Lue keskustelun säännöt.
Missä asiassa pidät kulissia? Edes pientä?
Kommentit (595)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Habituksestani tulee mieleen menestyvä ja koulutettu keski-ikäinen bisnesnainen, olen älykäs ja tiedän aika paljon asiasta kuin asiasta. Todellisuudessa myyn seksipalveluita sen verran, että saan mukavasti perustarpeet katettua ja matkusteltua pari kertaa vuodessa. Olen onnellinen näin ja vapaa kuin taivaan lintu, en halua tuhlata ainoata elämääni oravanpyörässä pyörimiseen, enkä toisaalta jaksa tästä seuraavaa paheksuntaa. Selitän jotain umpimähkäistä, jos ihmiset kyselevät, mitä elääkseni teen.
Valikoitko itse asiakkaat vai joudutko panemaan myös joitain äärettömän vastenmielisiä tyyppejä? Miten suhtaudut kun mies, kellä on sormus nimettömässä, tulee asiakkaaksi? Montako perhettä tiedät rikkoneesi kun mies on jäänyt kiinni?
Valikoin tarkasti, kun ei elämältä materiaalisesti kaipaa paljoa niin muutamalla hyväksi tiedetyllä vakioasiakkaalla selviää ihan mainiosti. Toisten ihmisten parisuhteet eivät ole minun asiani, käsittääkseni miehet ovat aikuisina ihmisinä ihan itse vastuussa sitoumuksistaan. Minä en heitä kohtaan tunne yhtään mitään, enkä ikinä tee aloitetta tapaamisesta. Baarimikkokaan ei ole siitä vastuussa, jos joku sellainen häneltä alkoholia tilaa, jonka syystä tai toisesta ei pitäisi niin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että olen asiallinen ja ystävällinen. Oikeasti en jaksa suurinta osaa ihmisistä ja mielessäni suollan heistä lähinnä törkeyksiä. Ai että olenkin ihana.
Peitän ruman kroppani vaatteilla, esimerkiksi pidän kesälläkin pitkiä housuja, jotta paksut nilkat eivät näy. Huonon ihon peitän meikkivoiteella. Ulkonäköäni on haukuttu paljon, joten pienillä toimenpiteillä pyrin estämään haukkumiset.
Esitän (töissä) että teen paljon töitä vaikka en tuntimääräisesti tee. En yhtään tunnista itsessäni sitä mantraa, miten etänä muka tulee tehtyä kahta kauheammin töitä ja jätettyä tauot pitämättä. Ehkä se on vaan muiden kekisimä tapa pitää kulissia yllä?
Vierailija kirjoitti:
Oho minun kommenttia ei julkaistu. Noh olikohan siinä jotain vikaa kun sanoin esittäväni vihervasuria mutta olen oikeasti antiwoke, antifeministi, antimamu. Aion äänestää salaa persuja.
Kaikki kriittinen puhuminen nykyisestä hallituksesta ja sen jäsenistä on täällä kiellettyä. Persuja saa haukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen uskoni ja maailmanmenon perusteella varma siitä, että elämme ihan viimeisiä lopun aikoja. Suurin osa ystävistäni eivät ymmärrä uskoni tason syvyyttä ja vakavuutta.
Kohta he sen tulevat näkemään ja ymmärtämään, kun hyvin valmistelemani hyppäys omavaraisuuteen ja suoritusyhteiskunnan ulkopuolelle realisoituu.
Ahh sitä taivaallisen koston suloista täyttymystä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Habituksestani tulee mieleen menestyvä ja koulutettu keski-ikäinen bisnesnainen, olen älykäs ja tiedän aika paljon asiasta kuin asiasta. Todellisuudessa myyn seksipalveluita sen verran, että saan mukavasti perustarpeet katettua ja matkusteltua pari kertaa vuodessa. Olen onnellinen näin ja vapaa kuin taivaan lintu, en halua tuhlata ainoata elämääni oravanpyörässä pyörimiseen, enkä toisaalta jaksa tästä seuraavaa paheksuntaa. Selitän jotain umpimähkäistä, jos ihmiset kyselevät, mitä elääkseni teen.
Valikoitko itse asiakkaat vai joudutko panemaan myös joitain äärettömän vastenmielisiä tyyppejä? Miten suhtaudut kun mies, kellä on sormus nimettömässä, tulee asiakkaaksi? Montako perhettä tiedät rikkoneesi kun mies on jäänyt kiinni?
Valikoin tarkasti, kun ei elämältä materiaalisesti kaipaa paljoa niin muutamalla hyväksi tiedetyllä vakioasiakkaalla selviää ihan mainiosti. Toisten ihmisten parisuhteet eivät ole minun asiani, käsittääkseni miehet ovat aikuisina ihmisinä ihan itse vastuussa sitoumuksistaan. Minä en heitä kohtaan tunne yhtään mitään, enkä ikinä tee aloitetta tapaamisesta. Baarimikkokaan ei ole siitä vastuussa, jos joku sellainen häneltä alkoholia tilaa, jonka syystä tai toisesta ei pitäisi niin tehdä.
Anteeksi suorasanaisuuteni, mutta olet siis täysin kiistatta ihan vaan hu0 ra. Sitä ei muuta muuksi mikään denialismi-ilmaisu luokkaa se ksi työläinen, viihdyttäjä tai seuralainen.
Vaikuttaako tämä sinun itsetuntoon ja ihmissuhteisiin, kenties parisuhteeseen? Uskotko edes ylipäätään parisuhteeseen kun olet epäilemättä nähnyt urallasi kaikenlaista, vai saisiko/saako kumppanisikin harrastaa seksiä muiden kanssa? Jopa maksullisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esitän, että parisuhteeni voi hyvin. Ei voi, ei ole seksiä eikä läheisyyttä.
Esitän, että työni on ihan hirveää ja vaikeaa ja taukoja ei suurinpiirtein ole. Totuus on ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksei eilistä viestiäni julkaistu, mutta tässä sama lyhennettynä:
Pidän kulissia sen suhteen, että "minä pärjään kyllä". Totuus on, etten pärjää, en ollenkaan, mutta kun ei ole vaihtoehtoja: erityislapsen äitinä laiminlyön terveyttäni siihen pisteeseen saakka, että olen sairastuttanut itseni useammalla tavalla (mm. lääkitykset fyysisiin vaivoihin). Teen näin, koska en saa apua mistään, ja pistän lapseni muiden asioiden edelle.
Nuorempana kärsin psyykkisistä ongelmista, jotka puolestaan johtuivat traumoista. Vaikka kuinka sitä hain, en koskaan saanut kunnollista apua mihinkään, pelkkää jutustelua hoitajan kanssa pätkittäin. Traumakokemukseni on dokumentoitu, koska olen ollut niiden vuoksi tutkittavana jo pienenä lapsena, mutta tästäkin huolimatta suhtautuminen terveydenhuollossa on ollut vähättelevää. Alan ammattilaisilla on ollut vankkumaton usko siihen, että juuri minun psyykeeni ei tule romahtamaan, ja tämä on näkynyt aikuisenakin kriisitilanteissa (mm. läheisen kuolema): siinä missä joku muu olisi jo vähintään saikulla, minä en saa edes sitä pahamaineista lääkereseptiä tuekseni. Itsemurhayrityksen jälkeen sain taksilipukkeen kotimatkalle psykiatrisen sairaalan päivystyksestä keskellä yötä, koska eivät uskoneet minun olevan vaaraksi itselleni.
Eli kulissini on "minä pärjään kyllä"- ja maan viranomaiset tekevät kaikkensa, jotta tuo kulissi pysyisi pystyssä.
Kiitos että kirjoitit tämän, olen aina luullut olevani ainoa.
En pysty enää lukemaan mitään henkilökuvauksia edes, kun ihan pieneen ryppyyn rakkaudessakin joku saa ammattiapua 3 vuotta samalla kun itse en ole koskaan saanut mitään apua, vaikka olen kärsinyt ja traumatisoitunut aivan järkyttävästi. En lähde edes listaamaan koska en halua ajatella niitä, yritän vain pitää kulissia pystyssä, mutta tosiasiassa juon ueamman kerran viikossa, siitä on tullut minulle ainoa selviytymiskeino. Täyä juomista on tosin edeltänyt 10 v jatkunut elämäntilanne, ja juomaan aloin vasta n. puoli vuotta sitten. Eli yli 9v jaksoin, nyt en enää, kun myös ikää alkaa tulla.
Kiitos itsellesi, kun vastasit! Olen pahoillani meidän molempien puolesta, kuten myös kaikkien muiden, jotka ovat kokeneet samaa. Minä en juo, mutta syön liikaa. Olen miettinyt pitäisikö yrittää siirtää riippuvuussuhde johonkin päihteeseen.
Kun alkoholinkulutus tulee puheeksi, kulissit nousevat tornimaisiin korkeuksiin heh heh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli siis valehtelet. Missä asiassa valehtelet. Olisit toki voinut kysyä suoraankin. Itse valehtelen, että en koskaan käy av:lla.
Kulissien ylläpito on todellakin valehtelua. Nytkö sen vasta tajusit?
Vierailija kirjoitti:
Töissä olen perus luuseri ja kunnollinen, vapaalla olen vapaa sielu ja idealistinen taitelija.
Hah hah hah! Eli narkkari sinä olet. Seuraava hoitojaksosi alkaa ilmeisesti keväällä, kuten aina ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerro kenellekään että minulla on jonkinlainen alkoholi ongelma ja jos juon yhdenkin niin homma lähtee melkeinpä aina käsistä, aloitan siis aika helposti juoma putken joka kestää esim päiviä ja silloin elämän hallinta ja kaikki muutkin asiat menevät huonosti, en tämän takia viitsi lähteä "yksille" tai juo edes sauna kaljaa, joskus kesäisin antaudun ja juopottelen ihan hyvällä mielellä jos on vapaata ja paljon juhlia esim. Ystävä piirissä, muuten tämä asia aiheuttaa minulle käsittämättömiä ongelmia varsinkin henkisesti (vainoharhat ja sosiaalinen pelko tms..) ja tietenkin rahat menee.. Olen tämän asian takia menettänyt monta hyvää naista ja melkeinpä lapseni huoltajuuden kun olen vain ollut täysin vastuuton scumbag.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Habituksestani tulee mieleen menestyvä ja koulutettu keski-ikäinen bisnesnainen, olen älykäs ja tiedän aika paljon asiasta kuin asiasta. Todellisuudessa myyn seksipalveluita sen verran, että saan mukavasti perustarpeet katettua ja matkusteltua pari kertaa vuodessa. Olen onnellinen näin ja vapaa kuin taivaan lintu, en halua tuhlata ainoata elämääni oravanpyörässä pyörimiseen, enkä toisaalta jaksa tästä seuraavaa paheksuntaa. Selitän jotain umpimähkäistä, jos ihmiset kyselevät, mitä elääkseni teen.
Valikoitko itse asiakkaat vai joudutko panemaan myös joitain äärettömän vastenmielisiä tyyppejä? Miten suhtaudut kun mies, kellä on sormus nimettömässä, tulee asiakkaaksi? Montako perhettä tiedät rikkoneesi kun mies on jäänyt kiinni?
Valikoin tarkasti, kun ei elämältä materiaalisesti kaipaa paljoa niin muutamalla hyväksi tiedetyllä vakioasiakkaalla selviää ihan mainiosti. Toisten ihmisten parisuhteet eivät ole minun asiani, käsittääkseni miehet ovat aikuisina ihmisinä ihan itse vastuussa sitoumuksistaan. Minä en heitä kohtaan tunne yhtään mitään, enkä ikinä tee aloitetta tapaamisesta. Baarimikkokaan ei ole siitä vastuussa, jos joku sellainen häneltä alkoholia tilaa, jonka syystä tai toisesta ei pitäisi niin tehdä.
Anteeksi suorasanaisuuteni, mutta olet siis täysin kiistatta ihan vaan hu0 ra. Sitä ei muuta muuksi mikään denialismi-ilmaisu luokkaa se ksi työläinen, viihdyttäjä tai seuralainen.
Vaikuttaako tämä sinun itsetuntoon ja ihmissuhteisiin, kenties parisuhteeseen? Uskotko edes ylipäätään parisuhteeseen kun olet epäilemättä nähnyt urallasi kaikenlaista, vai saisiko/saako kumppanisikin harrastaa seksiä muiden kanssa? Jopa maksullisen kanssa?
Saa minua sellaiseksikin kutsua, en ota sitä mitenkään pahalla ja miksikäs asioita pitäisikään kierrellä ja kaarrella. Vastaukseni on se, että ei vaikuta elämääni millään lailla negatiivisesti. Lähimmät ihmiseni tietenkin tietävät, mitä teen. Seksuaalisuuteen liittyy omasta mielestäni paljon kaikkea omituista kompleksisuutta, ihmisarvon määrittämistä sen kautta ja muuta sellaista, missä ei loppujen lopuksi ole mitään järkeä. Oma rakkauskäsitykseni pohjaa ihan muihin asioihin kuin seksuaalisuuteen tai yksinoikeuteen jonkun ihmisen sukupuolielimiin. Se on minulle jotain henkistä ja ikuista, ja elämässäni on valtava määrä rakkautta. Olen kaikin puolin onnellinen ihminen, ja se kuulemma säteilee ulospäin myös.
Että meillä on tosi kiva uusperhe. Ja on se osittain tottakin. Meillä on todella kiva ja toimiva uusperhe joka toinen viikko, kun paikalla on minun lapseni, minä ja mieheni. Joka toinen viikko mukaan tulee mieheni prinsessakasvatettu teini, jolle on vielä useamman vuoden jälkeen aina yhtä suuri ihme, ettei koko perhe alakaan pyöriä hänen napansa ympärillä sillä sekunnilla kun hän tulee. Äitinsä luona ja ennen uusperhettä hän oli palvottu ainoa lapsi, jolla oli joka päivä tarjolla vain lempiruokia. Edelleen esim. siivoukset tehdään molemmissa kodeissa silloin, kun prinsessa ei ole paikalla, ettei vaan rasitu. Kävelen munankuorilla, kun miehen jälkikasvu on täällä.
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelen ja esitän, että olen hyvässä parisuhteessa ja tämän miehen takia kannatti erota aviomiehestäni ja rikkoa lasteni koti.
Oikeasti olen kakkosnainen, mies on tahollaan naimisissa oleva perheellinen mies, joka ei ole perhettään ja vaimoaan jättänyt yli vuodenkaan jälkeen, vaikka näin on minulle luvannut.
Meinasin tehdä tässä vuoden sisällä tuon saman virheen, mutta onneksi tulin järkiini ennen kuin oli liian myöhäistä. En siis jättänyt vaimoani (ja lastani). Vaimo ei tiedä koko asiasta enkä missään tapauksessa aio hänelle koskaan kertoa.
Nyt välillä suorastaan vituttaa se, että yhdessä vaiheessa minä harkitsin vakavasti vaimoni "ghostaamista" tämän toisen naisen takia (joka on muuten minun exäni jonka kanssa minulla oli joskus useamman vuoden on/off-suhde). Ja kyllä vain, ghostaamista, eli olisin vain kadonnut hänen elämästään. Tosin se oli sen exäni idea, mutta jonkin aikaa ajattelin tekeväni niin. En voi ymmärtää, että miten ihmeessä olin hetken aikaa niin perhanan "sekaisin". En lainkaan oma kohtalaisen rationaalinen itseni.
Jos olet ________________ vetoava, avunhuuto ___________ joku vastaa kuten minä aikoinaan.
___________vuotta avitin 18.....25vee ________henkilöä kunnes katsoin pärjäävän omillaan.
En koskaan tavannut, samalla viikolla ajoin 5 kertaa ohi, hetken mietin parkkipaikalla, lähdin jatkamaan kotia kohti.
Olen hieman nuhjuisen oloinen niin eivät pummit pyydä kaljarahaa. Minä olen hieman kömpelö liikkumaan, niin tehostusta on lisää. Todellisuudessa en koskaan ole käyttänyt alkoholia. -Asuinseutuni kuuluu maamme pahamaineisimpiin. Käytännön pakko, kahdet potkut ja putkiremppa pakoitti muuttamaan ja olen ollut n. 13 v. työtön, en nosta tukia.. Mutta
todellisuudessa minulla on kelvollinen rahatilanne mutta ei vauras kuitenkaan ja menot ovat melko pienet,