Missä asiassa pidät kulissia? Edes pientä?
Kommentit (576)
Olen töissä sosiaalinen ja vaikutan ulospäin varmasti hyvin pärjäävältä ihmiseltä. Ihmiset varmasti ajattelevat, että olen onnellinen. Matkustelen lomilla ja saan hyvää palautetta töissä. Työkaverit ajattelevat, että olen varmasti kiireinen myös vapaa-ajalla sosiaalisten suhteideni kanssa. Minusta liikkuu huhuja, että olen itsenäinen mies, joka deittailee mielellään naisia, eikä halua sitoutua parisuhteeseen.
Todellisuus: olen totaalisen yksinäinen vapaa-ajalla. Istun pelien äärellä, masturboin ja vietän ihan hirveää elämää. Ystäviä, saatika naisia ei ole. Ei ole ollut pariin vuoteen yhtään mitään. Sen lisäksi kirjoittelen täällä, koska täällä on ihanan negatiivisia ihmisiä, jotka ajattelevat yllättävän samalla tavalla, kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho minun kommenttia ei julkaistu. Noh olikohan siinä jotain vikaa kun sanoin esittäväni vihervasuria mutta olen oikeasti antiwoke, antifeministi, antimamu. Aion äänestää salaa persuja.
Kaikki kriittinen puhuminen nykyisestä hallituksesta ja sen jäsenistä on täällä kiellettyä. Persuja saa haukkua.
Hämmästyin kun juuri aloitettu keskustelu pääministerin ruotsin kielen taidon puutteesta poistettiin. (En ollut aloittaja enkä kommentoija). Kesken lukemiseni ketju poistui. Miksi ihmeessä? Eikö eri kielten osaamisesta saa puhua?
En missään. Tai no... yritän olla välillä sosiaalisempi kuin olen. Viihdyn todella hyvin omissa oloissani.
Meidän puolueessa ei vedetä huumeita!!
Uskokaa jo!!!
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi pitää kulissia? Olen tällainen kuin olen ja se kelvatkoon. Olen kunniallinen ja maan lakeja noufådattava kansalainen. Ei minun tarvi teeskennellä muiden mieliksi mitään.
Olen tuo onnellista uusperhettä esittävä. Miksikö kulissi?
No vaikka siksi, että vaikka mieheni tytär on mielestäni ärsyttävä prinsessa, en halua avautua hänestä ja väleistämme ympäri kyliä. Ei ole ok haukkua puolison lasta (kuin korkeintaan täällä anonyymisti).
Jos olisi ok avautua hänestä muille, en edes jaksaisi. Kun näen ystäviäni, haluan tuhat kertaa mieluummin kuulla heidän kuulumisiaan kuin tuhlata ajan miettimällä prinsessaa.
En halua erota miehestäni, jota rakastan, lapsensa takia. Lapset lähtee joskus maailmalle, parisuhde jää vielä sittenkin.
Opiskelen nyt aikuisena uutta ammattia ja vaikka meidän luokalla oli alussa hyvä ryhmähenki, niin nyt en jaksaisi enää yhtään päivää luokkalaisiani!
Lähinnä ärsyttää se kehumisen määrä mitä kukakin on tehnyt esim. joku on viikonloppuna hirveästi neulonut, ollut kaikki illat töissä, puhumattakaan aikaisemmista ammateista ja menestyneistä lapsista. Aikuiset ihmiset!!!
Onneksi valmistun pian, koska en jaksa sosiaalisia tilanteita koulussa ja sitä keskenäistä vertailua kuka on tehnyt eniten mitäkin. Esitän vain jvielä hetken kiinnostunutta.
Esitän, että arvostan työpaikkaani (alaani) mutta todellisuudessa olen jo viisi vuotta halunnut lähteä sieltä pois. Muutaman tyypin näköminenkin on kuin myrkkyä, voin henkisesti pahoin kun tiedän mitä tyypit on touhunnut työpaikalla. (toisten asioiden penkomista viestein, juoruamista, selkään puukottamista jne)
Pidän ehkä tietyllä tavalla edelleen yllä sellasta köyhän opiskelijan identiteettiä, vaikka mieheni vaihtoi hiljaittain työpaikkaa todella hyväpalkkaisiin hommiin ja pärjätään pelkästään hänen palkallaan tosi hyvin. Suurin osa kavereistani on opiskelijoita tai pienituloisempia, joten en kauheasti halua puhua rahasta ja päivittelen hintojen nousua siinä missä muutkin, vaikka omaan elämään ei oo kamalasti vaikuttanut. Kaverit varmaan tietää, että alalla on kovat palkat, mutta en usko, että osaisivat arvata kuinka iso palkka miehellä oikeasti on. Varmaan tähän liittyy myös se, että olen "elätti", jonka ei tarvitse rahoittaa opintoja työllä ja en halua korostaa sitä, että elän lähinnä puolison rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Esitän, että arvostan työpaikkaani (alaani) mutta todellisuudessa olen jo viisi vuotta halunnut lähteä sieltä pois. Muutaman tyypin näköminenkin on kuin myrkkyä, voin henkisesti pahoin kun tiedän mitä tyypit on touhunnut työpaikalla. (toisten asioiden penkomista viestein, juoruamista, selkään puukottamista jne)
Lähde ennen kuin sairastut pahemmin
Hyvä ketju..
Pidän kulissia aika monissakin asioissa. Olen kiihkouskovaisesta perheestä ja oppinut kulissien pitämisen taidon jo hyvin pienestä.
Esitän myös että meillä on onnellinen parisuhde, vaikka nukumme eri huoneissa eikä seksiä ole ollut varmaan vuoteen. Esitän myös pitäväni työstäni, vaikka se on mielestäni tylsää, eikä haasta tarpeeksi. Esitän myös parempaa ihmistä kuin mitä oikeasti olen. Olen oikeasti aika ilkeä ja arvostelen ihmisiä mielessäni.
Teeskentelen töissä että pidän kaikista työkavereista, koska siellä mulle maksetaan siitä, että tulen toimeen kaikkien kanssa.
Olen neutraali, etenen aina järkeilyn voimalla, en tunteiden. Jos siellä joltakulta kysyttäisiin, onko työporukassa joku josta en pidä, kaikki vastaisivat ei.
Todellisuudessa en antaisi, paria poikkeusta lukuunottamatta, minuuttiakaan henkilökohtaista aikaani näille ihmisille.
Esitän köyhempää kuin mitä olen. Noudan välillä ilmaiseksi tavaraa, jota voisin hyvin ostaakin olohuoneen matosta lähtien. Käyn myös hamstraamassa punalapputuotteita. Välillä ollut tiukempaakin, mutta nyt viimeisen pari vuotta olen tienannut tosi hyvin ja saanut säästöön kymmeniä tonneja
Vierailija kirjoitti:
Teeskentelen töissä että pidän kaikista työkavereista, koska siellä mulle maksetaan siitä, että tulen toimeen kaikkien kanssa.
Olen neutraali, etenen aina järkeilyn voimalla, en tunteiden. Jos siellä joltakulta kysyttäisiin, onko työporukassa joku josta en pidä, kaikki vastaisivat ei.
Todellisuudessa en antaisi, paria poikkeusta lukuunottamatta, minuuttiakaan henkilökohtaista aikaani näille ihmisille.
Vauva tuli aikuisten maailmaan? Nyt oli puhe oikeista kulissijutuista, eikä siitä että kukaan ei oikeasti tykkää työkavereista. Btw et peitä sitä hyvin, ja kaikki näkee ketä kaikkia vihaat mutta "armollisesti siedät".
YLEENSÄ JOS IHMISET KYSYY ETTÄ MITÄ VANHEMMILLE TAI VELJILLE KUULUU VASTAAN YMPÄRI PYÖREITÄ
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelen ja esitän, että olen hyvässä parisuhteessa ja tämän miehen takia kannatti erota aviomiehestäni ja rikkoa lasteni koti.
Oikeasti olen kakkosnainen, mies on tahollaan naimisissa oleva perheellinen mies, joka ei ole perhettään ja vaimoaan jättänyt yli vuodenkaan jälkeen, vaikka näin on minulle luvannut.
Olen pahoillani puolestasi. Olen kuullut vastaavista tapauksista. Joskus on ollut niin päin, että nainen lupasi jättää perheensä, muttei jättänytkään. Silloin salainen miesystävä jäi tyhjän päälle. Oli kummin päin tahansa, niin se on surullinen tilanne ja ihmettelen ihmistä, joka tekee niin toiselle.
Lähinnä tämmöisestä tulee hyvä mieli.
Erotkaa ensin ja aloittakaa sitten suhteenne
Vierailija kirjoitti:
Esitän, etten näe muiden kulisseja.
Ah! Paras näistä. Kysyy muuten yllättävän paljon voimia.
Irtisanouduin ja jäin työttömäksi. Myönsin sukulaisille, että edellinen työni oli melko raskas, ja että etsin jotain muuta. Sukulaiset voivottelevat tilannettani ja kannustavat että "kyllä sinä töitä saat". Oikeasti vedin itseni aivan piippuun edellisessä työssä, ja ajatuskin paluusta töihin (edes muihin hommiin) aiheuttaa ahdistusta.
En vuosiin ole ollut näin onnellinen, on aikaa rauhoittua, syventyä rakastamaani harrastukseen, heräillä rauhassa ilman stressiä ja kiirettä.. mutta tätä ei saa tietenkään sanoa ääneen, että viihdyn työttömänä.
Töissä ollessani oksentelin stressistä, joskus jopa kesken työpäivän. Ylävatsakivut olivat valtavat. Purskahtelin satunnaisesti itkuun, kun tuntui että tunnit loppuvat päivästä kesken, ja joudun juoksemaan paikasta toiseen. Aloin unohdella asioita ja heräillä öisin.
Saikkua en halunnut, koska silloin olisin myöntänyt olevani "heikko". Ja en usko että olisin kunnolla pystynyt lepäämään saikulla, tietäen että joutuu kuitenkin jossain vaiheessa palaamaan töihin. Joten tylysti irtisanouduin.
Puoliso oli tietysti aluksi vihainen, koska olin jättänyt vakityön. Mutta nyt on huomannut miten koti on jälleen puhdas, ruokaa on pöydässä, iloinen, virkeä vaimo odottamassa kotona. Lapsikin saa huomiota eikä häntä tarvitse näännyttää ylipitkillä päiväkotipäivillä.
Mutta tosiaan, kulissini on "voi kamalaa olen työtön".
Kukaan ei tiedä kuinka yksinäinen ja väsynyt olen.
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelen ja esitän, että olen hyvässä parisuhteessa ja tämän miehen takia kannatti erota aviomiehestäni ja rikkoa lasteni koti.
Oikeasti olen kakkosnainen, mies on tahollaan naimisissa oleva perheellinen mies, joka ei ole perhettään ja vaimoaan jättänyt yli vuodenkaan jälkeen, vaikka näin on minulle luvannut.
Onpa ikävää :( kaikkien puolesta. Sinun, exäsi, lasten. Nykyisen vaimon ja heidän lasten.
Tällä elämänkokemuksella voisin väittää, että eroa ei tule miehen toimesta tapahtumaan. Se todennäköisesti on tullakseen vain siksi jos ykkösvaimo kyllästyy ja pistää miehen ulos. Silloin mies kipittää sinun luoksesi. Tosin, kuka takaa ettei miehellä olisi muutakin samalla kierroksessa?
Olisiko mahdollista että jättäisit miehen taakse ja eläisit omaa elämääsi. Koittaisit saada sen järjestykseen. Kuulostaa siltä että hukkaat elämäsi tässä turhaan, odotellen ihmettä (tai niitä ykkösvaimon fuduja).
Riippuu, mitä puolisolla tarkoitat. Olen suhteessa, jossa muita kumppaneita ei ole mitenkään rajattu pois. Tietenkään, koska itsekin teen mitä teen. Hyvin harvoin kärsin mustasukkaisuudesta ja jos kärsinkin, niin näen sen itseni kehittämiseen liittyvänä haasteena, enkä oikeutuksena puuttua toisen ihmisen elämään.