Missä asiassa pidät kulissia? Edes pientä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Habituksestani tulee mieleen menestyvä ja koulutettu keski-ikäinen bisnesnainen, olen älykäs ja tiedän aika paljon asiasta kuin asiasta. Todellisuudessa myyn seksipalveluita sen verran, että saan mukavasti perustarpeet katettua ja matkusteltua pari kertaa vuodessa. Olen onnellinen näin ja vapaa kuin taivaan lintu, en halua tuhlata ainoata elämääni oravanpyörässä pyörimiseen, enkä toisaalta jaksa tästä seuraavaa paheksuntaa. Selitän jotain umpimähkäistä, jos ihmiset kyselevät, mitä elääkseni teen.

Valikoitko itse asiakkaat vai joudutko panemaan myös joitain äärettömän vastenmielisiä tyyppejä? Miten suhtaudut kun mies, kellä on sormus nimettömässä, tulee asiakkaaksi? Montako perhettä tiedät rikkoneesi kun mies on jäänyt kiinni?

Valikoin tarkasti, kun ei elämältä materiaalisesti kaipaa paljoa niin muutamalla hyväksi tiedetyllä vakioasiakkaalla selviää ihan mainiosti. Toisten ihmisten parisuhteet eivät ole minun asiani, käsittääkseni miehet ovat aikuisina ihmisinä ihan itse vastuussa sitoumuksistaan. Minä en heitä kohtaan tunne yhtään mitään, enkä ikinä tee aloitetta tapaamisesta. Baarimikkokaan ei ole siitä vastuussa, jos joku sellainen häneltä alkoholia tilaa, jonka syystä tai toisesta ei pitäisi niin tehdä.

Anteeksi suorasanaisuuteni, mutta olet siis täysin kiistatta ihan vaan hu0 ra. Sitä ei muuta muuksi mikään denialismi-ilmaisu luokkaa se ksi työläinen, viihdyttäjä tai seuralainen.

Vaikuttaako tämä sinun itsetuntoon ja ihmissuhteisiin, kenties parisuhteeseen? Uskotko edes ylipäätään parisuhteeseen kun olet epäilemättä nähnyt urallasi kaikenlaista, vai saisiko/saako kumppanisikin harrastaa seksiä muiden kanssa? Jopa maksullisen kanssa?

Saa minua sellaiseksikin kutsua, en ota sitä mitenkään pahalla ja miksikäs asioita pitäisikään kierrellä ja kaarrella. Vastaukseni on se, että ei vaikuta elämääni millään lailla negatiivisesti. Lähimmät ihmiseni tietenkin tietävät, mitä teen. Seksuaalisuuteen liittyy omasta mielestäni paljon kaikkea omituista kompleksisuutta, ihmisarvon määrittämistä sen kautta ja muuta sellaista, missä ei loppujen lopuksi ole mitään järkeä. Oma rakkauskäsitykseni pohjaa ihan muihin asioihin kuin seksuaalisuuteen tai yksinoikeuteen jonkun ihmisen sukupuolielimiin. Se on minulle jotain henkistä ja ikuista, ja elämässäni on valtava määrä rakkautta. Olen kaikin puolin onnellinen ihminen, ja se kuulemma säteilee ulospäin myös.

Kiitos vastauksesta. Eikä sillä tavoin ole siis tarkoitus hu 0 ritella, mutta sitähän se on, ihan toteamuksen tasolla.

Mutta se jäi vielä ihmetyttämään, että saako sun puoliso/saisiko sun puoliso myös käydä vieraissa ja jopa käyttää maksullisia? Miltä se tuntuisi tai tuntuu, jos näin jo on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävettää myöntää, mutta esitän cis-heteronaista. Mulla on puolisona mies ja lapsia, joten menen ihan täydestä. Mä olen oikeasti ihminen, joka ei tunne oikein olevansa nainen eikä mies ja mä kiinnostun&ihastun ihmisiin niiden sukupuolesta jne välittämättä, jos ihastuakseni olen. Mutta mä en jaksa tässä nykyisessä vihamielisessä ympäristössä asiaa ottaa esille kenenkään kanssa.

Olet siis biseksuaali nainen? Jos et ole ottanut sukupuolta korjaavia hormoneja, olet nainen, et transsukupuolinen. Sukupuolikokemuksen puutos ei tarkoita, etteikö ihmisellä olisi sukupuolta. Sukupuoli on biologiaa. 

Eips, panseksuaali! :D

Vierailija kirjoitti:

Habituksestani tulee mieleen menestyvä ja koulutettu keski-ikäinen bisnesnainen, olen älykäs ja tiedän aika paljon asiasta kuin asiasta. Todellisuudessa myyn seksipalveluita sen verran, että saan mukavasti perustarpeet katettua ja matkusteltua pari kertaa vuodessa. Olen onnellinen näin ja vapaa kuin taivaan lintu, en halua tuhlata ainoata elämääni oravanpyörässä pyörimiseen, enkä toisaalta jaksa tästä seuraavaa paheksuntaa. Selitän jotain umpimähkäistä, jos ihmiset kyselevät, mitä elääkseni teen.

Miten ihmeessä tämä onnistuu? Tiedän kaikkien ystäviemme ja sukulaistemme ammatit ja juttelemme jonkin verran (osan kanssa paljon) työasioista, työkavereista jne. Kerromme työhön liittyviä tarinoita jne.

Esitän työpaikallani olevani tehokas ja tunnollinen, kaikki langat käsissä pitävä ja nuorekas tyyppi. Kaikki työkaverini ovat lapsettomia ja itsestään huoltapitäviä, minua 10v nuorempia, minä taas 4 lapsen äiti ja aamut ja illat on aina aivan kaaosta, olen uupunut ja unohtelen asioita, en ehdi harjata hiuksia aamuisin, joten autossani on hiusharja ja meikit, teen pikaisen hiusten sutimisen pahimmista takuista työpaikan parkkiksella ja laitan ripsarit peruutuspeilin edessä. Tämän jälkeen kävelen työpaikalleni raikasta ja levännyttä henkilöä esittäen.

Vierailija kirjoitti:

Että en kärsi yksinäisyydestä,olen kateellinen perheellisille.

Minullakin on ajoittain samaa, mutta välillä kun näen perheellisiä parveilemassa jossain Prismassa tai muuten, ja ajattelen kuinka ne ajaa sinne ok-talo alueelle kuten muutkin perheelliset, niin sitten huokaisen "onneksi ei samaa mulla".

Esitän, etten näe muiden kulisseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Habituksestani tulee mieleen menestyvä ja koulutettu keski-ikäinen bisnesnainen, olen älykäs ja tiedän aika paljon asiasta kuin asiasta. Todellisuudessa myyn seksipalveluita sen verran, että saan mukavasti perustarpeet katettua ja matkusteltua pari kertaa vuodessa. Olen onnellinen näin ja vapaa kuin taivaan lintu, en halua tuhlata ainoata elämääni oravanpyörässä pyörimiseen, enkä toisaalta jaksa tästä seuraavaa paheksuntaa. Selitän jotain umpimähkäistä, jos ihmiset kyselevät, mitä elääkseni teen.

Valikoitko itse asiakkaat vai joudutko panemaan myös joitain äärettömän vastenmielisiä tyyppejä? Miten suhtaudut kun mies, kellä on sormus nimettömässä, tulee asiakkaaksi? Montako perhettä tiedät rikkoneesi kun mies on jäänyt kiinni?

Valikoin tarkasti, kun ei elämältä materiaalisesti kaipaa paljoa niin muutamalla hyväksi tiedetyllä vakioasiakkaalla selviää ihan mainiosti. Toisten ihmisten parisuhteet eivät ole minun asiani, käsittääkseni miehet ovat aikuisina ihmisinä ihan itse vastuussa sitoumuksistaan. Minä en heitä kohtaan tunne yhtään mitään, enkä ikinä tee aloitetta tapaamisesta. Baarimikkokaan ei ole siitä vastuussa, jos joku sellainen häneltä alkoholia tilaa, jonka syystä tai toisesta ei pitäisi niin tehdä.

Anteeksi suorasanaisuuteni, mutta olet siis täysin kiistatta ihan vaan hu0 ra. Sitä ei muuta muuksi mikään denialismi-ilmaisu luokkaa se ksi työläinen, viihdyttäjä tai seuralainen.

Vaikuttaako tämä sinun itsetuntoon ja ihmissuhteisiin, kenties parisuhteeseen? Uskotko edes ylipäätään parisuhteeseen kun olet epäilemättä nähnyt urallasi kaikenlaista, vai saisiko/saako kumppanisikin harrastaa seksiä muiden kanssa? Jopa maksullisen kanssa?

Saa minua sellaiseksikin kutsua, en ota sitä mitenkään pahalla ja miksikäs asioita pitäisikään kierrellä ja kaarrella. Vastaukseni on se, että ei vaikuta elämääni millään lailla negatiivisesti. Lähimmät ihmiseni tietenkin tietävät, mitä teen. Seksuaalisuuteen liittyy omasta mielestäni paljon kaikkea omituista kompleksisuutta, ihmisarvon määrittämistä sen kautta ja muuta sellaista, missä ei loppujen lopuksi ole mitään järkeä. Oma rakkauskäsitykseni pohjaa ihan muihin asioihin kuin seksuaalisuuteen tai yksinoikeuteen jonkun ihmisen sukupuolielimiin. Se on minulle jotain henkistä ja ikuista, ja elämässäni on valtava määrä rakkautta. Olen kaikin puolin onnellinen ihminen, ja se kuulemma säteilee ulospäin myös.

Kiitos vastauksesta. Eikä sillä tavoin ole siis tarkoitus hu 0 ritella, mutta sitähän se on, ihan toteamuksen tasolla.

Mutta se jäi vielä ihmetyttämään, että saako sun puoliso/saisiko sun puoliso myös käydä vieraissa ja jopa käyttää maksullisia? Miltä se tuntuisi tai tuntuu, jos näin jo on?

Ei kestä kiittää ja ei tällaisia asioita pidäkään tehdä, jos ei ole niiden kanssa oikeasti sinut ja ottaa joka asiasta nokkiinsa. Olen kai jonkinlainen ihmissuhdeanarkisti, eikä perinteinen perhe- tai parisuhde-elämä ole oikein minua varten. Rakkautta ja seksuaalisuutta on tässä maailmassa hyvin monenlaista. Mutta lyhyesti sanottuna en henkilökohtaisesti usko ihmisten omistamiseen tai tuollaiseen rajoittamiseen. Epävarmuus ja mustasukkaisuus ovat tietenkin inhimillisiä asioita, mutta niitä voi oppia työstämään, ja niin tekemällä löytää oman kokemukseni mukaan ihan erilaista voimaa ja varmuutta elämään. Rakkaus ei katoa koskaan, eikä se ole siitä kiinni, mitä ihminen tekee seksuaalisesti kenenkin kanssa. Tiedän tämän olevan vaikeasti ymmärrettävää ja käsitettävää monelle ihmiselle, ja siksikin en kauheasti jaksa huudella näistä asioista. Jokainen elää niinkuin elää, en tuputa kenellekään mitään ja keskityn siihen että näin on minulle hyvä ja olen onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Habituksestani tulee mieleen menestyvä ja koulutettu keski-ikäinen bisnesnainen, olen älykäs ja tiedän aika paljon asiasta kuin asiasta. Todellisuudessa myyn seksipalveluita sen verran, että saan mukavasti perustarpeet katettua ja matkusteltua pari kertaa vuodessa. Olen onnellinen näin ja vapaa kuin taivaan lintu, en halua tuhlata ainoata elämääni oravanpyörässä pyörimiseen, enkä toisaalta jaksa tästä seuraavaa paheksuntaa. Selitän jotain umpimähkäistä, jos ihmiset kyselevät, mitä elääkseni teen.

Miten ihmeessä tämä onnistuu? Tiedän kaikkien ystäviemme ja sukulaistemme ammatit ja juttelemme jonkin verran (osan kanssa paljon) työasioista, työkavereista jne. Kerromme työhön liittyviä tarinoita jne.

Tarkennetaan sen verran, että läheiseni tietenkin tietävät asiasta, ja siitä puhutaankin. Tarkoitin tilanteita, joissa juttelen etäisempien tai uusien ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Esitän työpaikallani olevani tehokas ja tunnollinen, kaikki langat käsissä pitävä ja nuorekas tyyppi. Kaikki työkaverini ovat lapsettomia ja itsestään huoltapitäviä, minua 10v nuorempia, minä taas 4 lapsen äiti ja aamut ja illat on aina aivan kaaosta, olen uupunut ja unohtelen asioita, en ehdi harjata hiuksia aamuisin, joten autossani on hiusharja ja meikit, teen pikaisen hiusten sutimisen pahimmista takuista työpaikan parkkiksella ja laitan ripsarit peruutuspeilin edessä. Tämän jälkeen kävelen työpaikalleni raikasta ja levännyttä henkilöä esittäen.

Samaistun :D töissä kiirekin tuntuu levolliselta verrattuna kotielämään (vaikka itselläni "vain" kolme lasta)

Esitä iloista, vaikka päivittäin mietin synkkiä asioita. Ei kai tätä pelleilyä kukaan oikeasti jaksa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Habituksestani tulee mieleen menestyvä ja koulutettu keski-ikäinen bisnesnainen, olen älykäs ja tiedän aika paljon asiasta kuin asiasta. Todellisuudessa myyn seksipalveluita sen verran, että saan mukavasti perustarpeet katettua ja matkusteltua pari kertaa vuodessa. Olen onnellinen näin ja vapaa kuin taivaan lintu, en halua tuhlata ainoata elämääni oravanpyörässä pyörimiseen, enkä toisaalta jaksa tästä seuraavaa paheksuntaa. Selitän jotain umpimähkäistä, jos ihmiset kyselevät, mitä elääkseni teen.

Valikoitko itse asiakkaat vai joudutko panemaan myös joitain äärettömän vastenmielisiä tyyppejä? Miten suhtaudut kun mies, kellä on sormus nimettömässä, tulee asiakkaaksi? Montako perhettä tiedät rikkoneesi kun mies on jäänyt kiinni?

Valikoin tarkasti, kun ei elämältä materiaalisesti kaipaa paljoa niin muutamalla hyväksi tiedetyllä vakioasiakkaalla selviää ihan mainiosti. Toisten ihmisten parisuhteet eivät ole minun asiani, käsittääkseni miehet ovat aikuisina ihmisinä ihan itse vastuussa sitoumuksistaan. Minä en heitä kohtaan tunne yhtään mitään, enkä ikinä tee aloitetta tapaamisesta. Baarimikkokaan ei ole siitä vastuussa, jos joku sellainen häneltä alkoholia tilaa, jonka syystä tai toisesta ei pitäisi niin tehdä.

Baarimikko itseasiassa on vastuussa ja olenkin usein kieltäytynyt myymästä.

Vierailija kirjoitti:

Esitän kaikille tuntemattomille ja puolitutuille sinkkua, vaikka olen ollut parishuhteessa jo kymmenen vuotta. En vain jaksa sitä käytöstä, mitä samaa sukupuolta oleva kumppani joissain aiheuttaa.

Että kaikki on ok. Tosiasiassa olisi kaikille parempi, jos en olisi tässä perheessä.

Että kunnioitan vaimoani. Tosiasiassa petän häntä monen kanssa.

Miksi pitäisi pitää kulissia? Olen tällainen kuin olen ja se kelvatkoon. Olen kunniallinen ja maan lakeja noufådattava kansalainen. Ei minun tarvi teeskennellä muiden mieliksi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis valehtelet. Missä asiassa valehtelet. Olisit toki voinut kysyä suoraankin. Itse valehtelen, että en koskaan käy av:lla.

Riippuu varmaan vähän, miten valehtelun määrittelee. Kulissia voi olla sekin, että antaa ymmärtää jotain, mutta ei suoranaisesti väitä.

Oon monesti miettinyt, että jos esim. satunnainen keskustelukumppani kysyy vaikka mitä poikaystäväni tekee työkseen, ja vastaan vaan kysymykseen korjaamatta, että kumppani on nainen, niin valehtelenko.

Miten voit vastata muka rehellisesti, mitä poikaystäväsi tekee jos sulla ei ole poikaystävää? Et mitenkään. Eli kyllä, vastaus on vale jos et korjaa väärinkäsitystä. Eri asia sitten, onko sillä niin väliä tälläisessä tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Habituksestani tulee mieleen menestyvä ja koulutettu keski-ikäinen bisnesnainen, olen älykäs ja tiedän aika paljon asiasta kuin asiasta. Todellisuudessa myyn seksipalveluita sen verran, että saan mukavasti perustarpeet katettua ja matkusteltua pari kertaa vuodessa. Olen onnellinen näin ja vapaa kuin taivaan lintu, en halua tuhlata ainoata elämääni oravanpyörässä pyörimiseen, enkä toisaalta jaksa tästä seuraavaa paheksuntaa. Selitän jotain umpimähkäistä, jos ihmiset kyselevät, mitä elääkseni teen.

Valikoitko itse asiakkaat vai joudutko panemaan myös joitain äärettömän vastenmielisiä tyyppejä? Miten suhtaudut kun mies, kellä on sormus nimettömässä, tulee asiakkaaksi? Montako perhettä tiedät rikkoneesi kun mies on jäänyt kiinni?

Valikoin tarkasti, kun ei elämältä materiaalisesti kaipaa paljoa niin muutamalla hyväksi tiedetyllä vakioasiakkaalla selviää ihan mainiosti. Toisten ihmisten parisuhteet eivät ole minun asiani, käsittääkseni miehet ovat aikuisina ihmisinä ihan itse vastuussa sitoumuksistaan. Minä en heitä kohtaan tunne yhtään mitään, enkä ikinä tee aloitetta tapaamisesta. Baarimikkokaan ei ole siitä vastuussa, jos joku sellainen häneltä alkoholia tilaa, jonka syystä tai toisesta ei pitäisi niin tehdä.

Baarimikko itseasiassa on vastuussa ja olenkin usein kieltäytynyt myymästä.

Jostain muusta syystä kuin näkyvän päihtymyksen perusteella?

Parisuhde, raha ja koulutus. Oikeasti mulla ei ole ammattia ja olen puhelinmyyjä. Palkka on tosi pieni! Alle tonnin! Mies on oikeasti väkivaltainen juoppo! Petän häntä. Esitän ulospäin että kaikki on hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Habituksestani tulee mieleen menestyvä ja koulutettu keski-ikäinen bisnesnainen, olen älykäs ja tiedän aika paljon asiasta kuin asiasta. Todellisuudessa myyn seksipalveluita sen verran, että saan mukavasti perustarpeet katettua ja matkusteltua pari kertaa vuodessa. Olen onnellinen näin ja vapaa kuin taivaan lintu, en halua tuhlata ainoata elämääni oravanpyörässä pyörimiseen, enkä toisaalta jaksa tästä seuraavaa paheksuntaa. Selitän jotain umpimähkäistä, jos ihmiset kyselevät, mitä elääkseni teen.

Valikoitko itse asiakkaat vai joudutko panemaan myös joitain äärettömän vastenmielisiä tyyppejä? Miten suhtaudut kun mies, kellä on sormus nimettömässä, tulee asiakkaaksi? Montako perhettä tiedät rikkoneesi kun mies on jäänyt kiinni?

Valikoin tarkasti, kun ei elämältä materiaalisesti kaipaa paljoa niin muutamalla hyväksi tiedetyllä vakioasiakkaalla selviää ihan mainiosti. Toisten ihmisten parisuhteet eivät ole minun asiani, käsittääkseni miehet ovat aikuisina ihmisinä ihan itse vastuussa sitoumuksistaan. Minä en heitä kohtaan tunne yhtään mitään, enkä ikinä tee aloitetta tapaamisesta. Baarimikkokaan ei ole siitä vastuussa, jos joku sellainen häneltä alkoholia tilaa, jonka syystä tai toisesta ei pitäisi niin tehdä.

Anteeksi suorasanaisuuteni, mutta olet siis täysin kiistatta ihan vaan hu0 ra. Sitä ei muuta muuksi mikään denialismi-ilmaisu luokkaa se ksi työläinen, viihdyttäjä tai seuralainen.

Vaikuttaako tämä sinun itsetuntoon ja ihmissuhteisiin, kenties parisuhteeseen? Uskotko edes ylipäätään parisuhteeseen kun olet epäilemättä nähnyt urallasi kaikenlaista, vai saisiko/saako kumppanisikin harrastaa seksiä muiden kanssa? Jopa maksullisen kanssa?

Saa minua sellaiseksikin kutsua, en ota sitä mitenkään pahalla ja miksikäs asioita pitäisikään kierrellä ja kaarrella. Vastaukseni on se, että ei vaikuta elämääni millään lailla negatiivisesti. Lähimmät ihmiseni tietenkin tietävät, mitä teen. Seksuaalisuuteen liittyy omasta mielestäni paljon kaikkea omituista kompleksisuutta, ihmisarvon määrittämistä sen kautta ja muuta sellaista, missä ei loppujen lopuksi ole mitään järkeä. Oma rakkauskäsitykseni pohjaa ihan muihin asioihin kuin seksuaalisuuteen tai yksinoikeuteen jonkun ihmisen sukupuolielimiin. Se on minulle jotain henkistä ja ikuista, ja elämässäni on valtava määrä rakkautta. Olen kaikin puolin onnellinen ihminen, ja se kuulemma säteilee ulospäin myös.

Kiitos vastauksesta. Eikä sillä tavoin ole siis tarkoitus hu 0 ritella, mutta sitähän se on, ihan toteamuksen tasolla.

Mutta se jäi vielä ihmetyttämään, että saako sun puoliso/saisiko sun puoliso myös käydä vieraissa ja jopa käyttää maksullisia? Miltä se tuntuisi tai tuntuu, jos näin jo on?

Ei kestä kiittää ja ei tällaisia asioita pidäkään tehdä, jos ei ole niiden kanssa oikeasti sinut ja ottaa joka asiasta nokkiinsa. Olen kai jonkinlainen ihmissuhdeanarkisti, eikä perinteinen perhe- tai parisuhde-elämä ole oikein minua varten. Rakkautta ja seksuaalisuutta on tässä maailmassa hyvin monenlaista. Mutta lyhyesti sanottuna en henkilökohtaisesti usko ihmisten omistamiseen tai tuollaiseen rajoittamiseen. Epävarmuus ja mustasukkaisuus ovat tietenkin inhimillisiä asioita, mutta niitä voi oppia työstämään, ja niin tekemällä löytää oman kokemukseni mukaan ihan erilaista voimaa ja varmuutta elämään. Rakkaus ei katoa koskaan, eikä se ole siitä kiinni, mitä ihminen tekee seksuaalisesti kenenkin kanssa. Tiedän tämän olevan vaikeasti ymmärrettävää ja käsitettävää monelle ihmiselle, ja siksikin en kauheasti jaksa huudella näistä asioista. Jokainen elää niinkuin elää, en tuputa kenellekään mitään ja keskityn siihen että näin on minulle hyvä ja olen onnellinen.

Ei ihan ollut täysin suora vastaus, mutta tuosta voisi kuitenkin päätellä sellaisen, että puolisosi vieraissa ja maksullisissa käynti haittaisi, mutta sietäisit sen ja koittaisit työstää asian itsesi kanssa (mustasukkaisuus, epävarmuus, riittämättämyys ym)?

Saanko vielä kysyä että oletko ollut tällaisessa tilanteessa, että puolisollasi on muita kumppaneita samaan aikaan?

Pidän kulissia, etten tuntisi yksinäisyyttä. Jos näyttäisin sitä, käyttäytyisin ehkä epätoivoisesti ihmisten seurassa. Sellainen käytös karkottaa kaikki pois.