, unettomuuteen olen kokeillut kaiken, nyt melatoniini ja imovane satunnaisesti. Tällä pärjäilen, kunnes tulee vaikeampi kipuvaihe. Tuskaa tämä on, mutta jos jotain hyvää, niin olen oppinut sinnikkyyttä.
N.20 vuotta sitten sain kerran epileptisen kohtauksen valvomisesta, valvoin kolme vuorokautta yhtään nukkumatta, kunnes rupesi silmissä välkehtimään. Unettomuus ei ole lasten leikkiä. Harmittaa, että monet lääkärit suhtautuivat tähän alentuvasti, kun olin nuorempi. Lopputuloksena 20 vuoden unettomuus, krooninen kipu tämän myötä pahempi, masennus ja ehkä kohta myös alzheimerintauti. Toivottavasti saatte unettomuuteenne parempaa hoitoa kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käyttänyt nukahtamislääkkeitä 16 vuotta. En pysty enää nukahyamaan ilman, hirveä kierre koska uni on huonoa, kun se lääkkeillä ottaa.
Olen pisimmillään valvonut 3 vuorokautta.
Olen kokeillut monia unilääkkeitä (Imovane, melatoniini, Stella jne).
Aamulla kun herään huonojen unien jälkeen niin ensimmäinenen ajatus on että millainen on seuraava yö. Jatkuva kierre tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en muuten saisi vakavasti unettomana toimivia lääkkeitä hakisin ne vaikka kadulta. Rotillehan on pystytty aiheuttamaan fibromyalgia (=keskushermoston paha herkistyminen yksinkertaistettuna) kun niitä on valvotettu tarpeeksi (juu sairasta, siis eläinkokeet.) Se fyysinenkin terveys menee jossain vaiheessa jos breikkiä kierteestä ei tule. Puhumattakaan nyt muusta inhimillisestä kärsimyksestä.
Lääkkeen puute ei ole koskaan unettomuuden syy. Syy on pään sisällä, eli psykologisesti hoidettavissa. Kaikki lääkkeet aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä. Tämän vuoksi hoitosuosituksia muutettiin. Narkomaanit toki suosivat lääkkeitä, sen ymmärtää.
Pitkäkestoisesta unettomuudesta on taatusti enemmän haittaa kuin mistään lääkkeen sivuvaikutuksesta, johan se on turvallisuusriski jos esimerkiksi joutuu jatkuvasti ajamaan väsyneenä. Puhumattakaan vaikutuksista kaikkeen muuhun elämään. Totta kai ensin täytyy miettiä löytyykö muita keinoja, mutta jokainen oikeasti unettomuudesta kärsivä on taatusti kokeillut moneen kertaan perinteiset lampaiden laskemiset, kahvin vähentämiset ja huoneen pimentämiset. Voi olla että syy onkin pään sisällä, niinhän on esimerkiksi masennuksessakin, mutta sitä voi silti olla vaikea korjata millään muulla kuin lääkkeellä.
Olet totaalisen väärässä. Ei KäypäHoitoa muutettu mututiedon perusteella, vaan faktatietojen perusteella. Unettomuuden syy ei ole lääkkeen puute. Eikä masennuksen. Molempiin paras ja tieteellisesti todistettu ratkaisu on psykoterapia. Ihmiset ovat vain niin laiskoja, ja tyhmiä, että haluavat parantaa itsensä ihmepillereillä, jota ei ole koskaan keksitty. Valinta ja vastuu on tietysti jokaisen oma. Jos haluaa syödä ketiapiinia tietäen, että se aiheuttaa diabetestä, lihomista, kutistaa aivojen massaa ym. niin siitä vaan.
Mites esim. primääri ja elimellinen unettomuus? Ilman pillerin pilleriä ja psykoterapiaa vaippaikäisestä palvelukotiin asti?
Mikäli kuuluu tuohon erittäin harvinaiseen ryhmään, niin silloin lähtökohta voi olla eri. Suosituksissa ja tutkimuksissa CI on yleensä 95, eli kohdistuvat enemmistöön.
Tärkeintä on tajuta professori Partisen sanoma: ei pidä lisätä uskoa pillereihin unettomuuden hoitona. Tulee hoitaa unettomuuden syytä, joka on tyypillisesti käyttäytymiseen liittyvää, ts. psykologisesti hoidettavaa esimerkiksi kogntiivisen terapian keinoin.
Mä taas en tajua miksi ihmisiä valvotetaan vuositolkulla vaikka lääke auttaisi 😡 sadistista touhua.
Ei itselle ole ainakaan IKINÄ tarjottu minkäänlaista terapiaa, vaikka olen teini-iästä asti uniongelmista lääkärissä puhunut. Onneksi nyt on jo ikää sen verran, että se otetaan edes hieman tosissaan. Multa ei jäänyt ammattikoulusta mitään käteen enkä ikinä kovasta yrityksestä huolimatta valmistunut ammattiin koska mä en vaan nukkunut.
Miksi ei saa nukkua lääkkeillä jos mikään muu ei onnistu? Ja miten tätä terapiaa saa ja toimiiko se kaikilla?Miksi ei saa nukkua lääkkeillä? Koska lääkkeet ovat vahingollisia. Etenkin riippuvuutta aiheuttavat, mutta myös psykoosilääkkeet ym. joita käytetään tutkimusten vastaisesti (ns. off-label käyttö) unettomuuden hoitoon. Off-label käytöllä valmistaja vapautuu vastuusta. Ketiapiini on tästä hyvä esimerkki. Valmistaja AstraZeneca joutui pelkästään lääkkeen aiheuttamien kuolemien johdosto satojen miljoonien korvausvastuuseen Yhdysvalloissa. Suomessa ei ole korvausvastuuta. Kuolemasta saa joitain satoja euroja lääkevahinkopoolista.
Miten saa terapiaa? Pyydät lääkäriäsi noudattamaan käypähoitosuosituksia ja tekemään Kelalle lausunnon. Etsit itsellesi sopivan terapeutin. Kokeilet 3-4 kertaa ja jos ei löydy luottamusta, kokeilet toista. Samalla keskityt siihen, että muutos vie aikaa, etenkin jos aivokemiaa on muokattu lääkkeillä. Reseptoreiden ja välittäjäaineiden suhde ei palaudu tuosta vain (ns. autoreseptorit, antagonisesti tai agonisesti toimivan lääkkeet).
Vahingollista, kuinka? Tähän en ole ikinä saanut vastausta muuten kuin että "tulet riippuvaiseksi ja sit et nuku ilman". No enhän mä ole vuosikausiin nukkunut muutenkaan!!!
Tosiaan kun ne uniongelmat on seuranneet lapsuudesta asti..
Oon jo sen verran pitkään kärsinyt tästä ja kokeillut vaikka mitä. Huomaan kyllä eron, nukunko lääkkeellä jopa 7h vs luomuna pari tuntia. En vaan millään käsitä miksi mua pitää pitää hereillä, vaikka se veisi työkyvyn? Kumpi on yhteiskunnalle edullisempaa, työkykyinen lääkkeillä nukkuva ihminen, vai kroonisesti uneton ja masentunut tuilla eläjä?
Enkä henkilökohtaisesti usko, että mikään terapeutti tätä osaisi parantaa kun en ole siihen 20 vuodessa pystynyt itsekään. Mitä uusia keinoja se voisi antaa?
Edelleen. Mä en ole minkäänlaista terapiaa saanut vaikka oon pyytänyt.Vahingollisuudesta voit etsiä tietoa per lääkeainemolekyyli esimerkiksi ketiapiini https://pubchem.ncbi.nlm.nih.gov/compound/5002 kohdista "12 Toxicity" ja "13 Associated Disorders and Diseases". Kaikki lääkeaineet löytyvät kyseisestä paikasta.
Mikäli elämäsi narratiivia pohtii, lääkkeestä on tullut osa elämääsi ja olet siihen tottunut. Muutos voi olla vaikea, sillä et tiedä millaista on saada unta ilman lääkettä.
Terapeutti voi saattaa sinut tilaan jossa tarkastelet elämääsi objektipositiosta. Tällä tavoin saatat löytää avaimet asioihin, jotka aiheuttavat unettomuutta. Varmaa tämä ei ole, mutta kannattaisi kokeilla.
Se mitä olet itse omalla ymmärrykselläsi kokeillut ei vastaa sitä mitä kokeneet terapeutit osaavat.
Menestystä loppuelämääsi.
Kaikki tietää ketiapiinin vaikutukset ja myöskin sen, ettei sitä tulisi edes määrätä unettomuuteen.
Olen ollut uneton LAPSESTA ASTI. Ensimmäiset lääkkeet sain kokeiluun 21-vuotiaana. Elämäni on mennyt aina paljon paremmin, kun olen saanut oikeat lääkkeet, jotka toimii ilman sivuvaikutuksia.
Eikö tuo parikymmentä vuotta vielä riitä totuttelua ja opettelua elämään ilman lääkettä tietääkseen sen, että apua tarvitsee??? Oikea aikahan on lääkkeetöntä elämää yli 30 vuotta.
Ja edelleen. Sinne terapiaan ei pääse! Enkä usko, että se on siinä vieressä rauhoittelemassa monta kertaa yössä kun heräilee. Akuutti stressitilanne, joku on esim kuollut tai sairastunut vakavasti, ei siinä meditaatiot auta kun huoli ja stressi on niin suuri ja kun niitä ihmisiä ei oikein tuosta vaan heivata elämästä.
Hienoja sanoja osaat, mutta puhut täyttä pskaa.
Unettomuus on vienyt multa kaiken. Perheen, toimeentulon, työn jne. Mulla on yksi kohtalotoveri joka ymmärtää minua, siskoni ystävän vaimo. Hän kärsii migreenistä ja häneltä migreeni on vienyt kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Mä nukahdin viime vuonna hetkeksi sohvalle tv:n ja valojen ollessa päällä (olin sairaan univelkainen mutta kuitenkin.) Se oli vuoden kohokohta, koska sain siitä kokemuksen että pystyn nukahtamaan ilman lääkkeitä. En ollut silloin yksin ja luulen että _yksi_ suuresti vaikuttava asia on se että yksinollessa, ilman laumaa, olo on tiedostamatta niin turvaton että nukahtaminen on vaikeaa. Kukaan muu ei "vartioi leijonaa" ja siksi ihminen on ylivirittynyt. Paljon on stressiä muutenkin ja traumoja mutta niin oli silloinkin kun nukahdin siihen sohvalle turvallisen seuran keskelle.
Mä olen nukkunut kokonaisen yön (klo 23-7:55) kaksi kertaa viimeisen kahden vuoden aikana. Tunne oli aivan mieletön. Kun ei itkettänyt, silmät ei olleet kipeät. Päätä ei särkenyt jne.
Kokonaisen viikon ilman lääkkeitä olen nukkunut vuonna 2015.
Vierailija kirjoitti:
Mä nukahdin viime vuonna hetkeksi sohvalle tv:n ja valojen ollessa päällä (olin sairaan univelkainen mutta kuitenkin.) Se oli vuoden kohokohta, koska sain siitä kokemuksen että pystyn nukahtamaan ilman lääkkeitä. En ollut silloin yksin ja luulen että _yksi_ suuresti vaikuttava asia on se että yksinollessa, ilman laumaa, olo on tiedostamatta niin turvaton että nukahtaminen on vaikeaa. Kukaan muu ei "vartioi leijonaa" ja siksi ihminen on ylivirittynyt. Paljon on stressiä muutenkin ja traumoja mutta niin oli silloinkin kun nukahdin siihen sohvalle turvallisen seuran keskelle.
Mä en ole mistään niin kateellinen luin unesta. Kerean kun pystyisi nukkumaan junassa tai lentokoneessa tai että olisi kerran elämässään ottanut päiväunet. Että ei tarvitsisi pyöriä sängyssä neljää tuntia ennen kuin nukahtaa puoleksi tunniksi - kunnes taas herää ja pyörii yöllä pari tuntia. Jne.
Epätoivo on pahinta. Tietoisuus siitä, etten tänäkään iltana saa unta. Mulla on ollut nukahtamisongelmia yli 30 vuotta. Pahimpina öinä nukahdan lopulta klo 5, kun herätys on 6.15.
Muutamaan otteeseen olen hankkinut nukahtamislääkkeitä, mutta nyt varmaan yli 10 vuotta taas ollut ilman. Kyllähän toi univaje tuntuu arjessa. Ja vaihdevuosien myötä näkyy painossa.
Vähän aikaa sitten luin nukahtamisvinkin, jota olen parin viime viikon aikana onnistuneesti kokeillut: Kirjain kerrallaan aakkosten kirjaimista keksin artistin, bändin, näyttelijän jne. Kuulostaa täydellisen typerältä, mutta olen nukkunut jo monet yöuniksi kutsuttavat tuon vinkin avulla.
Ei terapiaa määrätä unettomuuteen urpo. Ei ole olemassa sellaista kuin unettomuuteen määrätty terapia eikä esim. Kela sellaista korvaa.